Inspiraatiota Tukholman puutarhamessuilta

Terkkuset naapurista! Kävin viikonloppureissulla Tukholmassa, ja kyllähän se mukava kaupunki oli. Jotenkin sitä vaan unohtaa, että ihan lähellä on niin paljon kivaa nähtävää ja hyvää tunnelmaa. Ei tartte lähteä kuin yhden meren päähän ja heti maisema on erilainen – ja samalla niin tuttu.

Mutta siis, puutarhamessuilla piipahdin inspiroitumassa. Tässä kuvakooste kiintoisista jutuista, vähemmillä selittelyillä. Ensin otoksia parvekkeista.

Kävijöiden valinta parhaaksi parvekkeeksi oli tämä "Täppa tre trappor upp", josta seuraavat 4 kuvaa:

Tykkäsin siitä itsekin eniten, hurmaava kokonaisuus. Eikä ikävältä näyttänyt tämä olohuonekaan:

Siitä ei lattiamateriaali parane, sano!

Ja jos lemmikkieläimiksi valitsee tällaiset tyypit, niin multa myös pysyy paikallaan...

Auton voi antaa rauhassa ruostua niin kuin suomalaisessa pihapiirissä konsanaan. Vihreä siitä tulee, kun vaan tekee oikeat temput. Tomaattikasvariksikin sopii.

Koristepuolella Ruotsissa tunnutaan olevan vapaamielisempiä kuin meillä. Siitä Putte seinälle.

Itse toin messuilta maltillisesti vain puutarhakruunuja ja daalioita. Olisi tehnyt mieli tuoda paaaljon pelargoneja, mutta en uskonut niiden kestävän paria päivää matkalaukun uumenissa ehjänä. Metallikruunuja siis, kuningaskunnasta luonnollisesti.

Tämäntyyppiset olivat messut minun objektiivini läpi, täytyy käydä kurkkaamassa muiden Ruotsin-kävijöiden mielenkiinnon kohteita. Tämän asetelman myötä, aurinkoista uutta viikkoa!

Okra oraalla

Kiitos vielä kaikille edelliseen sidonnaisuuspostaukseen viestitelleille. Fiksua väkeä täällä Blogistanissa!

Jos ei olisi siemenpussin päällä kuvaa, niin en olisi kyllä osannut sanoa, että minkälaisen kasvin siemeniä tuli multaan upotettua. Saanko esitellä, okrantaimi x 2.

Aika tanakka pikkutaimi hänellä on, taitaa tulla reippaan kokoinen ruukkukasvi, jos vain suostuu pohjoisessa kasvamaan. Nämä okran siemenet tulivat ystävältä Amerikasta, kasvi on yleinen siellä eteläisissä osavaltioissa. Wikipedia osaa kertoa seuraavaa:

"Okra (Abelmoschus esculentus) on hieman palkohernettä tai palkopapua muistuttava vihreä kotahedelmä. Se on peräisin tropiikin alueelta, luultavasti Afrikasta tai Aasiasta. Okra levisi mustien orjien mukana ensin uudelle mantereelle, jossa sillä on edelleen vankka jalansija sekä kreolilaisessa että cajun-keittiössä.

Okra kasvaa noin 1,8 m korkeaksi. Okra vaatii pitkän ja kuuman kesän menestyäkseen, joten Suomessa sitä ei voi viljellä. Kota kasvaa n. 8 cm pitkäksi.

Okran hedelmässä on pieniä siemeniä ja tärkkelyspitoista kasvilimaa. Keitettäessä okralima saostaa pataruoat perunajauhojen tapaan.

Tropiikin kuivilla alueilla eräät lajit selviävät kuivan kauden läpi suuren mukulan ansiosta, vaikka maanpinnan yläpuoliset kasvinosat kuolevat. Kukat muistuttavat hibiskusten kukkia ja ovat väriltään keltaisia, vaaleanpunaisia, oranssinvärisiä tai punaisia. Useita lajeja käytetään viehättävinä koristekasveina. Meillä niitä voidaan viljellä yksivuotisina kesäkukkina."

Ajattelin kokeilla kasvattaa okraa parissa isossa ruukussa, toisen laitan kasvihuoneeseen ja toisen suojaisaan paikkaan taivasalle. Saa nähdä, mitä hän meikäläisestä menosta tuumaa.

Ei mainoksia, ei sponsoreita

Jossain blogissa näin kuvallisen maininnan, että kyseinen blogi ei sisällä sponsoroituja tekstejä. Toisin sanoen, blogisti ei tee minkäänlaista yhteistyötä minkään kaupallisen toimijan kanssa, ainakaan niin, että siitä ei olisi jokaisessa mahdollisessa yksittäisessä tilanteessa selvää erillistä mainintaa.

Tämä blogi on myös sellainen. En tee yhteistyötä minkään tahon kanssa, joten teksteissä tai kuvissa ei ole mainontaa tai piilotettua mainontaa tai markkinointiyrityksiä tai jonkun tuotteen tai yrityksen mustamaalausyrityksiä. Kaikki mielipiteeni, vinkkini, ehdotukseni ja ärtymykseni ovat täsmälleen vain omiani eikä niissä ole tausta-ajatuksia tai hyötymistarkoituksia.

Blogini sivuilla ei myöskään ole näkyvää mainostilaa minkään yrityksen käytettäväksi. Se on valintani, mutta myös toisenlaiset valinnat ovat mielestäni varsin soveliaita – pääasia, että lukijalle selviää heti, onko blogilla yhteistyötoimintaa esimerkiksi jonkun yrityksen kanssa niin, että se saattaa näkyä vaikkapa joidenkin tiettyjen tuotteiden painottamisessa.

