Punahattu demonstroi

Yksi keväällä kylvetyistä punahatuista (Echinacea purpurea) ehti tänä kesänä kukkaan. Se on kuin demonstraatio siitä, mitä ensi vuonna toivon mukaan nähdään runsaammassa mittakaavassa.

Lajike on 'White Swan', näistä kasveista enemmän tässä postauksessa.

Tällaisen yksittäisenkin kukan edessä sitä on aika lailla polvillaan. Aina vaan hämmästyttää, että siitä pienestä siemenestä, muutamasta lusikallisesta multaa ja taskulämpimästä vedestä syntyy niin paljon iloa ja kauneutta.

Tomaatteja, tomaatteja

Nyt niitä sitten tulee, tomaatteja. Molemmat lajikkeet, 'Tiny Tim' ja 'Maja', kypsyvät käsikädessä tasaiseen tahtiin. Satoa korjaan noin joka toinen päivä, määriä en ole mitannut, mutta on sitä riittänyt.

Tästä annoksesta tuli valkosipulista salsaa, jota kasattiin paahdetun leivän päälle bruschetta-tyyppisesti.

Eräästä satsista pusersin keittoa.

Tästä määrästä tuli pari purkkia chilistä salsadippiä. Toinen päätyi pakastimeen tulevaa talvea maustamaan.

Tällainen tilanne oli kasvustossa viikko sitten, aika paljon vihreää vielä kypsymässä.

Väri vaihtuu vihreästä vaalean oranssin kautta punaiseen vain parissa päivässä.

Myös erilaisella nuorella.

Kellopeippi väärässä lokaatiossa

"Kellopeippi (Phytostegia virginiana) ei viihdy liian paahteisella ja kuivalla paikalla." No sellaisella paikalla jotkut ovat joutuneet kuitenkin sinnittelemään, kun puutarhuri ei tämän kesän kaltaista paahdetta uskonut koskaan Suomessa näkevänsä. Ilmankos tämä kasvi näyttää hiukan jurottavan. Ainakaan se ei ole kasvanut komeimpaan mittaansa.

Kellopeippi on kyllä ihan mukava ja mutkaton perenna, mutta vaatisi ympärilleen useamman kymmenen yksilön lauman, jotta näyttäisi näyttävältä. Tässä penkissä niitä on vain muutama, sieltä täältä putkahdelleena.

Pentti Alangon mukaan "kellopeipin huulimaisia kukkia voi kääntää pitkäänkin sivuille päin ilman että ne irtoavat".

Voisihan sitä kokeilla, jos ei muuta keksi.

Samettinen pelto

Samettikukat ovat kasvaneet korkeutta ja leveyttä ja näköä varsin vähällä hoitovaivalla, veden voimin. Kun asettuu niiden korkeudelle ja kuvaa, voisi kuvitella katsovansa tuuheaa samettikukkapeltoa.

Laitoin viisi tainta isohkoon ruukkuun, ja siinäkin samettikukat ovat viihtyneet melkoisen itsekseen. Nostin ruukun "paraatipaikalle" tolpan nokkaan, koska mielestäni ne ansaitsevat sen. "They're worth it", mainosta mukaillen, vaikkeivät ne ole monimutkaisia, harvinaisia tai mausteena taidokkaassa asetelmassa.

Samettikukat ovat yksinkertaisesti ihania.

Hanhikkisuosikit

Pensashanhikki (Potentilla fruticosa 'Abbotswood') alkaa selvästi rauhoitella uusien kukkien tekoa. Ahkerasti se on jaksanutkin taas koko pitkän ja kuuman kesän kukkia. Oli hyvä, että tuli valittua pensashanhikkia tontin paahteisimmalle paikalle, ei ole tarvinnut päätään sen pärjäämisellä vaivata. Vaihdoin savimaan normaalimultaan, se on näyttänyt hanhikille kelpaavan.

Pensaat ovat noin metrin korkuisia, eivätkä estä auringon paistetta keväällä tai syksyllä, jolloin aurinko ei nouse kovin korkealle. Istun usein illansuussa tässä kohtaa lukemassa ja kiittelemässä pettämätöntä hanhikkirivistöä silmänilosta.

Toinen tontilla kasvava hanhikki on grönlanninhanhikki (Potentilla tridentata 'Nuuk'). Se on hyvin matalakasvuinen, noin 15 cm korkea pikkukasvi, jolla myös on valkoiset kukat. Se ei ole perenna, vaan puuvartinen ainavihanta varpu, kertoo kirja.

