Tukeva hylly kasvihuoneeseen

Kelit senkun paranee ja fiilis sen myötä. Tässähän alkaa olla jo kesän tuntua!

Hyvien kelien myötä kasvihuone alkaa valmistua kesäkuntoon. Tänään valmistui ylähylly tason päälle, nyt on jokainen neliösentti hyötykäytössä. Tai voidaan kyllä sanoa, että jokainen neliömilli.

Aikaisemmin siis valmistuivat laarit, tämä hylly on takaseinän tason päällä. Tässä hieman kuvaa rakenteesta.

Tason ympärille rakennettiin (tai-no-siis, mies rakensi) tukikehikon.

Liitoksissakin säästettiin neliömillejä, kahdessa ja puolessa neliössä ei ole tilaa hukattavaksi...

Kehyksestä tehtiin (tai-no-niin-no, mies teki) painonkestävän.

Hyllystä toivoin valoaläpäisevää eli niistä kohdista, missä ei ole ruukkua, valo saa siilautua alatasolle. Valoa on helpompi blokata kasvihuoneesta pois kuin saada sitä sinne lisää.

Väri oli turhan raksa, joten sprayasimme (joo-joo, mies sprayasi) sen harmaaksi. Kas, harmaahan ei ole raksamainen vaan supertrendikäs.

Kehykseen kaiverrettiin (okei, tiedätte kuka kaiversi) urat, jotta hylly pysyisi takuulla kantimissaan.

Sinnepä hän solahti paikalleen! Rautatangot katkaistiin (kukahan katkaisi) semmoisilla voimasaksilla, joille on varmaan joku oikeakin nimi. Niiden päät jäivät hiukan vaarallisenoloisesti ulkonemaan kaltaistani hosumaijaa ajatellen.

Mies teki rautojen päihin pehmusteet. 

Tuon j-teipin alla on paksu tarratyyny jotain pehmeää muovivalmistetta, ilmeisesti lvi-asioihin liittyvää vänkää materiaalia, jollaista vanhan talon työkalupakeista saattaa löytyä. Mutta siis nyt ei satu otsaan, jos kiireessä häärää...

Sitten olivat kasvarin elementit paikoillaan ja pääsin istuttamaan kasveja laareihin. Ensin kuitenkin toteutin sisäistä keramiikkataiteilujuuttani ja hakkasin rikkinäisiä saviruukkuja pienempiin pirstaleihin.

Kuumassa auringonpaahteessa kyykkiessäni vapautin myös sisäisen arkeologini. Kyllä, aivan selvästi vietnamilaista huokoista terrakottaa, sanoisin että... hmm, kyllä, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelta. Mahdollisesti myyty sinikeltaista logoa kantavassa ketjumyymälässä.

No, ei siinä keramiikkataitelijuudessa päästy arkeologin taitoja pidemmälle, joten nakkasin palaset laareihin salaojaksi. Tulipahan hyötykäytettyä ne risat ruukut.

Multaa meni yhteen laariin hiukan alle kolme 50 litran säkkiä, eli aiemmin tekemäni laskutoimituksen 140 litran lopputulos oli oikea. Oho.

Istutin molempiin laareihin tomaatteja ja chilejä, sekaan laitan vielä samettikukkaa ja basilikaa torjumaan öttinkäisiä ja tuomaan lisäaromia ilmaan. Tässä laarissa asuu chili Capsicum annuum 'Omnicolor', joka mielestäni tuoksuu aika erikoiselle. Sekin saattaa ötököitä (esim. ansarijauhiaisia) hätistellä tiehensä, luulen.

Purlinan mahtavista tuunauksista inspiroituneena otin siveltimen käteen ja maalasin tomskujen bambuiset tukikepit. Ei tosin ollut _aivan_ yhtä iso projekti kuin Purlinan olohuoneen uudistus, heh. 

Maalasin kepit mango-melonijäätelönkeltaisiksi.

Ehkä ensi vuonna maalaan kaikki kasvarin puurakenteet, jos ne ovat maalin tarpeessa. Nyt saavat olla au naturel.

Tomaatteja istutellessani huomasin, että kyseinen Tiny Tim on tuottanut ensimmäisen hedelmän alun.

Huh huh, melkoinen yllätys tämän hitaan ja myöhään tulleen alkukevään päälle. Hän on todella ajoissa liikkeellä, vaikkeivät kasvuolosuhteet ole olleet mielestäni ollenkaan optimaaliset. Ehkä hän vaan yksinkertaisesti on hosumaija.

