30. kesäkuuta 2010

Merentakainen silmäkarkki

Eipä tarvitse mennä kauaksi kotoa, kun katunäkymän kauneus on omaa luokkaansa. Tukholman keskusta, tietysti etenkin vanhan kaupungin alue, on monelta osin kuin postikortista.

Kuten vaikka tämä ravintola.


Tai tämän kahvilan sisäänkäynti. Tässä kaupungissa niitä ihmisten aina niin kaipaamia kahviloita tosiaan on!


Ja entäs nämä ikkunat. Ei haalistuneita eripariverhoja tai kulahtaneita bambupimentimiä, vaan komeasti kukkivia pelargoneja, Mårbackoja ehkä.


Tää tykkää! 

Kaikesta huokuu, että Tukholma on vanha ja varakas. Suurin rikkaus on kuitenkin kauniista ympäristöstä huolehtiminen ja estetiikan ymmärrys. Tasapuolisuuden nimissä täytyy lähteä kamera kaulassa omaa pääkaupunkia katsastamaan...

Tähän kuitenkin vielä otos lahden takaa. Har det så bra!


29. kesäkuuta 2010

Samettikukan pienet auringot

Voi että voi olla palkitsevaa! Maaliskuussa siemenet multiin, toukokuussa napakat taimet penkkiin yrttien sekaan ja kesäkuusta taukoamaton, rehevä ja syvänvärinen kukinta, ilman sen kummempia lannoituksia. Kääpiösamettikukka (Tagetes tenufolia) ei liene supereksoottinen tai ekstraerikoinen, mutta tällaista juurevaa puurtajaa on ilo katsella - ja syödä sen lehtiä salaatissa, jos raatsii.

Tässä 'Tangerine Gem' -taimet ulkona muovikasvihuoneessa vahvistumassa toukokuun lopulla.



Ensi keväänä se tai joku sukulaislajike on itseoikeutetusti pääosassa tässä turveharkoista kasatussa ryytimaassa. Turveharkot ovat vuosien saatossa aika lailla kuivuneet ja kutistuneet, mutta maa-aines pysyy kuosissa. Penkin voisi jossain vaiheessa rakentaa uusiksi esimerkiksi kivistä tai puusta.


Samettikukkien lisäksi penkeissä (takimmainen on erillinen) on ruohosipulia, sitruunatimjamia, mäkimeiramia eli oreganoa, minttua ja sitruunamelissaa (monivuotisia) sekä rosmariinia, persiljaa ja juuri kasvuun startanneet kehäkukka ja krassi.

Aurinkoa tässä kohtaa keskikesällä piisaa koko päivän, joten kastelua on harrastettava kuivalla säällä. Se hillitsee myös ei-toivottujen asukkaiden määrää: vesi toimii turvallisena murkkumyrkkynä.

25. kesäkuuta 2010

Kurjenpolvi, kestosuosikki

Kuten nimimerkistä päätellä saattaa, kurjenpolvet ovat minulle ehkä niitä kaikkein läheisimpiä kasveja. Ne ovat vaatimattomia ja takuuvarmoja kukkijoita, peittävät hyvin niille annetun tilan ja jaksavat hämmästyttää täydellisen yksinkertaisella ja selkeänvärisillä kukinnollaan, sekä puolivarjossa että auringossa. Maa niiden juurella on perusmustaamultaa, lannoitetta ne saavat keväällä pienen ripauksen.

Pihallani on neljää eri lajia ja viittä lajiketta kurjenpolvia. Ensin kesäkuun puolivälissä kukkaan ehtivät hyvät peittokasvit, tuoksukurjenpolvet (Geranium macrorhizzum), punaisena ja valkoisena ('Album'). Heti perään kukintansa aloittavat tarhakurjenpolvi (Geranium x magnificium) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum 'Vision'), joka kylläkin tuntuu häviävän pikkuhiljaa.

Kuvassa tuoksukurjenpolvet, tarhakurjenpolvi ja alinna verikurjenpolvi.






Näiden lisäksi joukossa on joku, jonka lajista en ole varma. Se on noin 40-50 cm korkea, vaaleansinikukkainen. Arvelen sen olevan loistokurjenpolvi (Geranium 'Johnson's Blue'), kuvassa alla. Muistelen, että ostin sen Backaksen loppuunmyynnistä, varma en ole siitäkään. Tässä sen huomaa, muistiinsa ei pidä luottaa, vaan pitää kirjata kaikki ylös. Ja vielä muistaa laittaa kaikki sepustukset yhteen ja samaan läjään... josta ne lopulta pitää muistaa siirtää tietokoneelle kaikenmuistavaan kasviarkistoon.



