Pieni reissutauko

Se on lähdettävä merta edemmäs kalaan ja kahville ja muuten vaan ihmettelemään. Ehkä sieltä isosta maailmasta löytää jotain viher-kivaakin, kohtahan se nähdään.

 

 Kuva: www.platinumtravel.ie

Nähdään tontilla taas ensi viikolla, siihen asti 

mukavia 

keväisiä 

tuoksuvia

mullasta pintaan pulpahtavia päiviä kaikille!

Esirippu raollaan

Orvokit viettivät ensimmäisen yönsä ulkona, lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Tai no, olihan siellä kaksi kynttilälyhtyä turvaa tuomassa. Aamulla oli olo kuin joulupäivänä, tuskin oli silmät auki kun muisti, mitä on meneillään.

Kaikki oli hyvin.

Ensi yöksi tuon ne sisään, koska lämpötilan on ennustettu laskevan pakkasen puolelle. Ei viitsi rääkätä hyviä kavereita.

Oman linjaston pikkukukkaiset orvokit ovat kaikki jo kukassa, Amerikasta tilatuista kahdesta lajikkeesta 'Coconut Swirl' on tehnyt ekat nuppunsa.

Kukan värinhän pitäisi olla valkoinen huurteisen liiloilla reunoilla, saa nähdä, millainen anarkisti tämä taimi mahdollisesti on.

Omassa linjastossa on testattavana myös vuoden 2010 oransseista orvokeista kerättyjä siemeniä. Ne näyttävät kukkivan ihan yhtä oransseina kuin emonsa.

Värinokkoset on mulle mysteeri. Ne tuntuvat kasvavan tosi hitaasti kitkutellen. Oi miksi? 

Tässä mustaa coleusta, mikä ei nyt äkkiseltään vilkaistuna ihan varsinaisen sysimustalta kyllä näytä.

Punaisena kaupattu on punainen minunkin silmäääni. Pieniä vaan ovat, vaikka useamman viikon ovat jo kasvivalon alla/ auringossa kasvaneet. Oliskohan noissa paikoissa liian viileää/ liian kuumaa?

Amerikasta yllätyssiemeninä tulleet akileijat Aquilegia saximontana 'Rocky Mountain Blue' alkavat näyttää akileijoilta. Siis ne, jotka ovat itäneet: kokeilin kylmäkäsittelyllä ja ilman, ja tuntumani on, että ilman kylmäkäsittelyä jätetyt itivät suhteessa paremmin.

Koska olen norsu posliinikaupassa, niin olen tiputellut potteja käsistäni ja töninyt niitä kyynärpäilläni alas. Tämäkin potti tuli kahdesta metristä nenälleen, mutta onneksi taimi pysyi ehjänä. Mullat vaan hupenivat puoleen ja koska olen joskus tosi laiska, en jaksanut sitä lisätä. Mañana, man.

Tomaatit alkavat olla sen näköisiä, että josko kohta ulos aurinkoon, kiitos. Tähän kohtaan kellarin oven viereen tulee pari ruukkua, piti vähän koeponnistaa sitä näkyä. 

Mutta mitä löysinkään ulkoa? No okei, tarhuri- ja eräkoira Sulo löysi. Nimittäin siilin, joka hibernoi pensashanhikin juurella. Se oli ihan jään ympäröimä ja kysyin hädissäni apuja feisbuukista. Pätevä ja ihana biologi sieltä vastasikin, että kannattaa laittaa siilin päälle vielä jotain peitettä esimerkiksi risuista ja lehdistä.

Kasasin ilmavasti hänen päälleen (siilin, en biologin) risuja ja viimevuotista sulkahirssiä. Sitä oli jäänyt ruukkuun talveksi, nyt kuivalle heinälle löytyi hyödyllinen kohde. Jatka vain siili uniasi, ruoka ei ole vielä valmista.

Kellarissa ruukuissaan talvehtineet mökinihmekukat (Mirabilis jalapa) saivat vettä ja läksivät kasvuun. Joku näyttää jo ratustelleen lehtiä ohimennessään. 

