Kausikuusi ja sinttisipuli

Voitontanssi ja reipashenkinen laulu! Ensi viikko on vii-mei-nen ko-ko-nai-nen marraskuun viikko. Me selvittiin! Se ei enää meitä saa valtaansa lainkaan. Laalalaa. 

Sen kunniaksi virittelin lisää joulun fiiliksiä kasvihuoneeseen. Plantagenista löytyi jo joul... kausikuusia, ilokseni. Sanon siksi "kausikuusi", jos jollain tökkii pahasti se j-sana. Ehtiihän sitä toki j-kuun puolella sitten hokea.

Laitoin pikkuiseen (kahdenkympin) metsäkuuseen parit valoketjut ja sen kaveriksi muutaman hyasintin ruukkuun. Spraymaalattuja käpyjä ja sisalia löytyi hanusteluvarastosta.

Kyllä tuli kiva mieli ihan näinkin pienestä värin ja valon lisäyksestä. Onneksi kasvikauppiaat ovat hiukan etunojassa sesonkien suhteen, ettei tarvitse ihan h-hetkeen asti odotella.

Sillä jouluhan on ohi Tapaninpäivänä klo 12 ja koko kuviossa on parasta se odottelu. Juuh.

Hyssyä viikkoa, ihmiset!

Kerrostarjotin tekeentyi

Jos syyspäivä on aurinkoinen, se vietetään ulkona, niin kuin tänään sunnuntaina tapahtui. Jos syyspäivä on sateinen, se kulutetaan sisätiloissa, niin kuin eilinen. Ja koska eilen oli aktiivinen fiilis, tein vihdoin projektin, jota olen yli vuoden suunnitellut tekeväni.

Hankin Englannista eBay-verkkokaupan kautta reilu vuosi sitten kerrostarjottimeen tarvittavat välikappaleet ja sen jälkeen olen harvakseltaan keräillyt alelaareista eri kokoisia lautasia.

Hahmottelin niitä koon ja värin puolesta sopiviin mahdollisiin kombinaatioihin, väliosat mahdollistavat kolmen lautasen korkuisen rakennelman. Tässä osat neljään kerrostarjottimeen, yksi malliksi kasattuna.

Sitten pyysin mieheltä tekniikka-apua eli poran ja siihen posliinilautasen rei'ittämiseen sopivan terän. Kovametalliterä siihen kuulemma käy. Lisäksi tarvittiin puupalikoita, joita tarvitaan porattaessa lautasen alle niin, että lautanen on hieman ilmassa, irti alustasta. 

Reikä kuuluu keskelle lautasta eli sen paikka pitää mitata tarkasti. Ja sitten vaan poraamaan, lautasen alapuolelta. Opin sen, että lasitettu posliini on ihan tajuttoman kovaa materiaalia, poraa sai painaa olan takaa ja välillä jäähdytellä poranterää, kun se alkoi kuumeta turhan paljon.

Poraa kannattaa myös pyörittää pienellä ranneliikkeellä, niin vältetään mahdollisimman hyvin halkeamia, mies sanoi. En vänkännyt vastaan. Pyysin pariin otteeseen apua poran pitelemisessä, kun ranne alkoi kuumeta turhan paljon.

Mutta lopulta läpi mentiin, kaikista kolmesta lautasesta. Välikappaleiden asettelun jälkeen valmista tuli.

Kuvassa näyttää, että kaksi alinta lautasta olisivat samankokoisia, mutta se on optinen harha tai joku, ovat oikeassa elämässä riittävästi eri kokoisia.

Punareunainen lautanen on kuperampi kuin muut, sen alapuoli on punainen, se on mielestäni kiva yksityiskohta.

Alin lautanen on kohokuvioista kultakrumeluuria, niin saatiin mukaan hiukan herraskaista tunnelmaa.

Tykkään Klaus Haapaniemen suunnittelemista Iittala-kuvioista, tässä Taika-sarjan tarkka pöllö. Kuvassa näkyy myös muovinen prikka, joka tulee molemmille puolille lautasta ennen metallia.

