Helpot tasot taimihuoneeseen

No niin, nyt se sitten on kunnon kevät! Äkkiä se raaka, nippa nappa plussan puolella keikkunut keli muuttui +15 asteeksi ja täydeksi auringonpaisteeksi. Tuuli on vielä viileä ja niin pitääkin, eihän tämä muuten kevättä olisikaan.

Taimihuone sai tänään uudet sisukset. Pari viikkoa se on seissyt pihalla viimeistelyä vaille. Tässä kuva alkuperäistilanteesta.

Penkillä ulkoilmaan totuttautuivat tuolloin orvokit, nythän ne ovat jo pihaelämän konkareita.

Tänään haimme Ikeasta neljä pienempää penkkiä, tarkalleen ottaen porrasjakkaraa (Bekväm).

Näitä oli yllättävän nopea kasata, olin kyllä varma, että vähintään tuhanteen osaan nuokin on saatu pilkottua...!

Lisäksi haimme Bauhausista neljä 50 cm syvää ja 120 cm pitkää puulevyä, jotka asetettiin sellaisenaan jakkaroiden päälle.

Siinä ne sitten olivat valmiina käyttöön. Nuo tasot olisi voinut toki käsitellä esim. maalaamalla, jolloin ne olisivat paremmin suojassa kasteluvedeltä, mutta nyt ei taas millään ehtinyt... ehkä ensi keväänä maalaan tasot ja jakkarat, ennen kuin huone otetaan taas käyttöön. Vaaleanpunaisiksi :)

Tuohon takaseinälle on tarkoitus laittaa vielä ylätaso, mahdollisesti omilla jaloillaan seisova puutaso tai alumiinikehikkoon ruuvattava kevyt ritilätaso tai malliin tarkoitettu valmis hylly. Teen aiheesta sitten uuden postauksen.

Nyt huoneeseen mahtuvat väljästi siellä jo viikon verran asuneet taimet. Ne ovat viettäneet siellä pari yötäkin, kun ilma on pysynyt 4-5 astetta plussan puolella. Olen jättänyt lämpöä rakastavat basilikat ja risiinitkin yöksi Taimelaan – kas rohkea rotan syö ja selkäänsä säästää.

Taimet tuntuvat kasvavan nopeasti, sillä lämpöä ja valoa riittää - pelottaa, että venyvät liiankin vauhdikkaasti varren tanakkuuden kustannuksella. Siksi viileät yöt ovat heille ihan paikallaan. Ja viileitä öitä sitä on luvassa myös silloin, kun asettuvat lopulliseen kasvupaikkaansa ulos, paljaan taivaan alle.

Taimela sai myös kunnon sokkelin, jonka alta kylmä ilma ei pääse estoitta luikertelemaan sisään.

Puusokkeli on tehty kiilan muotoon sirkkelöidystä kakkosnelosesta, joka myötäilee kivetyksen kaltevaa muotoa. Tuo terässokkeli riittää sellaisenaan tasaisella maaperällä.

Huoneessa on auringonpaisteessa to-del-la lämmin, ovea on saanut pitää päivisin auki tai vähintään raollaan. Tilaa voi tuulettaa myös katonrajasta.

Tilanpuutetuska helpotti kovasti, sillä tänne mahtuvat myös ainakin makuuhuoneeseen levittäytyneet koristemaissin ja paprikan taimet. Pääsee sitten käyttämään silityslautaa silittämiseen – jos jotakuta semmoinen puuha sattuu kauniina kevätaamuna kiinnostamaan :)

Taimihuonefaktat: Malli on Palram Silver Line, koko 2,5 neliötä. Ulkomitat 129 x 131 x 203 cm. Materiaali on muovia (polykarbonaattia) ja alumiinia, hinta Starkilla noin 200 euroa.

Kappas capsicumeja!

Joillekin tämä suomalainen lampunalus- ja ikkunaneduselämä tuntuu sopivan ihan hyvin, vaikka olisivatkin alunperin lähtöisin mukavammista olosuhteista. Pensaspaprika Capsicum annuum 'Redskin F1' ainakin pukkaa hedelmää ihan tosissaan.

