4. elokuuta 2012

Pagodikärhössä temppelin alku?

Hidasta on ollut pagodikärhön kasvu ja pitkä on ollut odottavan aika. Onneksi tässä on ollut muutakin kesätekemistä, ettei ole tarvinnut ihan vaan istua ja hämähäkinseitteihin kadota.

Lyhyesti pagodikärhön tähänastinen elämä: Kylvin siemenet huhtikuussa, niiden itäminen kesti toista kuukautta. Kolmesta itäneestä vain yksi näytti jaksavan väkertävää itselleen edes sirkkalehtiä.

Jätin moiset jumittajat kevätkiireissäni oman onnensa nojaan täyttyvän kasvihuoneen seinäruusuiksi, kastelin niitä aina muistaessani. Aika kului, vesi virtasi joessa ja yks' kaks' bongasin ne. Mitä ihmettä, jurottajistahan oli heinäkuun lopussa kehittynyt ihan oikeita taimia, vaaksan ja kahdenkin mittaisia.


Enpä olisi kyllä koskaan uskonut. Ajattelin, että saan seurata pagodikärhön elämää vain Sarin blogissa, mutta näinhän se taas nähtiin, että puutarhurin ei auta hosua.

Ja puutarhurin, jolla on pikku apulainen, on otettava kuvansa nopeasti tai jokaiselle kasville kasvaa lisäjalat ja turkki.


Pagodikärhö on kiinnostava tapaus, vaikka se ei kukikaan kovin näyttävästi. Vaaleankeltaiset pienet kukat muistuttavat siperiankärhön kukkia, mutta ovat selvästi vaaleammat. Sen sijaan tuo nimi ja historia on kiinnostava. Pagodikärhö (Clematis chiisanensis, tässä lajike 'Korean Beauty') on esitelty maailmalle joskus 1910-luvun puolivälin tienoilla. Kasvi on kotoisin Koreasta.

Sana 'pagodi' puolestaan tarkoittaa "Intiassa, Kiinassa ja Japanissa buddhalaisten temppelien erillistä, useampikerroksista, taitekattoista temppelitornia". Näin meitä valottaa Koululaisen Uusi Tietosanakirja vuodelta 1974. Jos kaipaa laveampaa selitystä kuvan kera, se löytyy Wikipediasta.

No, ovatko korealaiset nähneet pagodikärhön kukassa temppelirakennuksen katon muotoja?

Kuva: Johnsons

Vai onko kasvi vain yksinkertaisesti viihtynyt temppelien läheisyydessä? Ehkä molempia, mutta nimi tulee kuitenkin Chiri-san-vuoresta, joka on Korean toiseksi korkein vuori (1915 metriä). Vuoren alkuperäinen nimi on Chiisan, se löytyy kasvin latinalaisesta nimestä. Ja kas vain, pagodikärhö on kotoisin tuolta vuorelta. Ta-daa. 

Korealaiset kuulemma tykkäävät kovasti vuorestaan ja patikoivat kansallispuistomaisemissaan erityisesti kesäisin ja syksyisin.

No niin, tällainen tapaus tontille sitten on rantautunut. Kun tässä on jo opittu elämään anglikaanisen piispan kanssa, niin mikä ettei buddhalainen korkeanpaikan temppelikasvikin joukkoon sovi. Puitteet ovat vaan nyt kovin erilaiset, ei ole pyhättöä eikä vuorimaisemaa hälle tarjota.

Kaivoin taimet puolisaviseen paikkaan, jossa asuu ennestään alppikärhö (juu, toinen alavalla maalla huimausta saava) ja tämän kesän aitoelämänlangat. Tiedän jo nyt, että kärhöille pitäisi kehittää joku muu tukisysteemi, kuin tiipiin muotoon tökätty bambukeppitrio. Joku nätimpi ja kestävämpi, todellakin.

No, tuolla jossain ne nyt ovat, pagodikärhöt.


Nuokkuvista keltaisista tuli mieleen auringonkukka, joka kasvaa uuden kärhöhässäkän vieressä. Hän näyttää mulle takaraivoaan ja naapurille valoisat kasvonsa. Onko tämä mielestänne oikein?


Entä onko oikein se, että olen odottanut korianterin siementen kypsymistä viikkotolkulla ja sitten ne ykskaks kypsyvät, eivätkä odota poimijaansa? Tippuvat maahan, katoavat sinne, niin että kypsyttäjä saa vain viisi vaivaista palleroa ensi vuoden kylvöksiinsä?


Harmistuneena napsin silmäniloa eteiskuistin kukkapulloihin. Se helpotti vähän.

Kevään pionit kestivät pullokukkina useita päiviä, daaliat ovat kokemukseni mukaan myös melko kestäviä leikkokukkia.   



Maloppia kehutaan kestäväksi leikkokukaksi, testataan siis sitäkin.


Aurinkoisena hetkenä malopin keskustähti hehkuu upeasti.


Jos olisi taipuvainen mystifioimaan asioita, niin nyt aineksia olisi yllin kyllin. On piispaa, on hämärän aikaa, on temppelikasvia, on hehkuvia tähtiä. Ja mikä hauskinta, on myös hehkuva kottikärryn rengas.


Päiväkahvilla istuskellessani ihmettelin katajan juurella loimottavaa punaista. Aurinko se siellä paistoi renkaan läpi juuri sopivasti. 