Reiän poraamisessa kannattaa kokeilla poraamista loppuvaiheessa molemmista suunnista, niin minimoidaan lasitteen/ posliinin lohkeaminen. Välikappale peittää kyllä pienet lohkeamat, nämäkin onnistuivat ihan siististi.

Pora ja ranne eivät antaneet myöden toisen tarjottimen tekoa samaan syssyyn, mutta osat ovat valmiina seuraavaa sessiota varten. Sitten valmistuu hiukan juhlavampi kerrosvati, vaikkapa ensi kevään yo-juhlia varten. 

Tämä valmis tarjotin sopii joulunaikaan, ja ensi kuussahan voi sitten alkaa pikkujouluilemaan ja täyttää yhden kerroksen vaikkapa macaron-leivoksilla. 

Näitä palleroita nautittiin vastikään perheenjäsenen syntymäpäivillä, olivat leipuritädin kädenjälkeä. Mieluusti opettelisin tekemään näitä itse, jos löytäisin jostain hyvän ohjeen, Macarons for dummies -tyyppisen. Tietääkö kukaan sattumalta hyvää, yksityiskohtaista reseptiä näiden ihanuuksien leivontaan?

Tänään ihanuutta löytyi onneksi ulkosalta eikä hellan äärestä :) Aurinko houkutti katsomaan pihaa sillä silmällä ja kauppareissuahan se tiesi. Kävi ostamassa pari callunaa, syklaamin ja hebe-nimisen pikkukasvin. Laitoin ne tolpannokkaan sinkkiämpäriin (jonka pohjalla muuten Hienostunut salaoja on edelleen ihan huippukunnossa!).

Kesällä hetken tarhuria ilahduttaneen ja sittemmin harakan suihin joutuneen siilinuorukaisen muistoksi laitoin kukkien sekaan koristeen.

Siinä tämä söpö piikkiturkki nyt sitten maisemia tähyilee. Toivotaan hälle aurinkoista syksyä.

Ja kun se jatkuva sisätila-aika sitten kohdalle osuu, niin aion aktivoida itseäni ihailemalla muiden blogistien kädentaitoja. Jo pelkästään puutarhaihmisten joukosta löytyy huikeaa osaamista, katsokaa vaikka esimerkiksi Purlinan valaisintuunausta ja lusikkatauluja, Seijan huovutustaidetta ja helmikoruja, Intianmintun siivousliinaideaa ja sisustusoivallusta sekä Susannan kuvataidetta ja nukkekotia.

Ihanien korttien tekemisestä voi inspiroitua Parastaikaa-blogissa ja pienten liinasten virkkauksesta Susannen blogissa. Ja blogistien suosittelemista blogeista löytyy tietysti lisää vaikka mitä, täytyy kuitenkin varoa viettämästä iltaansa nenä kiinni ruudussa, heh.

Tiedän, että joukostamme löytyy paljon muutakin osaamista (mm. betoni, keramiikka, mosaiikki, sanataide, kulinarismi), nämä vinkit kokosin tähän pikakelauksella.

Mutta pääasia, että hiipuvan puutarhakauden tilalle löytyy jotain mukavaa tekemistä. Lasketaankohan muuten puutarhakirjojen lukeminen ja suurten suunnitelmien raapustaminen?

Ps. Jos joku haluaa tarkemmat faktat kerrostarjottimen välikappaleiden hinnoista ja myyjästä, niin voin etsiä ne. Nyt pikahaulla löysin mm. tällaisen myyjän, tuotteen hinta on samaa luokkaa kuin vuodentakaisessa ostoksessani.

Kuin sillit purkissa

Niin ne nyt elävät, talvehtimaan lähteneet ruukut, kuin sardiinit purkissa. Entisessä hillokellarissa on kasvivalot, jotka pitävät pelargonien peruselintoimintoja yllä. (Hmm. Ehkä tuolle tilalle voisi keksiä jonkun hieman hienomman nimityksen kuin "Vanha hillokellari". Kuten esimerkiksi "Talvisalonki". No niin, nyt on komeaa.)

Tällaiselta hässäkältä tuossa tilassa nyt näyttää.