Tällaisia tulitikkuaskin kokoisia pötkylöitä on jo parissa taimessa, toisissa kahdessa taimessa on hiukan pienempiä hedelmiä. Ei tätä oikein voi käsittää, kun nuo ovat kuitenkin alle 20-senttisiä kasveja.

Vaihdoin paprikoille ja chileille isommat ruukut, kun kasvit tuntuivat olevan joka päivä kriittisessä veden puutteessa. Ruukun sisällä ei paljon muuta ollutkaan, kuin juuria. Entinen ruukku oli halkaisijaltaan 10 senttiä, nykyinen on kuusi senttiä suurempi ja paljon syvempi.

Chili 'Caribbean Antillais' on saman kokoinen kuin paprika, mutta virittelee vasta kukkanuppujaan.

Tuo chilien maailma on kyllä tosi mielenkiintoinen. Tämä laji on ilmeisesti C. chinense eli habanero-tyyppiä. Weibullsin siemenpussi kyllä väittää sen olevan annuum, mutta viitsiskö uskoa? Kas kun lajikkeen nimikin on pussissa 'CARRIBEAN Antillais', mutta firman nettisivuilla se on kieliopillisesti oikeassa muodossa 'Caribbean Antillais'. 

Jos lajikkeen nimi on tarkoituksellisesti kielenväännös, niin se on kyllä huono sellainen.

Mutta siis, jos hän on tuolta Karibian alueelta kotoisin oleva habanero, niin hänen marjahedelmiensä tulisuus on noin 100 000 - 350 000 yksikköä Scovillen asteikolla. Tabasco-kastike on 5 000 yksikköä, peruspaprika pyöreät nolla.

Taimet kasvoivat helmi-maaliskuun kasvivalojen alla kellarissa, olohuoneen ikkunalle toin ne noin kuukausi sitten. Siinä ovat luonnonvalolla pärjänneet. 

Chinensejä pitää lannoittaa kuulemma maltillisesti, paljon vähemmän kuin annuumeja. Ne voivat elää jopa kymmenvuotiaiksi – siinäpä tavoitetta!

Kasvatin viime vuonna kaksi C. annuum 'Hot Super Chilli F1' -tainta, jotka tuottivat mukavasti satoa vähällä vaivalla. Kastelin niitä, pidin auringossa ja annoin välillä lannoitetta. Syksyllä vein ne kellariin kasvivalojen alle talvehtimaan ja kohtelin kaltoin: vettä tuli, jos oli tullakseen. Toinen taimista kuukahti, mutta toinen sissi pysyi hengissä ja alkoi kasvattaa uusia versoja.

Se on tehnyt pieniä kukkiakin, normaalia pienempiä, kun ei sillä raukalla ollut enää multaa purkissaan. Oli vain lekasoraan kietoutuneita juuria, snif.

Pienensin juuripaakkua ja laitoin kasvin uuteen ruukkuun, jossa on multaakin. Nyt hän hengailee Taimelassa (tarkka, mutta ehkä aavistuksen mielikuvitukseton työnimi taimihuoneelle).

Aika ohkaiset ovat nuo uudet oksat, katsotaan, vahvistuvatko vai pitääkö typistää. Nuo vanhat kuivuneet hedelmät jätin paikalleen koristeeksi.

Löysin kellarista jäteasemalle suuntaavan säkin, jossa oli aikanaan kyllästymispisteen saavuttanut savinen sipuliruukku. Mietin, että olisiko siitä kuitenkin esimerkiksi basilikan kodiksi...

Sinne hänet nyt istutin, katsotaan, mitä silmä sanoo tuosta systeemistä pidemmän päälle. Toisaalta systeemi on siellä taimihuoneessa päivät, joten ihan koko ajan sitä ei näy. Ja hei, noista aukoistahan voi nyt kivasti tarkkailla juuriston vointia ja meininkiä ;)

Kymmenestä vanhasta korianterin siemenestä iti yksi, ja kaksi kuukautta kasvanut taimi olisi nyt syömäkokoinen.