Voihyväntähen, onneksi pääsee kohta töihin :D

12 kommenttia:

  1. Auringonkukasta ja korianterista on syytä tehdä valitus. Eihän tuollain saa toimia, paheksun.
    Hehkuva kottikärryn rengas on mielenkiintoinen ilmiö, lähes heti tekee mieleni rientää taloyhtiön varastoon katsomaan kottikärryä, onko tuo mystinen ilmiö laajempikin, jopa universaali? Noh, en sitten kuitenkaan jaksa. Olenhan juuri päivänokosilta heräilemässä.
    Puutarhasi uskonnollinen etsikkoaika on mielenkiintoista seurattavaa. Temppelit rauhoittavat, niistä tunnelmista pidän kovasti. Ja sängystäni, omasta tyynystä sekä kissakasassa krooh-pyyh....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että myötäpaheksut! Valituksen aion tehdä heti, kun löydän sopivan viranomaistahon.

      Ehkä kottikärryn renkailla on ollut joku universaali hehkumishetki tai -päivä? Jos nekin ovat halunneet osan kameroiden räpseestä, joka aina vaan kohdistuu kukkasiin eikä koskaan heihin.

      Heh, taitaa tällä tarhalla olla tosiaan jokin etsikkoaika meneillään. Temppeli olisi kyllä ihan kiva, ja sen mukana mukava trooppinen ilmasto... ei liian kuuma kuitenkaan, saattaisivat nuo miljardeja siemeniä puskevat koivut kuolla kupsahtaa (sitä kyllä just nyt toivon).

      Päiväunet, ah! Terveiset kissakasalle :)

      Poista
  2. Tiäkkö kuule, että sulla on erikoisia ja erilaisia kasveja niin paljon, että on vaikeeta uskoo sulla olevan pienehkö piha. Kokkikärryn kumi hohti rubiinina, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Nettimartta, tontti on kyllä vain hiukan postimerkkiä suurempi, mutta kaikenlaista sinne on vuosikymmenten aikana ahdettu – ja ruukkuihin loput. Tekisi mieli kyllä jo kovasti alkaa raivaamaan suurimpia kasveja pois...

      Rubiinirengas kottikärryissä :D Ja kokkikärry olisi toiveissa, silloinhan sato olisi niin runsas, että pitäisi kärryillä työnnellä keittiön suuntaan, heh.

      Poista
  3. Joo, ja tarkotin tietysti: koTTikärryjä.

    VastaaPoista
  4. Hei Nettimartta,

    Tosi blogi sinulla. Ja ihastuin erityisesti noihin pullokukkiin. Tuota ideaa täytyykin kopioida, kunhan nyt jostain löydän sopivia pulloja.

    Tervetuloa tutustumaan myös meidän blogiimme!

    Jari

    http://www.blogilista.fi/blogi/pieni-puutarha/66738

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jari,

      kiva kun kävit! Kävin visiitillä blogissasi, se näyttää kiinnostavalta, täytyy palata ajan kanssa.

      Hauska yhteensattuma, että meillä on blogiosoite samaa muotoa "neliöt + m2. Olet aloittanut aikaisemmin blogin kirjoittelun, mutta en ollut törmännyt siihen blogiani nimetessäni... no, onneksi tontit ovat hiukan eri kokoisia, heh.

      Mukavaa elokuun jatkoa toivottelee
      Geranium

      Poista
  5. Heti alkoi soida päässä se tidididi-tidididi-musiikki Twilight Zone -kaameussarjasta muinaisvuosilta. Teema löytyy myös Manhattan Transferin samannimiseltä kappaleelta. Liekö itse asiassa ollut tv-sarjan tunnarina, en muista.

    Töökee temppu korianterilta. Siemeniä olis pitänyt älytä pudotella riviin siihen kohtaan, mihin sinä osoitat, eikä heitellä niitä mihin sattuu, jos kerran ihan pakottava tarve on päästää niistä irti. Olis edes huikannut, että tuu ottaan koppi, ne lähtee ny!

    Mä olen siis niinku NIIN vaikuttunu sun kirkollisista ja uskonnollisista yhteyksistä. Piispoja ei joka tyttö saakaan vieraakseen, ja nuo kärhöt rakentavat ihan selvästi joskus vielä temppelin buddhalle tai muulle tärkeystyypille. Ehkäpä auringonkukka kapinoi, kun on enempi moternimpaa uskonasiaa pihallasi esillä ja auringonjumala joutuu varjoon, hehhehhee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Intopii, kuinka mä hykertelen täällä sun kommentille :D I-ha-naa tarinaa, heh heh! Tuu mulle yösadunlukijaksi? Tai älä tuukaan, ei nauraessa pysty nukkumaan.

      Joo, melkoiset korkeammat yhteydet tässä nyt on käsillä! Tänään aidan reunalla kävi notkumassa kaksi Jehovan todistajanaista, mutta mä en säpsähtänyt yhtään, kun on jo tää Historia. Nyökkäilin vaan, kunnes _aika_ alkoi tulla täyteen, ja sitten sanoin, että anteeksi, täytyy palata piispan tykö. Siitä he aika äkkiä sitten lähtivätkin.

      Korianteri oli possu. Ensi vuonna asetan sen kasvamaan Ikean läpinäkyvään muovilaatikkoon, oppiipahan olemaan.

      Poista
    2. Kyllä se minäkin nauran sinun jutuillesi :-D Tämä se on halpaa huvia: toinen aloittaa ja toinen jatkaa ja kumpaakin naurattaa!!

      Poista
    3. Niinpä, ei tunne itseään yhtään omiituiseksi höpööttäjäksi, kun on muitakin samanlaisia ;)

      Poista