Diskominareetti ja muita valaisijoita

Pimeää on kuin taskussa, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi valoa saa kaupasta, ja mikä parasta, suhteellisen halvalla.

Tein viime joulun alla tällaisen lyhtyvalaisimen, ja todellakin kieli poskessa. Lyhty on nimittäin ihan minareetin mallinen (tai se mulle tulee ekana mieleen), ja laitoin sen sisään valosarjan, jossa on kuusi erilaista "vaihdetta". Valot joko sykkivät ihan hysteeriseen tahtiin tai palavat yhtäjaksoisesti tai jotain siltä väliltä.

Siinä se nyt kököttää keittiön työtasolla ja antaa vauhtia sipulin pilkkomiseen.

Ihan kamalassa tahdissa veistä ei tarvitse heilutella, sillä pidän moodista, jossa punaiset+keltaiset ja siniset+vihreät lamput syttyvät ja sammuvat hissukseen. Mutta jos tarvetta on, niin tästä härvelistä saa kunnon diskovalon vaikka etkoille ;)

Väsäsin tänään viidelle aikanaan vaaleanpunaiseksi kasvavalle hyasintinpoikaselle kodin. Löysin vanhan korin, jonka sinisestä rimpsusta en kyllä oikein tykännyt, joten revin sen irti.

Sisäkankaan annoin jäädä paikalleen, kun se jää piiloon. Laitoin korin pohjalle vähän sanomalehteä, kastelin hyasintit puolikosteiksi (en aio niitä todennäköisesti enää kastella) ja ladoin koriin.

Tuohon keskelle olisi saattanut mahtua esim. pieni havukasvi, mutta ajattelin mennä näillä. 

Löysin mahtavan liilan värisen led-valosarjan Airamilta, semmoinenhan piti tietysti ostaa. Kieputtelin 40:n lampun ketjun ensin korin ja kantokahvan ympäri ja sitten kasvien lomaan.

Peitin "työmaan" pohjoispohjanmaalaisilla männynkävyillä (ovat parhaita), joista vanhimmat ovat noin 10 vuoden ikäisiä. Mukava materiaali, joka säilyy loistavasti vuodesta toiseen.

Näin ne sitten kajastavat tuolta käpymaton alta.

Tässä Airamin saitilta löytynyt kuva valoista, värisävy on näköjään aika sama, vaikka kamera tuntuu toistavan sinisiä sävyjä miten sattuu.

Laitoin korin kantokahvaan pienen nipun kanelitankoa, joka oli ollut maustekaapissa jo ainakin viisi vuotta. Kun sitä pätki pienemmäksi, niin vahva kanelin tuoksu tuli esiin, eli ytyä tavaraa on se iästään huolimatta. 

Laitan kuvan koko valmiista korista, kunhan hyasintit kukkivat ja olen saanut vuorattua kantokahvan liilalla nauhalla: tuo valosarjan vihreä johto on vähän turhan silmiinpistävä elementti... mutta nyt ennen hyasinttien kukintaa voi käydä nuuhkimassa kanelia ja virittymässä joulunalustunnelmiin.

Ulos en laittanut lisää valoja, kolme valosarjaa siellä tällä hetkellä tuikkii, mutta linnuille laitoin lisää ruokaa tarjolle.

Vain englantilaiset osaavat keksiä hyviä ruokinta-automaatteja, olen siitä vakuuttunut. Tässäkin on oiva kombo neljälle nälkäiselle tipille. Ruokaa lisätään ylhäältä, kansi toimii yhdelläkin kädellä, joten systeemiä ei tarvitse ottaa alas puusta. Eikun syömään!

Samaa toivotan oraville, joille ripustin koivuun oman pähkinäkioskin.

Viime talvena kurret eivät hiffanneet tätä mainiota sapuska-automaattia, mutta tiaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Ne mahtuivat tuosta lasin raosta sisään ja ulos. Kioski tyhjeni talven mittaan ihan näppärästi, eikä orava tajunnut mitään. Tosin se söi lintujen murkinaa, joten tasoissa ovat siltä osin.

Itse näkisin mieluummin pitkähännän täällä kuin esimerkiksi lintulaudalla, kookoskranssissa, siemenkakussa tai talipallotelineessä. Jokainen voisi olla keisari omalla maallaan.