Nahkachili ja sininen pullo

Terveiset Tallinnasta! Piipahdin naapurissa päiväseltään, tai millä nimellä keskipäivän keskiharmaata marraskuussa kutsutaankaan. Kiva oli visiitti, tuntui kuin olisi tosiaan aidosti käynyt ihan ulkomailla asti.

Joulutori oli avattu. Käsitöitä, lisää käsitöitä, ruokaa ja lämmittäviä käsitöitä. Mukavan näköistä oli Raatihuoneentorilla.

Vanhakaupunki on kaunis, mietin mielessäni, että kumpi mahtaakaan olla viehättävämpi, Tallinnan vai Tukholman vanhakaupunki. Molemmissa on puolensa.

Tallinnan valtti on käsityöläisyys. Kaupungin taidekujilta löytyy varmasti jotain uniikkia lahjaksi tai itselle ihailtavaksi. Niin kuin nämä nahkaiset chili-herne -avaimenperät.

Kaksi ihan aidon näköistä punaista puikulaa ja swägästi musta herneenpalko, aivan mahtava kombo.

Tällä kujalla oli vain naisten pitämiä putiikkeja, tai ainakin luulen mä niin. Tauluissa on heidän kuvansa.

Jotenkin jännä kyllä, että Tallinna ja Helsinki ovat niin lähekkäin, mutta tunnelma on toisessa niin paljon keskieurooppalaisempi, juuri sen hansakaupunki-fiiliksen takia. Leikkokukkiakin voidaan myydä ulkosalla aika rennosti.

Raatihuoneen torin laidalla on Euroopan vanhin edelleen toimiva apteekki, Raeapteek. Perustamisvuosi on noin 1422 eli mel-ko kauan on troppia myyty samassa tilassa. Aivan ihana paikka, takatilassa on esillä kaikkea vänkää, jolla keskiajalla ihmisiä lääkittiin. Kuivattua siiltä, aurinkokuivattua koiransikiötä, sammakkoa ja sen sellaista.

Ikkunalla on kaksi pulloa, joissa on sinistä ja punaista nestettä. Niistä tunnistettiin apteekit aikoinaan. Värit tulevat Hippokrateen ajattelusta, jonka mukaan ihmisessä on neljä ruumiinnestettä: musta sappi (khole), lima (flegma, sininen), keltainen sappi (khole) ja veri (sanquis, punainen).

Oli miten oli, sinisen pullon läpi näkyy kaunis maisema. Ei yhtään limainen.

Tuosta kun Helsingistä lahden yli laivalla pyrähtää, niin perillä on 2,5 tunnissa, ainakin kyseisellä Viking XPRS:llä sen verran menee. Se ei kyllä ole aika eikä mikään, varsinkin jos asettuu rauhassa syömään ja siirtää itsensä sen jälkeen hyttiin hetkeksi lepuuttamaan :)

Söin joulubuffetissa niin paljon kalaa, että olisin voinut kasvattaa evät ja uida perille. Mutten sitten viitsinyt.

Herkullisia joululounaita itse kullekin, mukavaa viikkoa!

Kolmen viikon tulppaanit

Ulkona on kiire. Kevät senkun kiihtyy, vaikka ollaan vasta maaliskuun puolivälissä. Vaikka kuinka kevättä talvisaikaan odotan, niin mietin, että voi se kai tulla liian nopeastikin. Se intiaanisielujuttu nääs.

Pian on sinivuokkokin valmis, ainakin kuukauden etuajassa.

Kolme viikkoa sitten ulos tuupatut leikkotulppaanit ovat olleet omassa elementissään, nyt vasta ovat alkaneet vanheta kunnolla. Olen ottanut ne muutamana yönä sisään, kun on luvattu pakkasta, mutta muuten ovat olleet ulkona räntäsateet ja muut kelit.

Kuvasta löytyy myös koira.

Siemenkylvökset ovat edenneet siihen pisteeseen, että chileille piti vaihtaa suuremmat potit. Osa taimista on jo aika suuria, osa vielä pikkuruisempaa kokoa. Chilejä on kuutisenkymmentä (joo, älkää sanoko). Muutamasta potista ei ole kuulunut inahdustakaan, mutta hyvin siis pääsääntöisesti itivät.