Aika jännä, että ne jaksavat punnertaa kasvua tuon kovaksi tamppaantuneen mullan läpi. En muista, olenko koskaan vaihtanut multaa tuolle keltakukkaiselle versiolle. Kasvatin sen siemenestä vuonna äks, jolloin se teki monivärisiä kukkia, mutta heti ekan talven jälkeen ruukusta on putkahtanut vain keltaista kukkaa.

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Helsingin puutarhamessuista ja jutussa puhuttiin Japanin ihmekukasta:

"Suo­si­tuin ko­ris­te­kas­vi vai­kut­taa ole­van Ja­pa­nin ih­me­ku­kan juu­ri­mu­ku­la: se ei näy­tä rus­keaa pork­kanaa kum­moi­sem­mil­ta. Ih­meel­tä kas­vi kui­ten­kin kuu­los­taa. Se ei le­viä puu­tar­has­sa ei­kä tar­vit­se eri­tyis­tä maa­pe­rää tai va­lo-olo­suh­tei­ta. Sil­ti sen pi­täi­si kuk­kia ah­ke­ras­ti ja näyt­tä­väs­ti pit­käl­le syk­syyn."

Onkohan kyseessä joku muu kasvi kuin tämä Mirabilis jalapa, joka on suomennettu mökinihmekukaksi, tietääkö joku? 

Hieman kyllä häiritsee tuo kasvin kirjoitusasu "Japanin ihmekukka", kas kun kaikki kasvit kirjoitetaan pienellä, kaikki sanat yhteen á la "japaninihmekukka", aivan kuten eläinlajien puolella "saksanpaimenkoira". Sen tietäminen ei ole oleellista esimerkiksi blogiteksteissä, mutta sanomalehdissä kyllä.

No niin mutta siis, olisi kiva tietää, onko ihmekukkia enemmänkin. Kivoja kasveja ne ovat, kukkivat esikasvatettuna nätisti noin juhannukselta syyskuulle. Tässä pintaan on noussut Kreetalta poimittujen kirsikanpunaisten Mirabiliksien jälkeläisiä, niiden varretkin ovat punaisia.

Jotenkin, pienellä orastavalla tavalla myös kevättoivo on heräämässä henkiin. Tämä on ollut Todella Kamala Kevät, kiduttavan kylmä ja pitkä. Maaliskuu ei ollut vähimmässäkään määrin kevätkuu, ihan hieno talvikuukausihan se kyllä oli. Jos marras-helmikuussa olisi tuollaista super-aurinkoista, niin ei talvessa kovasti vikaa olisikaan.

Mutta eilinen vesisade teki hyvää lumelle, joka on vajunnut aika hyvin. Mies lapioi hiki päässä kinokset rikki, tasaisemmaksi matoksi. Nyt näyttää tältä...

... kun vielä pari päivää sitten kinosta oli pieneksi pulkkamäeksi asti. (Sanokaa pliis, että näette eron.)

Jotain tulppaanin alkuakin tuolla näkyy, mutta ei huvita alkaa herkistelemään, ennen kuin viimeisetkin kikkareet ovat sulaneet.

Sisällä onneksi tapahtuu nopeammalla tahdilla. Katsokaa, minkä kokoinen Pinokkio-chili/paprika:

Kohta päästään sadonkorjuuseen. Se oli nopea kesä.

Optimistisesti esirippua raottaa myös pelargoni X, joka on toistaiseksi tuntematon pistokas. Mutta ei ole kauaa.

Pian selviää hänen luonteensa ja laatunsa. Sitä odotellessa etiäppäin. Hyvää alkavaa, folks!

Ikiomat puutarhamessut

En mennyt Helsingin puutarhamessuille, enkä aio mennä jatkossakaan. Mitä ihmettä minä siellä, kun minulla on omassa pihassa vähintään yhtä hienot maisemat.