Istuttelin tomaatteja ja chilejä myös ruukkuihin, seurana heillä on punaista värinokkosta. Se onkin muuten hauskaa, että ruukkuistutusten tekijät yleensä ostavat kasvit kaupasta ja saavat just sitä, mitä haluavat ja mikä yhteen sopii, voivat oikein mallailla valmiiksi kukkivia kasveja toisiinsa. Ne puolestaan, jotka kasvattavat taimia itse, joutuvat kohtaamaan menetyksiä, väärinarviointeja ja virhelaskelmia niin, että ruukkuihin päätyvät ne kasvit, joita sattuu käsillä, sopivassa kasvuvaiheessa tai ylipäätään hengissä olemaan. Tuli niistä sitten mahtava eye catcher ja silmäkarkki tai ei. 

Väitän kuitenkin, että nekin istutukset ovat kasvattajan itsensä mielestä oikein söpöjä. Itsetehdyn söpöjä.

Sinne jäävät nyt kasvariin yöksi kaikki viritelmäni ja kyhäelmäni ja lopullista kasvupaikkaa odottavat taimet, en peitellyt kasveja enää mitenkään. Toivottavasti tämä hosumaijailu ei kostaudu esimerkiksi paleltuneina tomaatteina, ne kun ovat lämpöä rakastavia kasveja.

On vaan niin vaikea kuvitella pakkasöitä, kun ilma on +20, nurmi viheriöi, koivu lehteilee, tiira pyydystää eväkästä, kimalaiset surisevat ja National Panasonic soittaa soulia.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, peoples!

Kasvulaarit kasvihuoneeseen

Pieni kasvihuoneprojekti on nyt bloggaamista vaille valmis. (Tämä postaus on omistettu Intopiille, joka oli erityisen kiinnostunut projektin lopputuloksesta.)

Kas, viime keväänä lahjaksi saamani kompakti kahden ja puolen neliön kokoinen kasvihuone aloittaa nyt toisen kautensa lämpöpyydyksenä ja sadesuojana. Mietin, että miten niukkoja neliöitä voisi hyödyntää entistä paremmin. Viime vuonnahan kasvarin kalustuksena oli Ikean jakkarat ja niiden päälle kasatut puutasot.

Ehdotin miekkoselle, että josko takaseinälle jättäisi tasosysteemin, mutta oviaukon molemmin puolin tekisi täsmäkokoiset kasvulaarit. Laariin saisi sen verran paljon multaa, että se vetäisi useamman tomaatin ja chilin ja samettikukan yhdellä kertaa.

Koska mieheni on se mies, joka minulle on parhain, hän otti vinkistä vaarin, kävi ostamassa tarvikkeet ja rakensi Le Laarin.

Ensin hän teki raakalaudasta (22x100 mm) neljä kehystä, sitten jalat (koska kasvarin alusta on hiukan vino, koska koko tontti on joka suuntaan vino) ja pohjan, ja sen jälkeen kulmiin tukikappaleet.

Ajattelin, että käsittelemätön lauta kestäisi paremmin, jos laarin vuoraisi suodatinkankaalla.

Kangas niksuteltiin paikoilleen nitojalla.

Puu on jotenkin ihanaa... aitoa luomua.

Ja padumtzs, eka laari on valmis.

Sinne hän solahti kasvarin kaakkoisnurkkaan.

Tuohon uppoaa multaa kolme isoa säkkiä, jos 1980-luvulla mitään opin.

En vielä ladannut laaria mullalla, kun siihen upotettavat kasvit ovat vielä karaisematta. Huomenna kuskaan ne lauteille, niin viikonloppuna pääsevät jo lopulliselle kasvupaikalleen. Eli laariin. Tai tarkalleen ottaen laareihin, sillä samaa vauhtia mies nakutteli tosiaan toisen samanlaisen.

Kasvihuoneessa karaistuvat parhaillaan kaikki chilit, pelargonintaimet ja pari daaliaa. Daaliaruukut toimivat hyvinä hallaharsojen tukikeppien alustoina, siksi ne kököttävät siellä eivätkä ulkona, vaikka ne tarkenisivat siellä jo hyvin ainakin päiväsajat. (Huh, miten rönsyävä lause.)

Tason päälle rakennetaan vielä valoaläpäisevä ylätaso, se lienee ensi viikonlopun projekti.

Pistokkaista kasvatetut pelargonit tykkäävät lujasta auringonpaisteesta ja muutama niistä on innostunut kukkimaan.

Chili 'Super Hot Chilli F1' on myös viihtynyt elämässään kaikenkaikkiaan aika mukavasti, tekee ahkerasti podeja ja hylkii sinnikkäästi punkkeja.