Pikkuorvokit ovat olleet tällä viikolla jo ulkona auringonlämmittämässä kasvihuoneessa karaistumassa. Ensimmäinen kukka avautuu näinä päivinä. 

On tämä ihmeellistä. Aurinko paistaa vielä aika matalalta tähän puuhaan, kun kaupunkioloissa estettä on joka suunnalla, mutta useamman hyvän tunnin ne saavat valoa. Ovat selvästi tykänneet, ihan pörhöilevät tuolla hyllyllä. Orvokkeja on tulossa noin 90, hyvin pysyi homma hallussa siis :) 

Ihanaa valoisaa viikonloppua, ihmiset, elämä on taas alkanut!

Varaslähdön varaslähtö

On tämä kyllä ihmeellinen talvi. Tai pikemminkin talvihko, kun ei ole kunnolla pakkasiksi ja nietoksiksi lähtenyt.

Ilmastonmuutos on katastrofaalinen asia, koskettaa etenkin niitä maita ja ihmisiä, jotka eivät sitä ole oikeastaan olleet mukana aiheuttamassa, mutta jos sitä ei tässä enempää tuskaile, niin leutoutta voi hyödyntää vaikka tuuppaamalla leikkotulppaanit tolpannokkaan.

 

Hus vaan kynttilälyhty, kiitos ja näkemiin. Nyt katsellaan värejä.

Tulppaanit ovat siis ihan leikkotulppaaneja, korissa on vesiastia. Pinkit oksat ovat koivunrisuja, niitä ovat talvituulet reippaasti ropistelleet maahan. Oksat on kevyesti spraymaalattu.

Nostan korin yöksi viileään eteiseen pakkasherran varalta. Otan korin sisään myös, jos päiväksi on luvassa miinusasteita tai jonkinlaista sadetta. Eihän heidän pakko ole ulkona olla, mutta kiva on ihmisen ikkunasta kurkata ja nähdä täplä kevättä. 

Valoisaa viikonloppua, kuntalainen! Kahdeksan päivää ja sitten alkaa MAA-lis-kuu.

Havuja p... pulloon

Huonekuusi näyttää olevan tämän joulukauden suosikkikasvi, ainakin jos sisustus- ja naistenlehtien silmäilyannista voi mitään päätellä. Ihana kasvi se onkin! Nyppäisin mökin pihasta pari männyntainta mukaan ja laitoin purkkiin, siitäkin sai kivaa jouluista vihreää.

Keittiötölkin sisällä on lasipurkki, jossa on vettä. Näreiden mukana tuli sen verran juurta, että pysyvät virkeinä veden avulla. Purkin käärin ruudulliseen säkkikankaaseen, niin ei tarvinnut alkaa poistaa etikettiä. Laiska keinot keksii, sano. 

Raaskin koemielessä nyppäistä mukaan myös yhden katajayksikön. Laitoin sen pulloon, jonka läpi juuria voi ihailla ohikulkiessaan.

Ja mikä tuoksu oksasta henkii, kun nenänsä viereen työntää. Metsä! 

Pikkupulloissa on pienen joulutähden leikko-oksia. Niitä saa ruukkukasvista leikkaamalla, täytyy vain heti kastaa leikattu pää kuumaan veteen, niin maitiasnesteen vuoto lakkaa. 

Kaikenlaisia pikkupulloja ja minimaljakoita kannattaa katsella kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista, jos tykkää ripotella vihreää ja värikästä ympäri kotia. Esimerkiksi neilikkakimpusta saa usean kestävän asetelman tällä tavoin.

Ja ne tunnelmavalot, niillähän saadaan kepitkin kukkimaan. Mukaan vaan taskulamppu, niin on hiihtäjän helppo metsään lähteä.

Mukavaa viikkoa ja jännittävää kättelynkatseluiltaa sitten 6. päivä. Heh.

