Upouutta alkua

Voiiii, vielä on pihalla paljon vihreää näkyvissä, ja ihan uutta kasvuakin, jota satunnaiset pakkasyöt eivät ole kokonaan rouhaisseet. Kuten jouluruusun (Helleborus niger) kukintoja...

... jotka avautuisivat varmasti juuri jouluksi, jos lämpötila nousisi nyt keväisiin lukemiin. Toivottavasti ne pärjäävät tulevan kylmäkauden yli.

Alkusyksyllä istutetun alppikärhön (Clematis alpina 'Pink Flamingo') juurella kasvaa jotain, mutta en osaa tunnistaa, mitä. Jotain kauniin vihreää kuitenkin.

Grönlanninhanhikki (etualalla) on jäämässä isompien perennojen jalkoihin, täytyy keksiä sille keväällä parempi paikka. Taustalla sarviorvokki on virittänyt uutta kasvua. 

Myös sinipallo-ohdake on päätellyt, että kevät on tullut ja että uusia lehtiä kannattaa työntää ilmoille.

Noh, ehkä heillä on paukkuja tehdä uusia lehtiä sitten ihan oikean kevään koittaessa. Myös syreenin nupuille koittavat vielä kalseat ajat.

Pysykää vahvoina!

Tänään aurinko näkyi hetken aikaa, ja koska olen kotona flunssassa, kipaisin ulos kameran kanssa. Tallentamaan tämän ihmeen. 

Siinä sitä nyt on nurmikolla valoa ja varjoa todisteeksi, hah. Kovin oli lyhyt nautinto, siksi täytyy turvautua puutarhakirjoihin nautinnon lähteinä.

Olen säästänyt mm. lahjaksi saamiani kirjoja luettavaksi tähän nihkeimpään puutarha-aikaan. Täältä sitä löytyy uuden alun ituja ja ideoita vaikka kuinka paljon.

Ja mukavaahan näitä on juuri nyt selailla, pääsee sopivasti pakoon jouluvalmistelujakin ;)

Vaihdoin kukkakorin kulahtaneet hyasintit tuoreisiin kasveihin. Nyt liilojen valojen seassa joulustelevat sypressi, joulutähti ja amaryllis.

Sieltä se kukkanuppu kurkkaa suojastaan... hei, tule vain ulos, lupaamme ihailla sinua paljon.

Jos joku haluaisi lähettää mulle yllätyksenä jouluisen kukkakimpun, niin kannattaisi kääntyä esimerkiksi tämän amerikkalaisen Better Homes and Gardens -lehden suositteleman verkkokaupan puoleen. Tällainen nimittäin olisi oikein kiva asetelma joulun aikaan ihailtavaksi.

Kuva: FTD/ BHG.com

Onpa siinä punavalkoista ilotulitusta! Voisin ottaa myös hillitymmän kimpun eli tämän:

Kuva: FTD/ BGG.com

Tai no, mitä sitä kursailemaan. Saa tilata molemmat, kiitos!

Perennapenkin suunnittelua, osa 2

Sen kymmenen kurjenpolvea! Tai no, kymmenen ei ole ihan riittävä mittayksikkö kuvaamaan kurjenpolvien runsasta sukua. Olen etsinyt varjoon ja puolivarjoon sopivia lajeja mm. kirjoista, blogeista ja keskustelupalstoilta, ja kyllä niitä tuntuu olevan kiitettävän paljon:

• tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum), 30 cm
• mantsuriankurjenpolv (G. wlassovianum), 50 cm
• huhtakurjenpolvi (G. bohemicum)
• tarhakurjenpolvi (G. x magnificum), 60 cm
• idänkurjenpolvi (G. himalayense, 40-50 cm
• tummakurjenpolvi (G. phaeum), 60-75 cm
• peittokurjenpolvi (G. x cantabriense), 15-20 cm
• täpläkurjenpolvi (G. maculatum), 50 cm
• ojakurjenpolvi (G. palustre), 50 cm
• metsäkurjenpolvi (G. sylvaticum)
• kyläkurjenpolvi (G. pratense), 100 cm
• alaskankurjenpolvi (G. erianthum), 35 cm
• jalokurjenpolvi (esim. 'Orion', 'Rozanne', 'Tiny Monster') 30-70 cm
• nepalinkurjenpolvi (G. nepalense v. thunbergii)
• hämykurjenpolvi (G. nodosum), 10-25 cm
• armeniankurjenpolvi (G. psilostemon), 50-70 cm
• pyreneittenkurjenpolvi (G. pyrenaicum 'Bill Wallis), 25 cm
• haisukurjenpolvi (G. robertianum)
• siperiankurjenpolvi (G. sibiricum)
• himalajankurjenpolvi (G. wallicianum 'Buxtons), 45 cm
• kainokurjenpolvi (G. eriostemon, syn. G. platyanthum), 40-50 cm
• juovakurjenpolvi (G. aristatum)
• verikurjenpolvi (G. sanguineum 'Max Frei'), 20 cm

