Ei merkkiäkään talvesta

Ilmat ovat edelleen pysyneet tavanomaista lämpimämpinä, päivisin lämpöä on kymmenisen astetta, jopa yli, eikä yölläkään paljon viileämpää ole. Ihmeellistä! Sitkeimmät kesäkukat, kuten daaliat, ovat vielä hyvässä kunnossa. Ne ovat edelleen jopa availleet nuppujaan.

Näen nämä daaliat, kun katson keittiön ikkunasta. Iltaisin ja öisin siitä näkyvät omenapuuhun ripustetut kirkkaat talvivalot, päivisin kesäkukat. Hieman on sekalaiset tunnelmat...

Tämä kukka on avautunut pikkuisen toispuoleisesti, mutta siinä se loistelee kilpaa lauantaisen auringon kanssa.

Myös punaiset kukat erottuvat nyt hyvin muusta maisemasta. 

Elokuussa istuttamassani kurjenpolvipenkissä on myös väriä näkyvissä. Taitaa olla idänkurjenpolvi (Geranium himalayense), kun tuntee olonsa keväiseksi.

Ehkä se on saanut innoituksen syysasterista, joka myös kukkii tuollaisessa liilassa värimaailmassa...

Näitä kukkia riittää ja riittää, kolme tainta niitä olen joskus istuttanut, ja kukkavarsia saa leikata maljakkoonkin ihan surutta. Loppusyksystä tosin tuo lehdistö menee keltaiseksi, mutta värihän se on sekin...

Lauantaiaamuna pihapuissa istuskeli tiaisia ja varpusia. Ajattelin, että ovat nälissään, joten virittelin jo hieman ruokintasysteemejä niille. Lähikaupasta löytyi tällainen riisuttu versio talikakkutelineestä ja yhtä riisuttu versio talikakusta... ajattelin, että tuohon telineeseen voi tehdä sitten itsekin noita talikakkuja, tuon muotoisia muotteja löytyy suht' helposti.

Viime vuotinen talipalloteline näyttää vähän mukavammalta ihmissilmälle. Laitoin palleroihin grillitikkuja, niin voivat tipit syödä helpommin kuin roikkumalla sivuttain tuossa metallissa.

Saa tosin nähdä, kauan nuo tikut tuossa pysyvät. Vielä näissä talikakuissa ei ole ollut ryysistä, ilmeisesti ravintoa riittää luonnossa vielä. Hyvä niin, parempaa murkinaa se varmasti onkin.

Risiinit virittelevät vielä uusia lehtiä.

Että melkoinen seka-aika nyt on meneillään. Kesän jälkilämpöä ja myöhäistä syksyä, muttei lainkaan vielä aavistusta talvesta, niin kuin loka-marraskuun vaihteessa yleensä on jo ollut. Nautin kyllä suuresti, vaikka erikoista onkin, sillä en kaipaa lunta ja pakkasta lainkaan. Ja vaikkei tulisi valkeata jouluakaan, niin ainahan voisi laulaa White Christmasia ja Petteri Punakuonoa ja muita. Siinä sitä olisi lumitunnelmaa ihan tarpeeksi...

Eka siemenluettelo 2012 luettu

Voi miten paljon ilahdutti perjantainen posti! Laatikossa odotti Thompson & Morganin siemenluettelo vuosimallia 2012. Juuri kasvukauden loppumista surreelle kataloogi oli jopa suurempi ilo nyt kuin tammikuussa, jolloin niitä osaa jo odottaakin.

 

Ajattelin jättää luettelon tuohon koristelautasen tilalle, enemmän siitä saa kiksejä kuin siitä lautasesta, hah. Tarvitsen kataloogia kuitenkin selailuun, joten lautanen pääsi takaisin paikalleen pönöttämään.

Löysin alustavalla kahlauksella vaikka mitä: purppurapalkoisia herneitä, pinkkihörselöisiä unikoita, amppelikrassia, liukuvärjättyjä kosmoskukkia, rentokasvuisia neilikoita, hulmuavaa heinää, sähäkänsinistä salviaa, uniikkeja unikoita... Ainoa ongelma tässä on, että esikasvatustilaa on käytettävissä rajallisesti, ja että tuo on vasta eka siemenluettelo :/ Mutta ihanaahan näitä on selailla, siitä huolimatta.

Hassulta tosin tuntuu, että tässä miettii seuraavaa kasvukautta jo ihan yksityiskohtatasolla, vaikka jouluakaan en ole vielä hetkeäkään miettinyt. Se kuitenkin tulee vääjäämättä ensin. 