Kaikilla lajikkeilla ei mene yhtä hyvin, vaan punkinpirulainen on ruvennut natustamaan lehtiä ravinnokseen. Täytyy hankkia Julen suosittelemaa Carbon Kickiä, josko sillä lähtisivät punkkarit muille maille.

Itse aion pysyä omilla maillani tiukasti nauttimassa huikeista kevätsäistä – ja tietysti raakalautaisista laareista. Leppoisaa helatorstaita, peoples!

Mahdoton = haluttava?

Löysin kivan mietelauseen kanadalaisesta Garden Making -lehdestä. Päteekö tämä meihin, mitä arvelette?

"Jos se on harvinainen, haluamme sen. Jos se on pikkuruinen ja mahdoton kasvattaa, meidän on pakko saada se. Jos se on ruskea, näyttää kuolleelta ja kukkii mustin kukin, teemme mitä vaan saadaksemme sen." Ken Druse

Mulla ei ole yhtään tuon kaltaista kasvia (vielä), mutta mainoksia selaillessani (juu, luen kaiken) huomasin, että puutarhakalustemaailmassakin voi tällaisia melkein-mahdottomuuksia olla.

Vai mitä sanotte ulos tarkoitetuista valkoisista, puhallettavista chesterfield-lookalike-kalusteista?

Nojatuoli lähtee Vepsäläiseltä hiukan alle 700 euron. Hiukan kallista ehkä, mutta myös pirun arkamateriaalista ostettavaa. Jos ei multa-ruohovarvas sotke valkoista pintaa alle tunnissa, niin joku oksankarahka tai kulmahammas sen siinä ajassa puhkaisee – ainakin meillä :)

Noh, kyllähän tällekin kalusteryhmälle ostaja löytyy, hiukan hillitympiin olosuhteisiin menee varmasti.

Mun oma "ruskea, kuolleen näköinen, mustakukkainen" unelma on oma orkideataimisto. Tarkemmin sanottuna orkideataimisto New Yorkissa.

Trooppisista olosuhteista sitten ajelisin Union Square Parkiin muutaman kerran viikossa myymään kaunokaisiani sofistikoituneille suurkaupunkilaisille.

Ja jos joskus ei huvittaisi, niin en lähtisi. Istuisin patinoituneella ruskeanahkaisella chesterfieldilläni ja lukisin lehtiä. Puutarhalehtiä ja vähän muitakin.

Puutarha-pumpin ohjeet

Eilen aloitettu projekti venähtää päivällä parilla, mutta eihän se tahtia haittaa. Aina löytyy jotain _pientä_ puuhaa. Kuten isojen ruukkujen kanniskelua, joka näyttää osuvan osakseni joka toukokuu. Eilen puljasin daalian juurakoiden kanssa niin, että niistä muodostui 12 isoa (ja painavaa) saviruukkua. Tänään päälle tuli muutama samankokoinen chili- ja mökinihmekukkaruukku.

Onpa muuten jotenkin mahtava tajuta, että pienestä siemenestä todellakin kasvaa sellainen iso juurakko, jollaisia puutarhamessuilla laarit houkuttelevasti pursuavat.

Keltaisen mökinihmekukan (Mirabilis jalapa) ruukku halkesi viime syksynä, mutta hyvin se talvehti siitä huolimatta, alkoi kasvamaan uutta versoa ihan moitteetta.

Vaihdoin tänään hälle uuden ruukun, muhkea porkkanajuurakko siellä olikin vastassa. 

Juurakosta irtosi pari tällaista pienempää porkkanaa, joista maanpäällinen kasvu lähtee näköjään ihan saumattomasti.

Ruukku- ja multajumppa aiheutti kyllä taas sen, että selkä on jumissa, kylkiin sattuu ja käsivarret on kireinä. Nooh, tilasta tuli mieleen työpaikan kahvihuoneessa oleva juliste, jossa esitellään villasukkajumppa. Kyllä, villasukat jalassa kun liukuilee pitkin lattioita, niin johan on keskivartalolla tekemistä, että pysyy torso ja raajat samassa tahossa.

Ja tästä tuli mieleen jumppa, jollaista jokainen tarhuri voi harjoittaa siinä pihapuuhiensa yhteydessä, jos tuntuu, että on liian kevyttä.

Ruukkuja voi käyttää kahvakuulan asemasta vatsalihasten treenajana. Täysi ruukku vaan mahdollisimman suorille käsille siihen kropan eteen ja napa tiukasti kiinni selkärankaan. Pidä haluamasi aika. Liike haastaa kivasti myös käsivarsia ja sormia.