Näyttelyalue on 559 neliötä miinus huolto- ja taukotilatalo. Perusmaisema on rakennettu istutusalueista, joita kuorruttavat lumipälvet.

Nurmialueet ovat viehättävän monimuotoisia, rustiikkisia ja roobusteja. Mukaan on ripoteltu rouheutta koivunoksien muodossa.

Perennapenkeissä on myös koivunlehtiä, tarkkasilmäinen voi löytää palkinnoksi kotilon.

Kurjenpolven lehtiä peittää utuinen homeharso. Liekö menninkäisen nutusta huovuttunutta?

Mielen vie ihan villiin länteen saakka tämä mystinen sulka. Kraa kraa, jostain kuuluu viittailevasti.

Luumupuu on jo tuottanut hedelmää. Ihanan makoisa lajike tämä 'Rupinen Rusina'.

Omenapuun runsaasta sadosta saadaan hillot ja piiraat. Muistathan säilöntäpurnukat! (Osastolta 6a52.)

Terassialueet on käsitelty uudenlaisella täplätekniikalla. Jännittäviä yksityiskohtia, jotka hehkuvat illan hämärtyessä.

Tämä messupiha on rakennettu luonnonystävää ajatellen. Linturuokintaa harjoitetaan vuoden ympäri ja siementen kuorista saa kätevästi eläväpintaisen katteen rikkaruohoja ja muuta kasvillisuutta vastaan.

Pieneenkin pihaan tuo iloa jonkinlainen vesiaihe. Tällaisessa linnutkin tykkäävät kylpeä eikä mikään estä viilentämästä omiakin varpaitaan luonnon muokkaamassa altaassa.

Liilakukkainen syreeni on kaunis myös kukattomana aikana. Höyryävä kaakaomuki vain puuttuu, niin katseluelämys on täydellinen.

Skandinaaviseen ja maanläheiseen värimaailmaan tuo pikanttiutta monivärinen pikkukivikate. Sopii myös kivetyksen päälle. Uutta! Nytt!

Harmonisen kokonaisuuden saavuttamiseksi värien kanssa on oltava harkitsevainen. Pienenä yksityiskohtana toki palava oranssikin käy.

Ja jotta kasvit eivät veisi liikaa tilaa ja varastaisi huomiota harmooniselta kokonaisuudelta, niitä voi häivyttää hankeen, kuten tässä mustaherukkapensaan kohdalla.

Mutta mikäpä puutarha olisi puutarha ilman ainoatakaan kukkivaa kasvia? No ei mikään, ei siis tämä mallipuutarhakaan. Pihalle on istutettu huolella valittu tulppaani, joka avaa mystisen kääreensä, kun ilmat kääntyvät sellaiselle tolalle.

Mutta koska on vasta huhtikuun 11. päivä ja mallipiha on vyöhykkeellä I (II), niin eihän toki vielä ole lupa odotella kukan aukeamista. Ehei, tämä puutarha on parhaimmillaan juuri näin maksimissaan +5 asteen päivälämpötiloissa, kunhan öisin on vähintään -10. Herkät nyanssit katoavat liikaan lämpöön.

Jos olet kuitenkin koristelijatyyppiä, osta lähtiessä rullakosta muutama tete a tete -narsissi. Antavat väriä pitkään, kukkien kuivahdettua voit kaivaa sipulit saveen. Ensi keväänä sieltä voi puskea lehvä tai kaksi.

Kiitos, että kävit messuilla! Iloista puutarhailua sinulle! 

Laskuvirhe ja lisähaaroja

Keleistä ei tässä postauksessa sanaakaan. Mutta semmoista asiaa olisi, että kun oikein ryhtyy ynnäämään taimiaan, niin huomaa, ettei niitä orvokkeja olekaan sataa kappaletta, niin kuin vakuuttavasti väitin pari viikkoa sitten. Otin silmän käteen ja kasasin kasvit samaan paikkaan ja sitten suoritin laskennan. Orvokkeja on 146.

Toivo on sitkeää sorttia, sano.

