Tulisyötävä kypsyy

Chilit ovat kasvaneet sisätiloista lähdettyään kasviteltassa - tai miksi tuota muovihuppuista muovihyllykköä pitäisikään kutsua. Kasvihuone on ehkä hiukan liian pramea sana sille. Mutta karusta ulkonäöstään huolimatta kasviteltta ajaa asiansa varsin hyvin. Tasaisen lämpöisiä kelejä toivovat kasvit kasvavat siellä kohisten. Tai no, en ole äänestä varma, kun muoviseinä eristää kaikenlaiset kohinatkin...

Chili on lajia Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1'. Taimia on kaksi, toinen kasvoi pidempään ikkunalla ja toinen kasvilampun alla kellarissa. Tämä on ikkunalautaversio, siinä on enemmän palkoja, kuin loisteputkivalaisimen alla kököttäneessä sisaruksessaan:

Tässä on vasta muutama palko, kukkia on kyllä runsaasti. Uskon, että tämä sato tulee riittämään pidemmäksikin aikaa, ellen ala syömään chiliä ihan tosissani. Perhe ei siitä niin välitä, väittävät, että polttaa suuta ;)

Nämä banaanimaiset palot värjäytyvät kypsinä skaalalla vaaleanvihreä – oranssinpunainen. Voisin kyllä ajatella hurahtavani chilinkasvatukseen, sillä niissä on haastetta sekä paljon iloa ja syötävää. Syötävää, jota ei tarvitse jakaa, hah.

Kuukausi sitten ensimmäiset palot olivat vasta peukalonkynnen kokoisia.

Samassa kasviteltassa on viihtynyt myös basilika. Laitoin siemeniä ensin pienempiin potteihin, taimipaakut siirsin kokonaisina kasvamaan tähän parvekelaatikkoon. En siis harventanut taimia sen kummemmin, taisin ihan ripirinnan kasvavista poistaa toisen.

Muistaakseni kylvin siemenet samoihin aikoihin, jolloin söin ikkunalaudalle helmikuussa kylvämäni saman lajin herkkulehdet. Siinä tapauksessa kasvit ovat kiihdyttäneet tuohon kokoon noin kuukaudessa?

Nämä kesävalossa ulkona lämpimässä kasvaneet taimet ovat kasvattaneet noin 2-3 kertaa suuremmat lehdet, kuin niukassa kevättalven valossa ikkunalla kasvaneet. Laji on englannin kieliseltä nimeltään ihan vaan Basil Sweet Genovese. Harmillista näissä Johnsonsin siemenpusseissa on se, että kun pussin avaa yläreunasta repäisemällä, niin mukana lähtee tieto latinalaisesta nimestä. Voisihan se sijaita pussin alareunassakin...?

Kevätsipuli (Allium fistulosum) on vankistunut silminnähden keväisestä rihma-lookistaan. Versojen korkeus on noin 20 senttiä.

Taimien tyvet alkavat jo muistuttaa kaupasta tuttua kevätsipulia...

... ja maku oli jo ihan oikea. Ehkä heistä voisi napsaista jo satoa, samalla jäljelle jäävät taimet harvenisivat ja kasvaisivat vieläkin vankemmiksi. Jos vankkuus on siis se, mitä tavoitellaan.

Aidan yli tai ali ei ole viime aikoina tullut kutsumattomia vieraita, kuten jänistä, fasaania, hiiriä tai maahumalaa. Sen sijaan aidan välistä kurottelee jotain naapurille kuuluvaa.

Ihana akileija sieltä kurkkii, että olisiko elämä vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä hänet pitäisi varovasti työntää takaisin omalle puolelleen, mutta kun ei raaski. Niin kaunista katsella, täysin ilman hoitovelvoitteita...