Tällaisen listan sain kasaan, kun vielä tulkkasin mm. Pentti Alangon ja usean eri perennataimiston näkemyksiä kasvupaikkavaatimuksista. Nämä saivat keskimäärin luokituksen "aurinko-puolivarjo", paitsi tummakurjenpolvi ja tuo yksi verikurjenpolvilajike, joiden kerrottiin pärjäävän myös varjossa.

Kurjenpolvet ovat lehtokasveja, eli pääosin tykkäävät luonnostaan puolivarjoisasta, mutta tuo perennapenkki, johon niitä kaavailen, on osittain enemmän varjoinen kuin puolivarjoinen.

Tästä sitten vaan lajeja ja lajikkeita etsimään, heheh. Kävin juuri hakemassa peräkärryllisen (yhden kuution) Kekkilän perennamultaa Hornborgin noutopihalta. Nyt vaan pitäisi aloittaa raavas työ, johon kuuluu mm. säilössä olevien, rikkaruohottuneiden perennoiden "pesu".

 

 Omapiha 5/2008

Eli paakkua ylös ja saaviin likoamaan... mutta ennen kuin tuohon vaiheeseen päästään, on se multa kuskattava lähemmäksi työaluetta kottikärrytekniikalla. Sitten on kaivettava nurmikkoa pois, pilkottava nyt reunuksena olevat turveharkot runsaan kalkin kera penkin pohjimmaiseksi. Toiseen päähän taitaa tarvita myös juurimattoa, sillä iso koivu sijaitsee parin metrin päässä.

Ja kaikkea tätä ennen tarvitaan vielä hyvä suunnitelma siitä, mitä säilökasveja penkkiin laitetaan ja mitä kurjenpolvia etsitään taimistoilta ja mitä mahdollisesti kasvatetaan ensi talvena siemenestä. Muutamaa lajia kasvaa jo entuudestaan, punaisista ja valkoisista tuoksukurjenpolvista voisi ottaa jakotaimia.

Huh, työtä piisaa varmasti moneksi illaksi ja viikonlopuksi. Näin elokuussa virtaa ei kyllä enää ole samaan malliin kuin toukokuussa, mutta ei tässä mikään kiirekään ole. Jos kuukauden sisällä on hommat valmiit, niin ollaan vasta syyskuun puolivälissä. Siihen siis tähdätään.

Tuosta vanhasta OmaPiha-lehdestä löysin myös näpsäkän vinkin orvokinsiementen keruusta.

 

 Omapiha 5/2008

Tuossa siemenkodat poimitaan vihreinä kuivumaan talouspaperin päälle johonkin laatikkoon. Siellä ne poksahtavat auki ja siemenet sinkoutuvat laatikon pohjalle. Kun kasvusto on melkein kuiva, roskat voi poistaa ja siemenet laittaa pussiin. Voilá!

Looking for hardy geraniums that like to grow in shadowy place. Found quite many of them (the list above), now it's time to search for them at nurseries... 

I'm planning to plant some hardy geraniums to a flowed bed that already exists and some to a new bed. And of course it's not that easy. There're some perennials and even more weeds in the existing bed. Perennials need to be reorganized and separated from the weeds. So there's some root washing ahead (image nr 1). But first it's time to unload one cubic metre of soil from the trailer. The first cubic metre that is :/

Kiitos, orvokit!

Tammikuusta heinäkuuhun on pitkä matka, varsinkin, jos on pieni kasvi, jonka pitää kasvaa ja kukkia tauotta koko tuo aika. Ei ihme, että matkan loppupäässä, helteiden rääkkäämänä, orvokit alkoivat näyttää varsin reissussa rähjääntyneiltä.