Mutta enhän mä raaski tuota riipiä, ostin kaupasta syömäkasvin. Kuka nyt yrttejä syödäkseen viljelee, höh.

Taimista myös tsinnia näyttää kasvaneen suht' nopeasti siellä taimihuoneessa. Luin eräästä Kotipuutarha-lehden jutusta, että tsinnia hyötyy isosta kasvatusastiasta. Eli selvästi isommasta kuin tämä perusneliö.

Täytyy perehtyä viikonloppuna hänen sielunelämäänsä, ja ennen kaikkea hakea lisää istutusmultaa. Edessä on mm. Floriadesta kiikutettujen daalioiden multaan piilotusta.

Ulkona mullan piiloista nousevat nyt esiin kaikki vanhat armaat tutut. Ensimmäistä kertaa havahduin siihen, että syyskimikin alut ovat varsin vahvan ja väkevän näköisiä.

Ei tietysti ihme, kun kasvista tulee lopulta pari metriä korkea ja kukkaan se ehtii vasta syys-lokakuulla. Mutta hei, sinne on vielä ka-ma-lan pitkä matka ja kaikki piiiitkän kesän parhaus ja ihanuus on vielä edessä.

Superkeväistä viikonloppua!

Korikassikokeilu

Ostin kokeeksi kori&kassi-istutussysteemin, jolle en ole vielä löytänyt virallista nimeä. Nelsonin tuote se on, mutta firman nettisivuilta löytyi vain enkkutermi "Grow In Bag". Itse haluaisin, että Suomessa toimivat yritykset vaalisivat suomen kieltä, enkä suostu moista nimitystä käyttämään.

Mutta mikä tämä härveli sitten on? Kassikori? Se pyörän etutankoon kiinnitettävä? Korikassi? Semmoinen rantakassiko? Kasvatuskassi? Tulee lohenkasvatus mieleen. Istutuskassi? Joo, mutta mitens se kori?

Noh, oli miten oli, semmoisen ostin, jotta pääsin kokeilemaan ideaa. Paketissa tuli siis nämä kaksi osaa, hintaa 60x20x20 cm:n kokoisella systeemillä oli 14 euroa.

Seinämiä pitää yhdessä yksinkertainen rautalankasarana.

Korikehikossa ei ole pohjaa, mikä on hyvä muistaa, kun valmista istutusta siirtelee.

Kuitukankaasta (vastaavasta kuin maahan laitettava suodatinkangas) valmistetussa kassissa on pohjassa ja seinämien alareunassa reikiä, joista liika vesi pääsee valumaan ulos. En sitten laittanut hienostunutta Nylon-salaojaa, hah.

Multaahan tuohon upposi noin puolet isosta säkistä, joten siinä mielessä lekasorasalaoja olisi ollut paikallaan. Olisi tullut hiukan kevyempi systeemi myös.

Syvyyden puolesta kassiin mahtui kaksi orvokkia peräkkäin, joten tilan sai heti täyden näköiseksi. Juurilla on kyllä tilaa mennä reilusti alaspäin, joten orvokit pärjäävät hyvin sen aikaa, kun ne tuossa ovat.

Kassin kantokahvat sai piiloon koriseinämää vasten. Korisysteemin on hyvä olla paikallaan, kun multaa lappoo, sillä kassihan muotoutuu vaikka miten pulleaksi, mutta ei sitten mahdu nätisti kehikon sisään. Hieman tuo alkoi sivuista pullottaa, eivät tainneet rautalankasaranat jaksaa vastustaa mullan painoa...

Pikkuapulainen oli tarkkana tässäkin hommassa, ettei vaan tule vihulainen aidan yli häiritsemään :)

Summa summarum: ihan hauska istutussysteemi, jos kaipailee rottinkista ulkoasua ja pieneen tilaan talveksi taittuvaa "ruukkua". Näitä saa myös 45x45 cm:n neliöinä sekä tummanruskeassa värissä. 