 

Isot pelargoniruukut ovat lattialla, samoin kuin kolme mökinihmekukkaa sisältävää ruukkua. Ylemmillä hyllyillä on lisää pelargoneja sekä pari chiliä, etualan muratti ja muutama sekalainen kasvi. Ulkona on vielä kaksi daaliaruukkua, joiden saavat viettää talvensa muualla kellarissa. 

Näkyy olevan jonkin verran viherrystä monen ruukun kyljessä, lienee kostean ja lämpimän syksyn ansiota. No, keväällä on intoa niitä sitten putsailla...

Seuraavat kolme kuukautta tunnelma on ihan leppoisa tuon huoneen osalta, mutta sitten alkavat ensimmäiset kevätkylvöt, joiden tuotokset pitäisi myös mahtua sinne. Osa noista ruukuista siirtyy sitten yläkerran asukeiksi, mutta _jonkinmoista_ kikkailua se vaatii, että pikkupotit mahtuvat ja saavat riittävästi valoa.

Ulkosalla on nyt lisävaloa led-piuhojen muodossa. Nuoreen ja kapoisaan omenapuuhun ripustin 120-lamppuisen valojohdon, callunoiden sekaan mahtui kivutta 20 minilamppua.

 

Etsin kiivaasti keltalamppuisia led-valoja, mutten löytänyt. Niitä oli markkinoilla ainakin kolme vuotta sitten, kun sellaisen valosarjan ostin, mutta viime vuonna en enää moisia löytänyt. Musta niissä on kaunis valo, lempeämpi kuin tämä valkoinen. Omenapuuhun löysin "lämpimiä valkoisia", jotka ovat hiukan pehmeämpiä kuin nämä.

Ulkona kukkivat vielä tosiaan ne daaliat, ja muutama muu kasvi, kuten samettikukat, elokuunasterit, maksaruohot ja syyskimikit. Kolme ruukussa kasvanutta risiiniä on myöskin ihan hyväkuntoisen näköisiä.

 

Vielä ei ole kunnon pakkasyötä näille nurkille osunut, mutta eiköhän senkin aika pian koita. Sitten saa sanoa risiinillekin heipat. Onneksi se ei talvehdi, niin ei tarvitse kärrätä tuota n. 50-kiloista ruukkua kellariin.

Vaikka olisihan sitä talvehditusta hauska kokeilla ;)

Callunoiden pika-istutus

Ja taas on aika kanervien ja callunoiden, vastahan niitä hetki sitten istuteltiin... tarkalleen ottaen vuosi sitten. Tosin olin viime syksynä tasan kahta viikkoa aikaisemmin liikkellä.

Laitoin callunoita tutulle paikalle kuistin ikkunan alle, mutta en istuttanut niitä multaan, vaan lekasoraan. Enkä tarkalleen ottaen istuttanut niitä, vaan laitoin purkkeineen päivineen ne siihen papanoiden sekaan. Jos näin myöhään niitä ostelee, niin eivät ne kasvit ehdi kuitenkaan varsinaisesti kasvaa ja kaivata sen takia multaa ja ravinteita. Kastelu riittää pakkasiin asti, ja sittenhän ne ovat "huoltovapaita", heh.

 

Niin helppoa, niin kätevää. Ja nuo pipanathan voi kaataa ensi keväänä jonkun ison ruukun pohjalle suoraan salaojitustehtävään.

Siinä ne nyt nököttävät huhtikuulle asti, vielä lisään led-valoja tuikuttamaan tuonne sekaan.

 

Syksi on kyllä jännää ylimenoaikaa, kun kesä on vääjäämättä ohi, mutta pakkaset eivät ole vielä tuhonneet kaikkea elävää. Se, mikä runsailta sateilta säästyy, voi vielä kukkiakin ihan kivasti. Näin tekevät pelargonit, jotka ovat puolisuojaisassa paikassa odottamassa kellariin kantoa.

  

 

 

 

Kaikki ruukut kukkivat vielä suht' täyttä häkää, joten ehkä on hyvä vähän vielä odottaa, ennen kuin kantaa ne sisään. Ovat sitten enemmän talvilepovaiheessa.