 

Jokapäiväisen kuivien kukkien nypinnän ansiosta he kyllä kukkivat vielä, mutta kasvustoon oli pesiytynyt joku harmaata pintaa aiheuttava tauti. Pidin pienen hiljaisen hetken ja sitten kippasin heidät ruukuistaan ulko-oven vierestä lehtikompostiin. 

Tilalle hain Plantagenin alennusmyynnistä vuorimännyn (Pinus mugo 'Mughus'), kuunliljan (Hosta fortunei 'Aureomarginata'), jouluruusun (Helleborus niger) sekä yhden hopealehden/ hopeavillakon (Senecio cineraria).

 

Vuorimänty sai sinkkisen kodin. Täytyy vaan olla tarkkana kastelun kanssa, kun astian pohjassa ei ole reikää eikä tuohon mahtunut kovin paksua lekasorakerrosta. Nyt juuri sataa reippaasti, täytynee kohta nostaa hänet sisään suojaan. Havukasvit ovat tarkemmin ajateltuna aivan ihania...!

 

Tuosta keskellä nököttävästä jouluruususta olen myös iloinen, se on eka jouluruusuni. (My first helleborus. Ihan kuin joku puutarha-aiheinen paperitarvikesetti.) Täytyy istuttaa se syksyllä maahan talvehtimaan. Kasvin sai puolella hintaa (12,50 eur), mistä innostuneena unohdin katsoa sen tarkemmat tiedot muista ruukuista, tuossa ei ollut kuin hinta. No, Helleborus niger se oli, se on vahvahko muistikuva. Jos niitä on vielä kaupassa jäljellä, niin tarkastan, sillä näiden yläpuolelle, ikkunan alle tarvitaan myös jotain.

Kuunliljaa ei kuvassa kunnolla näykään, se on vasemmanpuoleisen risiininlehden takana. Ja kynttilälyhdyssä asuu nyt hopealehti. Tähän asti sielläkin on kasvanut sarviorvokki (Viola cornuta).

Ikkunalaatikon orvokeissa ei ollut jauho-ongelmaa, mutta ne näyttivät noiden uusien arvokkaiden vihreiden rinnalla turhan riehakkailta.

 

Heitin heidätkin pois, jätin kolme pikkuruukullista kehittelemään siemeniä ensi vuoden kylvöksiin. Lisäksi orvokkeja on edelleen yrttipenkissä, katsotaan mitä niiden kanssa tehdään.

Tähän telineeseen ei ollut nyt kuin pari pelargoni 'Mårbackaa' ensiavuksi. He eivät voi tuossa kauaa asustella, sillä aurinko ei paista siihen tarpeeksi kukinnan ylläpitämiseen.

Orvokeiden seassa kevään ja alkukesän viettänyt Mikki Hiiri jatkaa edelleen ulkoruokinnassa. Nyt hän katselee maailman menoa jouluruusun lehtien katveesta.

Kyllä puutarhailu on sitten kivaa! Myös kaikenlainen lapsetus on tässä lajissa sallittua ;)

Violas have fulfilled their job and it was time to substitute them with some fresh plants. Bought a Helleborus (H. niger), Hosta (H. fortunei 'Aureomarginata'), Dwarf Mountain Pine (Pinus mugo 'Mughus') and Dusty Miller (Senecio cineraria) from a sale. Those seem very cool and calm after wild and bushy violas. I liked them very much, they bloomed very briskly from April till today. I'll sow their "offspring" seeds next year.

Mickey Mouse, a Very Special Person from children's Early Years, spends his summer in a bucket. He seems always to be in a good mood so it's lovely to see him peeking behind the Helleborus leaves. I'm not a garden gnome person but this amount of goofiness is a must...

Kuumaa, kuumempaa / So hot!

Kesähelle, kärpäset ja raukea loma, nyt ne ovat täällä. Nurmella makoilua 27 asteessa kirja nenän alla. Eipä paljon muuta jaksakaan eikä onneksi tarvitse.

Ensimmäistä punaiseksi kypsynyttä chilipalkoa maisteltiin eilen.

At last the heat wave is here! And to make +27 °C a bit hotter it's good to taste some chili. This is Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1' which were sowed in late January. Now the first pods have turned red. 