Pihalla on vielä rippeitä edellisestä kasvukaudesta. Pakkasyöt eivä ole kohdalle osuneet, koska esimerkiksi risiinit ovat vielä varsin hyvässä kunnossa.

 

Hauskaa näissä saman lajikkeen yksilöissä on se, että toisen runko ja oksat ovat punaiset, ja toisen vihreät. Tuo vihreä on tavallisempi väri, arvelen.

Myös daaliat jaksavat vielä sinnitellä vesisateista huolimatta.

 

Saa nähdä, jaksaako tuo pieni nuppu vielä avautua. Toivotaan!

Toinen ruukullinen sulkahirssiä (Pennisetum setaceum) on vielä elossa, toisen ruukun olen jo tyhjentänyt. Hyvin näyttää heinä vielä jaksavan, sade on vaan hiukan latistanut kukintoja.

Tavoitteena on kokeilla näiden talvehditusta, josko kellariin vielä jonnekin mahtuisi.

Koristemaisseista (Zea mays 'Quardicolor') yksi ehti kypsyttää komean maissintähkän. Jätin sen ulos testatakseni, josko jollekin maistuisivat tummat maissinjyvät. Ja ovathan ne maistuneet.

 

Luulen, että linnut ovat tähkän puhtaaksi kalunneet, ainakin talitiaisia on nähty pyrähtelevän ruukun ympärillä.

Pihalla ei muutoin tapahdu juuri mitään. Koivuissa on suurin osa lehdistä vielä tiukasti kiinni, joten haravointiurakkaakin saa odotella vielä hetken.

 

Viime vuonna haravointia harjoitettiin 11. marraskuuta.  Kymmenen säkillistä sitä tavaraa näköjään silloin tuli, tuskinpa tänä vuonnakaan juuri vähemmällä päästään. Ei näyttänyt puissa kesällä olevan kaljuja kohtia... 

Kaksi päivää myöhemmin eli 13.11. satoi sitten viime vuonna lunta. Siihen olisi tänään tasan kolme viikkoa aikaa. Jäks.

Tuokaa kesä takaisin

Joo joo, positiivista ajattelua peliin, sillä selviää syksyn ja talven yli. Mutta mitäs jos ei jaksa vetää suupieliä enää korviin päin, vaan haluaa huutaa, että hitto vieköön, kesä takaisin ja heti, ei tätä pimeää tämän enempää jaksa?

Mitäs jos inhoaa sekä pimeää, että sitä, että rakas harrastus on viety taas moneksi kuukaudeksi pois? Mistä semmoisen määrän positiivisuutta löytää, että ei huuda kesänkaipuutaan ilmoille joka paikassa ja lujaa?

Minä haluan takaisin omenankukkien herkän vaaleanpunaisen.

Haluan takaisin akileijan suloiset nuput.

Tahdon takaisin ajan, jolloin katselin luumupuun kukkivan valkoisena häikäisevän sinistä taivasta vasten.

Kaipaan kevään ensimmäisiä perennan alkuja, jotka puskevat huikealla voimalla mustan maan sisältä.

Haluan haistaa syreenin ensimmäisiä pieniä kukkia, jotka kylpevät valkoisessa valossa.

Ja haluan hetkeen, jossa ukonlaukka raottaa tiukkaan paketoitua kukkanuppuaan. Päiviin, jolloin suurin osa ihanuudesta on vielä edessä päin.

Ei, en halua käpertyä sohvalle kynttilän valoon, en halua juoda kaakaota torkkupeiton alla enkä katsoa ikkunasta myrskyävää iltaa. Haluan takaisin kesään ja kevääseen, eloon kuten muukin elollinen.

Jollain ihmeellä tässä on taas jaksettava odottaa monta pitkää päivää ja kuukautta. Tällä hetkellä tuo ajatus lähinnä itkettää, mutta ehkä tästä syyssurusta taas toipuu. Pakkohan sitä vaan on sopeutua.

Kuin sillit purkissa

Niin ne nyt elävät, talvehtimaan lähteneet ruukut, kuin sardiinit purkissa. Entisessä hillokellarissa on kasvivalot, jotka pitävät pelargonien peruselintoimintoja yllä. (Hmm. Ehkä tuolle tilalle voisi keksiä jonkun hieman hienomman nimityksen kuin "Vanha hillokellari". Kuten esimerkiksi "Talvisalonki". No niin, nyt on komeaa.)

Tällaiselta hässäkältä tuossa tilassa nyt näyttää.

