F = fräken

Aakkosten kuudes kirjan johdatti toisen kotimaisen äärelle, kun tontti 559:llä ei kasva esimerkiksi freesiaa tai fiikusta. Sen sijaan sillä pyrkii iloisesti kasvamaan fräkeniä, tarkalleen ottaen åkerfräkeniä.

Siis peltokortetta.

Olen kylläkin nyppinyt heidät alkukeväällä pois kukkapenkeistä, joten esimerkki piti hakea kunnan tiluksilta, aidan toiselta puolen. 

Peltokorte kasvaa kahdessa muodossa: keväällä ruskeana puikulana, kesällä vihreänä hörsönä. Sen toinen nimitys onkin (tai ainakin joskus ollut) kukonkuusi.

Rikkakasvina peltokorte on viheliäinen, sillä sen juuret yltävät jopa toista metriä syvälle. Puutarhassa se ei ole niin iso ongelma kuin pelloilla, sillä isommat perennat vievät siltä maanpäällisen lebensraumin. Peltokorte/ åkerfräken (Equisetum arvense) kasvaa melkoisesti missä vain, sillä saa kiviaidankin vihertämään.

Jos joku innostui peltokortteesta koristekasvina, niin Wikipediasta lisää, suomeksi tai ruotsiksi. Minä en.

Sen sijaan esittelen toisen, huomattavasti kauniimman F:n, jota tosin valitettavasti tontilla ei kasva. Se on trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla viihtyvä frangipani.

Frangipani (temppelipuu, Plumeria-suku) on 1-3 metrin korkuinen puu, joka kukkii valkoisin, keltaisin, punaisin tai vaaleanpunaisin kukin. Ja huom, tuoksuvin kukin. Erittäin hyvän tuoksuisin.

Tämä yksilö houkutteli neniä Thaimaassa, sen klooni Kreikassa. Tämä valko-keltainen väri tuntuu olevan yleisin, punaista olen nähnyt jonkun verran. Mikäli se mitään mistään todistaa, heh.

Ja kun Kreikkaan pääsimme, niin otetaan vielä yksi F. Nimittäin taiteilija Nikos Floros. Hän on tehnyt näyttäviä asuja juomatölkeistä.

Amerikkalaistunut kreikkalaistaiteilija teki 14-osaista pukukokoelmaa viisi vuotta. Inspiraationsa hän sai Maria Callasin puvustuksista muun muassa La Traviata ja Madame Butterfly -oopperoissa. 

Floros keräili tölkkejä ravintoloista ja roskiksista ja sai ymmärrettävästi hämmennystä osakseen. Hän repi tölkit pieniksi suikaleiksi ja "kutoi" niistä teoksensa. Kokoelman tekemiseen kului yli 20 000 tölkkiä. 

Kokoelmalla hän on kerännyt rahaa uuteen, Ateenaan rakennettavaan oopperataloon. Osa töistä on ostettu kreikkalaiseen museoon.

Floros kertoo halunneensa tehdä taidetta kulutustuotteista, koska "ostoskeskukset ovat nykyajan temppeleitä, jossa ihminen tuntee olevansa olemassa. Ostan, siis olen." 

Hieno puvusto on nähtävissä kokonaisuudessaan täällä.

Pop-taiteellista ja rikkaruohon valtaamaa sunnuntaita teillekin, arvon ihmiset!

E = eau de kasvi

Meinasi tulla tEnkkapoo. E:llä alkavia kasveja ei liiemmin mulla kasva, vain jotain satunnaista elämänlankaa (Ipomoea) ja erittäin-huonosti-pärjääviä-ruusuja ja entisiä-mooseksenpalavapensaita. Joten tämä postaus koskee kukantuoksuisia Eau de Toiletteja. Tämä on siis Suuri Naistenlehtinumero, tervetuloa mukaan!

Tiedän, että moni on yliherkkä tuoksuille enkä itsekään tykkää aamuisin bussissa Yön Kuningattarelle loimuavista kanssamatkustajista tai ennen jumppatuntia Tropiikin karkkikauppa -nimistä aromia nahkaansa suitsuttavista, mutta kun hajuvettä ei hölvää ja se on tunnelmaltaan raikkaan kepeää, niin mielelläni semmoista nuuhkin ja itsekin aamuiholle pienen hömpsyn spruitsaisen.

Jos tässä kohtaa alat tuntea ärtymystä aihetta kohtaan, niin suosittelen palaamaan seuraavan postauksen aikoihin, silloin puhumme Oikeista Puutarhatuoksuista...

