Mansikoita ja ruusuja

Mikään ei estä fiilistelemästä mansikoilla ja ruusuilla, vaikka käsillä on loka-marraskuun pimenevä seutu. Tarkalleen ottaen juuri nythän niitä mansikoita ja ruusuja tarvitaan, keventämään ja valostamaan eloa.

Mansikoita voi kaivaa pakastimesta monella eri tavalla käytettäväksi. Yksi leppoisimmista tavoista on tehdä puolijäisistä marjoista sauvasekottimella pyrettä ja käyttää se mansikkamargaritan aineksena.

Muut ainekset ovat 2 cl tequilaa, 2 cl triple sec -sitruslikööriä ja 2 cl limen mehua. Mansikkapyrettä tulee 6 cl. Voihan nenä, miten mahtavan kesäinen ja kirpeä alkudrinkki vaikka texmex-pöydän äärelle. (Ja kyllä, texmex-pöytä syntyy mainiosti myös ilman lihaa, kuten lihaton lokakuu on minulle opettanut.)

Ruusuja hain eilen Plantagenilta. Tai no, en varsinaisesti lähtenyt niitä hakemaan, vaan orkideatukia läksin ostamaan, mutta koska pystyin välttämään ainakin viisi houkutusta matkalla kassalle, niin kuudennen kohdalla sai jo antaa periksi. Kolme kertaa seitsemän ruusua, 12 euroa. Sehän on ihan miniraha isosta ilosta. Tuskin rahaa ollenkaan.

Ulkona suunnilleen kaikki on siinä kunnossa, että viisimetriset lumihanget saavat taas sataa. Viimeiset, kellarin ikkunan edessä kypsyneet chilit ovat juuri kuivurissa. Kourallisen käytin paholaisenhillon tekoon.

Tätä paprika-sipuli-valkosipuli-chili-lisuketta on meillä kulunut kiitettävään tahtiin. Tämän satsin kanssa paholainen oli erityisen antelias juuri chilin suhteen. Nyt olisi Halloween-hillo kohdillaan.

Kohti marraskuuta, ihmiset. Ei olla huomaavinaan.

Ulkoilu innosti orkideoja

Kesä 2013 oli säiden puolesta kerrassaan huikea, ainakin jos auringosta ja lämmöstä tykkää. Orkideat tykkäävät molemmista, tosin aurinkoa ei eivät halua lehdilleen suoraan vaan katveen kautta. 

Pidin kaikkia perhosorkideoja kesän ulkosalla. Ne tuntuvat saaneen siitä hyvää vauhtia kukintaan, varsinkin tämä valkoinen yksilö. Viisi kukkavanaa, 24 auennutta kukkaa ja 10+ nuppua vielä odottamassa.

Viime talven saldo kasvilla oli neljä kukkavartta ja 18 kukkaa, näyttää paranevan vanhetessaan tämä kolme vuotta hallussani ollut taho – vaikka joutuikin kesällä umpipurkkiin kasvamaan.

Pidän kasvia nyt eteläikkunalla, jossa se saa lempeää syysaurinkoa, jos se vaan paistaa. Illanratoksi sen voi siirtää ihailtavaksi takan viereen, sinne, missä itsekin istuskelee.

Muutkin perhosorkideat (Phalaenopsis) pukkaavat nyt kukkanuppua ja olen niistä jokaisesta kovin iloinen. Suurin riemu syntyi viime marraskuussa hankitun Oncidium/ Odontoglossum/niiden risteymä -orkidean vierellä. Olen odottanut ihan piukkana merkkejä siitä, että tämä itselleni uusi orkideamuoto osoittaisi mahdollisuutta alkaa kukkia uudestaan.

Pitikin oikein ääneen kiljahtaa, kun löysin lehtiruusukkeen tyveltä todellakin kukkavanan alulta näyttävän puikon.

Eikä mitään. Viikon päästä löysin toisen!

Nyt on jännät paikat, toivottavasti en tyri mitään... Vaikka puikuloista syntyisi vain yksi kukka, se tuntuisi mahtavalta. Tämä orkidealaji(ke) tykkää tasaisesta kosteudesta, ja jos kaikki menee putkeen, niin voi kiittää itseään ainakin jonkinlaisesta säntillisyydestä.

Kasvihuoneesta hain ennen pakkasia viimeiset samettikukat ja muutaman chilinoksan sisälle. Sammarit kestivät yllättävän hyvin, noin viikon ne näyttivät oikein raikkailta.

