Voi mieletön maailma

Piti kertomani iloisesti siitä, kuinka pelargonit vihdoin alkoivat kukkia. Mutta koska ihmiset ampuvat alas lentokoneita ja tappavat rannalla leikkiviä lapsia, eivät tunnelmat kovin iloiset ole. Mieletön, mieletön maailma. Kuinka uskomattoman upea tämä pallomme on ja kuinka uskomattoman sotahulluja kaistapäitä sitä asuttaa. Ei voi ymmärtää.

Pitäisi ajatella, että toivoa on. Että Homo sapiens oppii ja yltää lajinimensä tasolle. Viisastuu (vihdoin). Usko siihen on kyllä ankarasti koetuksella.

Siksi(kin) on hyvä säännöllisesti katsoa vähän kauemmas. Tarkkailla taivasta. Kuikuilla kuuta.

Täysikuu on komea, mutta eri vaiheissa pinnanmuodot näkyvät paremmin. Tässä viikon takainen kuu, jossa valon ja varjon reuna paljastaa Mare Crisiumin (Vaarojen meri) ja sen yläpuolella olevan kraaterin.

Tätä kesäkuista täysikuuta odotin näyttäytyväksi pilvien takaa toista tuntia. Tiukka tuijotus auttoi. Ja vaikka oli perjantai ja 13. päivä, yhtään mustaa kissaa ei lähettyvillä näkynyt. Yksi harmaa jänis kyllä.

Joskus kuutakin täytyy kunnostaa, kuten toukokuun puolivälissä otettu kuva osoittaa.

Ja päivälläkin tätä ihanaa kivipalloa voi taivaalta tähyillä. Siellä se uskollisna kumottaa, vaikka valo näyttämöns' varastaa.

Päivällä voi tähytä myös Auringon suuntaan, että josko haloja näkyisi. Juhannuksen aikoihin näkyi tällaisia hentoisia.

Siinä näkyy 22° rengasta, horisonttirengasta ja sivuaurinkoa. Tässä heinäkuun 1. päivä otetussa kuvassa näkyy niin ikään 22° rengasta. Aurinko peittyi mukavasti varpailla, kun mökin terassilla makoilin. 

Ja näin kun on saanut etäisyyttä Telluksen hirviöasukkeihin, voi kääntää nenän kohti maata ja pelargoneja. Ne tosiaan ovat alkaneet kukkia. Talvehtimisen jälkeen kasvu oli tosi hidasta, ja kesäkuun kalsat kelit pysäyttivät sen käytännössä kokonaan. Mutta lämpö teki taikatemppunsa ja kukkanuput syntyivät.

Lääkärinkukka (Zaluzianskya capensis) avaa illansuussa pienet, toffeentuoksuiset poronsarvikukkansa. Täällä lisää hänestä.

Lembisiniseni, riippalobelia, on hyvässä vedossa.

Matalakasvuinen lupiini Lupinus elegans 'Dwarf Fairy Pink' on tämännäköinen. Muutama tänä keväänä kylvetty taimi (no joo, taimia ei kylvetä, mutta ymmärrätte ajatuksen) kasvaa nyt ruukussa, vankka toive on saada ne maahan ennen talvea. Josko vaikka monivuotisiksi ryhtyisivät.

Myös tuoksuva Mirabilis longiflora on alkanut kukkia. Pitkät valkoiset torvet avautuvat illalla. Yksi kukka kestää yhden yön, joten iltakävelyitä sen luo (nenä pitkällä) kannattaa tehdä useampia.

 Ja toivoa, että ehtii nauttia ennen ampiaista. Sekin tykkää, ihan pitää suihinsa syödä.

Rauhoittavia ja rakentavia hetkiä puutarhojenne äärelle. Kyllä tämä maailma tästä.