No niin. Sitten "kokoelman" pariin. Pitkäaikainen suosikkituoksuni on L'Occitanen Verbena.

Valmistajan mukaan "Verbena on peräisin erittäin laadukkaasta ja puhtaasta verbena-uuteesta Korsikasta. Sitrustuoksu piristää ja vilkastuttaa aistit samalla lievittäen väsymystä ja stressiä." Noh, sitruunainen tuoksu tosiaan on, ehkä se vilkastuttaa aistejakin nanosekunnin tai kaksi, mutta tärkein ominaisuus siinä on se raikas odööri.

Tästä tuoksusta innostuneena ostin saman valmistajan Paeonia (pioni) -tuoksun lennossa jostain taxfreestä. Mutta metsään meni. Ei ollut mun juttu ollenkaan, jostain syystä. Mutta pullo on aivan ihana, silmäkarkkinen.

Valmistajan mukaan tuoksu sisältää "pioni-uutetta Drômen alueelta Etelä-Ranskasta." Kiva ajatus, sen totuudenmukaisuudesta ei tietysti ole takeita. (Sorry vaan, olen se kriittinen ja skeptinen tapaus.)

Uusi lemppari on Clean-sarjan Warm Cotton, joka tuo todellakin mieleen lämpöisen puuvillan. Ja kasvihan se on puuvillakin, sopii siis suburbiatarhurille mainiosti.

Pieni pullo, ja kohtuuhintainen (n. 25 euroa), joten tästä sarjasta voisi ostaa jonkun toisenkin version.

Talvella tykkään käyttää Hermésin Eau Claire des Merveillesiä. Ihana, rikas tuoksu, joka sekin ponnistaa kasvimaailmasta.

Kas tuoksu sisältää Evernia prunasrtia eli Oakmoss (tammisammal/ tammijäkälä) -nimistä flooraa.

Kuva: Wikipedia

Wikipedian mukaan (E niin kuin) Everniaa kerätään hajuvesiteollisuuden tarpeisiin keskis-eteläisen Euroopan maissa ja kuljetetaan Ranskaan Grassen alueelle, jossa siitä tehdään uutetta. Oakmossin tuoksua kuvaillaan puumaiseksi, teräväksi ja hiukan makeaksi. Se on monen sypressi-tyyppisen tuoksun pohjana.

(Oo, tämähän alkaa mennä ihan kosmetiikkabisneksen reviirille. No, ainahan sitä pitää tulla omalta mukavuusalueeltaan hiukan ulos.)

Näiden lisäksi mulla on yksi jännä tuoksuaarre tehtaan muoveissa odottamassa sitä hetkeä, kun raaskin ottaa sen käyttöön.

New Yorkista ostin nimittäin Hermésin Un Jardin sur le Toit -nimisen uuden tuttavuuden. Se on valmistajan mukaan hedelmäinen, vihanneksinen ja kukkainen tuoksu, joka sopii naisille ja miehille.

Tähän puutarha-sarjaan kuuluu neljä tuoksua. Kyseinen vihreäpulloinen yksilö on saanut inspiraationsa katolla kasvavasta villiruohosta, omenapuusta ja magnoliasta. (Vihannesosastosta ei puhuta mitään.)

Taustatarinan mukaan Pariisissa, muotitalon pääkonttorin perinteikkäässä osoitteessa 24 Faubourg on salainen puutarha. Se sijaitsee rakennuksen katolla, kuten pakkauksen etuosaan on piirretty.

Tiedä häntä, onko tarina tosi, mutta tässä kohtaa se skeptinen ja kriittinen tapaus on ottanut tauon. Tähän minä haluan uskoa. Onpahan hyvä syy mennä paikan päälle joskus omin silmin toteamaan. E niin kuin elämysmatkailua :)

Ja seuraavassa tarinassa palaamme tukevasti maan pinnalle ja taatusti luomuihin tuoksuihin. Sarjassa vuorossa on F-kirjain. Helppoa kuin heinäsuofan teko.

D = daalia

Daalioiden kohdalla on tapahtunut joku aivotiltti. Niitä on hankittu aina vaan lisää ajatellen, että eihän niitä ole kuin se yksi tai kaksi ruukullista. Että hyvin mahtuu kellariin talveksi, paina vaan "Tilaa"-näppäintä.