Ajatus oli laittaa tuo keittiön ikkunan alle, siihen pitää ensin rakentaa jonkinlainen hylly. Kannakkeet on jo olemassa, nyt pitää vihjata puoliskolle, jotta huhuli-huhuu, pientä hyllyä kaipaillaan. Sitten näkisi, onko tässä Kassi&Kori -systeemissä oikeasti mitään erityisen erityistä ideaa. 

Hiukan korkeampia kasveja tuo ehkä kaipaisi, niin olisi paremmassa mittasuhteessa, mutta antaa orvokkien nyt asustaa rauhassa.

Nuo orvokit ovat muuten hauskoja, ovat nyt toista "omista siemenistään" kasvatettua sukupolvea. Alunperin kaupasta ostetut liila-oranssit, vienosti tuoksuvat (sarvi)orvokit ovat muuntuneet siemenlisäyksessä erilaisiksi yhdistelmiksi.

Osa liputtaa edelleen liilan ja oranssin puolesta.

Osa tykkää enemmänkin kellertää.

Ja osa tuumaa liki yksivärisyyden sopivan heille parhaiten.

Pikatuntuman mukaan viime vuonna oli enemmän värihajontaa eikä näitä yksivärisiä liiloja ollut näin paljoa. Saa nähdä, mitä heidän jälkeläisistään sitten ensi vuonna tulee.

Mutta onneksi ei ole ensi vuosi, vaan tämä! Ja onneksi kasvuvuosi on vasta alussa ja kesävehreys edessä. Harmillisesti kylläkin koivun kukinta tulee Metlan mukaan tänä vuonna olemaan erityisen voimakasta, ja jopa he, joilla ei ole aiemmin koivuallergian oireita ollut, voivat niitä saada. Allergikoilla on hankalinta Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa hedekukinta on miltei ennätyksellisen runsasta.

Olen nautiskellut antihistamiinia jo reilut pari viikkoa, jotta saisin nauttia vuoden parhaasta ajasta ilman, että koko pää valuu ja kutisee kuin hornassa. Jos ei troppi auta, niin räpsitään sitten sokkona valokuvia ja katsellaan niistä kesemmällä, että miltä pihalla näytti ;)

Milloin saa kylvää?

Eilen oli komea kevätpäivä, ja olikin mahtavaa tonkia pihalla melkein koko valoisa aika. Ja koska pidän kiinni epäjärjestelmällisyydestä tässä harrasteessa, niin eipä eilenkään menty minkään loogisen kaavan mukaan: vähän perennapenkin siivoilua (lopahti alkuunsa), loppujen orvokkien istuttelua (kivointa), lintujen ihailua (ei tuntunut lihaksissa), sisällä viherhillokellarin selvittelyä (painavien ruukkujen reuhtomista) ja ulkona uuden taimihuoneen kanssa puljaamista (taimien kanniskelua sisältä ulos ja illalla ulkoa sisälle).

Kannoin myös talvehtimassa olleet mökinihmekukka- ja daaliaruukut päiväksi ulos. Saa nähdä, mitä heistä tulee, kun ovat olleet tilanpuutteen takia monta kuukautta osittain päällekkäin. Osa on ehkä saanut joskus vettä, osa ei ehkä milloinkaan. Mutta hei, jos ei pärjää tällä hoidolla, niin tough luck. Näillä on vaan mentävä.

Mietittiin tuossa pari päivää sitten PilviPullan kanssa eräässä kommenttiosiossa, että milloinkas krassit saa kylvää esikasvatukseen. Asia jäi mietityttämään niin, että tuota oikeaa kylvöaikaa pitää vielä pohdiskella. Ja koska tekstiä on jo pitkälti, niin laitetaan tähän kevennykseksi kuva.

Ihanat nuo violetit hennot juovat tuossa valkoisella. Näiden ääreen täytyy muistaa polvistua, vaikka häsääkin pitkin poikin pihaa.