Maku oli mainio. Ensipuraisu oli varsin hedelmäinen, jälkipotku mukavan tulinen. Väittävät, että tämän lajikkeen tulisuus on luokkaa 35 000 - 50 000 Scovillen asteikolla, eli keskivahva polttaja on hän. Johtuiko helteestä vai mistä, mutta aika mieto tuo minusta oli. Laitoin sitä reilun puolikkaan satay-kastikkeeseen, perheen takia niukahkosti.

The flavour is very fruity and burning sensation is medium hot (35 000 – 50 000 Scoville units). Very nice plant I would say: easy to grow and easy to eat.

Tykkään kyllä tästä lajikkeesta: helppo kasvattaa (tai sitten mulla vaan kävi tuuri näiden kahden taimen kanssa) ja helppo syödä (tositosi tulista ei saisi niin hyvin hyödynnettyä). Lisäksi palot ovat kauniita eri väreissään, keltavihreinä, oransseina ja punaisina.

Siirsin ruukut taivasalle kasviteltasta, siellä oli jo kuumempi kuin saunan MM-kisojen loppukilpailussa.

Myös yrttipenkissä kuumottaa. Samettikukat nimittäin näyttävät pieniltä tulisilta auringoilta, vai onko kyseessä vain hellehallusinaatio...?

Marigolds (Tagetes patula 'French Safari Mixed') are burning hot, too. I just love these performers. So easy to grow and so much to enjoy, the whole summer.

Yrttipenkissä helteessä sinnittelevät myös viileydestä tykkäävät orvokit. Ne ovat venähtäneet vallan pitkiksi, mutta kukkivat vielä runsaasti. Olen melkein joka päivä nyppinyt kuihtuneet kukat pois, joten siementen kypsytys ei ole päässyt vauhtiin. Ja keskellä kukkii timjami. Se näyttää olevan kimalaisten herkkua.

Orvokit voisi nyt leikata lyhyiksi, jos haluaisi loppukesäksi matalammat kasvit. Antakoot kasvaa, menen takaisin nurmikolle makoilemaan.

Pansies are hanging on. The weather is now too hot for these cool-lovers... I've regularly picked dead flowers so they still bloom quite nicely. 

I think the pale lilac pansy goes well with the thyme flower. And bumble bees just love thyme flowers. And I love them both. Oh summer!

Tukholman tuliaisia 2 / Ideas from Stockholm 2

Viikonlopun Tukholma oli epävakainen, kuten juhannus täällä Etelä-Suomessakin, joten kukkaistutuksetkaan eivät olleet ihan kuvauksellisemmalla tuulella. Tässä vielä pari kuvaa huvipuisto Gröna Lundin kasvitaiteesta.

Stockholm was rainy but it didn't dim the loveliness of the amusement park Gröna Lund (Green Grove in English). Here's some photos of plantings there.

Tässä oli mielestäni hauskaa nuo etualan mehitähdet. Jos pensasaidan edessä punoittava värinokkonen sointuu yhteen daalioiden värin kanssa, niin mehitähtien voisi kuvitella puolestaan rimmaavan daalian kukan muodon kanssa? No, mehikasvien osuus jää arvoitukseksi, mutta on tosiaan erilainen ryhmäkasvi se.

I thought maybe the purpose of those sedums in front of the group is to follow the shape of the dahlia flowers...? Anyhow they are different and exciting bedding flowers, I think.

Mutta entäs orvokkipuu? Heh, tällainen olisi aika hieno kotipihallakin.

A pansy tree? Yes! Lovely luscious flower balls indeed...

Mitenhän tuo on rakennettu? Joko taimet on istutettu multaan, joka jollain systeemillä pysyy tuon pallon muotoisen kehikon sisällä tai sitten taimipurkeille on siinä sopivat kolot eli kasvit kasvavat taimipoteissaan. Ja jännää, että kasvi on orvokki, joka kuitenkin venähtää ja valahtaa kesän edetessä, ja lakkaa kukkimasta, kun siementäminen pääsee kunnolla käyntiin. Ei noita varmasti kukaan nypi... eli meneeköhän pallomuoto jossain vaiheessa ihan muodottomaksi?

I wonder how the flowers are put there, with or without their pots? Is there any soil inside those structures or not? Hmm, anyone?

