(Bloggerilla on nyt semmoiset kuviot, että se ei anna asettaa kuvia keskelle ruutua. Juueisitten.)
Keikillä on jo reippaat omat ilmajuuret, eli sen voisi terävällä veitsellä irrottaa emostaan ja asetella nätisti omaan yksiöönsä. Ajattelin odottaa tuon kukinnan loppumista, jos kuitenkin sählään ja katkaisen kukkavarren. Toisaalta sen saisi tietysti talteen maljakkoon, (perhos)orkidea kestää leikkona varsin mukavasti.
Keikillä on jo reippaat omat ilmajuuret, eli sen voisi terävällä veitsellä irrottaa emostaan ja asetella nätisti omaan yksiöönsä. Ajattelin odottaa tuon kukinnan loppumista, jos kuitenkin sählään ja katkaisen kukkavarren. Toisaalta sen saisi tietysti talteen maljakkoon, (perhos)orkidea kestää leikkona varsin mukavasti.
Kurkkasin keikin takapuolelle, ja huomasin, että hän ei kasvata pelkästään ilmajuuria, vaan tyvestä pukkaa myös omaa kukkavartta. What?
Wikipedian mukaan tämä on tyypillistä toimintaa phalaenopsikselle, vaikka Geranium törmääkin siihen ensi kertaa. Nyt pitäisi vaan rohkaistua nypsäisemään keiki omilleen, mutta uskaltaako sitä nyt sitten, kun kukkavanakin on tulossa. Näitä miettiessä aika kuluu ja "ongelma" ratkennee.
Tähän väliin muuten semmoinen tieto, että valoisa aika lyhenee enää hassun kuuden viikon ajan. Aatelkaas! Kohta se on kevät taas!
Mutta kun kevät ja etenkin kesä koittaa, niin olen tarkempi näiden perhosorkideojen ulkoilutuksesta. Viime kesäkuuhan oli melkoisen vetinen, ja kun kasvit viettivät sen taivasalla, niin pienimmät ja herkimmät kokivat turhan kovia. Sain viime talvena lahjaksi orkidean, jossa oli kolme keikiä. Istutin ne omilleen, ja kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes tuli se sateinen ulkoilukausi ja unohdin kasvit omilleen. Ne pienet mädäntyivät ihan suvereenisti. Snif. Byääh.
Perhosorkidea ei siedä sitä, että vesi kerääntyy sen lehtiruusukkeen tyveen, sitä pitää normikastelussakin välttää. Mutta aika rohkeasti olen ulkoiluttanut näitä muutaman vuoden ikäisiä perhosia kesäajan, paras tulos tulee puolivarjossa tai varjossa ja ehdottomasti sateelta suojassa. Mieluummin kuivanlaista kuin turhan märkää, se tuntuu olevan perhosorkidean elämän tae näillä meidän leveyksillä.
Mullakun ei koskaan ole ollut orkideoita, niin en tiedä noista mitään! Mutta kaunis on. Jotenkin olen tässä juurikin tämän syksyn aikana ajatellut, että voisi kokeilla tuota, on kuulema niin helppo kasvattaa ;)
VastaaPoistaHelppoja kuin heinäseipäät, sanoisin. Kun vaan odottaa, niin uudet kukkavarret ilmestyvät jossain vaiheessa. Kastelu kerran viikossa upottamalla niin, että harmaat juuret muuttuvat vihreiksi, ja kukkavarsien aikaan loraus lannoitetta sekaan. Syksyllä ja talvella valoisin mahdollinen paikka, aurinkoiseen aikaan ei suoraa auringonpaistetta. Niillä mä olen mennyt, ja orkideat ovat ilmeisesti sopeutuneet. Kokeile ihmeessä!
PoistaMulla nuo ovat kertakäyttökukkia, häpeän myöntää. Teikäläisellä on taito hyppysissä :)
VastaaPoistaNooh, ei siinä mitään hävettävää ole :) Mutta helppoja nämä ovat, kun vaan jaksaa odottaa, niin uudet kukat tulevat. (Ks. ylläoleva kommentti.)
PoistaSain tuttavalta keväällä keikin (Phalaenopsis) ja laitoin sen vesipurkkiin. Syyskesällä keiki alkoi kukkimaan. En ole vieläkään saanut sitä istutettua. On viihytnyt vespurkisssa jo monta kuukautta.
VastaaPoistaKiitos Gitta, olipa hauska kuulla tuosta! Eli vesipurkkikin riittää hyvin kasvualustaksi, kiinnostava havainto. Moneen sopeutuvat siis nämä kasvit.
PoistaUpeaa! Minullakin orkidea on kertakäyttökukkana:) Meillä ei riitä valo eikä viileys.
VastaaPoistaValon kanssa on Suomessa kyllä niin ja näin, ihan kaikkien huonekasvien kanssa. Mutta kyllä nämä pärjäävät ikkunasta tulevalla valolla, kunhan syksyllä ja talvella suunta on mieluusti etelään tai länteen. Aurinkoisena kautena ei siedä suoraa paistetta, lehdet palavat tummille rei'ille.
PoistaViileyttä eivät perhosorkideat erityisesti kaipaakaan, huonelämpötila (yli 18 astetta) on niille mieluisa. Kesällä olen tosin antanut niiden olla ulkona viileinä öinäkin, eivät ne siitä ole pahastuneet, monenlaista oloa tuntuvat sietävän :)
Olen myös kertakäyttö orkideakasvattaja. Tai en ole montaa kertaa kokeillutkaan niiden uudestaan kasvatusta, koska ei oikein lähtenyt uuteen kasvuun.
VastaaPoistaJoo, pitkähköä odotusta vaatii se uusi kukinta, voisin sanoa, että vuoden verran ostohetkestä. Mulla nämä useamman vuoden ikäiset alkavat kukkia aina syksyllä, ehkä se on joku valon määrän väheneminen, kun sen tekee, mutta uusia kukkavarsia ei synny keväällä eikä kesällä, silloin kasvattelevat lehtiä. Hauskaa on kyllä odotella, että tuleeko niitä kukkavarsia ihan oikeasti taas... ja kyllä niitä on jokaisen perhoskämmekän kohdalla tullut, ihan itsestään :)
PoistaKertakäyttö on ihan sallittua, no prob :) Mutta jos jaksaa katsella pelkkiä lehtiä useamman kuukauden, niin uusi kukinta on varma. Ei tarvitse ihmeitä tehdä, odottelu ja kastelu tosiaan riittävät. Valoahan ne kaipaavat tähän vuodenaikaan, valoisin mahdollinen ikkuna tuntuu olevan syksyllä ja talvella paras.
VastaaPoista