No niin, koska saa kylvää esikasvatettavat yksivuotiset? Siihen ei yhden lauseen vastausta ole, sillä ajankohta vaihtelee paljon, ihan jo tietysti kasvilajista riippuen. Esikasvatuksen ideahan on esikasvattaa ne kasvit, jotka muuten Suomen oloissa eivät ehtisi kukkia tai tehdä hedelmää, ja tietysti maksimoida esikasvatusaika niin, että kasvit pysyisivät terveinä ja olisivat "tuotteliaita" mahdollisimman varhain.

Itämisaikaan vaikuttavat kasvuolosuhteet, kuten kasvualustan ominaisuudet ja kylvöksen kosteus, lämpö ym. Itämisen jälkeen esikasvatusajassa täytyy ottaa huomioon ulkoa saatavan valon määrän/ lisävalon ja huonelämpötilan vaikutus. Ja kasvualustan ominaisuudet vaikuttavat edelleen taimien olotilaan.

Esikasvatusmahdollisuuksiin vaikuttaa myös kasvihuoneen/ lämmitetyn kasvihuoneen olemassaolo. Lisäksi täytyy pitää mielessä se ajankohta, milloin ne taimet saa sitten ulos varsinaiselle kasvupaikalleen. Suomessa pakkasöiden loppumisen raja on perinteisesti 10. kesäkuuta. Itse olen täällä pk-seudulla uhmannut tuota rajaa säännönmukaisesti, enkä ole vielä saanut näpeilleni, mutta Suomi-neito on tunnetusti pitkä.

Mutta jos tämä harrastus olisi tällaista yhtälönratkaisua, niin ei meitä ruuhkaksi asti olisi. Asiaa on ystävällisesti yksinkertaistettu ja esikasvatusaikoja löytyy tietysti siemenpussien kyljestä, alan lehdistä ja kirjoista sekä internetin syvästä tietopankista.

Tässä Kotipuutarha-lehdestä napattu lista:

Kotipuutarha 3/2010

Ja vielä asiaa kesän uusintakylvöistä:

Kotipuutarha 7/2011

Lista ei tietenkään ole läheskään kattava, joten monen kasvin kohdalla joutuu kääntymään muihin tietolähteisiin. Ja esimerkiksi basilikaa voi kylvää aikaisemminkin, joten nuokin ajat ovat enemmänkin viitteellisiä?

Olen törmännyt monesti siihen, että ulkomailta tilattujen siementen pusseissa on hyvinkin tarkat kylvö- ja hoito-ohjeet, mutta suomenkielisessä tarrassa ohjeet ovat erilaiset. Esimerkiksi sulkahirssi istutetaan englanniksi 0,5 cm:n syvyyteen, mutta suomeksi siementä ei peitetä. 

Pensaskrassin kohdalla on enkuksi tarkat kylvövinkit mullan koostumuksesta ja kylvösyvyydestä, suomeksi sanotaan vaan, että "kylvetään kasvupaikalle tai esikasvatetaan". Esimerkkejä on monia.

Ja taas yksi välipalakuva: iso laarillinen töyhtövanan (Eucomis bicolor) mukuloita.

Näitä (ja paljon muita) oli tarjolla Floriadessa, mutta en ostanut. En muista miksi, ehkä myöhäinen kukinta-aika arvellutti. Ei näistä Suomen kesistä voi varmaksi mennä sanomaan... Onko jollain teistä muuten kokemusta moisesta vinkeästä kasvista?

Ja vielä vähän esikasvatusajoista.

Netistä löytyy paljon listoja, että kauanko milläkin kasvilla kestää itämisessä ja kauanko kylvöstä/ itämisestä kestää kukintaan. Ja kas, nekin aika-arviot vaihtelevat merkittävästi. On kuitenkin iso ero, itääkö esimerkiksi aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) 10-21 päivässä vai viidessä päivässä. Kasvi kasvaa vikkelää vauhtia, joten kolmeen viikkoon varautunut tarhuri voi loppukeväästä joutua keskelle Jaakko ja pavunvarsi -ilmiötä.

