1. helmikuuta 2012

Chili tahtoo kukkia

Voi voi chili-poloa kellarin nurkassa. Siellä se on viritellyt uusia kukkanuppuja tammikuun viileydessä. Tukenaan sillä on tosin ollut kasvivalo, mutta sen tarkoitus on auttaa talvehtimaan, ei kukkimaan...


Ei taida näistä nupuista hedelmiksi asti olla, mutta mikäänhän ei estä häntä yrittämästä :) Rinnalla on viime kesäistä satoa, pystyyn kuivuneena. Näitä 'Hot Super Chilli F1' -palkoja riitti ja riitti, joten ihan jokaista ei ollut kiire ottaa talteen.


Laitoin heitä säilykkeiksi valkosipulin kera. Antavat mukavaa hedelmäisen tulista makua mm. thaimaalaistyyppiseen kanakeittoon. Nam!


Ei nämä purkit kyllä tällä kanakeitonsyöntimäärällä millään kulu, joten täytyy järjestää naapurustolle tex mex -nyyttikestit. Minä voin tuoda vaikka... chilit.

Kasvikellarihuoneessa kukkivat myös pelargonit. Ne kukkivat oikeastaan läpi koko talven, vaikka lämpötila laskee huoneessa näin kovilla pakkasilla noin 15 asteeseen. 'Mårbacka' ilahduttaa parilla kukkavarrella.


Tämä oikeastikin aikaisin kukkiva lajike, jonka nimeä en muista, kukkii ehkä innokkaimmin. Muistelen, että olen hänet joskus siemenestä kasvattanut, mutta varma en asiasta ole. Loisteputkivalot värjäävät kukat sinisemmiksi kuin ne oikeasti ovat.


Tämä punainenkin on kukintatalkoissa mukana. Olen napsaissut näitä kukkavarsia peilissä imukupilla kiinni olevaan pikkumaljakkoon, siinä ne ilahduttavat muutaman päivän varisematta.


Viimeisimmän siementilauksen mukana tilasin Thompson&Morganilta yhdellä eurolla tällaisia käteviä suuttimia, joita voi liittää tavalliseen muovipulloon.


Ihan mukava vesisuihku näistä tulee, tasainen ja riittävän hento pikkuisille taimille. Neljän kappaleen pakkauksessa oli myös tällainen pistesuihkumalli, varsin hellävarainen sekin.


Eihän nämä mitään maatamullistavia puutarhatarvikkeita ole, mutta tositoimiin pääsemistä odotellessa pitää tehdä jotain... vaikka testata muovisuuttimia ;D

Ostin viikonloppuna lähikaupasta nipun tulppaaneja. Kassatyttö sanoi, että tuolta löytyy sitten suojapaperia, mutta minä totesin, että kyllä tulppaani kestää pientä pakkasta. Ja niin kestääkin, muttei kahdeksaa astetta. Nehän paleltuivat siinä vartin matkalla, eivätkä avautuneet maljakossa lainkaan. Olisi pitänyt kuunnella häntä.

Noh, sain mykistä tulppaaneista ainekset vielä yhteen jääkranssiin.


Ne olisi voinut käyttää kukinnan jälkeen kranssissa vaikka pelkkinä terälehtinä, jos tosiaan olisivat säilyneet elossa kotiin asti...

Mutta jää on itsessäänkin tosi kaunista, vaikka hyytävän kylmää materiaalia onkin.


Tällä viikolla rikotaan talven pakkasennätykset, mutta antaa paukkua vaan. Ajattelen vain, että "ensi kuussa piha on sula". Ja niin faktisesti onkin, vaikka käytännössä siihen tilanteeseen on aikaa vielä tasan kahdeksan viikkoa :)

2 kommenttia:

  1. Varsin tuttuja fiiliksiä olet kuvaillut :-) Minä kokeilin pari päivää sitten tehdä tuollaisen jääkranssin. Tulos: kaksiosaisen rengasvuokani saumat eivät olleetkaan kovin tiiviit - vedet levisivät pöydälle. Huoh.

    VastaaPoista
  2. No voih, kuulostaa tutulta tuo falskaava rengasvuoka: tein joskus jotain kakkusta, jonka löysä taikina valui vuoasta uunin pohjalle ja aiheutti siellä ikiaikaiset muistot, koska tietysti havahduin vasta rehevään käryyn.

    Tosin poltin aikaisemmin uunissa myös piparit, koska juuri joulun alla internet oli tullut taloon ;) Eihän sitä kaikkea muista, kun on netin lumoissa...

    VastaaPoista