1. joulukuuta 2012

Maailman helpoin siemenkranssi

Lumi tuli ja ruoka meni piiloon, jos näin yksinkertaisesti asian pikkulintujen näkökulmasta esittäisi. Tein heille siemenkranssin, jossa on monensorttista nokittavaa. Tarpeistoksi hankin puoli kiloa leivontamargariinia (vinkki: munkinpaistorasva olisi parempaa) ja sattumia kaivelin kaapeista. Välineiksi tarvitaan kattila ja kakkuvuoka, sellainen, jossa väkerretään vanhan liiton kuivakakkuja.

Tästä ei tullut kuiva kakku, ei. Wanhempi blogin seuraajakunta näkee ohjeet nyt ainakin kolmatta kertaa, mutta hei, kertaushan on kaiken äiti ;)

Rasva sulatetaan kattilassa lempeällä lämmöllä. Nopsastihan tuo harkko sulaa.

Käytin tällä kertaa paketin (500 g) leivontamargariinia, aiemmista kokeiluista olen havainnut, että munkinpaistorasva olisi tosiaan parempaa (ja siistimpää) työstettävää. Kookosrasvakin käy, mutta tuntumani mukaan linnut eivät syöneet sitä niin suurella halulla, liekö kovissa pakkasissa jo liian kovaa.


Sulanut rasva viedään ulos pakkaseen jähmettymään. Se alkaa kovettua aika nopeaan, noin puolessa tunnissa (tietysti pakkaslukemista riippuen) se on mallia "sohjo". 

Tässä kuvassa se on jo jämähtänyt malliin "liimamuussi", mutta äkkiä se huoneenlämmössä tuosta vetristyy.


Sitten vaan lisätään siemeniä. Laitan yleensä sekaan valmiiksi kuorittuja siemeniä (esim. Nokittavaksi-siemenseosta, jossa on auringonkukkaa, kauraa ja maapähkinän paloja) ja lisään kaapista löytyviä pussinpohjia.

Mukaan rapsahti lisää (muussinuijalla murskattuja) maapähkinöitä, humpsaus ylivuotista mantelirouhetta ja puoli desiä viime glögikauden rusinoita. En usko, että linnuilla on mitään hiukan kovempia rusinoita vastaan, kun ne pakkasessa kovettuvat kuitenkin heti... pilalle vanhentuneita tuotteita ei tietysti tipeillekään syötetä.


Kranssimassa taputellaan kakkuvuokaan tasaisesti ja tiiviisti. Sitten vuoka viedään ulos kovettumaan kunnolla.


Kun massa on kovaa, vuokaa lämmitetään lämpimässä vedessä hetki, jolloin kranssin reunat alkavat sulaa ja kaakku irtoaa muotista. Kippaa se lautaselle, tee ripustin leveähköstä nauhasta ja vie tirppien iloksi esim. puuhun tai tukevaan pensaaseen, mieluusti isoilta (peto)linnuilta suojaiseen paikkaan.  


Ja jos tiputat liukkaan kranssin nakkisormistasi tuoreeseen hankeen, niin se saa pintaansa lumihuurteen ;) 

Siinä se nyt roikkuu omenapuussa, toivottavasti kelpaa tämänvuotisille siivekkäille. Niin se kuulemma on, että jos lintulaudalla ei ketään näy, niin naapurilla on tarjolla paremmat eväät. 

Eli jos tämä ei mene kaupaksi, niin on vaan nöyränä mentävä vakoilemaan naapurin tarjoomuksia.

13 kommenttia:

  1. Kiitos selkeästä ohjeesta! Kokeiluun menee kunhan talvi ottaa tällä Ranskassakin otteensa ja saadaan muuttolintuja omien lisäksi ruokittavaksi :)

    Jostakin linkistä tänne klikkasin ja jään seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että muuttolinnuille on luvassa ihania ranskalaiskransseja! Tekisi kyllä mieli pakata laukku ja tulla itsekin sinne inhimillisempään ilmastoon pikimmiten :)

      Kurkkasin blogiasi, siellä on upeaa tunnelmaa! Kuin sattumalta kaadoin lasiin juuri ranskalaista punaista, joten kaikki on kohdillaan rauhalliseen Villa Haikara -kierrokseen...