Grönlanninhanhikki kasvaa perennapenkissä, jossa se on vaarassa jäädä isompiensa jalkoihin. Ensi keväänä täytyy rajata sille oma kasvualue, jota muut eivät valtaa.

Tällaisessa herkässä yksinkertaisuudessa on suurta kauneutta.

Kriikuna kypsyttelee

Kuiva kesä ei näytä liiemmälti verottaneen kriikunan hedelmän pukantaa. Tämä kriikuna (Prunus insititia) lienee tosiaankin kriikuna, pieni epävarmuus on olemassa, sillä se kasvoi paikallaan jo, kun taloon muutimme.

Pentti Alangon kuvailu 'Yleisestä sinikriikunasta' pätee hyvin myös tähän kasviin: "Sen hedelmät ovat luumuja pienempiä ja muodoltaan pyöreitä tai hiukan soikeita."

Ja vielä: "Kriikunan kukinta alkaa muutamaa päivää aikaisemmin kuin luumun. Kriikuna on osin itsepölytteinen, mutta hyötyisi suuresti lähistöllä olevasta hyvästä pölyttäjälajikkeesta."

Kukinta on joka vuosi ollut kivaa katseltavaa. Nämä kuvat keväältä 2009.

Hedelmiä on joka vuosi muodostunut mukavasti. Ainoa harmi asiassa on, että puu on melko korkea ja hedelmät keikkuvat ihmiskäden ulottumattomissa.

Toisen harmi on toisen ilo: linnuilla on fiesta ja kekri ja ties mikä ihan kohta. Juhlien jäljet aidalla ja seinillä siivoaa joku muu.

Kaksipäinen kehäkukka

Kylvin kehäkukkia (Calendula officinalis 'Pacific Beauty') suoraan ulos toukokuun alussa. Miltei kaikki siemenet itivät, enkä tietenkään raaskinut harventaa nättejä taimia... noh, liian tiheässähän ne kasvoivat, eikä kukintaan näyttänyt riittävän potentiaalia, joten jouduin kuitenkin suorittamaan sen harvennuksen. Tosin se ilmeisesti tapahtui liian myöhään: kukkia on tosi niukasti.

Mutta tämä kasvi päätti ottaa kukinnastaan tuplailon irti, ja kasvatti itselleen siamilaispään:

Ihmisten maailmassa, etenkin työmaailmassa tämä systeemi olisi varmaan hyväksi havaittu: toinen pää voisi suunnitella jo seuraavaa asiaa tai pohtia täysin erillisiä juttuja toiseen päähän nähden. Ja yksi palkka tietysti riittäisi, ainakin työnantajan mielestä :)

Tulppaani siementää

Yleensä leikkaan tulppaanin siemenkota-aihion (onkohan tuo edes suomea) heti kukinnan jälkeen pois. Yksi pallukka on näköjään jäänyt huomaamatta, ja nyt tarjolla on valmiita siemeniä sipulinkasvatukseen.

Siemenet kehittyvät kyllä aika hienosti kukin omassa lokerossaan:

Siemenestä sipuliksi saattaa olla pitkä tie, eikä mun kärsivällisyys taida riittää kylvösten monivuotiseen varjeluun. Toisaalta olisi ollut hieno nähdä, mitä tämän lajikkeen perillisistä olisi tullut. Siemenet ovat vihreäraidallisen 'Spring Greenin' tuottamia.

Ehkä työnnän siemenet jonnekin perennojen sekaan. Luulen, että ne saattavat kyllä maistua jollekin pikkuelävälle. Siemenet nimittäin tuoksuvat aivan aromisuolalta.

Tarhurin maistiaiset

Tomaatit ovat alkaneet vihdoin punertua. Ensimmäiset maistiaiset Tiny Timiä on saatu jo jokin aika sitten, ja nyt ovat kypsyilleet myös isompikokoiset Majat.

Kuvasta nuo mittasuhteet eivät oikein hahmotu, mutta pienet ovat peruskirsikkatomaatin kokoisia. Ja maku, se on molemmissa maukas, sopivan kirpeä ja makea. Ihanaa on myös niihin varastoitunut lämpö.

Toinen kauan odotettu kypsyjä on karhunvadelma (Rubus allegheniensis 'Sonja'), joka tekee nyt ihka ensimmäistä satoaan. Tosin se kasvaakin vasta toista kesäänsä maahan istutettuna.

Tässä ensimmäiset maistiaiset. Lisää on onneksi tulossa vielä suht' runsain mitoin.