 

Isot pelargoniruukut ovat lattialla, samoin kuin kolme mökinihmekukkaa sisältävää ruukkua. Ylemmillä hyllyillä on lisää pelargoneja sekä pari chiliä, etualan muratti ja muutama sekalainen kasvi. Ulkona on vielä kaksi daaliaruukkua, joiden saavat viettää talvensa muualla kellarissa. 

Näkyy olevan jonkin verran viherrystä monen ruukun kyljessä, lienee kostean ja lämpimän syksyn ansiota. No, keväällä on intoa niitä sitten putsailla...

Seuraavat kolme kuukautta tunnelma on ihan leppoisa tuon huoneen osalta, mutta sitten alkavat ensimmäiset kevätkylvöt, joiden tuotokset pitäisi myös mahtua sinne. Osa noista ruukuista siirtyy sitten yläkerran asukeiksi, mutta _jonkinmoista_ kikkailua se vaatii, että pikkupotit mahtuvat ja saavat riittävästi valoa.

Ulkosalla on nyt lisävaloa led-piuhojen muodossa. Nuoreen ja kapoisaan omenapuuhun ripustin 120-lamppuisen valojohdon, callunoiden sekaan mahtui kivutta 20 minilamppua.

 

Etsin kiivaasti keltalamppuisia led-valoja, mutten löytänyt. Niitä oli markkinoilla ainakin kolme vuotta sitten, kun sellaisen valosarjan ostin, mutta viime vuonna en enää moisia löytänyt. Musta niissä on kaunis valo, lempeämpi kuin tämä valkoinen. Omenapuuhun löysin "lämpimiä valkoisia", jotka ovat hiukan pehmeämpiä kuin nämä.

Ulkona kukkivat vielä tosiaan ne daaliat, ja muutama muu kasvi, kuten samettikukat, elokuunasterit, maksaruohot ja syyskimikit. Kolme ruukussa kasvanutta risiiniä on myöskin ihan hyväkuntoisen näköisiä.

 

Vielä ei ole kunnon pakkasyötä näille nurkille osunut, mutta eiköhän senkin aika pian koita. Sitten saa sanoa risiinillekin heipat. Onneksi se ei talvehdi, niin ei tarvitse kärrätä tuota n. 50-kiloista ruukkua kellariin.

Vaikka olisihan sitä talvehditusta hauska kokeilla ;)

Kultaköynnös, turbomallinen

Nyt se alkoi, iltapimeys. Töiden jälkeen ei ehdi ulos ennen hämärän tuloa, joten ei sitten mennä :) Pihalla tosin kököttävät vielä mm. pelargoniruukut, jotka pitäisi kantaa kellariin turvaan yöpakkasilta. Perjantain vastaiseksi yöksi on tänne eteläänkin luvattu pakkasta, joten huomenillalla homma on hoidettava.

Nyt alkavat hyvät ajat kahlata läpi vanhoja valokuvia ja imeä niistä viher-energiaa. Tästä thaimaalaisesta kultaköynnöksestä saa kyllä aika paljon vihervoimaa, kun yksikin lehti on aika iso:

Ei taida koti-ikkunalla saada millään substraalilla hänestä tämän kokoista, heh.

Thaimaassa ja muualla trooppisilla alueilla kasvavat toki muutkin kasvit melko kookkaiksi - tietysti siis ne lajit, jotka siellä viihtyvät. Koivu ei viihtyisi, mutta palmut tykkäävät.

Ja tietty banaanit.

Niin, ja tällaiset kivat pensaat, jotka värittävät vaikka uima-altaan ympäristöä.

Hankin viime reissulta kirjan, jossa esitellään Aasiassa luonnossa esiintyviä kasveja, mutta tähän kohtaan en löytänyt selvyyttä tuon pensaan nimestä.

Tämä on nimeltään Coral Plant/ Fountain Bush/ Firecracker Plant (Russelia equisetiformis).

Niin että ei mennyt kirjahankinta hukkaan, hah. Alla oleva kaunotar on puolestaan kanna, 99 %:n varmuudella.

Ja lopetukseksi tälle trooppiselle retkelle laitetaan kuva kivasta orkideasta.

Jospa sitä näillä otoksilla olisi saanut voimaa herätä huomiseen umpipimeään aamuun! Ja jos hoito ei tehonnut, kuvakahlataan huomenna lisää ;)

Callunoiden pika-istutus

Ja taas on aika kanervien ja callunoiden, vastahan niitä hetki sitten istuteltiin... tarkalleen ottaen vuosi sitten. Tosin olin viime syksynä tasan kahta viikkoa aikaisemmin liikkellä.