      Poista
  2. Mulla on ehkä vähän outo suhde pikkulintuihin, tykkään nimittäin niistä tosi paljon! On hirmu ilahduttavaa seurailla ikkunasta niiden touhuja, kun esimerkiksi istuu keittiössä viikonloppuna rauhaisalla aamiaisella. Arkisinhan ei pimeän takia ehdi nähdä mitään aamulla eikä illalla... Keväällä mustarastas jää lähistölle laulamaan ja tiaiset pönttöihin pesimään. Tykkään!

    VastaaPoista
  3. Jokohan mä nyt saisin aikaiseksi tuollaisen kranssin, ohjeet on niin hyvät! Saisi kissatkin katseltavaa, kun tipusia vierailisi pihassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kranssi syntyy ihan itsestään, laitat vaan rasvaharkon sulamaan... Meillä muuten pikkukoira katselee mielellään lintujen pihapuuhia ikkunasta, liekö jotain kaukaista kissasukua hän?

      Poista
  4. Kiitos kaunis, käyn heti nappaamassa sen talteen!

    VastaaPoista
  5. Ihanan huomaavaista ja kiva, että viitsit nähdä vaivaa ja tehdä itse :) Mullakin on ollut mielessä monena talvena aloittaa ruokinta. En vaan ole yhtään varma, että jaksanko jatkaa koko talven, joten on luultavasti parasta jättää aloittamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jos ei ole varma talven yli kestävästä ruokintaprojektista, niin ei kannata aloittaa. Äkkiä ne linnut tottuvat ruokintapaikkaan, ja sitten kun ruokaa ei olekaan, ne eivät osaa etsiä siihen hätään sitä muualta. Sinitiainenkin tarvitsee päivittäin oman painonsa edestä ruokaa, joten tauotonta pitää evässaatavuuden olla. Mulla on monta ruokapistettä, niin että jos yhdestä loppuu, niin toisessa vielä on syötävää.

      Musta on kivaa katsella lintujen puuhia, niiden syömingeistä tulee kiva fiilis :) Jäähän ne sitten keväällä lähistölle pesimään ja laulelemaan ja hyttysiä syömään – sen varaan olen ainakin laskenut, heh.

      Poista
  6. Tuo on hyvä ohje. Tapaan itsekin tehdä samaan tapaan.
    Pikkulinnut on puutarhurin rakkaita ystäviä. Niistä kyllä kannattaa huolehtia talvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olen ollut samoilla valmistuslinjoilla – ainahan asiat voi tehdä monella tavalla, varsinkin väärin :)

      Minäkin tykkään puutarhan siivellisistä elelijöistä, ovat mukavaa seuraa kesät talvet.

      Poista
  7. Kaunis kranssi tuli, toista kuin kaupan pallerot.
    Minä en ole lähtenyt ruokinta linjalle ollenkaan, saavat käydä tuolla suulilla itsekseen verottamassa siemenvilja kärrystä mitä tarvitsevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sullahan on parhaat tarjoilut, ei ihan heti lopu linnuilta eväs :) Siellä sana kiirii pitkin mantuja, että Hannalassa on iiiso kärry täynnä herkkuruokaa...

      Poista
  8. meillä on lehmätila ja linnut käy syömässä kauraa ym. mitä nyt sattuu löytymään... mutta meidän naapurissa on sellaiset "mummelit" jotka tykkää ruokkia lintuja oikein urakalla ja samalla siinä myös menevät oravat. Me ollaan tehty myös noita mutta maitopurkkiin ja sitten maitopurkki revitään puolet kuoresta pois ja laitetaan kaatonokka päästä narulla kiinni puuhun. Ollaan käytettty kookosrasvaa ja sisälinnuille tarkoitettua siemenseosta mukaan... hyvin on kuulemma kelvanneet :)

    VastaaPoista