Kenenkään päätä ei kuitenkaan voida vaatia vadille, sillä asiassa on tosiaan paljon muuttujia. Onneksi kokeilemalla oppii, eikä virheajoituksessa saa aikaan massiivista vahinkoa (esim. velkakierrettä), vaan aina voi ostaa uusia siemeniä ja kokeilla niiden kanssa. 

Eräässä Kotipuutarhan numerossa haastateltu ihminen sanoikin, että hänellä "kylvöaikataulu on päässä". Silti tämäkin puoliammattilainen kylvi tietyt kasvit joka kevät sinnikkäästi liian aikaisin :)

Eli, laitetaan krassia tänään multiin, jos siltä tuntuu! What a heck, niin kuin britti sanoo, ei tässä hommassa saa alkaa pipo kiristämään. Siementen, mullan ja veden kanssa puljaaminen on ihan parhautta, ja ilo senkun jatkuu, kun ensimmäinen olminkeltainen taimenrääpäle työntää päälakeaan mullasta ylös. Jee.

Nyt vahdin nyt näitä vielä hieman keskeneräiseen taimi-/kasvihuoneeseen siirrettyjä Tärkeitä Heppuja, että kestävätkö auringonporotuksen. Yöksi kannan ne sisään kellariin. Totutan niitä kyllä jo pieneen kevättuulenvireeseen, pidän ovea raollaan. Kylmäähän tuo tuuli vielä on, ei parane leikkiä sen kanssa.

Taimelassa päivää viettävät randomilla ranneliikkeellä kylvetyt 16 tomaattia, isommat 'Sungoldeja' ja pienemmät 'Tiny Timejä'.

Siellä harjoittelevat myös ilman suunnitelmaa kylvetyt 9 tsinniaa, 7 verbenaa, 10 täpläsievikkiä, 4 tupasta basilikaa ja 10 lobeliaa.

Sekä 22 samettikukkaa...

ja 5 risiiniä.

Sisällä ikkunan edessä kököttää vielä 5 pensaspaprikaa, 3 chiliä, 14 aitoelämänlankaa ja 5 koristemaissia. Jälkimmäisille vaihdoin isommat astiat, kun juuret tulivat turvepotin pohjasta ulos.

Kohta koristemaissitkin pääsevät kasvihuoneeseen, kunhan sinne saadaan hyllyt. Alkaa olla kreivin aika heilläkin saada esimakua ulkoilmasta.

Itämistään virittelevät vielä äskettäin kylvetyt sulkahirssi, pagodikärhö, japaninhumala ja coleus (värinokkonen). 

Ja sitten, kun omassa päässä aika on täysi, multiin upotetaan vielä krassia, tuoksuhernettä, auringonkukkaa, kevätsipulia, unikoita ja maloppia. Ja ehkä niiden päälle vielä jotain pientä.

Ps. Nyt nämä postaukset ovat jo ihan liian pitkiä, parannan tapani!

Hienostunut salaoja

Tänään se sitten vihdoin tapahtui, orvokkien istuttaminen. Ulkona oli kyllä iltapäivään saakka to-del-la kylmä ilma ja raaka tuuli, mutta piti vain karaista itsensä ja alkaa lappamaan taimia ruukkuihin. Muuten loppuu tila muilta taimilta, ja orvokit alkavat kitkutella purkeissaan.

Kaikkiaan 47 tainta pääsi tänään uuteen kasvupaikkaansa. Vielä jäi 24 huomenna istutettavaksi.

Tähän tolpannokkaan laitoin myös siinä jo aiemmin hengailleita helmililjoja.

Siinä he nyt uhmaavat ensi yöksi luvattua pikkupakkasta. Toivottavasti sääennuste menisi reippaasti pieleen ja ilma pysyisi plussan puolella, niin tarhurista ei tuntuisi niin pahalta. Kyllä nuo kasvit varmasti sen pakkasen kestävät, orvokinkin sanotaan kestävän -7 asteen kelejä, mutta ei sitä tieten tahtoen halua laittaa lapsosiaan pakkasen armoille.