Gröna Lund on varsin tiheään paketoitu kokonaisuus, joten valot eivät mene keskikesälläkään hukkaan. Mutta vihreää siellä nimensä mukaisesti on, todellakin.

Pretty lamps, like mushrooms. The park is really really green so extra light doesn't get wasted. Even though it's Scandinavian midsummer. 

Orvokkipaasi ja kivikkokimalainen

Piipahdin helteisessä Turussa, jossa on aina mukava käydä. Keskustan kävely- ja ostoskadulle oli rakennettu näyttäviä orvokkiasetelmia.

Kauempaa katsottuna kukkia ei voinut erottaa, asetelma näytti hienolta liukuvärjätyltä tulenlieskalta. Lähempi tarkastelu osoitti kukkien olevan orvokkeja. Myös tukirakennelmat erottuivat hiukan, mutta oikein hauska kukkapaasi tämä mielestäni on.

Keskustan tuntumassa on katu, jolla haluaisin asua, jos Turussa asuisin.

Luonnollisesti.

Turussa oli paljon kaunista nähtävää. Cumulus-hotellin sisäpiha kaipaisi kyllä kiireesti puutarhuria tai rikkaruohojen nyhtäjää.

Todellakin rikkiset pitäisi poistaa ihan manuaalisesti, eikä esimerkiksi Round upilla, joka Hesarin lauantaisen jutun mukaan saattaa olla myrkkyä myös ihmisille. Sen vaikuttava aine, glyfosaatti, aiheuttaa brittitutkimuksen mukaan laboratorioeläimille sikiövaurioita ja keskenmenoja. Tutkijat vaativat EU-komissiota ottamaan aineen ja tutkimukset pikaisesti käsittelyyn sekä vetämään aineen heti pois markkinoilta.

Itse ajattelen maallikkona, että kaikki kasveihin kylvettävä myrkky on myrkkyä, joka päätyy lopulta maaperään, luontoon, eläimiin ja ihmisiin. Siksi niiden käyttöä tulisi välttää. Kotipuutarhassa raavas lihasvoima auttaa pitämään ei-toivotut kasvit kurissa, ei siihen mitään myrkkysuihkeita tarvita. Ja jos ei jaksa rikkaruohoja kitkeä, niin ei sekään haittaa. Talvi hoitaa sen ongelman varsin luonnonmukaisesti...

Palasin helteisestä Turusta yhtä helteiseen kotiin. Kotimatkalla ei näkynyt kukkapaaseja, mutta pihalla yrttipenkkiin harvakseltaan kuukausi sitten istutetut orvokit ovat rehevöityneet ja täyttäneet tilansa.

Näin jälkiviisaana voi todeta, että ehkä tuli istutettua heitä hiukan liian tiheään. Mutta onpahan tuuheaa. Samettikukatkin on istutettu kylki kylkeen -systeemillä, mutta vielä lebensraum tuntuu riittävän. Myös orvokkiruukuissa on suhteellisen tuuheaa.

Huhtikuun lopussa näitä istuttaessa näytti vähän karulta, mutta luonto hoiti osuutensa toivotulla tavalla.

Isossa betoniruukussa orvokkien keskellä on pieni koristeämpäri. Siellä asuu perheenjäsenen lapsuudesta tärkeä veijari.

Mikki Hiiri ei näytä lainkaan merihätäiseltä eikä viidakkosairaalta, vaan oikein hyvin voivalta, ehh. Vähän on kyllä nenänpää haalistunut, mutta eiköhän kunnon orvokkihoito tee gutaa siihenkin.

Lyhtyyn sijoitettu erakko on kasvanut kotinsa katon korkeuteen.

Toivottavasti sillä ei ole olo kuin vangilla, joka pyrkii kaltereiden välistä vapauteen. Kaikilla kymmenellä raajallaan...?

Viime viikolla havahduin pihalla hiljaisuuteen. Tali- ja sinitiaiset ovat lähteneet pesistään! Ensin lähtivät sinitiaiset, todennäköisesti tiistain vastaisena yönä. Ne aloittivat pesinnän paria päivää aikaisemmin kuin talitiaiset. Kaikkiaan lintujen puuhia oli ilo seurata huhtikuun 18. päivästä lähtien, eli noin 7 viikon ajan.

Tiaiset lähtivät, ja toivottavasti voivat hyvin. Tänään saapunut vieras oli eri laatua, suriseva ja hieman pelottava.