Laitoin callunoita tutulle paikalle kuistin ikkunan alle, mutta en istuttanut niitä multaan, vaan lekasoraan. Enkä tarkalleen ottaen istuttanut niitä, vaan laitoin purkkeineen päivineen ne siihen papanoiden sekaan. Jos näin myöhään niitä ostelee, niin eivät ne kasvit ehdi kuitenkaan varsinaisesti kasvaa ja kaivata sen takia multaa ja ravinteita. Kastelu riittää pakkasiin asti, ja sittenhän ne ovat "huoltovapaita", heh.

 

Niin helppoa, niin kätevää. Ja nuo pipanathan voi kaataa ensi keväänä jonkun ison ruukun pohjalle suoraan salaojitustehtävään.

Siinä ne nyt nököttävät huhtikuulle asti, vielä lisään led-valoja tuikuttamaan tuonne sekaan.

 

Syksi on kyllä jännää ylimenoaikaa, kun kesä on vääjäämättä ohi, mutta pakkaset eivät ole vielä tuhonneet kaikkea elävää. Se, mikä runsailta sateilta säästyy, voi vielä kukkiakin ihan kivasti. Näin tekevät pelargonit, jotka ovat puolisuojaisassa paikassa odottamassa kellariin kantoa.

  

 

 

 

Kaikki ruukut kukkivat vielä suht' täyttä häkää, joten ehkä on hyvä vähän vielä odottaa, ennen kuin kantaa ne sisään. Ovat sitten enemmän talvilepovaiheessa.

Aurinkoiset päivät ovat olleet tosi ihania, niistä osaa nyt ottaa kaiken irti, kun tietää niiden vain harvenevan viikko viikolta. Kohta ollaan keinovalon varassa, ihmiset ja pelargonit.

Lisää kuvia Kreikasta

Syksy on tosi kiireistä aikaa, mutta ei puutarhassa, valitettavasti. Tähän blogin äärellekään ei tunnu ehtivän niin usein kuin haluaisi, pöh. Mutta nyt laitan vielä muutaman kuvan Kreikan-matkalta.

Tässä kiva valkosävyinen kahvila Rhodoksen vanhastakaupungista. Vihreä on kyllä erinomainen väri valkoisen rinnalla. Taustalla oliivipuu ruukussa, saman asian voisi koto-Suomessa ajaa esim. joku paju.

Tässä kuva ravintolassa Lindoksen kylästä, joka sijaitsee vähän korkeammalla kukkulalla. Saviruukut ovat mielestäni rauhallinen tausta kaikille kasveille, tämä ravintoloitsija taitaa olla samaa mieltä.

Myös ikkuna-aukoissa oli ruukkuja ja kasveja. Ikkunanpuitteet voi maalata näinkin...

Maisemat ovat Lindoksella paikoittain kuin Mamma Mia -elokuvasta, joka on kuvattu Skopelos-saarella.

Kyllä tuosta ovesta, bougainvillean alta, olisi huikeaa palata töistä kotiin. Kyllä.

Myös tästä punaisen version vierestä voisi tassutella, ihan hyvinkin :)

Ja jos oikein miettii, niin joo, voisihan sitä tällaisestakin uksesta sisään ja ulos kulkea... Ah, katsokaa tuota taivaan sineä!

Välimerellä jotkut hedelmäpuut tekevät useammankin sadon vuodessa. Tässä appelsiinipuu, joka kypsyttelee todennäköisesti toista satoaan tänä kasvukautena.

Nätti pallerohan hän on, maltoin sentään olla riipimättä raakiletta irti pieniä tutkimuksia varten. En ole koskaan noin raakaa appelsiinia nähnyt sisältäkäsin. Onkohan se ihan vihreä sieltäkin?

Kreetalla sankkoina esiintyminä kasvavia hietamerinarsisseja (Pancratium maritimum) ei Rhodoksella juuri näkynyt, rannat ovat sen verran ruuhkaiset ihmisistä. Mutta Lindoksella bongasin tällaisen ryppään.

Ihmeellistä, että rutikuivassa hienossa hiekassakin voi kasvaa jotain näin näyttävää.

Kotonakin jatkuvat lämpimät säät, mittari taisi tänäänkin kivuta lähelle 15 astetta. Monet kesäkukat kukkivat vielä mukavasti, kuten tämä ripsakankeltainen samettikukka.

Myös herkemmän oloiset kasvit ovat vielä kukassa, niin kuin verbena tässä todistelee.

