10. marraskuuta 2013

Pinkkiä ja mustaa

Nyt ollaan syvässä ytimessä. Siinä pelätyssä mustassa marraskuussa. En tiedä, olenko ainoa, jonka mielestä tämänvuotinen syksy on sujunut normaalia kevyemmin, koska tähän asti on ollut niin aurinkoista, ilman pitkiä sateisia jaksoja?

Vaikka päivä on alkanut selvästi lyhentyä niin että aamulla pitää lähteä hämärään ja iltapäivällä palata pimentyvään, kirves ei ole kuitenkaan vielä siellä syvällä kaivon pohjalla. Mulla on jopa vielä positiivisia ajatuksia lähitulevaisuuden suhteen, uskoa siihen, että tästä talvesta tulee mahtavan leuto ja aurinkoinen ja erittäin lyhyt. Keväthän tulee ennätysaikaisin ja 30-senttinen lumikerros sulaa maaliskuussa maan poveen eikä jäähakulla ehdi yhtään avittaa, edes pohjoisen puolella kivetyksen kohdalla.

Näissä fiiliksissä tuotin lisää kimaltavia käpyjä, ihan oikein vaaleanpunaisia. Pinkkejä, voihyväntähen.


Sovittelin sävyä tuohon Weisteen ihkunaiseen vaaleanpunaiseen punokseen. Tarkoitus on uusia keittiöön tulevan havuköynnöksen koristelu pinkkiin suuntaan. Se väri onkin joulusta kokeilematta, samoin kuin ainakin musta. Sitä vaihetta ei ole vielä kohdalle osunut, mutta olen valmis siihenkin.

Mustaksi meinasi mennä tänään päiväkävelyllä, kun äkillinen marraskuun aurinko tyrskähti esiin kiivaasti liikkuvan pilvimassan takaa ja vastavalotti otoksen pojistani. Melko jyrkät kontrastit.


Bongasin kadun varrelta kiintoisaa puunsidontamateriaalia, nimittäin tällaista huopatyyppistä nauhaa.



Kas ollessani kaupungin puisto-osastolla kesätöissä joskus kullanhohtoisella 1980-luvulla sain sitoa tuoreita puuntaimia tukikeppeihin erään tien varrella. Tuet pyöriteltiin värittömästä muovinauhasta, jollaista näkee vieläkin käytettävän. Tämä huopa tuntuisi kyllä erityisen lempeältä puun näkökulmasta.

Ja ne tukemani puuntaimet, niistä on kasvanut oikein suuria ja nättejä isoja puita. Seisovat erityisen ryhdikkäässä jonossa, kröhöm. En kyllä millään muista, mitä lajia ne ovat, täytyy käydä lehtiaikaan painamassa mieleen.

Tuulisena päivänä joella uiskentelevat sorsat eivät ole varmoja, tykkäävätkö kiharaisista pyrstösulistaan.


Mutta auringonsäteistä ne näyttävät tykkäävän.


Auringosäteitä näkyi myös graffitin pinnassa.


Tosin ne eivät olleet oikean auringon tuottamia, vaan graffititaiteilijan maalipurkista syntyneitä.

Kaikenlaisia valonsäteitä tulevaan viikkoonne, arvon ihmiset. Päivä lyhenee edelleen, mutta 41 vuorokauden päästä alkaa taas pidentyä. Tuo pätkähän me kestetään hyvinkin.

17 kommenttia:

  1. Todellakin haluan yhtyä sun uskoosi lyhyestä leudosta talvesta :D Syksy on ollut juuri sellainen, kuin se parhaimmillaan voi vaan olla eli aurinkoinen ja lämmin. Pitkä kuuma kesäkin antaa vielä voimia jaksaa tätä pimeyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uskotaan yhdessä :) Syksy on ollut kyllä erikoisen hyvä, aurinkoa on näkynyt harva se päivä. Pelottaa ajatella, että jos tämä on vaan harvinaiseksi jäävä poikkeus...

      Poista
  2. Sama täällä, syksyn alku meni hulppeassa auringonkilossa ja mukavan kuivissa keleissä. Tulkoon talvi leutoinen ja lyhykäinen!

