Punaista raikastamassa

Hellurei ja vihreää uutta vuotta! Niin se on päivä jo yli kahden viikon ajan pidentynyt, ja tänään aurinkokin ystävällisesti helottaa täydeltä terältä, pitkästä aikaa. Pakkasta on toki 14 astetta täällä Tontin nurkilla, mutta niin se vaan tässä kohtaa on. Mutta mehän kestetään se.

Joulukukkien kohdalla olin tänä vuonna varsin maltillisella tuulella. En ostanut kuin muutaman hyasintin, jotenkin ei vaan innostanut. Sain lahjaksi pari punaista ruukullista, ja se oli tietysti mukavaa. Paitsi että punainen on mulle aika tiukasti joulun väri ja nyt tammikuun puolella se hiukan vetää menneeseen. Sinne jouluun. Mutta eihän ne kasvit tietty niin nopeasti nuukahda eikä niitä todellakaan tohdi pois heittää, joten pitää yrittää korostaa sitä punaista silleesti epäjoulumaisesti.

Aika hyvin se onnistuu ymppäämällä kasvien ympärille mahdollisimman paljon vaaleaa, vaikka ihan valkoista. Vaihdoin tulilatvan punaisen rondellan valkoiseen suojaruukkuun ja lämppäsin kukat vierekkäin valkoiseen maisemaan. En ihan ulos asti kuitenkaan.

Nättihän tuo kerrannaiskukkainen tulilatva on, runsaat pikkukukat hänellä.

Joulutähdessä olen valkoisen ystävä, mutta punainen on kieltämättä sähäkkä, oikea katsemagneetti. Tässä sen tyvellä kasvaa mähkä (sammalmähkä?), joka on aika söpö, keväinen jopa.

Ja hei, kivat kierrekahvat ruukussa!

Siinä ne nyt punastelevat yhdessä, kunnes luonnonvalon puute nuupahduttaa, ellen sitten saa viime hetken säälikohtausta ja siirrä niitä ikkunalle toipumaan. Todennäköisesti näin käy ainakin tulilatvan ja mähkän kohdalla, niistähän voisi vielä saada mukavaa vihreää täytettä kesäistutuksiin.

Tänään on loppiainen ja joulukuusesta pitäisi kai hankkiutua eroon. Mutta minä en kuusta nakkaa, se on kiva valoisa välkehtivä talvipuu, tuoksuukin vielä. Koristeissa ei ole punaista, joten ei tuo minun silmiini niiiin jouluiselta näytä ;)

Äsken kuusta valaisi myös aurinko, se oli selvä merkki, että hän jatkaa kisassa.

Nyt vaan kuusenloisteessa siemenluetteloita pläräämään, onpa ihan superkivaa! Ruukkuja onkin vapautunut monille uusille kesäkukille, koska tietoisesti "unohdin" viime kauden daaliapaakut ruukkuihinsa ulkosalle nyykähtämään. On mukavampi katsella siemeniä, kun oikeasti on jotain tilaa, johon kasvit sitten istuttaa.

Huomaan, että musta on tullut melko julma ja kylmä kasviharrastaja verrattuna aikaisempaan, jolloin olen säästellyt kaikki mahdolliset rihmavarret ja kuihtuneet tikut, että jos niistä sittenkin lähtisi jotain pykimään. Nyt on päällä asenne, että jostain on luovuttava, jos meinaa jotain uutta saada. Sillä mennään, reippaan viileesti vaan.