5. marraskuuta 2011

Välikauden värejä

Ei tule talvisia kelejä, ei. Lämpötila on päivisin edelleen 8-10 asteen hujakoilla, eikä öisinkään pakkanen pure. Siksi pihalla voikin ihastella esimerkiksi samettikukan pikkuisia aurinkoja.


Toki ympäröivistä kasveista ja muusta näkee, ettei tässä nyt ihan elokuuta elellä, eikä näitä kukkia enää pilvin pimein ole, mutta joitakin kuitenkin. Ja kovasti ovatkin arvossaan, sillä kysyntää olisi moninkertaisesti tarjontaan nähden....

Nurtsilla kököttää lehtikasoja, joita pitäisi kerätä pois. Haravointi ei ole ihan niitä mun favoriittihommia, joten ehkä tartun toimeen vasta huomenna. Nämäkin keot on miehen taannoisen inspiraation tulosta ;)


Koiraherra on kyllä innokas apuri, hän muun muassa merkitsee kaikki kasat lopulta omistukseensa nestemäisellä leimalla. Hmm.

Kesällä kasvatetut akileijat ovat vankistuneet varsin hyvin, näyttävät jopa ihan oikeilta perennantaimilta.


Ei ole halla heitä haukannut, kun noin vihertävät. Toivottavasti tajuavat kuitenkin, että on syksy, eikä kevät.

Tästä en keksi näppärää aasinsiltaa maitotölkkeihin, joten läväytän asian ihan vaan näin suoraan... eli että tykkään kovasti Valion uusista design-maitotölkeistä, erityisesti tästä Klaus Haapaniemen versiosta.




Tässä on kyllä varsin viehkeä kissa, ja nuo kukat ovat aivan ihania. Täytyy ihan juomalla juoda maitoa, että saa ihailla purkin kylkiä ruokapöydässä!

K. Haapaniemi on muutenkin varsin ansiokas luonnonelementtien kuvaaja, kuten Iittalan Taika- ja Korento-sarjat osoittavat.


Ah noita unikoita, ovat kyllä herkullisen muhevia, puhumattakaan korennon säpäkkyydestä. Toiset ne osaavat!

Olen ostanut lähikaupasta Reilun kaupan ruusunipun kotiin viikonloppuisin. Osa kimpuista on ollut ihan priimatavaraa, osassa kaikki ruusut eivät jaksa avautua tai niiden lehdet kuivuvat parissa päivässä.

Tämä kimppu oli hiukan epäkuranttia tavaraa, mutta kovasti se on ilahduttanut siitä huolimatta.


Viidellä, kuudella eurolla saa mukavan ripauksen kesää. Se on pikkuhinta toivon ylläpidosta näinä marraskuun pimeinä iltoina. Kohta taas alkaa kasvun aika.

2 kommenttia:

  1. Alkutalven paikalle venyvä syksy on saanut siirtämään ei niin kivoja hommia aina huomiselle, että samoin täällä haravointi ei innosta..

    Hieno kuvitus maitopurkissa, pitääkin ostaa yksi jotta pääsee lähemmmin tarkastelemaan kukkien yksityiskohtia. Lautasessa on myös upea korento, olen ihastellut samoja sarjoja mutta koska kaapit on jo tarpeeksi täynnä astioita yhdelle en ole vielä sortunut. Äitini pikkuserkku on muuten suunnitellut Runo sarjan, siinä on myös jänniä kukkia. Harmi ettei kaikkia sarjoja voi kerätä, onneksi kukkien siemeniä on huomattavasti edullisempaa kerätä ;)

    VastaaPoista
  2. Mitenkäs se meni, että "jätä tänään tekemättä kaikki, minkä voit tehdä huomenna"... Eilen tosin miehen siivellä notkuin pihalla noita lehtikasoja siivoilemassa, kyllästyin kyllä huomattavasti aikaisemmin kuin hän. Huoh, että osaa olla tylsä vuodenaika :(

    Tuo Runo-sarjakin on aivan ihana! Ja vielä sukulaisen kädenjälkeä, kyllä sun Hanna täytyy sitä kerätä ainakin muutaman esineen verran :) Ei mullakaan ole tuota Korentoa kuin tuo yksi lautanen, mutta siitähän sitä saa kummasti jo iloa irti. Täytyykin tutkailla tuota Runoa sillä silmällä, että mitä pientä sitä voisi heivata ullakon uumeniin ja korvata kauniimmilla... jotain ankeita murokulhoja taatusti löytyy kaapin perukoilta.

    Kiitos "vinkistä", tästä sain itselleni kivan joululahjaidean... täytyyhän sitä itseäänkin ilahduttaa jouluostoksilla juostessa, heh.

    VastaaPoista