En ajatellut istuttaa tänä syksynä yhtään kukkasipulia, mutta jälkikasvu toi naapurista tuliaisiksi ihanat narsissit 'Salomen', 'Spring Priden' ja öhöm, 'Geraniumin' :)

Geranium on tasettinarsissi, joka näyttäisi varmaan upealta myös leikkokukkana, jos vaan suinkin raaskisi maljakkoon napsaista...

Kellarissa talvehtivat pelargonit ovat vielä ponnistaneet ilmoille kukkia. Keräsin niistä pienen kesämuiston.

Muistellaan vielä hetki mennyttä kesää, mutta kohta aletaan valmistella seuraavaa. Talveen ei jäädä vellomaan. (Muistuttakaa sitten heikossa hetkessä kiemurrellessani, että olen näin sanonut, hah.)

Glitterkäpyjä koristeeksi

No tulipas tyhmä otsikko. Ei kai glitterkävyt kelpaa kuin koristeeksi, ei niitä ainakaan syödä kannata. (Tai mistä minä tiedän, vaikka kannattaisikin, mistään ei ihan varma voi tässä maailmassa olla.) Mutta saivartelut sikseen, koristekäpyjen äärellä tässä ainakin nyt ollaan.

Ensin tarvitaan kasa käpyjä. Kaikenlaiset kävyt käyvät, mulla oli tarpeistona kuivuneita tämänvuotisia männynhedelmiä.

Kävyt ovat kyllä tosi kauniita koristeita ihan sellaisenaan, olen käyttänyt niitä muun muassa joulu- ja pääsiäiskukka-asetelmissa peittämässä mustaa multaa. Mutta nyt teki mieli hiukan askarrella, joten kipaisin kaupasta kimalteita ja pari tölkkiä spraymaalia sekä kellarista siimaa.

Tein siimasta kävyille ripustuslenkit ihan vaan sitomalla pätkän ensin kävyn "rungon" ympärille ja solmimalla "hännät" loppupäästä yhteen.

Sitten suihkuttelin maalia roikottamalla käpyä lenkistä kumihanskat kädessä pahvilaatikon sisällä ja kostean maalikerroksen päälle ripsin kimalletta. Maalia kului hirmuisen vähän. 

Valmiin kävyn ripustin omenapuun ulokkeeseen kuivumaan. 

Tein käpysiä parisenkymmentä. Enemmänkin olisin voinut tehdä, oli tosi kivaa puuhaa, mutta ovensuuvalaisimena toimiva männynkäkkärä ei olisi vetänyt oksilleen enempää.

Pienistä puuhista sitä voi ihminen tulla iloiseksi. Melkeinpä hiukkasmaisista asioista.

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa ja pirteyttä alkavaan viikkoon – näyttää siltä, että reipas pohjoistuuli pitää siitä pirteydestä osaltaan huolta, pysytään voimakkaina!

Kaapin paikka ja ovivalo

Katselin eilen syksyisää pihaa ja tuumasin, että ensi keväänä sen teen. Riipaisen mäkeen erään kirsikkapuun, joka on väärässä paikassa eikä tee satoa (ja jonka perään en niin vakavasti ole, että alkaisin perehtyä hänen sielunelämäänsä runsaan sadon toivossa ja siinä tiedossa, että saan sitten huputtaa puuta ja suojata satoa linnuilta).

Puu on tullut tontille lahjana, joten olen ollut ymmärtäväinen sitä kohtaan. Mutta nyt päätin niin sanotusti luopua siitä, heti lumien sulettua.

Hetkinen.

Miksi pitäisi odottaa niin kauan? Fiskarsit käteen ja saman tien naksuttelemaan. Vartti siinä meni maksimissaan, ja kirsikkapuu oli nätissä pinossa.

Se on nimittäin niin, että jos ei itse määrää kaapin paikkaa puutarhassaan, niin pian huomaa katselevansa puutarhaa, josta ei tykkää. Ja sehän on ihan pölhö tilanne.

Puusta jäi töröttämään runko, johon eivät voimasakset riittäneet. Sahaa tässä tarvitaan, mutta sitä ennen nautitaan voimatoteemista. Minun puutarhani, minun päätökseni. Ugh. Siinä on todiste.

Taustalla olevat ruukut ovat myös muistutus Järkevistä Päätöksistä. Daaliahuuma oli ajautunut siihen pisteeseen, että talvehditettavia juurakoita olisi ollut toistakymmentä ruukullista, mutta tilaa ei läheskään niin monelle. Kysyin naapurilta, hän otti mielellään osan. Kas näin, taas voitti älyn ääni. (Ja keväällä voi hyvällä syyllä innostua taas.)