Jostain luin, että toisen kukinnan saisi aikaan leikkaamalla kasvin alas ekan kukinnan jälkeen, mutta en millään raaski riipiä hienoa lehdistöä matalaksi. Joten nautitaan vaan tästä yhdestä kerrasta sitäkin intensiivisemmin. Kaikkiaan kurjenpolvien kukinnasta saa puolivarjoisassa kasvupaikassa nauttia n. kuukauden ajan.

Kurjenpolvia aion hankkia jossain vaiheessa lisää. Niiden arvoa lisää se tieto, että ne ovat toisen lempparikasvini, pelargonin, esi-äitejä.

24. kesäkuuta 2010

Jätskitikut talteen

Ajattelin kerätä tänä kesänä syötyjen jäätelöiden tikut talteen. Ehkä ne luovuttavat lämpöä ja valoa talvella, kun ne törkätään ensi keväänä taimikylvösten nimikylteiksi. Ainakin ne näyttävät kivemmilta, kuin viime keväänä käyttämäni kertakäyttölusikat.


Jäätelöä syödessä on tullut mieleen 1980-luvulta jäätelötikut, joiden toisessa ("vapaassa") päässä oli joku kysymys, johon vastaus löytyi sitten jäätelön sisältä. Taisivat olla peräti jotain kompakysymyksiä tai muuta huumoria (tai huumorin yritystä).

Nykyään semmoinen ei oikein onnistuisikaan, kun suuri osa jäätelöstä tulee monikansallisilta valmistajilta ja niiden tikut jostain keskustikuttamosta. Niitä ei niin vaan lokalisoitaisikaan jokaisen pienen maan eri kielelle. Tai se tulisi niin kalliiksi, että kuluttajia ei naurattaisi.

23. kesäkuuta 2010

Idänunikko "Olympia", joka vaiheessa upea



Ensin niiden kiivihedelmän näköistä pulleaa kukkapalleroa saa odottaa avautuvaksi pari viikkoa. Sitten eräänä aurinkoisena aamuna vihreiden pallukoiden tilalla on rätisevän oranssit, isot kukat. Ne koristavat kiemuraisen varren päätä hyvällä tuurilla viikon ajan, mutta kova sade irrottaa terälehdet tehokkaasti.




Oranssi väri erottuu vielä nurmikolta muutaman päivän, kunnes silkkiset lehdykät maastoutuvat. Kiemurtelevien varsien päähän kehittyy kova siemenkota, jota kuulemma käytetään paljon kukka-asetelmissa. En ole koskaan kokeillut, mutta en muutenkaan raaski leikellä kukkia maljakkoon. Idänunikkoa ei kannatakaan leikata kukkivana, sillä kukka ei kestä ehjänä kuin hetken.


Joidenkin mielestä idänunikoiden ympärille kannattaa rakentaa tukisysteemit, jottei sade paina niitä maahan. Mielestäni tämä kasvi pääsee hyvin oikeuksiinsa vapaana lonkeroidessaan.

Alkukesän väriläiskä Papaver orientale 'Olympia' on puutarhani vanhoja peruja, en tiedä, onko se talon edellisen vai sitä edellisen, sarjassaan ensimmäisen asukkaan istuttama. Siirsin muutaman kasvin uuden terassin alta turvaan vanhan omenapuun juurelle, siinä ne ovat viihtyneet ja lisääntyneet, onneksi maltillisesti.

Sillä eihän tällaista rehevää idän ihmettä raaskisi millään kitkeä pois.

Omenapuu saattaa joutua lähtemään kasvihuoneen alta - vaikeita valintoja, niitä elämässä riittää. Idänunikot siirrän toiseen suht' aurinkoiseen paikkaan. Maaperävaatimuksista en ole ottanut selvää, mutta se on pärjännyt kahdessa eri kohtaa melko savisessa maassa ja samantyyppistä kasvualustaa kyllä löytyy lisää... Vai olisiko ensimmäinen kasvupaikka ollut ihmiskäden muokkaama ja ompuntyvi puunjuuriston kuohkeuttama?

Mene ja tiedä, mutta luottamukseni idänunikon sietokykyyn on vahva.

22. kesäkuuta 2010

Tiny Timiä odotellessa

Vanha hillokellari saa nykyisin toimittaa viherhuoneen virkaa. Pienen huoneen katossa on kaksi loisteputkivalaisinta, joissa on akvaarioliikkeestä ostetut kasvilamput. Niiden lisäksi ostin tänä keväänä Viherpeukaloilta käytöstä poistetun 600 W:n kasvivalaisimen 60 eurolla. Se laittoi hommaan kaivattua lisä-ytyä. Taimista kasvoi vankkoja ja ne kasvoivat nopeasti.

Valoa ei voinut pitää päällä kuin muutaman tunnin päivässä, sen verran kova kuumuus siitä lähti. En uskalla ajatella, paljonko se söi sähköä, mutta asiansa tuo valaisin ajaa hyvin. Nuo loisteputkivalaisimet ovat päällä talviaikaan kuusi-kahdeksan tuntia päivässä mm. pelargoneja varten, keväällä taimikylvösaikaan pidennän aikaa n. 12 tuntiin.