Sehän on ihan riittoisa määrä juu. Siellä ne nyt hytisevät kasvihuoneessa kahden kynttilälyhdyn turvin, kun huoneilma alkaa olla liian lämmintä tämänkokoisille taimille, alkavat herkästi venyä pituutta.

Amerikan-orvokit, vaaleanpunainen Pansy 'Delta Pink Shades F1' ja liila-valkoinen Viola 'Coconut Swirl' eivät vielä kuki, mutta kokonsa puolesta kohta voisi odottaa nuppujen muodostumista. Tyrkkäsin nekin ulos, suoraan kellarikasvarista, jossa ne ovat viettäneet koko ikänsä kasvilamppujen alla.

Toivottavasti eivät järkyty olosuhteiden muutosta liiaksi... tilaa tarvittiin koulituille pikkutaimille ja isompia purkkeja kaivanneille tomaateille ja koristemaissille.

Risiinit kasvavat olkkarin ikkunalla, tykkäävät kunnon lämmöstä.

Perhosorkideoista liilakukkainen yksilö on kasvattanut lisähaaroja kahteen kukkavanaansa. Tässä ne lähtevät sivusuuntaan kukkavarresta...

Ja toista kukkavanaansa hän on pidentänyt kasvamalla siitä vaan reippaasti eteenpäin. Kukat olivat jo auenneet, kun lisäkasvu alkoi, mistä lie saanut ajatuksen tehdä näin. 

Valkoinen perhosorkidea alkoi kukkia joulukuussa, teki mukavat 18 kukkaa, jotka ovat vielä kuin uusia. Valkoinen tausta ei anna ihan parasta kuvaa, mutta hyvällä mielikuvituksella tästä saa idean...

Marraskuussa hankittu Oncidium tai Odontoglossum tai niiden risteymäorkidea on tiputtanut kukkansa, mutta ei ole kuivattanut kukkavanaansa.

Hän on tehnyt uuden lehtiruusukkeen tuohon vasemmalle.

Kukkavana näkyy kasvavan tuon ruusukkeen sisältä. Voi kuinka olisikaan hienoa, jos tämän saisi kukkimaan uudelleen. Täytyy käydä viikottain puristelemassa, että tuntuuko siellä oksamaista muotoa.

Jännän ryppyisestä tyvestä lehdet kasvavat. Tällä orkidealla on multaa ruukussaan, ei kariketta, niin kuin phalaenopsiksilla. Olen typsäissyt hälle vettä kerran, pari viikossa, ainakin lehtien perusteella voisi päätellä, että kastelu on ollut toistaiseksi sopivaa.

Loppukaneetiksi sanoisin, että jos uusi jääkausi nyt on alkanut, niin siirryn orkideaharrastajaksi. Nämä näyttävät pärjäävän meikäläisissä sisätiloissa ihan mukavasti.

Chilipalkoja ja jäiden polttelua

Kyllä kasvimaailma on ihmeellinen. Siihen havahtuu joka vuosi, joka kasvukausi, kun näkee jotain, mitä ei odottanut. Kuten nyt chilipötkylöitä, jotka ovat kasvaneet lehtien seassa ihan huomaamatta, melkein salaa: vaikka kukkia pukkaa, ei ole mitään varmuutta, että ne ryhtyvät metamorfoosiin kohti hedelmää.

Mutta salachilipodeja kasvaa nyt ikkunalaudallain. Tässä ylöspäin kurottava 'Super Chilli F1'.

Tässä roikkumallinen 'Pinokkio'.

Yllättävää on myös se, että hädintuskin merkkaustikkunsa kokoinen 'Malawin' taimi virittää kukkanuppuja.

Myös pelargoni X:n pistokas on kasvattanut nuppuja. 

X siksi, etten muista, mikä tyyppi emonsa mahtaa olla. Otin pistokkaita talvehtivista pelakuista, ei niistä ruukuista enää talvella muista sanoa, että kukakohan siellä majailee. Joku kiva kuitenkin, ei pelakuu voi olla epäkiva.