Nyt kun katson eteeni, niin tajuan, että tämä loppuu tähän. Ei nuo mahdu meillä mihinkään talveksi. Hyvä kun mahtuvat kesäksikään, tämä on kuitenkin vain yhden perheen kiinteistö. Ja minun perhe näyttää pääsääntöisesti koostuvan saviruukuista.

Tuolla seassa on myös mökinihmekukkaa (Mirabilis jalapa), joka niin ikään täytyy ottaa sisään talveksi. 

Daalioista on ymmärrykseni mukaan kasvussa seuraavia tapauksia:

Tummalehtiset arvotahot ovat piispoja, heitä on seitsemän.

Bishop of Auckland

B. of Canterbury

B. of Dover

B. of Lancaster

B. of Leicester

B. of Llandaff

B. of Oxford

Muut uudet tulokkaat ovat

Ace Summer Emotions

Catherine Deneuve

Ferncliff Illusion

Mick's Peppermint

Vanhastaan ruukuissa kasvaa mm.

Blue Bell

Edge of Joy

Eveline

Rebecca's World

Red Pigmy

Twlight Time

Saa  nyt sitten nähdä, kuka kukkii ja miten. En minä noista vanhoista ole pitänyt sen kummempaa huolta, nostanut vaan ruukkuineen lokakuun lopulla kellariin ja huhtikuun lopulla pikkuhiljaa kastellen ja totutellen takaisin ulos. Osa juurakoista alkaa aina talvella tehdä ohkaista ja kalpoista versoa, mutta olen tylysti napsinut ne poikki. Ei niistä oikein kasvaisi sellaisia oksia, joihin pukkaisi kukkanuppuja. Ötökät vaan iskevät meheviin olmeihin, jostain niitä häirikköjä löytyy talvellakin.

Tämä daaliakeräily saa nyt oikeasti loppua tähän. En henno nakata juurakoita syksyllä pois, mutten jaksa niitä kaivaa ruukuistaan ulos, turvelaatikoihin kompaktisti säilöön. Näiden kanssa nyt pitää elää, kunnes he siirtyvät luonnollista kautta daalioiden daivaaseen.

Hiukan saa vielä kukkia odottaa, mutta onneksi daalia kukkii hienosti, aurinkoisena syksynä ihan lokakuun lopulle asti. Tässä kuva lokakuun 30. päivältä vuonna 2011.

Aamuisin ikkunan takana hehkui keltainen pikkuaurinko ja iltaisin viereisessä puussa loimottivat jouluvalot. Siinä on ollut sekalainen syksy. Sellaistahan me tietysti toivomme sitten joooooooskus, kun moinen vuodenaika mahdollisesti tulee käsille. 

Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan duunataan mieleemme demo siitä, miltä tuntuu, kun ei tartte painaa duunii, ei dataa, ei doupata pahaa sumppii, vaan voi lukee dekkarii, funtsii kukkadetskui, miettii diipisti, milt kaikki döllää. Laittaa daamit vaan dödöö kainaloon ja dörtsit posee. Lähtee kesädiivana dallaa.

C = chili

No tämä aakkonen on helppo. Nimittäin C niin kuin chili.

Chili on Vuoden vihannes 2013. Tontti 559:llä sitä lähdettiin juhlistamaan kaikkiaan kymmenellä Capsicum-lajiin kuuluvalla tyypillä. Kaksi niistä oli kuitenkin makeita paprikoita ja yksi ei itänyt lainkaan, joten tulipuikuloiksi luokiteltavia on kasvussa seitsemää sorttia. Heidät kylvettiin tammikuussa.

Ensimmäiset maistiaiset on jo saatu takuutyyppi C. annuum 'Hot Super Chilli F1':stä.

Jos mietitte yhtä chililajiketta, jota haluaisitte kasvattaa vähällä vaivalla ja satoa saaden – ja ajattelitte vielä syödäkin sitä satoa eli hedelmä ei saisi olla superhyperpolttava, niin valitkaa tämä lajike. Menee ruukussa ulkoilmassakin, ei välttämättä tarvitse kasvihuoneen lämpöä. Aurinkoinen ja suojainen paikka riittää. Ja hedelmää tulee, kun hiukan antaa välillä (kastelu)lannoitetta.

Kyllä teki hyvän säväyksen salaatissa, tuoreen ananaksen kyljessä.

Hot Super Chilli F1 kasvattaa puikulansa ensin tummanvihreinä, josta ne nopeasti muuttuvat punaisiksi.

