I = ihana Kreikka

Tuoreeks terveeks, arvon ystävät, ja postikortti Kreikasta. Olin viikon Pargassa, paikka sijaitsee manner-Kreikassa Joonianmeren rannalla. Hellettä oli, kuten arvata saattaa, sekä sinistä merta ja taivasta, pikkuisen myös muita värejä.

Paikka oli hirmu kiva, rauhallinen, kohtuullisen vähäturistinen (elokuussa saapuvat kaupunkilaiskreikkalaiset ja viereisen saapasmaan italialaiset) ja venetsialaistyylisen kaunis. Kuvat kertokoot paremmin.

Parin tunnin venematkan päässä on Korfun saari. Se on myös täynnä venetsialaisvaikutteita sekä ranskalaistyyppistä kädenjälkeä esimerkiksi Listonin upealla kävely- ja kahvilakadulla. Monet valloittajat ja hallitsijamaat ovat jättäneet merkkinsä sekä Pargaan että Korfulle.

Korfun vanhaa kaupunkia voisi luonnehtia rappioromanttiseksi, positiivisessa mielessä.

Siinä muutamalla kuvalla viikon anti. Kuvia tuli otettua yli 800, nähtävää siis riitti.

Kotona tuntui tapahtuneen paljon näiden päivien aikana, muttei mitään mainittavaa I:llä alkavaa. Paitsi että kasvihuoneessa oli tapahtunut Iso tomaattivallankumous.

Ei tuossa kopperossa enää muilla taida olla mahdollisuuksia, joten kannoin kaikki ruukut ulos. Vain laarien asukkaat jäivät, siis tomaatit, muutamat chilit, samettikukat, värinokkoset ja tuoksuherneet.

Laarin pienin tomaattiasukki yrittää saada valoa kaiken pehkosysteemin alimmaisena. Saas nähdä, milloin raakileet punertuvat.

Sen sijaan ulkosalla ruukussa kasvava taimi (oliskohan 'Sungold') on saanut riittävästi aurinkoa hedelmien oranssiuttamiseen. Kohta saa maistiaiset.

Täytyy vaan odottaa intohimoisesti. Odotan intohimoisesti myös sellaista hetkeä, jolloin voin avata Kreikan-tuliaiset, nimittäin paikallisen tuottajan oliiviöljyä. Ne on maustettu sitruunalla ja appelsiinilla, mutta ei mitenkään jälkikäteisesti, vaan tuoreet hedelmät ovat olleet mukana siinä vaiheessa, kun oliiveista on puristettu öljy ulos. Ja eron todella maistaa, aivan superhyvää tuotetta tämä.

Ihanaa, iloista ja intensiivistä heinäkuun ensimmäistä viikkoa teille, ilmeikkäät ihmiset!

F = fräken

Aakkosten kuudes kirjan johdatti toisen kotimaisen äärelle, kun tontti 559:llä ei kasva esimerkiksi freesiaa tai fiikusta. Sen sijaan sillä pyrkii iloisesti kasvamaan fräkeniä, tarkalleen ottaen åkerfräkeniä.

Siis peltokortetta.

Olen kylläkin nyppinyt heidät alkukeväällä pois kukkapenkeistä, joten esimerkki piti hakea kunnan tiluksilta, aidan toiselta puolen. 

Peltokorte kasvaa kahdessa muodossa: keväällä ruskeana puikulana, kesällä vihreänä hörsönä. Sen toinen nimitys onkin (tai ainakin joskus ollut) kukonkuusi.

Rikkakasvina peltokorte on viheliäinen, sillä sen juuret yltävät jopa toista metriä syvälle. Puutarhassa se ei ole niin iso ongelma kuin pelloilla, sillä isommat perennat vievät siltä maanpäällisen lebensraumin. Peltokorte/ åkerfräken (Equisetum arvense) kasvaa melkoisesti missä vain, sillä saa kiviaidankin vihertämään.

Jos joku innostui peltokortteesta koristekasvina, niin Wikipediasta lisää, suomeksi tai ruotsiksi. Minä en.

Sen sijaan esittelen toisen, huomattavasti kauniimman F:n, jota tosin valitettavasti tontilla ei kasva. Se on trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla viihtyvä frangipani.

Frangipani (temppelipuu, Plumeria-suku) on 1-3 metrin korkuinen puu, joka kukkii valkoisin, keltaisin, punaisin tai vaaleanpunaisin kukin. Ja huom, tuoksuvin kukin. Erittäin hyvän tuoksuisin.

