17. toukokuuta 2012

Kerran karhunvattu, aina karhunvattu

Tiesin, että karhunvadelma on sitkeää tekoa, mutten tiennyt, että näin sitkeää. Raivasin sen nimittäin omasta mielestäni kokonaan pois viime kesänä, mutta vielä mitä. Siellähän se iloisesti versoaa parin metrin päässä alkuperäisestä sijainnistaan, kirsikkapuun juurella.


Periaatteessa tekisi mieli antaa tällaiselle sissille uusi mahdollisuus, mutta kun se tahtoo täyttää koko tontin valvotussa ja rajatussa tilassakin... Symppis kasvi tämä 'Sonja' on kaikessa rehevyydessään ollut, mutta nyt on edelleen pidettävä pipo kylmänä. Nips vaan. RIP.

Tosin epäilen, että tulemme tapaamaan vielä jossain yllättävässä paikassa.

Koiriin pätee vastaava tunnelma että "Kerran koiranpentu, aina koiranpentu". Tässä kuva yhdeksänvuotiaasta herrasta, joka tekeytyi Mustanaamioksi. Tuollainen poskiin antaumuksella hierottu suojaväri syntyy savisesta mullasta, linnunkakasta ja pulleasta kastemadosta, muun muassa. Ja haju, se oli muikea :)


Tosi uskollinen puutarhurin apulainen hän on, eikä aina ihan huomaamaton, heh.

Linnunpöntöt ovat käyneet mukavasti kaupaksi. Omenapuun Casa de Mexicossa asuu talitiaispariskunta ja tämän koivussa sijaitsevan Kukkakodin on vallannut kirjosieppo. 


Ensimmäistä kertaa Siepposen perhe pesii meillä, lämpimästi tervetuloa vaan! 

Kaikesta "ylimääräisestä" työstä huolimatta on ihan pakko sanoa, että aah! KEVÄT = ELÄMÄ.

15. toukokuuta 2012

Kontaten kivipolkua

Eilen oli pirun kylmä tuuli, mutta aurinko paistoi kirkkaasti. Ilma oli siis mitä parhain pieniin siivoilupuuhiin, joten otin kohteeksi kivipolun putsauksen. Siihen on levittäytynyt jotain mehikasvia, joka on kyllä ihan hauskan näköinen, mutta nyt valitettavasti väärässä paikkaa.

Kas, se on mulle kristallinkirkas juttu: siellä, missä ihmiskäsi rakentaa, siellä ei mehikasvi hillu. En tehnyt fyysisesti raskasta kiviremonttia vain saadakseni antaa kasvualustan jollekin opportunistille.

Siispä vahvat sajut uuteen mukiin ja kivipolulle kontilleen.


Tuon mehikasvin lisäksi pikkukivien alaiseen hiekkaan on juurtunut heinätupsuja ja muita pieniä vihreitä pioneereja.


Työkaluiksi riittivät vanha kuokka ja oikean käden pinsettiote. Vasenkin pinsettiote olisi käynyt hyvin.  


Polun vierellä on liuskekiviä, joiden väliin on kasvanut sammalta. Sammal saa olla paikallaan, mutta se ei saa vaivihkaa vallata alaa polun puolelta, kuten se joissain kohtaa yrittää tehdä.


Ei muuta kuin kuokkaa kiven kylkeen ja kevyt kuopaisu. Siitä sammalnippu pinsettiotteella pois...


... ja kivien pyyhkäisy takaisin paikalleen. Noin, nyt ovat asiat omilla paikoillaan – paitsi nuo muutamat pikkukivet, mutta niin tarkka en sentään ole ;)


Myös sammaleeseen meinaa kasvaa kaikkea ylimääräistä, nekin nypin pois maisemaa rumentamasta.


Noin kolme varttia siinä meni, ja valmista tuli. Vielä kevyt lakaisu katuharjalla ja polku oli siinä kunnossa, kun sen haluan olevan – ainakin edes joskus.


Pylvään ympärys suorastaan kutsuu niitä mehikasvitupsuja luokseen, luulen.


