20. kesäkuuta 2012

Kuntta juhannuskukkii

Pohjois-Pohjanmaalla valoa riittää nyt avaralta taivaalta yön pikkutunneille asti. Ja juuri kun pimeä olisi tuloillaan, alkaa taas valostua. Puitteet ovat siis mukavat juhannuksen viettoon – niin kuin ne kyllä ovat joka puolella Suomea. Kesä on saavuttanut Maan kiertoliikkeeseen nähden korkeimman huippunsa ja sitä onkin syytä juhlia koko loppuviikko.

Lempparimaanpeitekasvustoni, kuntta, on kuin elävä matto. Nyt se kukkii sopusointuisin sävyin.

Puolukan kukassa on jo nähtävissä kypsän marjan lopullinen väri.


Mustikan kukinto väläyttää sitä violetinsinistä, joka värjää kielen piirakan syönnin jälkeen.


Kanervalla on jo aavistus morsiuspölyä yllään…


… ja tätä heinäkuussa nuppunsa avaavaa varpukasvia valaisee jäkälä. Vuosi sitten arvelin, että kyseessä ovat palleroporonjäkälä ja harmaaporonjäkälä. Lienenkö osunut oikeaan?


Pienten mäntyvauvojen vihreä väri on löytynyt juuri oikeasta paletista.


Isompien mäntyjen vuosikasvut ovat noin kymmensenttisiä.


Vanhemmat männynkävyt odottavat poimijaansa, niistä saa oivaa ruukunpäällistä joulu- ja pääsiäisistutuksiin (ainakin).


Pikkuiset metsätähdet tuikkivat kuin… no, tähdet.


Vaka vanha katajajoukko kasvaa siinä, johon se on nähnyt parhaaksi asettua. Ja vain siinä, sillä katajan siirto ei luonnossa kovin helposti onnistu. Tai siirto onnistuu, mutta eloonjääminen ei.


Puun kanto on harmaantunut charmantisti ja saanut kruunukseen vihertävää kiharaa.


Kuntta on tiivis matto, jonka läpi siihen kuulumattomat kasvit eivät pääse tunkeutumaan. Mutta kun ihminen rikkoo kunttamattoa, avautuu rikkakasveillekin väylä. Meilläkin mökin pihalle on rantautunut maitohorsmaa niihin kohtiin, joissa on kaiveltu talotekniikkaa tai ajeltu työkoneilla.


Tätä aion lähipäivinä nyhtää, tuntuvat onneksi lähtevän helposti irti hiekkaisesta maasta. Isommat pääjuuret risteilevät kyllä syvemmällä, joten samaan puuhaan joutuu todennäköisesti ensi kesänä. Ehkä karsinta kuitenkin hillitsee horsman kasvua.

Kuntta ei vaadi mitään hoitoa, kuten lannoitetta tai kastelua, joten saan pienen huilin kotona odottavista puutarhapuuhista. Ihan toimettomana en malttanut kauaa kuitenkaan olla, vaan väkertelin pienen istutuksen terassin pöydälle.

Vähän liilaa pelargonia…


ja punavalkoista pelargonia…


sekä hopeakäpälää


yhdessä pajuiseen koriin, helteitä odottamaan.


Lempeää juhannusta kaikille!

11 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo punavalkoinen pelargoni! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanainen kukkakori ja vautsit tuolle kannolle!

    VastaaPoista
  3. Hieno kuvakavalkaadi metsän ihanuuksista. Mäkin olen haaveillut kuntasta, mutta mies ei ole lämmennyt. Katotaan nyt...

    Soma istutus, kyllä nyt kelpaa juhannusta viettää!

    VastaaPoista
  4. Meidän naapuriin (25km päähän, lasketaan täällä vielä naapuriksi) nousi juuri komea hirsitalo, aina ohi ajaessa toivon etteivät "pilaisi" hienoa kuntta pihaansa nurmikolla, kuntta kun sopii paikkaan kuin nakutettu..

    Oikein mukavaa juhannusta !

    VastaaPoista
  5. Kyllä kuivakangasmetsä kasveineen on sitten kaunis, ja helppohoitoinen ; )
    Minulla taitaa olla samanlainen vaaleanlila pelakuu. Ostin sen myös pöytäistutukseen, tosin kaveriksi se sai kirjavalehtisen rönsyakankaalin. Taidanpa laittaa sitä kuvan lähiaikoina blogiini.
    Hauskaa ja leppoisaa juhannusta sinullekin !

    VastaaPoista
  6. Eihän sitä viherpeukalo voi kauan istua toimettomana:)
    Metsäpohja on kyllä kaunista katseltavaa, ei tylsää ollenkaan.
    Ihanaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  7. Teuvo, kiitos samoin, hyvää juhannuksen jatkoa!

    Kaisa, tuo oli kyllä ihan pakko ottaa kaupasta mukaan. Valkoinen raita on kuin siveltimellä vetäisty?

    Pirkko, kanto on harmaantunut tyylikkäästi, on hiukan jopa vaka vanha Väinämöinen -tyyppinen.

    Nettimartta, mehän tiedetään, että miesten suostuminen on vain pienestä kiinni, kunhan vaan saa aikaiseksi ottaa asiakseen kertoa kaikki hyöty- ja huvinäkökulmat, heh.

    Hanna, toivotaan, että naapuri ei tosiaan levitä pihalleen nurmikkoa. Sormet ja varpaat ristiin.

    Multasormi, kiitos samoin, mukavaa juhannuksen jatkoa!

    Sari, on tosiaan helppohoitoista kasvustoa tämä. Se ihan maailman mukavuudenhaluisinkin pihanlaittaja pärjää kuntan kanssa täydellisesti :) Käyn kurkkaamassa serkus-istutustasi, leppoisaa juhannuksen jatkoa!

    Pioni, totta se on, ettei ihan tekemättömänä pysty viherpeukku istuskelemaan. Onneksi virikettä löytyy yleensä joka niemestä ja notkelmasta myös reissun päälle olijoille...

    VastaaPoista
  8. Jäkälistä niin linkin takana olevien vuoden takasten kuvien perusteella nimesit oikein.

    On muuten aivan upeita kasveja sulla, tahtoo. (itselläni vaan n 5 neljön parveke lähinnä hyötykasveilla täytetty)

    -Sanna

    VastaaPoista
  9. Silmien takana ja sydänalassa läikähti jotenkin jännästi, kun näin kuvasi. Pohjois-Pohjanmaa... oikeitten ihimisten maakunta.

    Hyvä, Kärpät, samalla tavalla ikirakkauteni kuin suopursu ja Perämeri.

    VastaaPoista
  10. Sanna, kiitos jäkälävahvistuksesta (ja kukkakehuista)! Parvekkeesi on varmasti komea näky - ja maukas, kun sadonkorjuun aika tulee... näistä kukista ei paljon suun iloa ole :)

    Intopii, hauska kuulla Pohjois-Pohjanmaa-tuntemuksiasi. Mulle PP on uusi tuttavuus, mutta nähdessäni Perämeren ensimmäistä kertaa tuli tunne, että tässä on mun sielunmaisema. Aivan mielettömän upeaa katseltavaa, mikä luonto ja avaruus!

    VastaaPoista