Kompostidaaliat

Täytyy vaan jatkossa harrastaa puutarhailua todella löysin rantein. Nakella kasveja lehtikompostiin ja unohtaa ilman hoitoa sinne, hakea sitten vaan loppukesästä sieltä kukkia maljakkoon. Näin voi huoletta toimia ainakin daalian kohdalla, joita risukasassa kasvoi kaksi. Eivät näyttäneet kasvun merkkejä talvehtimisen jälkeen ruukuissa, joten heitin juurakot mäkeen. Tai no, kumpareeseen.

Siellä ne kestivät märän, kylmän, kuivan ja helteen. Ja alkoivat kukkia.

Olen saanut useamman leikkokukan sisälle –  ja näistä tosiaan raaskii leikata, kun ovat roskiskamaa. Kyseessä on joku piispakokoelmasta, en tosin (itselleni epäyllätyksenä) muista, että mikä.

Myös toinen kompostidaalia on piispain joukkiota, vähään tyytyväistä piispain joukkiota.

Kompostialueella (pönäkkä nimi parin neliön puuhapaikalle) on nököttänyt ruukku, jossa on kasvanut tänä keväänä ja alkukesänä orvokkeja. Olen riipinyt taimet kompostiin, mutta niin vaan siellä on alkanut pari siementä itämään ja uutta tainta pukkaamaan. Ja nyt tulivat kukat.

Lehdistö on härmäinen, kun ei ole ihan se paras paikka kasvaa, melko varjossa ovat siinä maan tasalla olleet. Mutta kasvun voima on valtava, se on pakko taas uskoa.

Kasvun tahto on ollut kova myös erinäisillä chileillä, joita (vähän turhan monta) laitoin tammikuussa kasvamaan. Tässä viimeistä satoa punaisista Caramel Bhut Jolokioista, keltaisesta Fataliista ja vihreästä Barbere Coffee Brownista (jota voi myös vihreänä natustella).

Tässä pitkä Fire (joka kypsyy tuollaiseksi kauniin punaiseksi) ja mieto Ancho Poblano, Meksikossa merkittävä herkkupaprika.

Ja tässä punaista Pimenta Diomaria, keltaista 7pot Brain Strainia, oranssia Aji Finlandiaa ja keskellä hyrrän näköinen Chocolate Scotch Bonnet (joka ei kevään säpinöissä poikki katkaistulla varrella ehtinyt suklaan väriä pintaansa saada).

Olen syönyt chiliä muun muassa wokkiruoissa, olen pakastanut puikuloita, kuivattanut kokonaisina ja puolikkaina, olen antanut tuttaville – ja savustanut.

Leppälastujen lempeässä sauhussa ja siitä kuivurin saharaisessa tuulessa kutistuneet chilit pistin koneella lastuiksi ja purkitin karkeista tyhjenneeseen lääkeyhtiön purkkiin. Muistan sitten annostella erittäin varovasti tätä aromikasta tulta.

Chileistä voi myös tehdä asetelmia, kun ei enää muuta keksi.

Niin se on, armaat ihmiset, että tämä kasvukausi alkaa ihan väkisinkin olla lopuillaan. Piha on siivottu niissä mietteissä, että hirmu nopeasti kaiken pitkään kasvatetun saakin riivittyä alas. Onneksi se on näin päin, sitä alkukevään ihanaa puuhailua ei voita mikään.

Syksyssä on siis parasta se, että ihan kohta on taas uusi alku.

Laitetaan sitten ne daaliatkin ihan kunniakkaille kasvupaikoille, annetaan suojaa ja ravinteita. Tai ainakin pyritään siihen jotakuinkin tosissaan.