Eteisessä pörisi tulkintamme mukaan joko kivikkokimalainen (Bombus lapidarius) tai kivikkoloiskimalainen (Psithyrus rupestris). Se oli noin neljä senttimetriä pitkä. Euroopan hyönteisoppaan (Otava 1994) mukaan tunnistettu yksilö oli kyllä muilta osin täsmälleen kivikkoloiskimalaisen kuvauksen mukainen, mutta hiukan isompi. Ehkä se oli itse kuningatar ja siksi sentin tavanomaista pidempi? Tai sitten viime viikon helle oli kasvattanut sen megakokoiseksi. 

Kivikkiloiskimalaisnaaraat munivat kimalaispesiin ja yleensä tappavat kimalaiskuningattaren. Kimalaistyöläiset sitten kasvattavat loiskimalaistoukat, hyönteiskirja kertoo.

Melko kätevää. Luulisin.

Mansikkamehua ja unikkopilvi

Kesä on nyt täällä, siitä ei ole epäilystäkään. Ensimmäiset kotimaiset mansikat kypsyvät vasta juhannuksen tienoilla, mutta mansikan makuun pääsee jo vaikka mehua juomalla. Siinä on muheva kesän aromi.

Alkukesän kukkijat ovat vauhdissa. Idänunikot ovat jo kukintansa loppusuoralla, muutama päivä sitten ne olivat parhaassa vedossa.

Lisää kukkia on vielä avautumassa, osassa varsia keikkuu siemenkota.
Myös valkoiset tuoksukurjenpolvet ovat kukintansa keskivaiheessa.

Myös orvokit ovat tuuhentuneet kovasti. Ne täyttävät hyvin ruukkunsa ja muut kasvuastiansa.

Nyt alkaa ihana kuihtuneiden orvokinkukkien nypintävaihe, on mahtavaa käydä iltaisin kaikki taimet läpi ja nypsäistä kuihtumassa olevat kukkavarret peukalolla ja etusormella poikki. Siinä on jotain todella rentouttavaa, heh.

Joskus vielä saan oikean kasvihuoneen ja sinne kasvamaan oikean rypäleen. Sitä ennen ostan rypäleet kaupasta ja ihailen puutarhassa kestoterttuja.

Voi kyllä olla, että siinä vaiheessa, kun unelma kasvihuoneesta toteutuu, rypäleestä on jo jalostettu tällainen turkoosi lajike. Itse ottaisin kuitenkin jotain perinteisempää väriä :)

Punajuurenlehti pintaan ehti

Jääkaapissa itäneet punajuuret ovat kasvattaneet yrttipenkissä kivan kokoiset lehdet. Alkuperäinen ajatukseni oli syödä pikkulehdet salaatin seassa, mutta niinhän siinä taitaa käydä, etten raaskikaan.

Nämähän ovat silkka silmänilo! Ja mitäs jos kasvit viihtyvät niin, että tekevät mullan alla uusia pikkupunajuuria? Eihän sitä riskiä uskalla ottaa, että jäisi se ihme näkemättä... eli laitetaan salaattia tulemaan salaatinsiemenistä ja jätetään punajuurikkaat rauhaan.

Toukokuu on perinteisesti ihan tolkuttoman kiireistä aikaa kaikessa tekemisessä, joten puutarhan pariin ehtii parhaiten lähinnä viikonloppuisin. Pikainen kierros tiluksilla (heh) osoitti, että viime viikonloppuna istutetut samettikukan taimet voivat varsin hyvin. 

Myös kuukausi sitten ulos istutetut orvokit ovat kestäneet kaikenkarvaiset kevätsäät ja tuuhentuneet mukavasti.

Parin viikon päästä maailma on taas sen verran valmis, että aikaa ja energiaa vapautuu kiireettömään havainnointiin ja fiilistelyyn. Siihen asti on pärjättävä pikaisilla kastelukierroksilla ja toivottava, ettei kasvu ole liian kiihkeää, jotta pysyy odotuksen tahdissa mukana. 

Kukat saisivat aueta kuin joulukalenterin luukut. Yksi kerrallaan.

Lisätunteja lauantaihin!

