Kärhöt bambukehikkoon

Taas pukkasi eteen sama tilanne, kuin joka vuosi tähän aikaan: kärhöt kasvavat kovaa vauhtia, mutta niille ei ole minkäänlaista tukea. Joinain vuosina aktivoidun ajoissa, ja saan ne ohjattua johonkin kehikkoon. Joinain vuosina kasvit ottavat tukea toisistaan ja lopulta rojahtavat aitaa vasten, jossa sitten lonkeroivat kuka mihinkin suuntaan. Lauta-aidasta saa tosin huonosti tukea ihan hirmu laajaan maailmanvalloitukseen, joten melkoinen syherö niistä kasveista lopulta tulee.

Noh, koska lauantaina on lakkiaisjuhlat, niin tämä vuosi menee siihen aktiiviseen osastoon. Kaivoin esiin n. 2,5-metriset bambukepit, juuttinarua ja vanhoja telttakeppejä.

Laitoin viiden kärhön sekaan kolme keppiä, jostain syystä päädyin kapean kolmion muotoon. Ehkä siinä oli joku kuningasajatus takana, mutta nyt ajattelen, että ne olisi voinut laittaa ihan vaan järjestykseen "kasvi-keppi-kasvi-keppi-kasvi-keppi-kasvi." Ei, siitähän puuttuu nyt yksi kasvi? Öh, joka tapauksessa, bambukepit ovat syvällä mullassa ja niiden yläpäähän sidoin juuttinarua.

Pahoittelut, kuva on hiukan epätarkka... mutta siitä näkynee ajatus tehdä rautalangasta narulle "jarru", jottei se kasvien painosta pääsisi jossain vaihessa valahtamaan bambukepin nilkkoihin. Sade myös venyttää narua, mutta sitä voi sitten tarvittaessa kiristellä tekemällä lisää solmuja.

Vedin narua hieman etäämmälle kepistä, niin ikään kapean kolmion muotoon, ja kiinnitin maahan telttakepillä.

Itse asiassa telttakeppejä löytyi vain kolme, mutta puolisko teki pari lisää maalitölkin sangasta. Sanka poikki ja vähän suoristusta, voilá :) (Olisin voinut itsekin tehdä, mutta en olisi millään keksinyt ideaa.)

Sidoin narun pään metallikeppiin ja työnsin maahan.

Mieleen nousi heti telttailumuistoja, heh. Onkohan teltoissa nykyisinkin tuollainen keppikiinnityssysteemi, vai joko niissä on jotain high-techiä?

Irrottelin versoja varovasti irti toisistaan. Osan sidoin höllästi pienellä narusilmukalla naruihin...

... ja osan bambukeppeihin. Tein narusta myös lenkuran keppien ympäri niiden yläpäässä, jotta kasveilla olisi jotain, jota vasten jatkaa nojaamista, jos niistä tulee yli kaksimetrisiä. 

Sitten vaan jäädään odottamaan kasvua ja toivomaan, että bambukehikko kestää. Syksyllä viritelmä puretaan ja aletaan miettiä, miten tukisysteemiä voisi edelleen viilata ja kehittää. 

Ja keväällä tehdään taas joku pikainen hätäviritys.