Tänään taas muistin, kuinka epäjärjestelmällistä tää mun harrastaminen on. Kun ryhtyy puuhailemaan jotain, niin yleensä aina puuttuu jotain tai joku asia on hukassa. Kylvömulta, puutarhamulta, kylvöastiat, merkkaustikut, sekatöörit, sopivan kokoiset kastelukannut jne.

Tänään oli hukassa lekasora. Tiedän, että sitä on jossain kellarissa/autokatoksessa/ulkona iso säkki, mutta kaiken rakennustavaran ja -jätteen sekä muun sälän ja roippeen alta en sitä havainnut. Noh, piti tehdä tälle sinkkiämpärille salaoja muista aineksista.

Pussinpohja Kekkilän koristekiviä löytyi ulkoa istutuspöydän alta. Hienostuneita koristekiviä siis.

Koska halusin käyttää niitä vielä joskus ihan oikeasti koristeena, niin otin käyttöön niksipirkkojen klassikkoaineksen eli sukkahousut. Tarkalleen ottaen siitä pirullisesta materiaalista tehdyt polvisukat. Laitoin kaksi päällekkäin ja kauhoin kiviä. Tässä vaiheessa alkoi naurattaa.

Muotoilin kivisukasta nätin moukun ämpärin pohjalle. Nauratti enemmän.

Viimeistelin salaojan vielä hiekoitushiekalla, niin saatan vielä saada sukat takaisin jalkaan, kun multa ei niitä likaa. Hah hah joo.

Vielä mullat päälle, ja systeemi oli valmis kukille. Valitettavasti kukaan ei tiedä, kuinka hienostunut salaoja tässä onkaan, paitsi nyt te tietysti :)

Orvokeille oli yhdestoista hetki päästä uuteen kasvualustaan, sen verran oli juuria paakun ympärillä.

Ihanaa se istuttelupuuha kyllä oli, kun multaakin löytyi sattumalta kellarista iso säkki. Laitoin orvokkeja ja helmililjoja myös ulko-oven viereen ikkunan alle.

Nuo helmililjat voi kukinnan jälkeen vaihtaa toisiin kasveihin, niin eivät ränsisty silmäin eessä.

Laitoin orvokkeja myös erilaisiin koreihin, joita sattui löytymään. Jännä kyllä, että jonkunlainen tuntuma sitä on sille, että missä jotain tavaraa ehkä saattaisi olla. Semijärjestelmällistä kaaosta?

Vielä näkyy multaa, mutta jos kaikki menee niin kuin yleensä on mennyt, niin kauaa ei musta vilku. Nopeasti nuo kasvit astiansa täyttävät!

Yhden amppelinkin sain aikaiseksi, kun heitin siinä olleet puolikukkineet pikkunarsissit yrttipenkkiin.

Laitoin pelkkiä tummia kukkia ('Bowles Black') tähän isoon valkoiseen ruukkuun. Toivottavasti siitä tulisi joskus yhtä dramaattinen ilmestys, kuin Floriaden hyasinttiruukusta, eh. 

Nyt sisäänkäynti on keväisemmässä kuosissa. Muutaman viikon päästä kukat ovat paljon runsaampia, täytyy laittaa sitten uusi kuva vertailun vuoksi. Tuon ovikranssin toin Hollannista, se vei matkalaukusta melkein koko tilan, heh. Mutta mielestäni kannatti, tykkään siitä. 

Ikkunan alla keväästä nauttii myös Mikki, joka löytyi varisseiden callunoiden seasta. Vietti talven ulkona noin kesäisissä varusteissa, on se hurja hiiri ;) 

Joka tapauksessa Mikki ja minä toivotamme mukavaa viikonlopun jatkoa. Toivottavasti huomenna tuntuisi koko päivän kunnon keväältä!