Enemmänkin olisi ollut marjaa tulossa, mutta osa niistä oli kuivunut alkuunsa. Ei ollut tarhuri riittävän tarkkana kasteluletkunsa kanssa :(

Noh, ensi kesänä sitten osaan tarkkailla paremmin karhunvadelman vointia. Kyllä nämä mustat makeat marjat sen väärtti ovat.

Daalia, sulle aaria!

Ajattelin, että tänä kesänä en näe ainuttakaan daalian kukkaa, sillä niiden esikasvatusvaihe meni vähän heikoissa kantimissa: liian vähän valoa, liikaa kosteutta, liian pitkään sisätilaa. Versot kasvoivat ruukuissaan (joissa ne siis kasvoivat viime kesän ja talvehtivat koko talven) honteloiksi eikä nuppuja näkynyt keskikesään mennessä lainkaan.

Lämpö, valo ja sopiva kosteus tekivät ihmeitä niin, että muutama iso kukinto on ilmoille saatu.

Tässä 'Red Pigmy', joka on matalaa mallia.

Sen lisäksi kukkaan on pulpahtanut joku korkeakasvuinen oranssi versio. Taas ne tarkat tiedot ovat hukassa... laitan tähän muutaman muunkin daalian parilta viime vuodelta, lajikkeita en osaa kuin arvailla:

Aah, tämän muistan: 'Blue Bell', jonka piti olla ensimmäinen, täysin sininen daalia. Noh, se olikin täysin liila. Ihan ihana silti.

Daaliat ovat kyllä upeita kaikenmoisine väreineen ja väriyhdistelmineen sekä muotoineen. Tänä syksynä aion nostaa terveen näköiset juurakot ruukuistaan, säilöä ne turpeeseen ja antaa niille keväällä erityishuomiota. Ja tietty ostaa monta uutta lajiketta ensi kesän sulostuttajaksi.

Saharakuivaa katsottavaa

Olen kastellut sinnikkäästi ruukkukasveja ja joitakin perennoja koko mahtavan helteisen kesän. Ihan koko pihaa en ole kastellut, ja nyt se alkaakin näkyä muun muassa nurmikossa...

jonka vihreä pehmeys on muuttunut keltaisiksi olkitikuiksi.

Myös luumut (Prunus domestica) näyttävät saaneen osansa veden niukkuudesta ja auringon porotuksesta.

Kuten myös huoltonurkkauksen/ kompostialueen maapohja.

Huh, mikä railo kerrassaan... toisaalta eipä ole tarvinnut taistella ei-toivottuja kasveja vastaan, sillä eivät viihdy tässä tantereessa edes voikukat, mitä nyt muutama ratamo ja suikeroalpi sitkeinä yrittävät jaksaa.

On tänä kesänä tapahtunut liikakasteluakin. Nimittäin amppelipetunia on saanut mennen tullen lorauksen, mutta suojaruukun pohjassa ei ole reikää. Niinpä multapaakku on lillunut päivätolkulla umpiuppeluksissa, eikä kasvi tykännyt siitä ollenkaan.

Tällainen surkea ilmestys siinä nyt roikkuu, ihmeparantumista odotellen :)

Jossain kypsyy meiramihunaja

Ostin Kreikasta timjamihunajaa, jossa ko. yrtti maistui hienona vivahteena. Maku oli kuulemma peräisin siitä, että mehiläiset olivat nauttineet timjamin mettä.

Siitä päätellen, miten innokkaasti mehiläiset (tai vastaavat pörröiset pistiäiset) ovat viime päivinä kaikissa mahdollisissa kukissa vierailleet, kohtapuoleen jossain päin pääkaupunkiseutua valmistuu erittäin aromikasta hunajaa. Tarkka makuaisti saattaisi bongata mäkimeiramia (Origanum vulgare)...

ja sitruunamelissaa (Melissa officinalis)...

sekä timjamia, tässä tapauksessa sitruunatimjamia (Thymus citriodorus).

Kaikki nämä ovat talvehtineet jo useampia talvia ilman sen kummempia suojauksia tai muita toimenpiteitä. Timjamia eli tarha-ajuruohoa voi lisätä yksinkertaisesti jakamalla kasvustoa. Taidanpa tehdä sen jossain tässä elokuun aikana, niin ensi kesänä surriaisilla on lisää herkkua. Ehkä ne voivat vastapalveluksena johdattaa hyväntekijänsä hunajan äärelle ja sallia ihan pienen kulhon mukaan?