Tämä yksilö houkutteli neniä Thaimaassa, sen klooni Kreikassa. Tämä valko-keltainen väri tuntuu olevan yleisin, punaista olen nähnyt jonkun verran. Mikäli se mitään mistään todistaa, heh.

Ja kun Kreikkaan pääsimme, niin otetaan vielä yksi F. Nimittäin taiteilija Nikos Floros. Hän on tehnyt näyttäviä asuja juomatölkeistä.

Amerikkalaistunut kreikkalaistaiteilija teki 14-osaista pukukokoelmaa viisi vuotta. Inspiraationsa hän sai Maria Callasin puvustuksista muun muassa La Traviata ja Madame Butterfly -oopperoissa. 

Floros keräili tölkkejä ravintoloista ja roskiksista ja sai ymmärrettävästi hämmennystä osakseen. Hän repi tölkit pieniksi suikaleiksi ja "kutoi" niistä teoksensa. Kokoelman tekemiseen kului yli 20 000 tölkkiä. 

Kokoelmalla hän on kerännyt rahaa uuteen, Ateenaan rakennettavaan oopperataloon. Osa töistä on ostettu kreikkalaiseen museoon.

Floros kertoo halunneensa tehdä taidetta kulutustuotteista, koska "ostoskeskukset ovat nykyajan temppeleitä, jossa ihminen tuntee olevansa olemassa. Ostan, siis olen." 

Hieno puvusto on nähtävissä kokonaisuudessaan täällä.

Pop-taiteellista ja rikkaruohon valtaamaa sunnuntaita teillekin, arvon ihmiset!

Lisää kuvia Kreikasta

Syksy on tosi kiireistä aikaa, mutta ei puutarhassa, valitettavasti. Tähän blogin äärellekään ei tunnu ehtivän niin usein kuin haluaisi, pöh. Mutta nyt laitan vielä muutaman kuvan Kreikan-matkalta.

Tässä kiva valkosävyinen kahvila Rhodoksen vanhastakaupungista. Vihreä on kyllä erinomainen väri valkoisen rinnalla. Taustalla oliivipuu ruukussa, saman asian voisi koto-Suomessa ajaa esim. joku paju.

Tässä kuva ravintolassa Lindoksen kylästä, joka sijaitsee vähän korkeammalla kukkulalla. Saviruukut ovat mielestäni rauhallinen tausta kaikille kasveille, tämä ravintoloitsija taitaa olla samaa mieltä.

Myös ikkuna-aukoissa oli ruukkuja ja kasveja. Ikkunanpuitteet voi maalata näinkin...

Maisemat ovat Lindoksella paikoittain kuin Mamma Mia -elokuvasta, joka on kuvattu Skopelos-saarella.

Kyllä tuosta ovesta, bougainvillean alta, olisi huikeaa palata töistä kotiin. Kyllä.

Myös tästä punaisen version vierestä voisi tassutella, ihan hyvinkin :)

Ja jos oikein miettii, niin joo, voisihan sitä tällaisestakin uksesta sisään ja ulos kulkea... Ah, katsokaa tuota taivaan sineä!

Välimerellä jotkut hedelmäpuut tekevät useammankin sadon vuodessa. Tässä appelsiinipuu, joka kypsyttelee todennäköisesti toista satoaan tänä kasvukautena.

Nätti pallerohan hän on, maltoin sentään olla riipimättä raakiletta irti pieniä tutkimuksia varten. En ole koskaan noin raakaa appelsiinia nähnyt sisältäkäsin. Onkohan se ihan vihreä sieltäkin?

Kreetalla sankkoina esiintyminä kasvavia hietamerinarsisseja (Pancratium maritimum) ei Rhodoksella juuri näkynyt, rannat ovat sen verran ruuhkaiset ihmisistä. Mutta Lindoksella bongasin tällaisen ryppään.

Ihmeellistä, että rutikuivassa hienossa hiekassakin voi kasvaa jotain näin näyttävää.

Kotonakin jatkuvat lämpimät säät, mittari taisi tänäänkin kivuta lähelle 15 astetta. Monet kesäkukat kukkivat vielä mukavasti, kuten tämä ripsakankeltainen samettikukka.

Myös herkemmän oloiset kasvit ovat vielä kukassa, niin kuin verbena tässä todistelee.