Voit heilutella punttia sivusuuntaan ja lepuuttaa sitä välillä reiden päällä, jos uhkaa livetä hyppysistä. Lopuksi ota ruukku syliin ja purista keskivartalosta loput mehut irti. Kyllä tuollainen parinkymmenen kilon paino alkaa jossain vaiheessa tuntua.

Olkavarsia ja hauista kehittää kivasti kastelukannuliike. Pidä täysiä kannuja suorilla käsillä haluamasi aika, muista tiukka keskivartalo. Rentouta kasvojen lihakset.

Ota välissä aerobista hyppyliikettä kasteluletkun kanssa. Lisää haastetta saat, kun pidät veden virtaamassa ja yrität väistellä suihkua.

Jalkoja treenaat helposti astumalla portaita tai kivetyksen reunaa ylös alas. Stepperiksi käy luonnollisesti mikä tahansa x-kiloa painoa kestävä koroke.

Siitä käännös toiseen suuntaan ja ojentajille töitä. Pumppaa, pumppaa.

Käsiä voi harjoittaa puutarhailun lomassa tyylikästä käsilaukun kantoa varten. Kas ainahan sitä ei kahista maalintuhrimat mainosverkkarit jalassa ja väsynein neule yläosana, vaan joskus kaivetaan mullat kynsien alta ja havunneulaset hiuksista ja lähdetään kylille ihmisen näköisenä. Silloin tämä taito on hyvästä.

Jos käsissä ja selässä vielä pihisee, niin lataa iso palju täyteen ruukuista tyhjentämääsi muhjua, jota aiot sekoittaa hevonkakkaan ja hölvätä pensaiden alle lannoitteeksi. Pitele paljua yläkropan varassa niin monta sekuntia, kuin suinkin pystyt. Varo tiputtamasta systeemiä varpaille.

Ja jos jalkasi eivät kaikesta kyykkimisestä ja eestaas tallustamisesta ole vielä uuvahtaneet, niin ota terassilta lukuisia pitkiä pomppuja alas maastoon.

Jos tämän puutarha-pumpin jälkeen sinulla on edelleen virtaa ja voimia, niin tule meille. Mulla olisi muutama pieni juttu, johon tarvitsisin kaltaistasi supernaista ja -miestä. Kiitos!

Luomu-muovia mullassa?

Aika ei tunnu taas riittävän kaikkeen tekemiseen. Viikonloput pitäisi saada pidemmiksi, neljä päivää voisi olla riittävä pituus.

Puljasin tänään tosissani mullan kanssa: istuttelin Eurobulbin daaliat ruukkuihin erilaisiin kombinaatioihin ja kaivelin vanhat daalianjuurakot ylös ruukuistaan ja istutin nekin tuoreeseen multaan. Käytin multana Biolanin Puutarhamultaa, jossa oli luomumerkki kyljessä.

Mietin mullasta muovinpaloja nyppiessäni, että onkohan se muovikin luomua?

Tosin täytyy sanoa, että käytin kahdeksan isoa säkkiä ja löysin pari muovinpalaa vain kahdesta säkistä, joten iso ongelma ei ole kyseessä. Mutta pohdiskelin vakavissani, että missä se luonnonmukaisuus eli luomuus tuossa mullassa näkyy, kun asiasta ei ollut merkin lisäksi mitään muuta mainintaa.

Hiukan tulee kaikesta sellainen olo, että luomu-merkkiä käytetään varsin herkästi mutta sen käyttöä ei valvota yhtä tarkasti. En tiedä, onko se totta, mutta sellainen olo on, sillä luomu myy ja luomulla myydään.

No, daaliat muhivat nyt tuoreessa (luomu)mullassa saviruukuissa. Laitoin kahta eri piispaa kuhunkin ruukkuun, paitsi että Llandaffin piispalla kävi erityinen flaksi: hän pääsi asumaan yksiötä itse Ms. Catherine Deneuven kanssa. Mahtaa muita piispoja hatuttaa.

Kiikutin pistokkaasta monistettuja ja siemenestä kasvatettuja pelargoneja ulos haistelemaan kevättuulia. Onpahan niitäkin nyt sitten riittävästi, tässä 15 uutta tainta talvetettujen isompien kasvien lisäksi.

Joo, ja kasvihuoneessa kökötti vielä kuusi lisää. Luulisi nyt riittävän.

Pihalla on alkanut tapahtua myös luontoäidin puolesta paljon mukavaa. Muun muassa hyasintti 'Rip van Winkle' on herännyt kukkimaan.