Tänään istuttelin valkovuokkojen juurakoita ja narsissien sipuleita. Huomenna yritän ehtiä tulppaanien kimppuun. Siitä tarkemmin sitten seuraavalla kerralla, joka on toivottavasti pian. Kun puutarhassa ei enää voi tehdä paljoa, on kiva siirtyä blogien äärelle suunnittelemaan seuraavaa sesonkia...

Kuumat Kreikan-terkut

Hyvää lokakuuta! Sitä se tosiaan tänään tuntuu olevan, kun aurinko paistaa ja pihalla vihertää, edelleen. Toissapäivänä lämpötila ylitti 20 astetta täällä eteläisessä Suomessa, ja Kreikanmaalla se huiteli 30 asteen tietämillä. Viikon loma oli poikaa, tosin tuntuu, että loman jälkeen saa aina pakertaa kahta kauheammin: syksyn pihatyöt odottavat edelleen, pyykkivuori on kolossaalinen ja työt jatkuvat huomenna taas täydellä teholla. Nooh, ei auta valittaa, mukavaa oli ja kasvejakin tuli kuvattua, ainakin vähän.

Kävin siis Rhodoksella, jossa on kaikenlaisen hömpän vastapainoksi mm. huikea keskiaikainen kaupunkilinnoitus, ns. vanha kaupunki. Siellä on edelleen asukkaita, heidän kotimaisemansa ovat kyllä vertaansa vailla. Kaikenlainen vanha sopii tuohon atmosfääriin kuin valettu.

 

Pelargoniruukku ja pyörän runko ovat kivasti samanväriset, ja oven jadenvihreä korostaa lehtien harmaata sävyä. Aika kiva asetelma, sanoisin.

Ajatus käyttää mitä tahansa kasvien istutusastioina on täällä todellakin voimissaan. Oliiviöljytölkit käytetään joko sellaisenaan tai maalattuina.

 

Reipas keltainen peltiämpäri ei näytä ollenkaan hölmöltä tässä valossa ja tällaista rustiikkista seinää vasten. 

Kreikassa on ollut kuulemma normaalia lämpimämpi syksy. Kesä on ollut tavanomaisen kuuma, ja se on tietysti tehnyt kasveille tepposet. Jotain kukkivaakin vielä näkyi, mm. pelargoneja, bougainvilleaa (ihmeköynnös? ja hibiscusta (kiinanruusu). Niin, ja tulikruunua eli lantanaa.

 

Muun muassa heinäkasvit olivat kasvaneet valtavan suuriksi, mutta niin oli tarhurin paapomat basilikatkin.

 

Kuva on pienestä puutarhasta, joka sijaitsee aivan vanhankaupungin kyljessä, nimeä en tajunnut ottaa talteen (luotin muistiini, hah). Puutarha on muotopuutarhatyyppinen ja vehreä. Tämä basilikapensas on noin 1,5 metriä korkea. Siinä sitä olisi yrttiä loppuelämäksi..!

Kreikka olisi kyllä mukava eläketalvien viettopaikka, kun lempikasvini pelargonit tuntuvat menestyvän siellä varsin hyvin. Mullakin olisi akkunalla tällainen ruukku tai kaksi.

 

Noh, ainahan sitä ihminen unelmoida saa :)

Kiva oli kyllä tulla takaisin kotiinkin, viikossa ehtii irtautua arjesta ihan mukavasti. Pihalla kukkii edelleen moni kasvi, ja koska viime yö taisi olla ensimmäinen nollakelin yö, niin raaskin pätkiä kukkia maljakkoon. Jos pakkanen ne kuitenkin kohta uhkaa viedä...

 

Kasvikierrosta tehdessäni olin haistavinani jotain tosi makeaa. En ole koskaan tuoksuttanut sellaista pihalla, joten ajattelin, että tuuli toi sen jostain muualta. Mutta ei, myöhemmin tajusin, että syyskimikkihän se tuolta tuoksuu.

 

Ihana, myöhään kukkiva syyskimikki (Cimicifuga ramosa) siis tuoksuukin, tämä havainto tuli mulle yllätyksenä, sillä kasvi ehtii yleensä kukkia vain niukasti. Tänä syksynä kukintoja on runsaanlaisesti.

Jos noiden syksyn viimeisten kukkien aukeamisponnisteluja on ollut tähänkin asti jännä seurata, niin jatkossa vasta jännittääkin. Että tuleeko kukka ja tuleeko vielä tuoksukin. Ah, tätä pulloon, kiitos.