Tänään istuttelin valkovuokkojen juurakoita ja narsissien sipuleita. Huomenna yritän ehtiä tulppaanien kimppuun. Siitä tarkemmin sitten seuraavalla kerralla, joka on toivottavasti pian. Kun puutarhassa ei enää voi tehdä paljoa, on kiva siirtyä blogien äärelle suunnittelemaan seuraavaa sesonkia...

Kuumat Kreikan-terkut

Hyvää lokakuuta! Sitä se tosiaan tänään tuntuu olevan, kun aurinko paistaa ja pihalla vihertää, edelleen. Toissapäivänä lämpötila ylitti 20 astetta täällä eteläisessä Suomessa, ja Kreikanmaalla se huiteli 30 asteen tietämillä. Viikon loma oli poikaa, tosin tuntuu, että loman jälkeen saa aina pakertaa kahta kauheammin: syksyn pihatyöt odottavat edelleen, pyykkivuori on kolossaalinen ja työt jatkuvat huomenna taas täydellä teholla. Nooh, ei auta valittaa, mukavaa oli ja kasvejakin tuli kuvattua, ainakin vähän.

Kävin siis Rhodoksella, jossa on kaikenlaisen hömpän vastapainoksi mm. huikea keskiaikainen kaupunkilinnoitus, ns. vanha kaupunki. Siellä on edelleen asukkaita, heidän kotimaisemansa ovat kyllä vertaansa vailla. Kaikenlainen vanha sopii tuohon atmosfääriin kuin valettu.

 

Pelargoniruukku ja pyörän runko ovat kivasti samanväriset, ja oven jadenvihreä korostaa lehtien harmaata sävyä. Aika kiva asetelma, sanoisin.

Ajatus käyttää mitä tahansa kasvien istutusastioina on täällä todellakin voimissaan. Oliiviöljytölkit käytetään joko sellaisenaan tai maalattuina.

 

Reipas keltainen peltiämpäri ei näytä ollenkaan hölmöltä tässä valossa ja tällaista rustiikkista seinää vasten. 

Kreikassa on ollut kuulemma normaalia lämpimämpi syksy. Kesä on ollut tavanomaisen kuuma, ja se on tietysti tehnyt kasveille tepposet. Jotain kukkivaakin vielä näkyi, mm. pelargoneja, bougainvilleaa (ihmeköynnös? ja hibiscusta (kiinanruusu). Niin, ja tulikruunua eli lantanaa.

 

Muun muassa heinäkasvit olivat kasvaneet valtavan suuriksi, mutta niin oli tarhurin paapomat basilikatkin.

 

Kuva on pienestä puutarhasta, joka sijaitsee aivan vanhankaupungin kyljessä, nimeä en tajunnut ottaa talteen (luotin muistiini, hah). Puutarha on muotopuutarhatyyppinen ja vehreä. Tämä basilikapensas on noin 1,5 metriä korkea. Siinä sitä olisi yrttiä loppuelämäksi..!

Kreikka olisi kyllä mukava eläketalvien viettopaikka, kun lempikasvini pelargonit tuntuvat menestyvän siellä varsin hyvin. Mullakin olisi akkunalla tällainen ruukku tai kaksi.

 

Noh, ainahan sitä ihminen unelmoida saa :)

Kiva oli kyllä tulla takaisin kotiinkin, viikossa ehtii irtautua arjesta ihan mukavasti. Pihalla kukkii edelleen moni kasvi, ja koska viime yö taisi olla ensimmäinen nollakelin yö, niin raaskin pätkiä kukkia maljakkoon. Jos pakkanen ne kuitenkin kohta uhkaa viedä...

 

Kasvikierrosta tehdessäni olin haistavinani jotain tosi makeaa. En ole koskaan tuoksuttanut sellaista pihalla, joten ajattelin, että tuuli toi sen jostain muualta. Mutta ei, myöhemmin tajusin, että syyskimikkihän se tuolta tuoksuu.

 

Ihana, myöhään kukkiva syyskimikki (Cimicifuga ramosa) siis tuoksuukin, tämä havainto tuli mulle yllätyksenä, sillä kasvi ehtii yleensä kukkia vain niukasti. Tänä syksynä kukintoja on runsaanlaisesti.

Jos noiden syksyn viimeisten kukkien aukeamisponnisteluja on ollut tähänkin asti jännä seurata, niin jatkossa vasta jännittääkin. Että tuleeko kukka ja tuleeko vielä tuoksukin. Ah, tätä pulloon, kiitos.