Laitoin kahden tomaattilajikkeen, minitomaatti Tiny Timin ja parveketomaatti Majan, siemenet itämään maaliskuussa. Itäneet koulin sitten isompiin astioihin, yhteensä taimia tuli parisenkymmentä. Se on huomattava lisäys siihen, että yleensä olen ostanut kolme tainta, joista on tullut mukava sato loppukesällä. Tänä kesänä tomaatteja syödään joka välissä, jos kaikki menee hyvin. Yhtään taintahan ei raaski pois heittää, vaikka järki sanoisi muuta.

Tässä taimia loisteputkivalaisimien hehkussa...


... ja tässä ammattilaiskasvivalon alla. Näyttävät kyllä varsin järkyttyneiltä?



Istutin taimet lopullisiin ruukkuihinsa ulos touko-kesäkuun vaihteessa. Helteet olivat kyllä jo hellittämässä, mutta aikaisemmin en ehtinyt puuhaan ryhtyä. Täytin ruukut puoleenväliin asti mullalla, johon sekoitin kanankakkarakeita. Yläosaan en sitä lisännyt, ajattelin, että lannoitan kastelulannoitteella, kunnes juuret ylettyvät syvemmälle. Ja ehkä vielä senkin jälkeen, jos siltä näyttää.



Ruukut sijoitin lämpöisimmälle kohtaa tonttia, takapihalle seinän viereen. Siellä ne saavat aurinkoa n. 10 tuntia päivässä eikä tuuli riepottele pahasti. Katosta niillä ei ole, vaan vesisade tulee niskaan, kun on tullakseen. Ruukkujen pinnalle laitoin ruohosilppua.

Ruukut itsessään ovat punasavea, aika moni on Ikean Rönnbärejä. Hyvä hinta-laatusuhde, maksavat n. 5 euroa/ kpl. Yksi Rönnbär haukkaa kolme tainta. Ruukut kannattaa liottaa hyvin ennen käyttöä, imevät vettä kuin sieni.

Nyt tomaatit ovat kukassa, mehiläiset pörräävät eikä ötököitä ole näkynyt. So far so good!

21. kesäkuuta 2010

Mitä ja miksi? Niin, ja Backas takaisin!

Että eikö näitä blogeja ole jo aivan riittämiin, pitikö tämäkin päiväkirja vielä perustaa? Noh, ilmeisesti piti, pitkän harkinnan jälkeen.

Olen harrastanut puutarhanhoitoa enemmän ja vähemmän intensiivisesti noin viitisentoista vuotta. Ehkä tuo "puutarhanhoito" on vähän massiivinen sana, kun aluksi harrastus tarkoitti muutamaa kesäkukkaruukkua. Viimeiset kymmenen vuotta olen häärännyt vanhan omakotitalon pihalla, jossa kasvaa myös puita, joten puutarhasta voidaan kai puhua.

Haluan jakaa kokemuksiani kasveista ja muista pihapiiriasioista muiden kiinnostuneiden kanssa. Hardcore-tiedonlähteenä käytän pääasiassa Pentti Alangon kirjoja ja kirjoituksia, hän on mielestäni varsin fiksu, ehkä jopa guru.

Mutta iso osa tästä harrastuksesta pohjautuu fiilikseen, joten tässä blogissa puhutaan enimmäkseen käytännön kokemuksista ja tuntemuksista. Ja ihan ensin mietin, että millä aiheella aloittaisin, näin keskikesän korvalla kun sitä asiaa riittäisi melkoisesti.

Laitetaan alkuun kuva pettämättömistä sarviorvokeista (Viola Cornuta). Istutin ne pohjoiseen katsovalle seinustalle muoviseen ns. parvekeruukkuun 25. huhtikuuta. Sen jälkeen on tullut räntää, hallaa ja hellettä, mutta orvokki se vaan kasvaa ja kukkii.

Orvokeissa parasta on myös nyppimistarve, eli sitä mahtavaa kuihtuneiden kukkien poistoa saa harjoittaa vaikka joka päivä.

Ostin nämä yksilöt Plantagenista. Tämä kevät oli ensimmäinen Backaksen jälkeinen, ja suuri on sen puutarhamyymälän jättämä aukko! Tuusulan Kodin Terra on vain kalpea varjo Backaksesta. Kasveja on huomattavasti vähemmän, ne tuntuvat olevan vain kaiken muun rautakauppatavaran jatkeena. Surkeinta on, että rullakoissa myytävien kasvien vieressä on vain lappu: Kesäkukka 2,50 euroa.

Kesäkukka? Eikö niistä olisi voinut kertoa ihan yksityiskohtaiset nimet? Sitä se on nyt S-ryhmän kasvimyynti, metri- ja kilotavaraa.