Toisella puolen taloa kaikki vihreä sitten rehottaakin varsin vapaalla tyylillä. On siellä jotain uutta vaaleanpunaistakin, jota syksyllä olen kauaskantoisesti tajunnut istuttaa. Sunnuntaina auenneen 'Pink Impression' -tulppaanin kaveriksi ovat auenneet 'Aafke'...


... ja tulossa on vielä 'Dynastya'. Täytyy muuten tässä välissä mainita, että olen intohimoinen Dallas-tv-sarjan fani, ja löysin googlettamalla tiedon, että Dallas-tulppaanikin on olemassa. Vaaleanpunaisena ja rimpsureunaisena! Sen tiesinkin jo aiemmin, että uutta Dallasia on tehty 10 osaa, joita aletaan USAssa esittää kesäkuun alussa. Mukana ovat alkuperäiset J.R., Sue Ellen ja Bobby Ewing. OH MY!

Olen katsonut kaikki tuotantokaudet kolme kertaa läpi, ensin ensiesityksenä 80-luvulla, sitten päiväuusintoina 90-luvulla ja nyt 2010-luvulla dvd:ltä. Joka vuosikymmenellä, eri ikäisenä ja eri elämänvaiheessa olen löytänyt sarjasta uusia viihdyttäviä elementtejä. Ihan superhauska sarja!

Tässä Aafken silkkistä kylkeä. 


Pinkki on nyt jostain syystä mun silmään aivan mahtava väri, kauan se veikin tuohon sävyyn ihastua... puolet ihmisiästä.

Ja kun kerran ihkuväri on löytynyt, niin otetaan siitä kaikki irti. Mulla ei ole koskaan ollut hortensiaa, ja koska mies ei sitä sanattomista signaaleista tajunnut äitienpäiväksi hankkia, niin haimme sen sitten kaupasta äitienpäivän jälkilämmössä maanantaina.


Kyllähän kivipolulla kontannut äitipolo on hortensiansa ansainnut, hehheh.

13. toukokuuta 2012

Pelakuisia projekteja

Aurinkoista äitienpäivää! Mukavat kelit taas puuhastella pihalla, parin sadepäivän jälkeen.

Syksyllä istutetut vaaleanpunaiset tulppaanit ovat hyvässä vauhdissa, ensimmäiset Pink Impression -nimiset avasivat kukkansa juuri sopivasti tänään.


Eilen pilvipäivänä ne olivat vielä kovin eri värisiäkin.


Ihmeellistä kehitystä vain vuorokaudessa! No, tähän vuodenaikaan kaikki kehitys on toooosi nopeaa.

Viikko sitten kannoin kellarissa talvehtineet pelargoniruukut (7) ulos, ja putsasin ne syksyn lehdistä ja muusta röhköstä. Käkkyrävarsissa oli uutta kasvua – toispuolista ja pikkulehtistä, mutta kasvua kuitenkin.


Siivotessa oksanpäitä katkeili poikki, laitoin niitä vesilasiin juurtumaan. Mutta koska olen hosumaija, en jaksanut odottaa juurten muodostumista viikkoa kauempaa, vaan tänään upottelin niitä taimimultaan, josko vaikka lähtisivät kasvuun. Vesilasissa olivat kuitenkin kasvattaneet uusia pikkulehtiä.


Laitoin omiin ruukkuihinsa myös isompia katkenneita pätkiä, tässä yksilössä oli jo juuret valmiina. Hän näkyy olevan hengissä, kun tuohon vihreään oksaan on kasvanut muutama miniskuukkeli silmu.


Melko kiemuraisia olivat jotkut rungot, nämä kasvit eivät varmaan menisi kaupaksi kesäkukkamyymälässä...


... mutta mulle ne ovat ihania tuttavia viime kesältä. Kiva nähdä taas! 

On tämä mun kasvienlisäystouhu kyllä ihan kokeilutyyppistä, mutta eipä tule suuria vahinkoja, jos pistokkaat eivät jaksa kasvaa, mutta toisaalta tulee iso ilo, jos jaksavat. 