Juurellinen leikkokukka: Finaali

On aika katsoa, mitä tapahtui juurelliselle leikkokukalle. Kyseessä oli siis tsinnia, joka kasvatti loppukesällä maljakossa hervottomat juuret ja jonka tuikkasin niine hyvineen kevyisiin multiin, jotta voisimme ihmetellä, mitä se aikoo niissä olosuhteissa tehdä. 

Melkein pari kuukautta sitä kukkaa on nyt katseltu. Voisimme todeta, että juuriston elämästä emme päältä päin näe paljoakaan, mutta maanpäällisestä kasvustosta voimme suurella varmuudella todeta, että tukevasti kuollut on.

Mitään uutta kasvua ei kasvin tyveltä näy, joten voimme varmaan yhteisesti todeta, että hento juuristo ei jaksanut luoda uutta elämää ja että tsinnian taru on tältä osin päätöksessään. Ellemme ole sitä mieltä, että onhan tuossakin säilyttämisen arvoista kauneutta ja jätä tsinniaa pökkelöimään olkkarin ikkunalle kevääseen asti.

Tai aseta sitä tuohon kirkasvalolampun äärelle marraskuisia aamuja ilahduttamaan. 

Juurellinen leikkokukka

Kertokaa, oi asiaan törmänneet, mitä tehdään leikkokukalle, joka on kasvattanut maljakossa juuret? Lähinnä ajattelin sitä, että voikohan tuollaisesta kukasta alkaa kasvaa kunnon kasvi?

Kyseessä on kesäkukaksi kasvatettu tsinnia (Zinnia), josta yksi kukkavarsi on viettänyt pullossa jo muutaman viikon. Juurethan ovat vallan komeat, vai mitä olette mieltä?

Toisesta päästään hän on vielä ihan virkeä, vaikka pulloelämää on tosiaan jo pitkään takana.

Nyt tietysti syksyä vasten on vähän huono lähteä kasvattamaan mitään, mutta pitäisikö kokeilla, mitä hänelle tapahtuisi? Mitkä ovat skenaariot?

Ps. Täältä näet, kuinka kävi.

Siivouspäivä taas syksyllä

Niin sitä taas vaan päästiin siihen kuuluisaan kevät-tilaan. Koko viikonloppu ulkosalla, sormenpäät kipeinä ja mustina, selkä koukussa, reidet hapoilla, naamanahka ahavoituneena.

Tällaisen setin äärelle itseni lauantaiaamuna asetin.

80 orvokkia piti jo vihdosta viimein saada istutettua lopullisiin ruukkuihinsa ja muille taimille piti saada suuremmat tilapäisasujaimistot. Oli niin pienet potit monilla, että ihme, että olivat pysyneet hengissä. Näin huonoa kohtelua tämän tarhurin taimet eivät ole koskaan saaneet, en ole ehtinyt kuulostella heidän vointiaan juuri ollenkaan, vettä olen roiskinut, kun olen ollut hujakoilla. Huh, karrrmea kokemus.

Kaksi tiivistä päivää riitti tämän savotan perkaamiseen. Orvokit ovat nyt taivasalla ulkona, ovat jo karaistuneet viikon päivät. Muista taimista karaisen osaa, muut ovat sisällä tai kellarissa suosiolla vielä pari viikkoa. Ei tässä ehdi koko konkkaronkkaa kiikutella eestaas, pelargonien kanssa tosin yritän ennättää. Kamalia riiskuja talven jäljiltä, saattaa moni vielä heittää veivin vahvistumisen sijaan. 

No, vahvat selviytyvät tässä systeemissä. Ja seuraava siivouspäivä järjestetään jossain syyskuun tienoilla, nyt ei enää pysty keskittymään sisätilojen kuvioihin. Edellinen siivouspäivä tapahtui pitkän tauon jälkeen pari viikkoa sitten. Ei siitäkään oikein mitään meinannut tulla, kun oli tärkeämpää askaretta.

Ihanaa ja valoisaa viikkoa kaikille! Älkää siivotko, ellette aio viettää vappua komerossa.

Kana osaa paremmin

Munassa on vaikeaa kasvattaa mitään, ellei satu olemaan kana. Munankuori on hauras, säiliön koko pieni, muoto pyöreä ja niiden saaminen vaatii kananmunadieettiä. Mutta jonkinlainen asetelma syntyi kovalla yrittämisellä.

Munissa kasvaa krassia, minilehtistä salaattisekoitusta, unikkoa ja jotain pussienpohjilta kaiveltua. Nuo orvokit ovat ensimmäisiä itsekasvatettuja, kahdeksan viikkoa meni nopeimmilla kylvöstä kukintaan.

Ensimmäinen tomaatinkukkakin on avautunut. Ikkunalaudalla päivää paistattelee 'Tumbling Tom'.

Ulkosalla pääsiäistunnelmaa värittävät leikkotulppaanit ja virpomisvitsat. 

Keltaista ja oranssia näkyi suuremmassa ja kuumemmassa mittakaavassa eilen pääsiäiskokon äärellä. Nyt on noidat peloteltu tehokkaasti tiehensä.

Dramaattisesta päätöskuvasta huolimatta leppoisaa pääsiäisenjatkoa, ihmiset!

Ei mainoksia, ei sponsoreita

Jossain blogissa näin kuvallisen maininnan, että kyseinen blogi ei sisällä sponsoroituja tekstejä. Toisin sanoen, blogisti ei tee minkäänlaista yhteistyötä minkään kaupallisen toimijan kanssa, ainakaan niin, että siitä ei olisi jokaisessa mahdollisessa yksittäisessä tilanteessa selvää erillistä mainintaa.

Tämä blogi on myös sellainen. En tee yhteistyötä minkään tahon kanssa, joten teksteissä tai kuvissa ei ole mainontaa tai piilotettua mainontaa tai markkinointiyrityksiä tai jonkun tuotteen tai yrityksen mustamaalausyrityksiä. Kaikki mielipiteeni, vinkkini, ehdotukseni ja ärtymykseni ovat täsmälleen vain omiani eikä niissä ole tausta-ajatuksia tai hyötymistarkoituksia.

Blogini sivuilla ei myöskään ole näkyvää mainostilaa minkään yrityksen käytettäväksi. Se on valintani, mutta myös toisenlaiset valinnat ovat mielestäni varsin soveliaita – pääasia, että lukijalle selviää heti, onko blogilla yhteistyötoimintaa esimerkiksi jonkun yrityksen kanssa niin, että se saattaa näkyä vaikkapa joidenkin tiettyjen tuotteiden painottamisessa.

Reilu peli on paras peli.

Ja reilu kevät on kunnon kevät, tosin kevään luonteeseen kuuluu palaaminen takaisin talven valtaan, niin kuin nyt on päässyt käymään. Mutta ei tämä ikuinen tilanne ole, hetken päästä purot taas lorisevat ja krookukset pääsevät toden teolla säihkymään.

Siihen asti ihaillaan pinkitettyjä koivunrisuja. (Pakkanen on tappanut varhaiskevätkorista kaiken muun.)

Sponsoritta teidän,

Geranium

Kevätkorin tuoreutus

Taas on viikko takana ja uusi edessä. Kevätkorin pikkunarsissit ovat kestäneet moitteettomina jo kaksi viikkoa, leikkotulppaanit kokivat tuossa ajassa tulleensa kukoistuksensa päähän. Niinpä tilalle laitettiin tuoreet laitapelurit, tällä kertaa vihertävänvalkoiset.

Maalasin koivunoksat vaaleanpunaisella spray-maalilla, väri ei taida kuvasta erottua, mutta hirmu kivaa se spreijaaminen kyllä on. Sitä oikein yrittää keksiä tikusta (ja risusta) asiaa, että saisi vähän sumutella.

Tikusta tekee asiaa myös tupsukorva. Se ottaa tikusta tukea kurotellessaan syötävää lintujen siemenautomaatista. Katsokaa tuota telinevoimistelijan otetta.

Spraymaalauksen lisäksi olen innostunut taivaantarkkailusta, ja yritän opetella kuvaamaan ylhäisiä objekteja. Ensimmäinen otos armaasta kivipallero-kuusta ei ole ihan pöhkö, vai mitä olette mieltä?

Ja monta viikkoa kestänyt epäilys siitä, että tänä vuonna ei satoa chileistä (ainakaan omista) saada, alkaa hieman helpottaa. Jokin on nyt sykäissyt taimet jonkinlaiseen kasvuun, joten jos kesä ei ihan mahdottoman kylmä ja lyhyt ole, niin kyllä näistä voi vielä ehtiä puikuloita putkahtamaan.

Tänään laitoin lisää siemeniä multiin. Jäädään odottamaan niiden itämistä ja katsellaan kevään etenemistä kuin varis antennilla.

Rauhassa ja levollisesti. Horisontissa vihertää pian.

Tähtivaloa ja muita puolenkuun tunnelmia

Miten tämä aika menee kuin siivilästä valuen, eihän tässä ehdi keskittyä oikein mihinkään... Aurinko on alkanut paistella lupaavasti ja päivä pitenee puolen tunnin viikkovauhtia, kevättä tekee. Ja vuosi sitten hankittu Odontoglossum/ Oncidium/ x -orkidea alkoi kukkia. Ostettaessa sillä oli yksi kukkavana, nyt niitä pukkasi kolme.

Kukkia avautui noin 80 kappaletta.

Melkoinen ryöpsy, etten sanoisi. Kukat ovat hiukan pienempiä kuin ostotilanteessa, mutta runsaasti niitä tuli. Kiva piristys aikaan, jolloin ikkunan takana oli vielä ruskeanharmaata.

Nyt akkunan takana on melkein kokovalkoista, pakkasta on reippaat 10 astetta. Pakkasessa on se hyvä puoli, että lintusille voi leipoa jyväkakun varsin vähällä vaivalla, kun sulatettu rasva jämähtää sosemaiseksi ihan vartissa tai siinä main. Siihen vaan raksut sekaan ja kakkuvuokaan, ja takaisin ulos jähmettymään lopulliseen muotoonsa.

Munkinpaistorasvaa, siemeniä, pähkinöitä ja hiukan rusinoita. Jos ei tipeille kelpaa, niin syön rasvamyslin itse.

Olen jostain syystä innostunut säilykepurkeista. Nehän ovat hirmu käyttökelpoista näkertelymateriaalia, katsokaa nyt vaikka näitä tähtivalaisimia. Siinä on Orion, Sirius, Kassiopeia, Otava ja Pohjantähti ihan tuosta vaan spraymaalilla ja poralla väsättynä. Sisällä on 40 lampun led-valopätkä. Ei tarvitse ihan pimeässä keittiössä aamulla hipeksiä.

Aamulla hämärän aikaan ikkunan toisella puolella talitintti ottaa hetken omaa aikaa – ja mahdollisesti alkaa sitten nakutella siemenkakkua. Ruokintapisteitä on viisi, joten voihan sitä syödä jotain muutakin.

Jouluksi hankitut leikkoneilikat ovat vielä pirteitä. Kellarista löytyi niiden seuraksi pelargonin kukkia, siinä sitä nyt on väliaika-asetelmaa.

Aurinkoista uutta viikkoa, ihmiset. Pidän parin viikon tauon bloggauksessa, mutta sitten onkin värikästä näytettävää... nähdään siis pian!

Joulun tärkein tarjotin

Tunnelmallista, tuoksuvaa ja maistuvaa joulua teille kaikille ihanaisille Blogistanin asukkaille! On ollut kiva ja opettavainen ja hauska vuosi teidän kanssanne. Mahtavaa taas lähteä kohti uutta seurassanne!

Sitä ennen vedetään kuitenkin hieman henkeä ja nautitaan pysähtymisestä.

Tämän tarjottimen ympärille aion huomenna aattoiltana kattaa lautaset.

Kynttilöihin vaan liekit ja herkuttelu voi alkaa.

Kokeilen, jaksaako hyasintti kukkia pelkän vesitilkan voimin, tuikkukupissa.

Jonkun verran juuria meni poikki niitä pestessä, nyt punnitaan kasvin selviämistaidot.

Yhdestä joulutähdestä riittää koristetta moneen paikkaan, kun napsii siitä varsia leikkokukiksi. Leikattu pää pitää heti kastaa kiehuvaan veteen, niin maitiaisnestevuoto loppuu, luin jostain. Näin tein ja näin tosiaan tapahtui. 

Pulloja voisi nostaa vaikka ikkunalle, valkoista joulua tuomaan ainakin ruudun toiselle puolelle.

Alelaareista löytyi havuja, laitoin niitä purkkeihin ulko-ovelle vihreyttä tuomaan. Näillä keleillä (eilen +7) pärjäävät hyvin ulkona.

Ja ei joulua ilman punaista, tällä kertaa tulppaaneilla.

Vuodenvaihteesta kohti tammikuuta ja tulppaanipaljoutta, se on mukava ajatus se. Pitäkää mukavaa, ihmiset, palataan vuonna 2014!

Juhlien jälkimainingeissa

Kun ei sure etukäteen sääennusteiden sadepilviä vaan ottaa vastaan, mitä on tullakseen, niin voikin saada osakseen mitä mahtavimman kesäkelin. Lauantaiset ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti, varmasti aika pitkälti upean sään ansiosta. Piha oli vehreä, ihmiset olivat rentoja ja nauravaisia, ruoka maistui.

Syreeni kukki parhaimmassa terässään, tuulenvire humpsautti sen tuoksua ihanasti ilmaan aika ajoin.

Terassille hankittiin suht' näppärästi kasattava aurinkokatos, mekanismi on sateenvarjosta tuttu. Edellinen putkiviritelmä oli melko hidas koottava.

Telttakin kasattiiin varmuuden vuoksi suojaamaan tuulelta ja pieneltä sateelta. 

Vihreä matto on mukava matto, ja kynttiläkruunun paikka on tietenkin katto. (Riimiä, riimiä.)

Vihdoinkin sain ostettua pehvapehmusteita tuohon valkoiseen pöytäryhmään. 

Vanhan ja kookkaan syreenin alaoksille ripustelin neilikkapulloja. Leikkokukat pysyvät tuollaisessa mukavassa varjossa raikkaina pitkään.

Ulko-oven portaille tuli sekalainen kokoelma sitä sun tätä, itsekasvatettua kaikki paitsi muratti ja ruusupuu. Tuota ruusupuuta voisi kyllä tuotekehitellä edelleen.

Pelargonit kukkivat aika jo aika runsaasti, kiedoin niiden ympärille silkkinauhaa ja kannoin ruukkuja terassille ja telttaan.

Sisällä kukkivat pitkävartiset ruusut, joihin olen upotellut nassuani joka kerta ohi kulkiessani. Ah miten pehmeä pinta ja lempeä tuoksu.

Myös ruoka tuoksui hyvältä, vinkkinä pk-seudulla asuville, että Colorcatering tekee herkkua. (Tilasin heiltä tarjoilut jo toista kertaa, on joka senttipennin väärti.)

Mutta kukas se siellä buffetpöydän keskellä nököttää? No liaani tietysti, eihän häntä voinut mihinkään siirtää. Paketoin sen silkkipaperiin, naamioitui hyvin pöytäliinan väriin.

Kyllähän Into-Liana tietysti harvemmin vierailevia ihmisiä ihmetytti. Tai enemmänkin saattoi ihmetyttää se, että joku kasvattaa liaania olohuoneessaan. 

Into käyttäytyi kyllä tosi nätisti koko kemupäivän ajan, ei kietoutunut kenenkään (kaulan) ympärille. Hänelle riittää oman akselinsa ympäri kieriminen.

Intossa ei ole vielä merkkiäkään kukintahaluista. En kuitenkaan voi miettiä sen tulevaisuutta, ennen kuin olen nähnyt kukinnan ja määrittänyt lajin. Saattaa olla, että Intis asuu akkunalla vielä pitkään. Ties mitä juhlia se vielä näkeekään.

Hikisen helteistä uuden puutarhaviikon alkua!