Myös punaisia, tosin paljon pienempiä puikuloita kasvattava C. annuum "Malawi Bird's Eye' on saanut satoa valmiiksi.

Tätä ajattelin kuivattaa kasvikuivurissa, kun on Chiliwikin mukaan hiukan kitkeränsorttinen tuoreena.

Suomalaisten jalostajien käsialaa oleva C. baccatum 'Fatalii Gourmet Aji Finlandia' kasvattaa isoa puskaa ja vinkeän muotoisia hedelmiä. Ainakin oman kirjanpitoni mukaan nämä kaikki ovat tuota samaa lajiketta.

Täällä laarien uumenissa niitä kasvaa, molemmissa yksi kasvi. Lisäksi laareissa kasvaa paria laatua tomaattia ja yhdet taimet pienempää chiliä. Jotain muutakin siellä on, mutta enää ei saa tolkkua, että mitä.

Paljon on tultu vain kuukaudessa...! Hellettä on piisannut niin, että napakkaa lämpöä ja/ tai aurinkoa värinsä vaihtamiseen tarvitseva C. baccatum 'Omnicolor' on tosiaan alkanut vaihtaa väriään.

Podi vaihtaa värinsä tuosta vaaleankeltaisesta ensin liilaksi ja siitä oranssin kautta punaiseksi. Metamorfoosi voi olla hidas, mutta eivätköhän nuo ehdi, kun nyt jo ollaan näin pitkällä. Hauska tapaus, joka tuntuu kasvavan ihan kivuttomasti (eli ötököttömästi). 

C. annuum 'De Cayenne' -podit kasvavat jännässä ryppäässä. 

C. chinense 'Caribbean Antillais'ia olen kasvatellut aikaisemminkin, itse asiassa viime (sateisena) kesänä, eikä se silloin tuottanut kolmesta taimesta kuin muutaman hassun marjan. Ei näitä nytkään ole kypsymässä riesaksi asti, mutta joitakin kuitenkin.

Näiden lisäksi kasvarissa kehittyy C. baccatum 'Quintisho', joka on aika iso pensas, jossa on pienen oloisia hedelmänraakileita. Saa nähdä, miten pärjäävät tuon tomaattiarmeijan alaisuudessa ja varjossa.

Jos satoa tulee yhteensä mukavasti, kuivatan osan ja teen niistä chili-lisukkeita, kuten tällaista rouskuvaa hiutaletta...

... ja pehmeän sipulista chilihilloa.

Ohjeet löysin thai-keittokirjasta, voin laittaa niiden tarkemmat reseptit eetteriin, kun kokkailupäivä koittaa. Mahtavia lisukkeita ovat esimerkiksi perus-pasta-askin kylkeen.

Chili- ja paprikakasvatuksissa tuli myös epäonnistumisia. Chili C. annuum 'Lombardo' ei koskaan edes itänyt ja paprika C. annuum 'Pinokkio' joutui sellaisen punkkihyökkäyksen kohteeksi, että katsoin parhaaksi nakata heidät mäkeen. Vaikka hedelmät olivat isoja ja hienoja, snif.

Lohtua tuo naksupaprika C. annuum 'Snack Pepper', josta voi pian ottaa ensipuraisun.

Paprika on tosiaan kompaktin kokoinen, sopisi mainiosti yhden naisen salaattiin. Tai samaisen naisen välipalaksi, jos hän ei mielisi suklaapatukoita vihannesten sijaan. Hmm.

Tulisenpuoleista alkanutta viikkoa kaikille!

B = basilika

Aakkosprojekti jatkuu luonnollisesti B:llä. Pähkintöjeni mukaan b:llä alkavia puutarhakasveja on suhteellisen vähän, ja tontti 559:llä niitä kasvaa varsin hintsusti. Onneksi yksi laji löytyy, nimittäin

B niinkuin basilika.

Kasvihuoneessa varttuu kaksi parvekelaatikollista tätä gloriöösiä yrttiä. Toiset tuppaat ovat sitruunabasilikaa (Ocinum basilicum).

Ja toiset thaimaalaista versiota, pussin mukaan Ocinum americanum L.

Sitruunainen maistuu todella sitruunaiselta ja thaimaalainen hiukan perus-Genovesea mausteisemmalta. 

