Kauempaa katsottuna kukkia ei voinut erottaa, asetelma näytti hienolta liukuvärjätyltä tulenlieskalta. Lähempi tarkastelu osoitti kukkien olevan orvokkeja. Myös tukirakennelmat erottuivat hiukan, mutta oikein hauska kukkapaasi tämä mielestäni on.
Keskustan tuntumassa on katu, jolla haluaisin asua, jos Turussa asuisin.
Luonnollisesti.
Turussa oli paljon kaunista nähtävää. Cumulus-hotellin sisäpiha kaipaisi kyllä kiireesti puutarhuria tai rikkaruohojen nyhtäjää.
Todellakin rikkiset pitäisi poistaa ihan manuaalisesti, eikä esimerkiksi Round upilla, joka Hesarin lauantaisen jutun mukaan saattaa olla myrkkyä myös ihmisille. Sen vaikuttava aine, glyfosaatti, aiheuttaa brittitutkimuksen mukaan laboratorioeläimille sikiövaurioita ja keskenmenoja. Tutkijat vaativat EU-komissiota ottamaan aineen ja tutkimukset pikaisesti käsittelyyn sekä vetämään aineen heti pois markkinoilta.
Itse ajattelen maallikkona, että kaikki kasveihin kylvettävä myrkky on myrkkyä, joka päätyy lopulta maaperään, luontoon, eläimiin ja ihmisiin. Siksi niiden käyttöä tulisi välttää. Kotipuutarhassa raavas lihasvoima auttaa pitämään ei-toivotut kasvit kurissa, ei siihen mitään myrkkysuihkeita tarvita. Ja jos ei jaksa rikkaruohoja kitkeä, niin ei sekään haittaa. Talvi hoitaa sen ongelman varsin luonnonmukaisesti...
Palasin helteisestä Turusta yhtä helteiseen kotiin. Kotimatkalla ei näkynyt kukkapaaseja, mutta pihalla yrttipenkkiin harvakseltaan kuukausi sitten istutetut orvokit ovat rehevöityneet ja täyttäneet tilansa.
Näin jälkiviisaana voi todeta, että ehkä tuli istutettua heitä hiukan liian tiheään. Mutta onpahan tuuheaa. Samettikukatkin on istutettu kylki kylkeen -systeemillä, mutta vielä lebensraum tuntuu riittävän. Myös orvokkiruukuissa on suhteellisen tuuheaa.
Huhtikuun lopussa näitä istuttaessa näytti vähän karulta, mutta luonto hoiti osuutensa toivotulla tavalla.
Isossa betoniruukussa orvokkien keskellä on pieni koristeämpäri. Siellä asuu perheenjäsenen lapsuudesta tärkeä veijari.
Mikki Hiiri ei näytä lainkaan merihätäiseltä eikä viidakkosairaalta, vaan oikein hyvin voivalta, ehh. Vähän on kyllä nenänpää haalistunut, mutta eiköhän kunnon orvokkihoito tee gutaa siihenkin.
Lyhtyyn sijoitettu erakko on kasvanut kotinsa katon korkeuteen.
Toivottavasti sillä ei ole olo kuin vangilla, joka pyrkii kaltereiden välistä vapauteen. Kaikilla kymmenellä raajallaan...?
Viime viikolla havahduin pihalla hiljaisuuteen. Tali- ja sinitiaiset ovat lähteneet pesistään! Ensin lähtivät sinitiaiset, todennäköisesti tiistain vastaisena yönä. Ne aloittivat pesinnän paria päivää aikaisemmin kuin talitiaiset. Kaikkiaan lintujen puuhia oli ilo seurata huhtikuun 18. päivästä lähtien, eli noin 7 viikon ajan.
Tiaiset lähtivät, ja toivottavasti voivat hyvin. Tänään saapunut vieras oli eri laatua, suriseva ja hieman pelottava.
Eteisessä pörisi tulkintamme mukaan joko kivikkokimalainen (Bombus lapidarius) tai kivikkoloiskimalainen (Psithyrus rupestris). Se oli noin neljä senttimetriä pitkä. Euroopan hyönteisoppaan (Otava 1994) mukaan tunnistettu yksilö oli kyllä muilta osin täsmälleen kivikkoloiskimalaisen kuvauksen mukainen, mutta hiukan isompi. Ehkä se oli itse kuningatar ja siksi sentin tavanomaista pidempi? Tai sitten viime viikon helle oli kasvattanut sen megakokoiseksi.
Kivikkiloiskimalaisnaaraat munivat kimalaispesiin ja yleensä tappavat kimalaiskuningattaren. Kimalaistyöläiset sitten kasvattavat loiskimalaistoukat, hyönteiskirja kertoo.
Melko kätevää. Luulisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti