Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulutähti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulutähti. Näytä kaikki tekstit

6. tammikuuta 2015

Punaista raikastamassa

Hellurei ja vihreää uutta vuotta! Niin se on päivä jo yli kahden viikon ajan pidentynyt, ja tänään aurinkokin ystävällisesti helottaa täydeltä terältä, pitkästä aikaa. Pakkasta on toki 14 astetta täällä Tontin nurkilla, mutta niin se vaan tässä kohtaa on. Mutta mehän kestetään se.

Joulukukkien kohdalla olin tänä vuonna varsin maltillisella tuulella. En ostanut kuin muutaman hyasintin, jotenkin ei vaan innostanut. Sain lahjaksi pari punaista ruukullista, ja se oli tietysti mukavaa. Paitsi että punainen on mulle aika tiukasti joulun väri ja nyt tammikuun puolella se hiukan vetää menneeseen. Sinne jouluun. Mutta eihän ne kasvit tietty niin nopeasti nuukahda eikä niitä todellakaan tohdi pois heittää, joten pitää yrittää korostaa sitä punaista silleesti epäjoulumaisesti.

Aika hyvin se onnistuu ymppäämällä kasvien ympärille mahdollisimman paljon vaaleaa, vaikka ihan valkoista. Vaihdoin tulilatvan punaisen rondellan valkoiseen suojaruukkuun ja lämppäsin kukat vierekkäin valkoiseen maisemaan. En ihan ulos asti kuitenkaan.


Nättihän tuo kerrannaiskukkainen tulilatva on, runsaat pikkukukat hänellä.


Joulutähdessä olen valkoisen ystävä, mutta punainen on kieltämättä sähäkkä, oikea katsemagneetti. Tässä sen tyvellä kasvaa mähkä (sammalmähkä?), joka on aika söpö, keväinen jopa.


Ja hei, kivat kierrekahvat ruukussa!


Siinä ne nyt punastelevat yhdessä, kunnes luonnonvalon puute nuupahduttaa, ellen sitten saa viime hetken säälikohtausta ja siirrä niitä ikkunalle toipumaan. Todennäköisesti näin käy ainakin tulilatvan ja mähkän kohdalla, niistähän voisi vielä saada mukavaa vihreää täytettä kesäistutuksiin.

Tänään on loppiainen ja joulukuusesta pitäisi kai hankkiutua eroon. Mutta minä en kuusta nakkaa, se on kiva valoisa välkehtivä talvipuu, tuoksuukin vielä. Koristeissa ei ole punaista, joten ei tuo minun silmiini niiiin jouluiselta näytä ;)


Äsken kuusta valaisi myös aurinko, se oli selvä merkki, että hän jatkaa kisassa.


Nyt vaan kuusenloisteessa siemenluetteloita pläräämään, onpa ihan superkivaa! Ruukkuja onkin vapautunut monille uusille kesäkukille, koska tietoisesti "unohdin" viime kauden daaliapaakut ruukkuihinsa ulkosalle nyykähtämään. On mukavampi katsella siemeniä, kun oikeasti on jotain tilaa, johon kasvit sitten istuttaa.

Huomaan, että musta on tullut melko julma ja kylmä kasviharrastaja verrattuna aikaisempaan, jolloin olen säästellyt kaikki mahdolliset rihmavarret ja kuihtuneet tikut, että jos niistä sittenkin lähtisi jotain pykimään. Nyt on päällä asenne, että jostain on luovuttava, jos meinaa jotain uutta saada. Sillä mennään, reippaan viileesti vaan. 

1. joulukuuta 2014

Havuja p... pulloon

Huonekuusi näyttää olevan tämän joulukauden suosikkikasvi, ainakin jos sisustus- ja naistenlehtien silmäilyannista voi mitään päätellä. Ihana kasvi se onkin! Nyppäisin mökin pihasta pari männyntainta mukaan ja laitoin purkkiin, siitäkin sai kivaa jouluista vihreää.


Keittiötölkin sisällä on lasipurkki, jossa on vettä. Näreiden mukana tuli sen verran juurta, että pysyvät virkeinä veden avulla. Purkin käärin ruudulliseen säkkikankaaseen, niin ei tarvinnut alkaa poistaa etikettiä. Laiska keinot keksii, sano. 


Raaskin koemielessä nyppäistä mukaan myös yhden katajayksikön. Laitoin sen pulloon, jonka läpi juuria voi ihailla ohikulkiessaan.


Ja mikä tuoksu oksasta henkii, kun nenänsä viereen työntää. Metsä! 

Pikkupulloissa on pienen joulutähden leikko-oksia. Niitä saa ruukkukasvista leikkaamalla, täytyy vain heti kastaa leikattu pää kuumaan veteen, niin maitiasnesteen vuoto lakkaa. 

Kaikenlaisia pikkupulloja ja minimaljakoita kannattaa katsella kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista, jos tykkää ripotella vihreää ja värikästä ympäri kotia. Esimerkiksi neilikkakimpusta saa usean kestävän asetelman tällä tavoin.


Ja ne tunnelmavalot, niillähän saadaan kepitkin kukkimaan. Mukaan vaan taskulamppu, niin on hiihtäjän helppo metsään lähteä.



Mukavaa viikkoa ja jännittävää kättelynkatseluiltaa sitten 6. päivä. Heh.

23. joulukuuta 2013

Joulun tärkein tarjotin

Tunnelmallista, tuoksuvaa ja maistuvaa joulua teille kaikille ihanaisille Blogistanin asukkaille! On ollut kiva ja opettavainen ja hauska vuosi teidän kanssanne. Mahtavaa taas lähteä kohti uutta seurassanne!

Sitä ennen vedetään kuitenkin hieman henkeä ja nautitaan pysähtymisestä.

Tämän tarjottimen ympärille aion huomenna aattoiltana kattaa lautaset.


Kynttilöihin vaan liekit ja herkuttelu voi alkaa.


Kokeilen, jaksaako hyasintti kukkia pelkän vesitilkan voimin, tuikkukupissa.


Jonkun verran juuria meni poikki niitä pestessä, nyt punnitaan kasvin selviämistaidot.

Yhdestä joulutähdestä riittää koristetta moneen paikkaan, kun napsii siitä varsia leikkokukiksi. Leikattu pää pitää heti kastaa kiehuvaan veteen, niin maitiaisnestevuoto loppuu, luin jostain. Näin tein ja näin tosiaan tapahtui. 


Pulloja voisi nostaa vaikka ikkunalle, valkoista joulua tuomaan ainakin ruudun toiselle puolelle.


Alelaareista löytyi havuja, laitoin niitä purkkeihin ulko-ovelle vihreyttä tuomaan. Näillä keleillä (eilen +7) pärjäävät hyvin ulkona.


Ja ei joulua ilman punaista, tällä kertaa tulppaaneilla.


Vuodenvaihteesta kohti tammikuuta ja tulppaanipaljoutta, se on mukava ajatus se. Pitäkää mukavaa, ihmiset, palataan vuonna 2014!

22. marraskuuta 2012

Liaani katosta, pähkinät puuhun

Liaani kasvaa porskuttaa katonrajassa, ilman valoa, ilman tarttumapintaa. Kävi sääliksi, otin lonkeroiset alas ihmisten ilmoille.

Versot ovat kuulkaa ihan hemmetin jänteviä. Ne pystyvät kasvavan vaivatta kattoa vasten ja vieläpä roikottavan reippaita lehtitrioja itsistään ilman alasnotkahdusta. Tuntuu, kuin varren sisällä olisi ollut ohutta rautalankaa, kun yhtä niistä köynnöstelytuen koukusta irti pyörittelin.


Sidoin versot kahteen naruun, jotka roikkuvat verhovaijerista, niin ne eivät mene poikki liian jyrkästä suunnanmuutoksesta.


Isoimmat lehdet ovat nämä, jotka ovat kasvaneet ihan kiinni kasvilampussa. Eikä kuitenkaan puhettakaan palovammoista, sitkeää sorttia ovat lehdetkin.


Into-Liana ei (ainakaan vielä) kuki, joten ostin pinkin joulutähden – kai nämä pienemmätkin versiot joulutähdiksi luetaan?


Väriä, väriä marraskuun mustan synkistämille verkkokalvoille!


Väriä tuli myös ulos, kun oravan pähkinäkioski ripustui paikoilleen. Maalasin sen kesällä kiiltävän oranssiksi, kun alkuperäinen puunväri alkoi olla valju ja halju.

Kipsa asettui paikalleen muovitetun rautalangan koivusyleilyllä.


Murkina tuli ihmisten (miehen) maapähkinäpussista, pikkuisen vaan lainasin...


Vielä en ole oravaa nähnyt kioskillaan, mutta se ei ole ihme, kun eipä tuolla pihalla iltaisin käyskennellessään juuri mitään muutakaan näe. Kierroksen teen siitä huolimatta, ihan vaan kokeakseni, että puutarha on siellä, odottamassa.

7. joulukuuta 2011

Talvea taitaa yrittää

... mutta kovin heikolla menestyksellä, ainakin toistaiseksi. Eilen itsenäisyyspäivänä maassa oli ns. ensilumi (paremminkin ensiräntä). Se vuorasi hieman muun muassa yrttipenkkiä.


Etualan persilja vielä hiukan vihertää, taaempi timjami on jopa melko freesin näköinen, heh. Se on itseasiassa ihan saman näköinen keväällä lumen alta paljastuttuaan, mutta tarkempi zuumailu osoittaa, että lehdet eivät ole mitenkään raikkaan vihreät... eli ei houkuttele syömään. Mutta sormien välissä pyöräytettynä tuoksu on ihan oikea, ja sekös tarhuria pitkän talven jälkeen ilahduttaa.

Lumi suli eilen jo kyllä melkein kokonaan pois. Puiden oksat kimalsivat pisaroista varsin kauniisti.


Jos vain olisi tehokkaampi kamera...! Joulupukille olen toiveen esittänyt, saa nähdä, toteutuuko.

Ainakin viikon takainen toive hyasinttien nopeasta kukkaan puhkeamisesta toteutui, nyt leijuu tuoksua asetelman ympärillä.


Viidestä yksilöstä lähtee jo ihan mukavan voimakas aromi. Eikä haittaa, vaikka vähän vuotaisi silmistä vettä :)

Vaaleanpunaista ja pinkkiä edustaa myös tämä pieni joulutähti, joka kaupasta mukaan tarttui.


Onpa kiva väri, jotenkin tämä pinkki nyt tuntuu kiehtovalta, on tuntunut kesästä asti. Mikä lie jälkijättöinen prinsessavaihe meneillään...

Muita uusia joulukukkia ei ole ainakaan vielä kotiin kantautunut, pitää siis etsiä talvista kauneutta muualtakin. Kuten tästä kynttilälyhdyn tuottamasta varjokuvasta seinällä.


Kasvimaailmasta nämäkin koristeet näyttävät napatun, minkä ilokseni huomasin. Ja jos ei ulkona sada kimaltelevia lumihiutaleita, niin apu löytyy kuistilta. Siellä roikkuu tällaisia kestokiteitä.


Mulle kyllä riittäisi nämä talven merkit ihan hyvin. Mutta ei hätää, vaikka lunta alkaisikin toden teolla sadella: ensi kuussa voidaan kylvää orvokin siemeniä. Ji-huu!