Nyt on SE aika. Ulkona paistaa aurinko, lämpötila on +20 ja tekisi mieli jo istuttaa kaikki taimet ruukkuihin . On vain yritettävä jarrutella, koska koleat ilmat voivat hyvinkin vielä tehdä paluun, ja sitä suojaamis-peittelemis-sisäänkantohässäkkää en vapaahetkieni ratoksi halua.

Chilit kyllä siirsin muovikasvihuoneeseen, ne ovat jo niin isoja ja varmasti kaipaavat pölytysapuakin. Aamulla töpsyttelin niiden kukkien sisustoja pumpulipuikolla, mutta pörriäiset tekevät sen homman paljon paremmin.

Taimet ovat sen verran korkeita, että yksi hylly piti ottaa pois kasvutilan venyttämiseksi. Täytyy ottaa kasvit vielä öiksi sisään, lämpö taitaa olla se ratkaisevin tekijä tässä vaiheessa sadon kehittymisessä. Ensimmäisenä auennut kukka näyttää olevan tippumaisillaan varsineen pois (vasemmanpuolinen taimi), ehkä juuri tuon pölyttymättömyyden takia?

Käytin kymmenkunta orvokkia vielä ruukkuistutuksiin ja loput 42 vielä kukkimatonta kaivoin yrttipenkkiin. Jos oikein laajalla spektrillä mittaa, niin onhan ne orvokitkin yrttejä, ainakin niiden kukkia voi syödä esim. salaatissa tai kakun koristeena.

Vielä (?) ovat sen verran pieniä nämä taimet, että neljäkymmentäkaksi yksilöä mahtuu melko pieneen tilaan. Penkkiin jäi vapaata vielä samettikukille, jotka pienen karaistuksen jälkeen sinne istutan.

Samettikukkia tulee nelisenkymmentä, jos ne vain kaikki säilyvät hengissä kesään asti. Nuo turveruukut ovat muuten tosi näppäriä, mutta ne imevät mullasta paljon kosteutta eli tosi tarkkana saa olla kastelun kanssa. Vähintään kerran päivässä näille on saanut vettä antaa.

Hikitelttaan menivät takaisin karaistumaan myös koristemaissit (Zea mays 'Quadricolor').

Ne ovat kasvaneet oikein mukavasti, toivottavasti saan pidettyä tyypit hyväntuulisina. 

Nyt on kyllä SE aika, kun tekemistä on niin paljon, että osa asioista saattaa helposti unohtua. Mutta ei se mitään. Pääasia, että tätä ihanaa tekemistä nyt riittää. Muutama lisätunti tälle lauantaille olisi kyllä poikaa!

Omalaatuiset orvokit

Suurin osa tammikuun lopulla kylvetyistä orvokeista on alkanut kukkia. Oranssien kasvien siemenistä kasvoi oransseja jälkeläisiä, mutta oranssi-liiloista tuli hauskoja sekoituksia. Yhdessä kasvissa voi olla hyvinkin eri sävyisiä kukkia.

Tässä muutama havainto:

Toinen kukista on esimerkiksi tällainen kermanvalkoinen...

... ja toinen laventelihtavan sininen.

Näissä kukissa oranssia on aika paljon, mutta liila osuus vaihtelee.

Tässä näkyy sekä oranssia että liilaa keskihaaleana versiona...

... mutta saman taimen sisarkukka on kaikista orvokeista sinisin.

Tämä puolestaan on melkein valkoinen, voisi ehkä sanoa, että rasvattomanmaidonvalkoinen.

Tämä serkku on saanut valkoiset yläterälehdet ja alaosaan vaaleaa aprikoosin sävyä...

ja tämä taitaa olla kokonaan aprikoosin- tai ehkä jopa hunajankeltainen. Täytyisi melkein olla Lumenen huulipunan nimeäjä, että näille löytyisi parhaiten kuvaavat sävyt :)

Täytyy ottaa näistä talteen siemeniä ensi vuotta varten, ja testata, mitä niistä sitten tulee. Mikä on se "perusväri", johon orvokit palaavat, kun niistä riisutaan kaikki jalostus pois? Voivatko jalostuksen tuomat piirteet yleensäkään haalistua pois?

Kaikki avautuneet oranssit kukat ovat siis ihan vaan reippaan oransseja.

Yksi tällainen valaisee lyhdyssä tolpannokassa. Kaikkien ei tarvitse olla omaperäisiä ollakseen kauniita...