    VastaaPoista
  3. Ei kait sieltä ny ainakaan voi yhtä hidasta kevään tuloa olla odotettavissa toista kertaa heti perään, se oli kyllä tuskaisaa:/ Pian tosiaan alkaa jo päivä pitenemään<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano. Se oli todella tuskaisen hidas kevään tulo. Voi karmeus.

      Kohta taas illallakin näkee :)

      Poista
  4. Tämä syksy on ollut inhimillisempi. Luulen, että se on tosiaan sen kauniin alkusyksyn ansiosta. Sai tarpeeksi imettyä itseensä valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on, valoa on riittänyt ihmeen hyvin ihan näihin viikkoihin asti. Ja tänäänkin itse asiassa paistoi täydeltä terältä – töissä ikkunasta sitä ihmettä tuijottelin.

      Poista
  5. Täällä Keski-Suomessa on kyllä ollut aivan tavanomainen mörkösyksy, ulkovaloja ei ole kannattanut sammuttaa viikkoon ollenkaan.

    Tänään taivaalla taisi käväistä jokin omituinen valoilmiö isänpäivän kunniaksi, mutta edellistä kertaa en muistakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, harmi, että mörkösyksy on iskenyt sinne teillepäin jo ihan vakavissaan. Täällä pk-seudulla tosiaan on valopäiviä riittänyt ihmeen monia, taitaa olla vaan harvinainen poikkeus syksyjen sarjassa... tätä ennen en muista kuin juuri niitä mörköjä. Iyyks.

      Toivotaan, että nyt pakastuvan ilman myötä aurinko paistaisi Suomen joka kolkkaan.

      Poista
  6. 41 päiväähän ei ole kuin yksi hujaus:)
    Onneksi voi vähitellen alkaa miettiä joulujuttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, yksi humaus vain :D

      Joulujuttuja saa jo hyvinkin miettiä, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

      Poista
  7. Minustakin tämä syksy on ollut ihan poikkeuksellisen mukava. Vähäsateinen ja kohtalaisen aurinkoinen. Voi kun oliskin oikein leuto ja leppoisa talvi :)

    Meillä on tainnut olla jokin telepaattinen yhteys noiden käpyjen kanssa - täälläkin on maalailtu ja mikä yllättävintä, myös pinkillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on mustakin ollut, poikkeuksellisen mukava! Ihme juttu, miten nää vuodet ei tosiaan millään tavalla ole veljiä keskenään. Paitsi viimeiset kolme talvea on olleet superlumiset ainakin täällä päin. Hyperlumiset!

      Hehee, pinkki yhteys! Se on kumma väri, täysin no-no tai sitten yllättävänkin monessa asiassa tosi jees ;)

      Poista
  8. Kyllä, this is it. Sitä itseään, synkkää marraskuuta. On muuten aikas lailla ollut lämmintä ja nyt juuri parhaillaan hellii parin viikon sadekeleistä poikkeava auringonpaiste. Pinkkiä on hyvä kokeilla (näyttää muuten taustakuvasikin muuttuneen siihen suuntaan:) ), mutta jäin noita käpyjä miettimään... yritin tiirailla meidän pihan mäntyjen juurille, mutta tarjolla vaan sellaisia suippomaisia "kiinniolevia" käpysiä.... Löysitkö omasi noin aukinaisena? Mistä minäkin saan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan muhevan lämmintä ollut, nytkin mittari näyttää +8 astetta. Sehän on viileähkön kesäaamun lukema...!

      Pinkki tuli nyt voimalla tännekin, toivottavasti se lähtee sitten yhtä voimalla poiskin, kun aika on täysi ;) Ei vaiskaan, piristävä värihän se on, olkoon nyt tuossa ainakin hetken.

      Kerää vaan niitä kiinniolevia käpyjä, kun otat ne sisään ja annat kuivua pari päivää, niin avautuvat komeiksi palleroiksi – eivätkä enää maalailujen jälkeen menekään ulkona kosteuden voimasta kiinni. Se on niin sanotusti tiks lukossa sitten :)

      Poista
    2. Loistavaa, tänks! Näin vähän ounastelinkin. Lähdenkin heti keräilemään.... eikus en menekään, saavilla kaataen saisin muuten (taas) vettä niskaani.

      Poista