Aurinkoiset päivät ovat olleet tosi ihania, niistä osaa nyt ottaa kaiken irti, kun tietää niiden vain harvenevan viikko viikolta. Kohta ollaan keinovalon varassa, ihmiset ja pelargonit.

Sinivuokko venyttelee

Kevät lienee ihan virallisesti nyt alkanut, vesisateineen ja nippa nappa plussakeleineen. Tänään lämpöä oli neljä astetta kera tihkusateen, keväältä se tuntui. Mustarastas laulelee ihanasti ja valoa on iltakahdeksaan saakka, vih-doin-kin.

Pihalla lumen alta on paljastunut selviä elonmerkkejä.

Sinivuokko on työntänyt kukkavarren maan pinnalle, ilmoja uhmaten. Kamera ei jostain säätösyystä toista liiloja sävyjä oikein, mutta luonnossa tämä pieni mytty melkein loistaa värikkyydellään.

Omenapuun alla kurottelevat narsissit. Seassa näkyy olevan harmaita jäkälätuppoja, oliskohan orava ne ruopsuttanut rungosta irti.

Narsissien vieressä näkyy idänunikon lehtitupsuja. Kylläpä ovat innokkaita kasvamaan, vaikka lämpötila on hikisesti nollaviivan paremmalla puolella.

Jäälohkareen alta kurkkii kurjenpolven lehti. Oletettavasti se on viime vuotinen, vaikka mieli tekisi uskoa, että se on uutta kasvua...?

Syksyllä istutetut callunat ovat kyllä tehtävänsä tehneet, värit ovat haalistuneet varjoksi alkuperäisestä.

Juuri ja juuri voi erottaa kanervanpunaisen värin. Tosin väriä ei metrisen lumipeitteen alta olisi koko talvena näkynytkään, led-valotkin himmenivät sen taakan alla.

Näin rapea väri oli syyskuussa istutuksen jälkeen. 

Viime syksynä juurrutettu pelargonin taimi pukkasi kasvihuoneessa ensimmäisen kukkavarren.

Kohta tätä värien ja muotojen ihanuutta saadaan yllin kyllin! Ensin kuitenkin odotetaan se sinivuokon voimainponnistus. Sen äärelle on sitten hyvä polvistua yksityiskohtia ihailemaan.

Perussettiä ikkunan alla

Alan lehdet ovat täynnä upeita syysasetelmia, jollaisia voisi viritellä ruukkuihin ja amppeleihin ja kransseihin ja vaikka minne. Tuntuikin aika mielikuvituksettomalta asetella kolme callunaa vieri viereen ja nostaa laatikko kuistin pikkuikkunan alle.

Mutta selitykseksi annan itselleni sen, että a) calluna "kestää" talven suht' samannäköisenä eli tähän systeemiin ei tarvitse kajota kuin vasta lumien sulettua ja b) callunan väri on rikas sellaisenaan ja c) callunat eivät vie vararikkoon - vaikka kasvien kohdalla konkurssiuhka ei heti olekaan realisoitumassa.

Nämä kaverukset täyttivät multatilan kokonaan, mutta jos tilaa olisi jäänyt, olisin täyttänyt sen kävyillä. Kävyt ovat käteviä, kerran kerättyjä käpyjä voi säilyttää vuosia. Ne sopivat myös sisälle tuleviin joulu- ja pääsiäisasetelmiin. Niillä voi peittää esimerkiksi asetelmakorista pilkistävät muoviruukut tai multapinnan, ja lopputulos on luomu.

Näihin callunoihin voisi virittää pienen sarjan kirkkaita led-valoja. Harrastin kanervavaloja joskus kymmenen vuotta sitten, ehkä niitä voisi kokeilla taas pimeimmän ajan piristykseksi.

Nyt nämä kasvit menevät aivan sellaisenaan. Mitä nyt yksi koivunlehti on hakenut varpujen seasta turvapaikkaa ja tuikuttaa keltaistaan.

Viime vuonna mielikuvitusta löytyi tasan yhtä paljon: ikkunan alla oli callunoita. Tammikuussa ne jaksoivat hehkua lumikuorrutteen läpi.

Yksinkertainen osoittautui kauniiksi.