22. syyskuuta 2014

Metsämuisto

Kävin metsämaisemissa, asettelin maisemasta muiston.


Kuivaa ja aurinkoista ja ihanaa oli. Metsä taitaakin olla parhaimmillaan juuri näin syksyisin, luulen.

Kotipihalla odottaa ruukkujen tyhjennykset ja talvisäilytettävien kasvien kiikuttaminen kellariin. Ei sitä innostavinta tekemistä, ei. Mutta ehkä tämä harrastus ei irrota otteestaan ensi vuonnakaan, joten on vaan tartuttava painavaa astiaa märistä reunoista.

Värikästä viikkoa, ihmiset!

Ps. Kuvan jäkälät pääsivät takaisin maahan, olivat hetken lapiota paossa. 

6 kommenttia:

  1. Syksy on tietyn luopumisen aikaa ja niitä kippoja on vaan raahattava, jos aikoo talvettaa.
    Keväällä on sitten mukava raahata takaisin kevätaurinkoon paistattelemaan :)

    VastaaPoista
  2. Totta tuo on. Jos jättäisi kaiken talveksi ulos, niin keväällä ei olisi pelkistä ruukuistakaan enää kovin hyvään käyttöön... kostea multa jäätyy ja sulaessaan sitten laajenee ja posauttaa savet halki. Siinä olisi laiskan tarhurin palkinto ;)

    VastaaPoista
  3. Monta syyshommaa on minullakin tekemättä. Onpahan hyvä syy olla ulkona ja nauttia raikkaasta säästä. Hrr..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vähän lämpeni, tällaisena viikonloppuna sitä viitsii näitä purkuhommia jollain tavalla tehdäkin...

      Poista
  4. Ihania syysherkkuja, nyt tuli mulle ihan pakottava tarve päästä metsään. Huomenna, pakotan Husbendin vielä mukaan ;) Tänään vipattiin pari kesäkukkaa veks ja tilalle tuli kanervat, kai se on uskottava että syksy tää on. Nää puuhat ei kyllä kiinnosta pätkääkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, metsään kannustan menemään, jos siltä suinkin tuntuu :) Kanervia on framilla mullakin, ei auta ihmisen kuin sopeutua (hammasta purren).

      Poista