Kaikkien kiinnostavien jalostettujen kasvien keskellä täytyy kuitenkin muistaa pysähtyä niiden pienten luomujen äärelle, jotka eivät pidä niin suurta meteliä itsestään. Kuten sinivuokko. Mikä kaunotar!

Viikonloput ovat kovin lyhyitä kaikenlaisten projektien ja menemisten sovitteluun, mutta jos yksin saisin päättää, niin tietäisin heti, mitkä puuhat priorisoitaisiin kärkeen... Luonnollisesti kaikki aktiviteetit, jotka liittyvät puutarhailuun. Yllätys.

Tässä on vireillä projekti, josta toivottavasti saan huomenna raportoida lopputuloksen.

Sen verran vinkkaan, että proggis liittyy kasvihuoneeseen. Nähdään huomenna!

Monenmuotoisia vappuheiloja

Valoisaa vappupäivän häntää, väki! Toivottavasti päivänne on sujunut keväisesti.

Ekstravapaa oli kyllä tarpeellinen juttu, ehti muun muassa ihmetellä ikkunahyllyjen kasvatteja kasteluhetkeä pidempään. Olohuoneen akkunan yläosassa on ahdasta. Elintilaa siellä hamuavat chilit ja liaani.

Pisin 'Pinokkio' on venynyt entisestään, nyt se on kahden tulitikkuaskin pituinen. 

Toisessa taimessa on melkein yhtä pitkä hedelmä.

Super Hot Chilli F1 tuottaa ylöspäin suuntaavia podeja.

Snack Pepperin sadon tuotokset näyttävät hoikilta paprikoilta. Hyvin hoikilta.

Ikkunalla asumisen haittapuolet alkavat kyllä näkyä joissain taimissa: kovasti yritän muistaa antaa lannoitetta ja vaihtaa ruukkuja isompiin, mutta päädyn antamaan pelkkää kraanavettä ja lupaamaan, että ensi viikonloppuna vaihdan ruukut, varmasti. Niinpä joissain taimissa näyttää punkki käpristävän lehtiä sykkyrään ja joissain lehdet alkavat haalistua. En-si vii-kon-lop-pu-na teen jo-tain.

Myös liaani näyttää kellastuttavan edelleen osaa lehdistään. Uutta kasvua tulee kuitenkin koko ajan, tällainen pitkä lonkerokin on matkalla olohuoneen suuntaan, ilman tukea.

Tällaisia U-käännöksiä Into-Liana tekee ihan tuosta vaan. Jatkaa siitä sitten uuteen tai vanhaan suuntaan, mutta ei ota kiinni mistään.

Olen kovasti odotellut näkeväni Intossa kukkanuppujen alkuja, mutta mitään siihen viittaavaa ei vielä näy. Noh, syyskuun alussa hän täyttää vasta vuoden, ehkä heidän kuuluu kunnolla vankistua ennen ensimmäistä kukintaa. Mietin kovasti myös lannoitustarvetta, että minkätyyppisiä ravinteita liaanit saavat luonnossa. Niiden juurelle tippuu reippaasti puiden lehtiä ja jotain sinnikästä siellä sademetsän alimmassa, liki auringottomassa kerroksessakin kasvaa. Täytynee kokeilla Intolle viherkasveille tarkoitettua lannoitetta, sehän se pääasiassa kuitenkin on.

Pistokkaista kasvaneet pelargoni X:t ovat alkaneet kukkia, väri selvisi siis kärsivällisellä odottamisella. Se on tällainen peruspinkki.

Myös yksi Mårbacka-pistokas alkoi kukkia, tähtäsi tarkasti vappuun.

Näin viime viikonloppuna naapurin tuovan kaupasta vappupalloja täysi-ikäisille lapsilleen. Ajattelin, että mäkin hankin foliopallon. Itselleni.

Ja niin tein, tuli vappuisa mieli.

En käyttänyt tänä ekstravapaana yhtään hetkeä pihapuuhailuun, mikä tuntuu itsestäkin tosi oudolta. Mutta joskus on vaan hyvä istua ja katsella ympärilleen, nauttia olemassaolostaan. Niin, ja toimia vappuheilana sille ihanalle puoliskolleen, joka jaksaa tuoda kaupasta multasäkkipinoja, kaivaa kuoppia umpisaveen ja rakentaa kaikkea pientä, mitä ikinä tajuaa pyytää.

Vappuheiloja herra Geraniumilla oli kyllä kaksi. Toinen tuntui ehkä saavan enemmän huomiota.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!