Nyt ei innosta juuri mikään, puutarhassa ainakaan. Syyspuuhat ovat aivan hirveän tylsiä, pelkkää raivaamista ja siivoamista ja vielä voimissaan olevien kasvien kohta tapahtuvan kuolemisen jännittämistä. 

Ainoa valopilkku (tai tarkalleen ottaen montakin valopilkkua) löytyi männynkäkkäräoksan koristelusta. Lisää koristeita on tulossa, nyt valot on kieputettu pohjiksi.

Näkee meinaan kotiansa tulla hiukan pimeämmälläkin kelillä. 

Led-lamput on kivan pyöreät pallukat, tykästyin niihin kovasti. 

Nytpä ne posottelevat iltakuudesta aamukahdeksaan tuikkua ympärilleen. Joulun alla ajan saa venyttää iltakolmen ja aamukymmenen välille, mutta siitä lähdetään taas pitenevän päivän suuntaan. Se on lämmittävä ajatus. Jopa hiukan innostava!

Minipuutarhassa chilipuun alla

Kesä alkaa olla mennyttä aikaa ainakin lämpötilojen puolesta, kovin tuntuu kalsalta pitkän kuuman kauden jälkeen tällainen +10 astetta koillistuulella höystettynä. Hurr.

Kesää voi kuitenkin yrittää jatkaa sisätiloissa miniatyyriversiona. Kerätään puutarhasta monenlaista pientä ja kootaan niistä uusi todellisuus. Tässä chili (Capsucum annuum) 'Malawi', joka on varsin matala- ja kompaktikasvuinen lajike.

Kasvista tulee asetelmaan hedelmäpuu. Otin sen ulos saviruukusta, typistin hiukan juuristoa ja istutin pienempään muoviruukkuun.

Minipuutarhan ruukuksi valikoitui nurkissa pyörinyt laakeahko ja matalahko muovipurkki. Täytin sen yli puoleenvälin hiekoitushiekalla, laitoin suodatinkangasta eristeeksi ja lisäsin hienoa hiekkaa päälle.

Aloin väkerrellä asioita hiekkaan sen suuremmin suunnittelematta. Halusin savimosaiikkisen oleskelualueen, sen tein ruukunpaloista, joita nasauttelin vasaralla vielä pienemmiksi palasiksi. 

Halusin myös uima-allasalueen. Sen laatoitus on vastikään rikkoutuneesta murokulhosta, allas on yleensä dippikastikekäytössä.

Chilipuun upotin hiekkoihin siten, että ruukun yläpinta jäi hiukan ison ruukun reunoja alemmaksi. Suodatinkankaaseen leikkasin reiän siihen kohtaan ja käytin palasen suojaamaan chilin multia kateainekselta.

Katteeksi murskasin lekalla (no okei, mies auttoi vähän, kun kylmä ilma meinasi kangistaa) Kekkilän koristehiekka-pikkukiviä pienemmäksi muruksi. Miniatyyripuutarha voisi olla hienoimmillaan pienoismaailma, jossa mittasuhteet on tarkkaan harkittu. Nyt meni ihan näppituntumalla, mutta pienempi hiekka näyttää siis paremmalta kuin "isot lohkareet" tässä kohtaa.

Oleskelualueiden ulkopuolinen hiekka peittyi sammaleeseen. Sen funktio on muistuttaa nurmikkoa...

Uima-allas olisi voinut olla sinisävyistä posliinia tai lasia, mutta kun mentiin valkoisella, niin tein vedestä turkoosia. Veden värjäämiseen on oiva konsti: kuivuneet tussit. Kun väri ei enää suostu tulemaan kynän kärjestä ulos, niin kynän voi hyvin katkaista tai avata toisesta päästä ja liottaa värin säiliöstä veteen. (Säiliön väri ei hevillä kuivu, kertoo lasten askarteluista kertynyt kokemus.)

Ulkona, isossa maailmassa, hiekkapolun reunamilla kasvaa sinnikkäästi jotain mehikasvia. Napsaisin sieltä yhden tupsun pensaaksi oleskelualueen kupeeseen.