Samainen Äksä nuputtelee myös toisessa potissa. 

Mutta kuulkaa, saanko pienesti valittaa? Oi armaat ihanat kanssatarhurit, vihertuet, kauniit ihmiset. Ei tätä haluaisi teidän päällenne vyöryttää, koska tiedän, että te tiedätte ihan tarkkaan tämän asian ilman lisäryöpsyä.

Mutta kun.

Mua suututtaa ihan kamalasti tää paskakevät, joka ei nyt hemmetti soikoon tajua kääntyä lämpimiin keleihin. Vihaan suuresti talvea, olen rykistellyt läpi pimeän ja ankean odottamalla maaliskuuta, jolloin maa alkaa sulaa ja mieli virittyy valoon ja uuteen kasvukauteen, että siitä scheissevuodenajasta päästään vihdoin eroon. Ja mitä tapahtuu. Koko maaliskuu on tiukka talvikuu, okei valoisampi talvikuu, mutta talvikuu kuitenkin. Pakkasta, lunta, jäätä. Maa ei sula, savi ei tartu kengänpohjaan, mieli ei virity kesäsuunnitelmiin ja syvään iloon siitä yksinkertaisesta syystä, että on kevät ja elää.

Sitten alkaa huhtikuu ja sama _rumakirosana_ ankeus jatkuu. HUHTIKUU. Jumankauta. Jokainen pakkas- ja lumipäivä on pois keväästä, oikeasta keväästä. Jokainen routapäivä on pois sulasta ajasta, joka vääjäämättä on lyhyt ilman tätä viivästystä.

Olen toistanut tätä useampaan kertaan, mutta tontti 559 on siis ollut pääsääntöisesti aina sula (lumeton, jäätön = sula) maaliskuun loppuun mennessä. Ja miltä nyt näyttää? No tältä.

Tuosta persenietoksen tyveltä on lapiolla kaivettu lunta pois, että on saatu maata näkyviin, mutta tuollainen helvetillinen kerros sitä vielä on tuossa kohtaa. Tuohon on kasattu lunta poluilta, joten ihan koko piha ei ole tuota luokkaa, mutta kaukana ei olla. Lunta on heitetty suliin kohtiin, puiden juurille, talon alle, talon päälle, postilaatikkoon, kattilaan, komeroon ja taskuun, mutta ei se vaan vähene.

Ja pahinta tässä on se, että vaikka jossain joku raukka krookus nostaa päätään, niin en iloitse. Liian vähän liian myöhään, se on päällimmäinen tunne.

Kevät on varastettu.

Ainoa keino päästä tästä ns. hatutuksesta eroon on ostaa liekinheitin ja mennä vähän näyttämään muskelia valkoiselle. Perään tuhat Molotovin cocktailia, niin eiköhän lähde paska sulamaan.

Uaah.

Olen kamalan pahoillani tästä vuodatuksesta, ihmiset. Tämä on se tilanne, jossa selkärankani taittuu. Alkaa olla fiilis, että aivan sama. Olkoot tätä vaikka koko vuoden läpi, alan suunnitella muuttoa. Melko pitkälle.

Mutta ihan nyt tässä momentissa on haettava orvokit sisään kylmästä (ja yhä kylmenevästä) kasvihuoneesta, jossa ne ovat päivän viettäneet. 

Eihän se heidän vikansa ole, että kylväjä oli optimisti.

Orvokkeja karaisemassa

Kelit on mitä on, siis super-surkeat. Lunta ja jäätä on piha pullollaan, lämpöasteita päivällä nippa nappa pari. Siirsikö joku kalenteria kuukaudella taaksepäin? Onko tämä joku uusi EU-direktiivi, joka määrää pohjoisen hemisfäärin pitäytymään talvessa aina kesäkuulle asti?

Hyvin on laki onnistunut. Yleensä tontti 559 on muutamaa lumiköntsää lukuunottamatta tällä päiväyksellä sula, nyt paljasta maata näkyy vain ihan talon vieressä. Lunta on pal-jon. En laita kuvaa, kun ei kertakaikkiaan huvita enää grammaakaan.