Yhden taimen pätkäisin jalalla potkaisemalla (vahingossa) jokunen viikko sitten, kun siellä kasvikellarissa rymysin. Laitoin pätkän vesilasiin ja unohdin hyllyn perukoille. Sieltä sen bongasin, kun vesi ei enää ollut raikasta, ja laitoin multiin.

Nyt selvisi, minkä väristä kukkaa tuo pistokas tuottaa. 


Tämä uusi kasvi kuuluu ehdottomasti "Iloa tuurilla, ilman vaivaa" -osastoon.

Ja seuraavassa esitellyt samettikukat puolestaan kuuluvat sarjaan "Otan opiksi, tiedän ensi vuonna". Nimittäin maaliskuussa kylvetyt ryhmäsamettikukat Tagetes patula 'Striped Marvel' ja 'Citrus Mixed' eivät todellakaan kasva kauneimmiksi kevätpaahteisessa kasvihuoneessa.

Tässä on yksilö, joka kuvaa asiaa hyvin: liika kuumuus on saanut taimen venähtämään aivan liian nopeasti ja aivan liian pitkäksi. Tavallisesti nuo lehtiparit lähtevät varresta noin sentin välein, tässä varsi on hujahtanut varmaan kolminkertaista vauhtia.

Ja kukkanuppukin viilettää jossain omissa korkeuksissaan.


Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Tuo ei ole nätti eikä sillä ole kovin tukevat oltavat sitten ulkosalla. Eli ensi keväänä samettikukat kasvavat edellisvuosien tapaan ikkunalaudalla tai siellä kasvikellarihuoneessa keinovalojen alla. Viileyttä tarvitaan, jotta kasvu on hallittua.

Osa samettikukista on onneksi suht' tolkullisen mittaista.


Onhan tuokin jättimäinen verrattuna edellisvuosien ihannemittaisiin, mutta pärjännee ulkona paremmin.

Muut kasvihuoneen asukit ovat ilmeisesti ihan tyytyväisiä lämpöön ja porotukseen, kun näyttävät ns. normaaleilta. Erityisen innoissaan ovat tomaatit, koristemaissit ja chili.  



Myös alla näkyvät täpläsievikit, basilika, tsinnia ja verbena ovat tykänneet kasvihuoneilmasta.


Ensi yöksi on luvattu nollalämpöä, joten kasvihuonetta täytyy hiukan lämmittää. En jaksa kanniskella laatikoita sisälle, kun joudun jo raahaamaan noin 15 isoa saviruukullista daalioita ja mökinihmekukkia ja kevätsipulia ja pelakuita aamuin illoin edestakaisin. Selkä on ihan rautakankijäykkä. Aionkin olla tosi näppärä ja viedä Taimelaan kaksi isoa lyhtyä ja sytyttää illan hämyssä isot kynttilät lämmönlähteeksi.

Saas nähdä, kuin meidän käy. Yrittänyttä ei laiteta, rohkea rotan syö ja optimisti näkee munkkirinkilän, pessimisti reiän. Näillä mietteillä riskinottoon, heh.

Tähän loppuun vielä veistoksellista kasvitaidetta, jota tarjoilee pensaskrassi.


Muistetaan mekin aina välillä venytellä, pallot käsissä tai ilman :)

8. toukokuuta 2012

Nurmikosta allergia-ase

Jatkossa saavat omatoimisesti nurmikolle saapuneet kasvit rehottaa tällä pihalla aivan vapaasti, päätin aamulla lehteä lukiessani. Hesarissa nimittäin allergiaprofessori kertoo, että allergian riski pienenee, kun kodin lähellä kasvaa paljon luonnonvaraisia kukkia.

Tutkijat ovat hygienia-hypoteesinsa kautta sitä mieltä, että kun luonnon monimuotoisuus pienenee, kapenee myös ihmiselämän pieneliöiden kirjo – ja juuri nuo pieneliöt toimivat immuunijärjestelmämme opettajina. Seurauksena on allergian ja astman kaltaisten kroonisten tulehdusten yleistyminen.


