7. joulukuuta 2016

Kotimaa tää pohjoinen

Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää! Siniristilippu on viikattu kaappiin, mutta kyllä se edelleen on meidän lippumme, jota sopii ihastella vaikka joka päivä.

Lokakuisena päivänä puutarhassa viimeisimpinä kukkivat sininen ja valkoinen.


Lobelia on niin peruskesäkukka, että voisi ajatella olevan jo liian tuttu, mutta itse tykkään kasvattaa sitä häikäisevän sinisen takia. Pienet siemenet saa parhaiten töpöteltyä mullan pintaan lyijykynän päässä olevan kumin avulla.

Kohtahan saadaan laittaa lobelian siemenet multiin, ei mene kuin muutama hassu kuukausi... Voi ihanuus, miten hyvältä se tuntuukaan avata siemenpussi ja multapussi ja laittaa kukkalotto vetämään. 

Joko olette tutkineet siemenluetteloita sillä silmällä?


2. joulukuuta 2016

Siemenkakku linnuille, joulumieltä itselle

Pakkaskelit taitavat saapua viikonlopuksi koko maahan, joten nyt voisi olla mukava hetki leipoa syntisen rasvainen, puoli kiloa painava kakku täynnä maukkaita sattumia. Tässä resepti.


Tämän kakkusen myötä ihanaa, mahdollisimman valoisaa viikonloppua kaikille! :)

28. marraskuuta 2016

Nahkachili ja sininen pullo

Terveiset Tallinnasta! Piipahdin naapurissa päiväseltään, tai millä nimellä keskipäivän keskiharmaata marraskuussa kutsutaankaan. Kiva oli visiitti, tuntui kuin olisi tosiaan aidosti käynyt ihan ulkomailla asti.

Joulutori oli avattu. Käsitöitä, lisää käsitöitä, ruokaa ja lämmittäviä käsitöitä. Mukavan näköistä oli Raatihuoneentorilla.



Vanhakaupunki on kaunis, mietin mielessäni, että kumpi mahtaakaan olla viehättävämpi, Tallinnan vai Tukholman vanhakaupunki. Molemmissa on puolensa.

Tallinnan valtti on käsityöläisyys. Kaupungin taidekujilta löytyy varmasti jotain uniikkia lahjaksi tai itselle ihailtavaksi. Niin kuin nämä nahkaiset chili-herne -avaimenperät.


Kaksi ihan aidon näköistä punaista puikulaa ja swägästi musta herneenpalko, aivan mahtava kombo.

Tällä kujalla oli vain naisten pitämiä putiikkeja, tai ainakin luulen mä niin. Tauluissa on heidän kuvansa.


Jotenkin jännä kyllä, että Tallinna ja Helsinki ovat niin lähekkäin, mutta tunnelma on toisessa niin paljon keskieurooppalaisempi, juuri sen hansakaupunki-fiiliksen takia. Leikkokukkiakin voidaan myydä ulkosalla aika rennosti.


Raatihuoneen torin laidalla on Euroopan vanhin edelleen toimiva apteekki, Raeapteek. Perustamisvuosi on noin 1422 eli mel-ko kauan on troppia myyty samassa tilassa. Aivan ihana paikka, takatilassa on esillä kaikkea vänkää, jolla keskiajalla ihmisiä lääkittiin. Kuivattua siiltä, aurinkokuivattua koiransikiötä, sammakkoa ja sen sellaista.


Ikkunalla on kaksi pulloa, joissa on sinistä ja punaista nestettä. Niistä tunnistettiin apteekit aikoinaan. Värit tulevat Hippokrateen ajattelusta, jonka mukaan ihmisessä on neljä ruumiinnestettä: musta sappi (khole), lima (flegma, sininen), keltainen sappi (khole) ja veri (sanquis, punainen).

Oli miten oli, sinisen pullon läpi näkyy kaunis maisema. Ei yhtään limainen.