Reilu peli on paras peli.

Ja reilu kevät on kunnon kevät, tosin kevään luonteeseen kuuluu palaaminen takaisin talven valtaan, niin kuin nyt on päässyt käymään. Mutta ei tämä ikuinen tilanne ole, hetken päästä purot taas lorisevat ja krookukset pääsevät toden teolla säihkymään.

Siihen asti ihaillaan pinkitettyjä koivunrisuja. (Pakkanen on tappanut varhaiskevätkorista kaiken muun.)

Sponsoritta teidän,

Geranium

Kevätkorin tuoreutus

Taas on viikko takana ja uusi edessä. Kevätkorin pikkunarsissit ovat kestäneet moitteettomina jo kaksi viikkoa, leikkotulppaanit kokivat tuossa ajassa tulleensa kukoistuksensa päähän. Niinpä tilalle laitettiin tuoreet laitapelurit, tällä kertaa vihertävänvalkoiset.

Maalasin koivunoksat vaaleanpunaisella spray-maalilla, väri ei taida kuvasta erottua, mutta hirmu kivaa se spreijaaminen kyllä on. Sitä oikein yrittää keksiä tikusta (ja risusta) asiaa, että saisi vähän sumutella.

Tikusta tekee asiaa myös tupsukorva. Se ottaa tikusta tukea kurotellessaan syötävää lintujen siemenautomaatista. Katsokaa tuota telinevoimistelijan otetta.

Spraymaalauksen lisäksi olen innostunut taivaantarkkailusta, ja yritän opetella kuvaamaan ylhäisiä objekteja. Ensimmäinen otos armaasta kivipallero-kuusta ei ole ihan pöhkö, vai mitä olette mieltä?

Ja monta viikkoa kestänyt epäilys siitä, että tänä vuonna ei satoa chileistä (ainakaan omista) saada, alkaa hieman helpottaa. Jokin on nyt sykäissyt taimet jonkinlaiseen kasvuun, joten jos kesä ei ihan mahdottoman kylmä ja lyhyt ole, niin kyllä näistä voi vielä ehtiä puikuloita putkahtamaan.

Tänään laitoin lisää siemeniä multiin. Jäädään odottamaan niiden itämistä ja katsellaan kevään etenemistä kuin varis antennilla.

Rauhassa ja levollisesti. Horisontissa vihertää pian.

Kerrankos sitä

Voi mahoton, minkälainen helmikuu saatiin kokea! Eipä juuri lumi ja pakkanen kiusanneet, ei. Johtui tämä talvi mistä tahansa, niin oli hieno kokemus.

Ja koska se oli mahdollista, niin se piti tehdä. Laittaa < kevään ensimmäiset kukat > ulos.

Laitoin ainekset koriin sellaisinaan, omissa ruukuissaan. Tulppaanit ovat leikkoja, laitoin ne muutamaan pieneen lasipurkkiin sinne sekaan. Viikon on kori nyt ulkosalla viettänyt päivänsä ja tullut suosiolla yöksi viileään eteiseen. Hyvin ovat kukat pärjänneet, tulppaanit ovat auenneet kokonaan, samoin narsissin nuput.

Kyllä olen tuota koria ihaillutkin koko rahan edestä. Helmikuun sipulikukat! Oi tulkoon tällaisia talvia lisää, vaikka joka vuosi...

Sisällä olen aurinkoa odotellessa tarttunut siveltimeen ja maalannut ikkunan edessä odottavan kasvihyllyn tasot. Keltainen läiskikäs mänty raikastui ja siistiytyi vihreänruskeanbeessillä. 

Olipa ihana heilutella sutia. Konkreettinen työ on niin mahtavaa; tulos on konkreettinen eikä ole argumentoitavissa.

Kaksi kuukautta sitten emostaan irrottamani perhosorkideavauvat eli keikit ovat ilmeisesti selvinneet operaatiosta, sillä ne ovat väkertäneet pieniä ilmajuurien alkuja. 

Kaikissa kolmessa keikissä oli yksi tai kaksi ilmajuurta ennen irroitusta, ne menivät hakkeen sekaan ruukkuun. Uusien ilmajuurien muodostuminen kertonee siitä, että alkuperäisetkin juuret ovat elossa ja kasvilla on kaikki jotakuinkin ok.

Seuraamme tilannetta jatkossakin. Kuten myös seuraamme viikko sitten raportoitua pikkutaimien kitkutustilannetta. Ne nitkuttavat edelleen, ehkä aavistuksen kasvaneina. Ehkä.

Sen sijaan ulkona on tämänpäiväisestä viileästä räntäsateesta huolimatta ollut silmäniloa. Ihana tärkeä kaunis lempityyppi kurjenpolvi on kasvatellut itselleen tuoreita uusia alkuja.

Ja siis helmikuussa. Että voi ihmistä ilahduttaa!

Varsinkin kun muistelee viime talvea. Tämä kuva on otettu 14.4.2013. Siis huhtikuun puolivälissä. (Katsokaa te, kun itse en ma voi, edelleen tekee pahaa.)

Siinä sitä on etelänsuuntaa juu. Mutta onneksi tänä vuonna ei millään voi enää tilanne toistua, joten lälläslieru, kökköhanki, kukaan ei sua kaipaa.

Leutoa ja leppoisaa uutta viikkoa!