Erityisen tärkeitä ihmiselle ovat mm. gammaproteobakteerit. Niiden joukosta 99 % on hyviksiä, jotka taistelevat pahiksia vastaan – vaikka ihmiset astuvat kaksi askelta taaksepäin kuullessaan sanan "bakteeri". 

Professori Tari Haahtela antaa vinkin vastustuskyvyn voimistamiseksi: mustat kynnenaluset.

Harvinaisten kukkakasvien siitepöly saattaa vähentää allergian riskiä siksi, koska sen avulla ihminen altistuu monimuotoisemmalle siitepölyainekselle. Toisaalta tällaisten kasvien pinnalla voi olla paljon sellaisia bakteereja, jotka vaikuttavat ihmiskehon bakteerilajistoon. Yksi tekijä saattaa olla myös se, että harvinaisemmat kukkakasvit kertovat luonnonmukaisesta pihasta, joka jollain vielä tuntemattomalla tavalla vaikuttaa hyödylliseen bakteerilajistoon, lehdessä kirjoitetaan.

No, olivatpa tekijät mitkä tahansa, niin puutarhaharrastuksen terveysvaikutus lienee kiistaton. Lapsille siis kuokka käteen ja kasvimaan kimppuun.

Ja me nurmikosta vastaavat voimme vihdoinkin huoahtaa: antaa kaikkien kukkien todellakin kukkia, ja toivotaan, että tuuli kylvää vihermatolle lisää harvinaisten luonnonkasvien siemeniä :) Näin aluksi tarjoan kasvualustan nurmikolta, mutta jatkossa voidaan miettiä myös muita puutarhan alueita.

Okei, myönnetään, että laiska tarhuri pitää tätä asiaa myös pienenä keppihevosena sille, ettei ole jaksanut koskaan puunata nurmikkojaan kuntoon. Tällä hetkellä nurtsipihalla kasvaa kaikenlaista jännää, joka kyllä on pääosin vihreää ja siksi luokiteltavissa "nurmikoksi" väljästi tulkiten.

Siellä näkyy viheriölle asiallisesti kuuluvaa apilaa...


ja poimulehteä


suikeroalpia


maahumalaa


nokkosta


hmm, jotain jännää mykerönsä pian avaavaa


sekä vuohenkelloa


vuohenputkea


jotain leinikkikasvin näköistä, olisiko rönsyleinikkiä


jotain sulkamaista pörheää


ja tähtityyppisen sorjaa


palmumaisen varrekasta


eteerisen valkopilvistä


metsäorvokin sinistä


skillojen sateenvarjoja


sinivuokkojen sinfoniaa


valkovuokkojen valmista lehdistöä


kohta aukeavaa keltaista


kukintansa päättänyttä krookusta


puolikasta tulppaania


sammalta


kuokkavierailevaa vaahteraa


ja tällaista outoa vihreää (miten tämä on joukkoon eksynyt)


jotain vaaleanpunaista, jonka luokse kiirehdin: höh, eilisissä pelakuupuuhissa pudonnut kukka.


Nurmikolla näkyy myös maan alle kuuluvia koivunjuuria,


ja myöhemmin mukaan liittyvät ainakin päivänkakkarat.

Antaa näiden kaikkien siis kukoistaa ja tarhurin chillata. Jos nuo kasvit eivät allergiaa vastaan taistelekaan yleisyytensä vuoksi, niin ne taistelevat puutarhurin vapaa-ajan ja selän puolesta. Ja kun tarhuri ei jatkuvasti kiillota nurkkiaan, niin pihalle saattaa rantautua se yksi harvinaisempi siemen, joka kantaa kortensa tuikitärkeään kekoon omien ja naapurin lasten terveyden puolesta.

Ja nyt takaisin pihalle hankkimaan mustaa kynsien alle, professorin kehotuksesta. Eikä niitä kynsiäkään enää tarvitse yrittää saada nitisevän puhtaiksi: mustakyntisten tunnistetaan pian kautta maailman puuhailevan allergian vastaisessa työssä...

Ehkä harvinaisempia luonnonkasveja suosiva voisikin saada terveydenedistämisstipendin? Lahjakortin siemenmyymälään ja multakauppaan? Juu, kannatan!