Oleskelualueelle voisi tehdä pöydän ja tuoleja, niistä on jo pieniä ideoita mielessä. Samoin alueelta voisi olla kulku allasalueelle, jolloin nurmikon yli täytyisi olla joku kulkureitti. Koska ruoho on noin korkeaa, niin kyseeseen taitaa tulla vain silta ;)

Allasalueen kukat ovat mörkösammareita (kasvi, johon olen jo itseasiassa ihan ihastunut). Kukat ovat pienissä muoviputkiloissa (niissä, joissa esim. leikkoruusut kukkakaupassa laitetaan), putkilot on upotettu hiekkaan.

Tällainen on siis jättisamettikukan yksi kahtiataitettu taimi, mutta ihmeesti siitä saa materiaalia myös minisysteemiin...

Tässä siis perusta minimaailmalle, johon voisi halutessaan lisätä elementtejä. Toivottavasti sammal suostuu elämään sisälämpötilassa hiekkaan istutettuna, joka päivä täytyy kyllä muistaa suihkutella.

Mutta eihän tämä(kään) niin vakava projekti ole, uusitaan materiaaleja sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.

Pääasia, että kesä sai hiukan jatkoaikaa.

Hyvää uutta viikkoa – ja alkavaa lokakuuta! Pysytään lujina.

Liaanin syntymäpäivä

Into-Liana täytti syyskuun alkupuolella yhden vuoden. Varsinaisia juhlallisuuksia ei pidetty (unohtui!), mutta huomiota hänelle on annettu noin muuten.

Into vietti kesän paahteisella eteläikkunalla, jalat saviruukussa. Vettä kasvi sai aina kun muistin. Se ei näyttänyt loppukesästä kovin hyvinvoivalta.

Keltaisia lehtiä, ruskistuneita lehtiä, harvahko kasvusto.

Juuret olivat jo tulleet ulos pohjareiästä, joten hankin Intolle uuden, isomman asumuksen. 

Siirryttiin muovimaailmaan, kun saviruukuissa loppuivat sellaiset koot, jotka olisivat mahtuneet pöytätason ja Inton tyven väliin. Muoviruukuista löytyi tällainen hiukan korkeampi mutta selvästi leveämpi malli, jossa juuriston pitäisi nyt mahtua jonkin aikaa kasvamaan.

Muutama viikko ruukunvaihdosta ja lehdistö näyttää paljon paremmalta.

Kukkiahan Into ei odotuksista huolimatta tänä kesänä tehnyt, joten tarkkaa lajia en ole pystynyt vieläkään määrittämään. Mucuna-sukuunhan hänen kuitenkin jo tiedetään kuuluvan. (Täällä enemmän liaanin vaiheita.)

Into ei kuki, mutta Inton koti kukkii. Tai no tarkalleen ei kuki vielä, mutta saattaisi kukkia, jos kaikki sujuisi yllärikasvin kannalta suotuisasti.

Kun multasäkistä loppui tavara, niin kaivelin laiskuuksissani hiukan lisää multaa ruukkuun tyhjennetystä orvokkikorista. Orvokin taimi tuo ei kyllä ole, mutta mökinihmekukan taimi se hyvin voisi olla: orvokit kasvoivat sen vieressä, ja uutterana siementäjänä MIK on ampunut kuulan sinnekin. 

Tässä se nyt päätti alkaa kasvaa, liaanin varpaissa, matkalla kohti suomalaista syvintä syksyä ja pimeitä periodia. Onnea vaan, sano.

Ulkonakin kasvaa optimisteja, kylmän kalsassa kasvihuoneessa kukkii chili 'Aji Finlandia'.

Taivasalla ulkona chilit eivät kuki, mutta yrittävät kovasti kypsyttää loput raakileensa.

Myös snack-paprika pinnistelee värin vaihdossa.

Viimeiset pari yötä ovat kyllä olleet niin jäätävän kylmiä, että ihme, että eivät ole kaikki sinnittelijät jo paleltuneet. Viikonloppuna täytyy kantaa pelargonit kellariin säilöön, tuskin tämä tästä enää kesäksi muuttuu tämän vuoden puolella.

Kasvihuone tarvitsee varmaan tyhjentää kokonaan. Nämä kesävärit näyttävät nyt kyllä turhan kirkkailta ja letkeiltä.

Mukavinta olisi koristella kasvari syyskasveilla ja valoilla ja lyhdyillä, mutta realismi huhuilee. Huone pakataan taas täyteen ruukkua ja kalustetta ja ruohonleikkuria, lumelta turvaan. Sitä näkyä ei paljon viitsi led-valoilla koristella.

Siitä huolimatta ja just sen takia; hyvää alkavaa viikonloppua itse kullekin.