Basilika tykkää lämpöisestä, muttei ihan suorasta paahteesta. Tasainen kastelu on hänen mieleensä. Satoa voi korjata pitkin matkaa, varsinkin, jos napsii pari lehteä sieltä täältä eikä riivi versoja kerralla kaljuksi. Basilikaa voi myös kylvää pitkin kesää. Se on erityisen mukavaa, jos haluaa käyttää kaikki lehdet kerralla esimerkiksi peston tekoon. Omatekoinen pesto on superhyvää, lehtiä humpsahtaa pikkupurkilliseen aika paljon, mutta kyllä se on sen väärti. (Basilikaa, oliiviöljyä, valkosipulia, parmesaania ja pinjansiemeniä tehosekoittimeen, mausteeksi suolaa ja pippuria ja sitten vaan pasta kiehumaan.)

Olen kylvänyt noin 10 siementä pieneen muovipottiin ja sitten siirtänyt koko tuppaan niine hyvineen isompaan ruukkuun. En siis ole harvennellut kasvustoa, hyvin ovat kasvaneet näin. 

Pari vuotta sitten Viherpiha-lehdessä oli vinkki basilikan siementen kylvöstä alkukeväällä suoraan kasvuastiaan, ikkunalle kasvamaan. Kyllä se niinkin toimii, tosin hiukan hitaanlaisesti. (Ja hah, tuossa postauksessa mainituista kesäkulleron siemenistä ei kasvanut mitään, ei edes harvaa hometta.)

Täytyy laittaa vielä sitä isolehtistä perus-Genovesea tulemaan, se on aivan mahtava tomaatin kumppani. Toisesta puskasta kirsikkatomaatti ja toisesta basilikan lehti sen kääreeksi ja kokonaisuus ääntä kohti. Toistetaan n kertaa. Se on kesän makua parhaimmillaan.

Toinen B:llä alkava kasvi, jota tontilla on joskus nähty, on Bellis perennis eli kaunokainen. Tiedä mihin se "perennis" on niiden kohdalla jäänyt, kun ei ole ekan vuoden jälkeen heitä koskaan näkynyt... valokuvistahan heitä sitten ihaillaan.

Muita B-asukkaita ei ole tainnut koskaan tontilla edes piipahtaa. Ja jottei postauksesta tulisi ihan töpö, on kerrottava B-tarina. Se menee ehkä aavistuksen ohi puutarhailusta, mutta vaikean aakkosen kohdalla se anteeksiannettakoon. Blease?

Kas lähdin puutarhahommien jälkeen baariin pelaamaan backgammonia, kasveille olin hankkinut babysitterin. Siinä istuin ja nautin Bacchuksen suojelemaa juomaa bluesia kuunnellen, kun viereen hiilautui breakdance-taidoillaan briljeeraava brunetti botaanikko. Alkoi soittaa balalaikallaan balladia laulaen "Beibi, beibi". Kun hän vielä mainitsi harrastavansa budoa ja balettia ja osaavansa tehdä buljonkia bataatista ja banaanista, ajattelin kaiken olevan balanssissa. Sanoin hälle: Bravo, olet sinä varsinainen brahmaani ja bosoni. Odota, haen vain bleiserini. 

A = akileija

Onpas hiki! Kerrankin alkoi kesä kesäisesti, tätähän sitä aina talvisin toivotaan ;)

Onkos tää jo viides hellepäivä putkeen, monta niitä ainakin on jo ollut. 

Koska päätä kuuma pehmittää ajattelin vähentää aivoponnistelun tarvetta ja aloittaa aakkospostaukset. Tiedättehän, A-kirjaimen kohdalla kerrotaan A:lla alkavia asioita, B:n kohdalla B:n ja sitä rataa. Ruotsalaisen o:n (Å) kohdalla voi olla haasteellista, mutta bring it on! Aloitan siis A:sta.

(Pahoittelut etukäteen, että osa kuvista on varsinaisia realismidokumentteja, otin ne iTablet-vehkeellä, kun mies on reissussa kameran kanssa. Osa kuvista on vanhaa varastoa.)

A niin kuin akileija.

Lehtoakijeijoja kasvaa tontti 559:llä vanhastaan kahta eri väriä, tummansinistä ja tummanpunaista.

Akileijoista tulee mieleen alkukesän viileähköt päivät, jolloin kukinta kestää aika pitkään, ehkä parisen viikkoa. Nyt hellesäissä se – kuten muutkin kasvit – kukkii nopeasti pyrähtäin. Kuivuus on saattanut nipistää kukkien kokoa, luulen.

Naapuri, joka on ystävällinen ihminen, antoi mulle kunnon paakun tummakukkaista lehtoakileijaa.