Tuosta kun Helsingistä lahden yli laivalla pyrähtää, niin perillä on 2,5 tunnissa, ainakin kyseisellä Viking XPRS:llä sen verran menee. Se ei kyllä ole aika eikä mikään, varsinkin jos asettuu rauhassa syömään ja siirtää itsensä sen jälkeen hyttiin hetkeksi lepuuttamaan :)

Söin joulubuffetissa niin paljon kalaa, että olisin voinut kasvattaa evät ja uida perille. Mutten sitten viitsinyt.


Herkullisia joululounaita itse kullekin, mukavaa viikkoa!

20. marraskuuta 2016

Kausikuusi ja sinttisipuli

Voitontanssi ja reipashenkinen laulu! Ensi viikko on vii-mei-nen ko-ko-nai-nen marraskuun viikko. Me selvittiin! Se ei enää meitä saa valtaansa lainkaan. Laalalaa. 

Sen kunniaksi virittelin lisää joulun fiiliksiä kasvihuoneeseen. Plantagenista löytyi jo joul... kausikuusia, ilokseni. Sanon siksi "kausikuusi", jos jollain tökkii pahasti se j-sana. Ehtiihän sitä toki j-kuun puolella sitten hokea.

Laitoin pikkuiseen (kahdenkympin) metsäkuuseen parit valoketjut ja sen kaveriksi muutaman hyasintin ruukkuun. Spraymaalattuja käpyjä ja sisalia löytyi hanusteluvarastosta.


Kyllä tuli kiva mieli ihan näinkin pienestä värin ja valon lisäyksestä. Onneksi kasvikauppiaat ovat hiukan etunojassa sesonkien suhteen, ettei tarvitse ihan h-hetkeen asti odotella.

Sillä jouluhan on ohi Tapaninpäivänä klo 12 ja koko kuviossa on parasta se odottelu. Juuh.

Hyssyä viikkoa, ihmiset!

13. marraskuuta 2016

Kutitteleeko kellään?

Tuntuuko mitään? Pientä kutinaa, kihelmöintiä?

Hirmuisen aikaisin satanut lumi teki sen, että jouluhanustelu alkoi houkutella. Viime vuonna joulufiilis ei pukannut kuin vasta suunnilleen jouluaattona, vaikka ns. jouluihminen koen olevanikin.

Nyt virittelin hiukan kimalletta ja yllättävän luontevalta tuntui. Kristallejakin teki mieli ripustella – ja kuvata.



Kävyt näyttävät tällaisen rinnalla hurjan luonnollisilta, heh. Ei toki kaiken pidä kimaltaa niin että silmiin sattuu :)


Joko olet fiilistellyt joulua jossain muodossa vai onko liian aikaista? Too soon?

Joulun odotuksesta huolimatta kasvihuoneessa kukkii taas. 


Valoa viikkoon, ystävät!

6. marraskuuta 2016

Sydämellisiä öljykynttilöitä

Jos haluaa hanustella, mutta ei jaksa aloittaa mitään suureellista projektia, niin ottaa esiin piparimuotit, napakan paperikassin, pari öljykynttilää ja joutilasta kynsilakkaa.

Leikkaa paperikassista kynttilän ympärille sopivan vyötteen.


Piirtää siihen kuvioita piparimuotin avulla ja saksii kuviot irti. Pienet muotit toimivat tehtävässä parhaiten.


Sitten teippaa vyötteen kynttilän ympärille ja maalailee kynsilakalla. Kätevä väline, sisältää värin ja kompaktin sudin.


Kuviot voi värittää myös esimerkiksi spraymaalilla.



Kun väri on hetken kuivahtanut, kynttilän voi ujuttaa pois vyöstään ja sen ympärille voi kietaista narua tai nauhaa.


Hiukan pirteämpiä ovat kuin perusvalkoiset. Ja näpertelyhän on aina hauskaa :)

Mukavaa talvista viikkoa! 

30. lokakuuta 2016

Syksyn sisukkaat

Joskus sitä yllättyy iloisesti juuri siitä kasvista, josta ei odota mitään. Niin kuin nyt pienestä syklaamista, jonka ajattelin kestävän kylmässä kasvihuoneessa pakkasöiden armoilla noin viikon. Mitä vielä, siellähän hän on viettänyt useamman viikon kaverinsa kanssa ihan tyytyväisen oloisena.



