Halpaa kuin lekasora

Isojen ruukkujen ja laatikoiden pohjalle kannattaa laittaa hyvä kerros lekasoraa salaojaksi. Kasvien juuret eivät lillu ylimääräisessä vedessä ja ruukuista tulee myös kevyempiä. Plantagen mainosti tänään kahta pussia ruukkusoraa (á 10 litraa) hintaan 10 euroa, normaalihinta 5,95 per pussi. Siitä tuli mieleeni, että rautakaupasta saa samaa tavaraa huomattavasti halvemmalla.

Tämä 50 (!) litran säkki maksoi 8,90 euroa K-raudassa. Pussit (yllättävän kevyet) eivät yleensä löydy puutarhaosastolta vaan rakennustarvikeosastolta, mutta kyllä nuo muutamat ekstra-askeleet kannattaa ottaa, jos ruukkuja laittaa useampia, tai löytyy paikka, jossa säilyttää avattua pussia ensi vuodeksi. Pikainen laskutoimitus osoittaa, että kukkakaupasta normaalihinnalla ostettuna tuo 50 litraa maksaisi 29,75 euroa.

Ja ihan samaa tavaraa tuo pipale on.

Lekasoraa saa tuntumani mukaan laittaa ihan reilunlaisesti, useimmat kasvit eivät pidä jaloillaan seisovasta vedestä ja harva kasvi tekee niin massiiviset juuret kesän aikana, että niille ei vajaan ruukun multatila riittäisi. Karkea arvio on, että soraa voi olla noin viidesosa ruukun korkeudesta, mutta arvio on tosiaan ihan mutu.

Myös rikkoutuneet saviruukut kannattaa säilöä. Jos niitä on paljon, niin niistä saa salaojitusmateriaalia lekasoran tapaan, mutta pienempi määrä riittää ruukun pohjareikien tilkkeeksi. 

Pohjareikien päälle on hyvä laittaa kevyt tulppa, ettei multa tai lekasora valu reiästä suorana soirona ulos.

Isossa ruukussa asuu myös verbena l. rautayrtti, joka on juuri alkanut kukkimaan. Tai ainakin kaksi tainta on.

Koristemaissin ja tummanpinkin krassin kanssa kesää viettävä verbena on moniväristä sorttia, tässä vaaleanpunainen kaunotar. Toinen auenneista kukista on valkoinen.

Verbenoiden esikasvatus kukintaan asti on vienyt aika lailla tarkkaan kolme kuukautta. Kasvatin niitä ensimmäistä kertaa ja jännitin niiden onnistumista, mutta nyt voi jo rentoutua. Eivätköhän nämä nyt ilahduta kesän yli, jos vain kastelusta huolehtii.

Taivas tai tarkalleen ottaen troposfääri huolehtii nyt kukkien ja kasvien kastelusta, mikä onkin vallan mukavaa. Helle on ihanaa, mutta kuivaa luontoa käy sääliksi.

Nestettä se on verikin, ja siitä faktasta saa kätevästi aasinsillan verikurjenpolveen. Se on pukannut kukkaan, mikä ilahduttaa tarhuria suuresti.

Kuten jo viimekesäisessä postauksessa julistin, kurjenpolvet (Geranium) ovat lempiperennojani. Järjelläkin tätä mieltymystä voi aika pitkälle perustella, mutta jokin aspekti on selittämätön.

Nämä kasvit ovat vaan kertakaikkiaan hirmukovasti viehkoja.