Pari vuotta sitten siemenestä kasvattamani jaloakileija 'MacKana' on aloittelemassa kukintaa. Tällaisia heistä sitten tulee, jos historia toistaa itseään.

Tänä keväänä multiin työnnetyt Amerikan-akileijat, Aquilegia saximontana 'Rocky Mountain Blue' eivät vielä kuki. 

Ovat kuitenkin jo ihan oikeiden kasvien näköisiä, vaikka itivät ihan hentoisina lankoina.

Tämä Columbine (akileijan tutumpi nimitys USA:ssa) on Coloradon osavaltion nimikkokukka, ollut jo vuodesta 1899. Ei siis mikään eilisen teeren poika tai muu vastaava untuvikko.

Jos kukkia saadaan, niin ne näyttävät tältä. Kukat kuulemma myös tuoksuvat.

Akileijoja voisi ehdottomasti olla tontilla enemmänkin, täytyisi vain rakentaa niille oma kasvupaikka oikeaan kohtaan.

Aakkosprojekti on näin korkattu alkaneeksi. Vielä loppuun A niin kuin armoton alivuokralainen. Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus) on kuorruttanut lähipuiston tuomet ja ilmeisesti pihlajatkin kauttaaltaan vaaleanharmaaseen harsoon.

Silmien onneksi puut voivat tehdä uudet lehdet loppukesästä. A niin kuin alusta.

Juhlien jälkimainingeissa

Kun ei sure etukäteen sääennusteiden sadepilviä vaan ottaa vastaan, mitä on tullakseen, niin voikin saada osakseen mitä mahtavimman kesäkelin. Lauantaiset ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti, varmasti aika pitkälti upean sään ansiosta. Piha oli vehreä, ihmiset olivat rentoja ja nauravaisia, ruoka maistui.

Syreeni kukki parhaimmassa terässään, tuulenvire humpsautti sen tuoksua ihanasti ilmaan aika ajoin.

Terassille hankittiin suht' näppärästi kasattava aurinkokatos, mekanismi on sateenvarjosta tuttu. Edellinen putkiviritelmä oli melko hidas koottava.

Telttakin kasattiiin varmuuden vuoksi suojaamaan tuulelta ja pieneltä sateelta. 

Vihreä matto on mukava matto, ja kynttiläkruunun paikka on tietenkin katto. (Riimiä, riimiä.)

Vihdoinkin sain ostettua pehvapehmusteita tuohon valkoiseen pöytäryhmään. 

Vanhan ja kookkaan syreenin alaoksille ripustelin neilikkapulloja. Leikkokukat pysyvät tuollaisessa mukavassa varjossa raikkaina pitkään.

Ulko-oven portaille tuli sekalainen kokoelma sitä sun tätä, itsekasvatettua kaikki paitsi muratti ja ruusupuu. Tuota ruusupuuta voisi kyllä tuotekehitellä edelleen.

Pelargonit kukkivat aika jo aika runsaasti, kiedoin niiden ympärille silkkinauhaa ja kannoin ruukkuja terassille ja telttaan.

Sisällä kukkivat pitkävartiset ruusut, joihin olen upotellut nassuani joka kerta ohi kulkiessani. Ah miten pehmeä pinta ja lempeä tuoksu.

Myös ruoka tuoksui hyvältä, vinkkinä pk-seudulla asuville, että Colorcatering tekee herkkua. (Tilasin heiltä tarjoilut jo toista kertaa, on joka senttipennin väärti.)

Mutta kukas se siellä buffetpöydän keskellä nököttää? No liaani tietysti, eihän häntä voinut mihinkään siirtää. Paketoin sen silkkipaperiin, naamioitui hyvin pöytäliinan väriin.

Kyllähän Into-Liana tietysti harvemmin vierailevia ihmisiä ihmetytti. Tai enemmänkin saattoi ihmetyttää se, että joku kasvattaa liaania olohuoneessaan. 

Into käyttäytyi kyllä tosi nätisti koko kemupäivän ajan, ei kietoutunut kenenkään (kaulan) ympärille. Hänelle riittää oman akselinsa ympäri kieriminen.

Intossa ei ole vielä merkkiäkään kukintahaluista. En kuitenkaan voi miettiä sen tulevaisuutta, ennen kuin olen nähnyt kukinnan ja määrittänyt lajin. Saattaa olla, että Intis asuu akkunalla vielä pitkään. Ties mitä juhlia se vielä näkeekään.

Hikisen helteistä uuden puutarhaviikon alkua!