Itse asiassa syksyinen auringonporotus oli heille kova koettelemus, vaikka luulisi kaikkien rakastavan lämpöä. Saunaa.

Toinen iloinen yllättäjä on pelargoni, joka on nököttänyt ulkoilmassa pohjoisseinustalla eikä ole juurikaan vielä ottanut asiasta itseensä.


Poikkeuksellisesti en aio tänä syksynä ottaa yhtään pelargonia sisälle talvehtimaan, vaan annan kaikkien siirtyä kiertokulussa eteenpäin. Nyt tulee noin kolmen kuukauden aito puutarhatauko, ennen kuin chilien ja orvokkien siemenet multiin taas tammikuussa piilotetaan. Ja pelargonien siemenet myös, ei sen puoleen.

Tammikuussa kylvetyistä orvokeista on vielä voimissaan yksi ruukullinen.


On kyllä aivan ihanaa kuljeksia kasvihuoneeseen ja löytää nämä sieltä kukkimasta ihan muina miehinä. Sitkeitä sisaruksia, täytyy sanoa, sillä nakkasin ruukun pois näköalueelta joskus loppukesällä, että tuottaisivat siemeniä poimittavaksi. Eikä mitä, kun uutta kukkaa vaan pukkasivat, täytyi pelastaa ruukku sateilta turvaan.

Laitoin linturuokinta-asiat kunnolliselle tolalle, ostin isoja pusseja siemeniä ja pähkinöitä ja latasin ne isoon laariin valmiiksi sekoitukseksi.


Siitä on mukava ottaa mukaan ämpärillinen ja täytellä automaattia tirppisten iloksi ja sitä kautta omaksi iloksi.

Se on kuulkaa ylihuomenna marraskuun alku. Siitä ei runolauseita oikein synny, mutta toivotaan, että aurinko pääsee näyttäytymään eikä sade piiskaa meitä länään :)

Leppoisaa uutta viikkoa!


23. lokakuuta 2016

Missä olen ollut?

Mitenhän sitä aloittaisi blogipostauksen, kun edellisestä kirjoituksesta on kulunut yli vuosi? Ehkä sopii kysyä itseltään, että missä ihmeessä olen ollut? Ja todeta, että en ole ollut missään. Siis missään erikoisessa tai erityisessä, vaan ihan samoissa kantimissa, kuin vuosi sitten.

Ehkä tässä välissä oli vain luovan tauon paikka. Usein ajattelin, että tästä ja tuosta haluaisin kertoa ja teistä haluaisin kuulla, mutta en vaan tullut tarttuneeksi asiaan. Jumitus Maximus.

No, nyt olen täällä – toivottavasti tekin!

Ja mitäkö juuri tähän hetkeen kuuluu? Oikein hyvää, kiitos kysymästä :) Chilien äärellä puuhailua, siementen talletusta ja ruukkujen tyhjennystä (ööh, ikuisesti tyhmintä puuhaa tässä harrastuksessa). Vähän aiemmin oli säilöntäpuuhien aika, ja sitä ennen satoa ryhmittyi trooppiseen asetelmaan.


Talletin muutamista lajikkeista siemeniä ensi kevääseen, tai no oikeastaan ensi talveen, sillä tammikuussahan niitä multiin jo piilotellaan. Wuhuu!



Lähetän siemeniä myös pikkurillinsä menettäneelle ystävälle, toivotaan, että niistä on iloa.

Eräs mukava lajike oli eka kertaa kokeilemani 'Tapas', jonka hedelmät kasvoivat aika kookkaiksi ja olivat otollisia savustettaviksi. Sitten vielä pötkylät kuivurin kautta ja kupillinen chipotlea oli valmis. Tuoksu on huu-maa-va.


Tulkoon sää mikä hyvänsä, tässä on vahvemmat aseet! 

Entä mitä sinulle kuuluu? Mikä oli parasta kesässä 2016?