17. toukokuuta 2012

Kerran karhunvattu, aina karhunvattu

Tiesin, että karhunvadelma on sitkeää tekoa, mutten tiennyt, että näin sitkeää. Raivasin sen nimittäin omasta mielestäni kokonaan pois viime kesänä, mutta vielä mitä. Siellähän se iloisesti versoaa parin metrin päässä alkuperäisestä sijainnistaan, kirsikkapuun juurella.


Periaatteessa tekisi mieli antaa tällaiselle sissille uusi mahdollisuus, mutta kun se tahtoo täyttää koko tontin valvotussa ja rajatussa tilassakin... Symppis kasvi tämä 'Sonja' on kaikessa rehevyydessään ollut, mutta nyt on edelleen pidettävä pipo kylmänä. Nips vaan. RIP.

Tosin epäilen, että tulemme tapaamaan vielä jossain yllättävässä paikassa.

Koiriin pätee vastaava tunnelma että "Kerran koiranpentu, aina koiranpentu". Tässä kuva yhdeksänvuotiaasta herrasta, joka tekeytyi Mustanaamioksi. Tuollainen poskiin antaumuksella hierottu suojaväri syntyy savisesta mullasta, linnunkakasta ja pulleasta kastemadosta, muun muassa. Ja haju, se oli muikea :)


Tosi uskollinen puutarhurin apulainen hän on, eikä aina ihan huomaamaton, heh.

Linnunpöntöt ovat käyneet mukavasti kaupaksi. Omenapuun Casa de Mexicossa asuu talitiaispariskunta ja tämän koivussa sijaitsevan Kukkakodin on vallannut kirjosieppo. 


Ensimmäistä kertaa Siepposen perhe pesii meillä, lämpimästi tervetuloa vaan! 

Kaikesta "ylimääräisestä" työstä huolimatta on ihan pakko sanoa, että aah! KEVÄT = ELÄMÄ.

6 kommenttia:

  1. Hienoa, etta hieno lintupönttö sai asukkaat :)
    Melkoinen luomuväri-kooste koirallasi tosiaan.

    VastaaPoista
  2. Ny on pakko sanoo, että onpa sun koirallas mageet tabakit. Just tommosista mäkin tykkään. Terkkuja!

    VastaaPoista
  3. Pirkko, on tosiaan hyvä, ettei puussa roiku turhia neliöitä (neliösenttejä) ja että kukkakuvio kelpasi herra Siepposelle. Luomuväriä ei koiran poskissa tarttisi kyllä kovin usein nähdä!

    Myrsky-mäyris, vain toinen koira voi parhaita koirahajusteita ymmärtää :)

    Nyt vaan pitäisi tietää, että yrittääkö Sandy naamioitua käveleväksi lokinkakaksi vai onko aromi tosiaan niin mahtava, että sitä pitää saada nenän viereen pysyväksi mausteeksi?

    VastaaPoista
  4. Vooooi, mikä mainio naamio hauvalla! Toivottavasti sait riemuvastaanoton pusuineen kaikkineen tuossa kunnossa häneltä... Uhhuh, menee silmätkin sirriin, kun edes ajattelen.

    Sulla karhunvattu, mulla mustaherukka. Pääpensaat kasvaa mitenkuten, mutta voi miten kauniita siementaimia upeine lehtineen nousee sieltä täältä. Hhmmm.

    Erittäin komeita pönttöjä teidän tirpposilla! Nekö käyttää noinkin värikkäitä versioita ihan surutta? Hyvä tietää! Juuri tänään tuumailimme, että jos ei enää tänä keväänä ehditäkään niin ensi kevääksi laitetaan pönttöjä pihalle. Miksipä ne pitäisi jättää tylsän puunvärisiksi, jos voi saada kotomökit, joita tullaan ihailemaan kauempaakin :-)

    VastaaPoista
  5. Mietelauseista puheenollen, osuu tuo omasi KEVÄT=ELÄMÄ juuri oikeaan! Aurinko paistaa, tulppaanit kukkii, aamukaffen kanssa puutarhakierros tehty... Mahtavaa!

    VastaaPoista
  6. Intopii, kyllä tuli koira riemua uhkuen luokse, kun oli saanut naamionsa valmiiksi. En tiedä, mitä ajatteli mun naurusta, olisiko pitänyt ihailla vähän hillitymmin…

    Mainio tapa kasvaa näillä marjapensailla! Mullakin vanha mustaherukka puskee maasta pystysuoraa versoa, ja olen niiden antanut jäädä, jotka pysyttelevät emopensaan kasvualueella. Ei riitä tila rönsyämiseen :)

    Tirpposet käyttävät tosiaan näitä värikkäitä pönttöjä ihan mukisematta. Ehkä kaupunkialueella on sen verran pesijää, että pakko vaan ottaa se värikäs, heh. Toisaalta näistä on pidetty keskinäisiä kisojakin lintulajien kesken, joten ehkä niillä on tyylisilmää?

    PilviPulla, mahtavaa aikaa on tämä! Kaikissa luontokappaleissa tuntuu sama kevään voima, tuo naamioitunut koirakin toisinaan toukokuussa oikein ulvoo kevätserenadejaan. Minä en ulvo, minä kirjoitan versaalein ja huutomerkein ;)

    VastaaPoista