Surkeista puutarhakeleistä huolimatta orvokit ovat kasvaneet sisällä varhaisaikuisiksi asti. Päätin alkaa karaista niitä siltä varalta, että jonkinlainen kevät ja kesä kuitenkin vielä tulisi. Paljaaseen ulkoilmaan taimia ei voi viedä, se olisi niille karmea shokki, mutta aurinko lämmittää päivisin kasvihuonetta niin, että sisälämpötila kipuaa 5-15 asteen välille. Sinne olen kasvit päiväksi kantanut.

Tänään aurinko on hämyillyt pilviverhon takana, joten kasvarin lämpötila nousi klo 11 mennessä vain muutaman asteen plussalle. Laitoin lisää hönkää kahdesta kynttilälyhdystä, joihin laitoin palamaan isot kynttilät. Asteita tuli muutama lisää, jätin lyhdyt päiväksi palamaan.

Orvokit ovat viileässä viihtyviä kasveja, nämäkin näyttävät selvinneen hyvin karaisupäivistään. Valoa ne saavat nyt hiukan vähemmän aikaa kuin tähän asti, kun osa taimista on ollut kasvilamppujen alla 12 tuntia päivässä ja osa ikkunalaudalla luonnonvalon äärellä. Kasvihuoneessa ei tarkene kuin maksimissaan n. klo 10-18 välisen ajan, joten tällä työviikolla en heitä ehdi sinne viedä, vaan taimet saavat pärjätä olkkarin ikkunan edessä sillä valolla, mitä kasvihyllyn ja niillä kököttävien taimien takaa mahdollisesti siivilöityy.

Jatkan karaisua ja eestaas kiikuttelua niin kauan, että ilmat lämpenevät niin, että öisin on luvassa maksimissaan muutaman asteen pakkasia. Sitten orvokit voi jättää kasvariin yöksikin, edelleen muutaman lyhdyn turvin.

Viime vuonna istutin siemenestä kasvatetut orvokit ulos 21. huhtikuuta. Nyt on kyllä kauhean vaikea uskoa, että niin voisi tänä vuonna tehdä kolmen viikon päästä. Ehkä teen tuona päivänä reippaasti lumitöitä?

Voi apua kun alkaa aina ärsyttää ankarasti tämä kevät ("kevät"), kun sitä vaan vähänkin ajattelee. Orvokeista on kyllä ollut iloa, kun niistä moni on jo alkanut kukkiakin, mutta en voi kieltää, etteikö ilo olisi suurempaa, jos ulkonakin tapahtuisi kevään etenemistä. 

Hetkellistä riemua sai aikaan se havainto, että tämän vuotiset orvokit osaavat vaihtaa kukkiensa väriä. Ainakin tämä tummanliila versio osaa.

Tällaisena hän putkahti maailmaan reilu viikko sitten.

Muutaman päivän päästä hän oli tämän näköinen.

Tsadaa! Aika vänkä, eikö?

Mitä todennäköisimmin tuo on mustan 'Bowles Blackin' jälkeläinen. Siitä näyttää syntyvän kiinnostavia jälkeläisiä, kun jalostusominaisuudet alkavat hiipua ja muuntua.

Tälle yksilölle tuli kauneuspilkku leukaan...

ja tälle vaaleat neliapilakasvot.

"Perusorvokeista" tulee keltaisen ja liilan värejä, varsin pastellisissa sävyissä ainakin näin alkuun.

Tästä yksilöstä aurinko söi kuvatessa värit, hentoinen liila olisi oikea vivahde.

Nyt pitää vain pitää toivon liekkiä yllä ja kylvää lisää siemeniä. Ilmojen on pakko tästä parantua ihan kohta ja oikean kevään päästävä valloilleen. Ehkä jo huomenna heräämme pipottomaan päivään ja toteamme, että olipas se maaliskuu todella huono aprillipila.