24. maaliskuuta 2013

Chilejä pölyttämässä

Paikalleen jämähtäneen talven tiukka ote maaliskuusta on ollut niin suurta tuskaa, etten viitsi siitä mitään enää sanoa. Paitsi yhden sanan kuvaamaan tunnelmaa, joka syntyy siitä, että Tontti 559 on ollut pääsääntöisesti kokonaan sula ja lumeton maaliskuun loppuun mennessä kymmenen kevään ajan – vain kaksi viimeisintä talvea on ollut niin runsaslumisia, että pihan sulaminen on venynyt noin viikolla huhtikuun puolelle.

Mutta nyt. Pihalla ei ole tapahtunut silminhavaittavasti paljoakaan sulamisia, vaan jää- ja lumikasat kököttävät ihan tyyninä paikoillaan, koska aurinko ei mahda pakkaselle paljoakaan. Se tunne, mikä tätä kamaluutta katsellessa on syntynyt, on kuvailtavissa yhdellä sanalla.

Kärsimys.

Ja sitä pahentaa tieto, että seuraava talvi alkaa taas jo tänä vuonna. Armoa!

Nyt on äkkiä käännettävä ajatukset muualle, koska tuskaan ei parane upota kokonaan. Laitetaan kuva kukista, joita kotiimme ystävällisesti naapurivaltiosta saapuneen tahon kautta kantautui.


Valkoinen on nyt kaunista vain ja ainoastaan kukissa, sanon mä.

Ja valkoisia kukkia on ilmaantunut nyt omastakin takaa, nimittäin chileihin. Neljä lajia on edennyt kukintaan asti.

Tässä Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1'.


Tuo on muuten kiva lajike: kasvatin pari kasvia siemenestä keväällä 2011, ja niistä toinen on talvehtinut nyt kaksi talvea kellarissa, niukalla valolla ja niukalla hoidolla. Se kasvaa ruukussa lämpimässä paikassa myös avomaalla eli ei tarvitse kasvihuoneoloja tuottaakseen mukavasti satoa.

Toinen kukkimaan alkaneista on C. annuum 'Snack Paprika', jonka sielunmaisemasta on vain hento tuntuma: hän on napostelupaprika.


Kolmas kukkija on C. annuum 'Malawi Bird's Eye'


Olen toiminut mehiläisenä heille, sivellyt varovasti siitepölyä kasvista toiseen. Työvälineenä olen käyttänyt pientä meikkisivellintä – kas kun mun turkki on liian harva, jotta siihen tarttuisi pölyä siirrettäväksi asti. Nahkaanhan se junttaantuisi, arvokas aines.

Täytyy sutia kukkia useampana päivänä, kun niiden siitepöly on kypsää eri aikoina. Pääseepähän meikkisivellin töihin, toimettomana lojunut on se.

Myös C. annuum 'Pinokkio' on alkanut kukkia. Se on joukon nopeakasvuisin lajike, juuretkin työntyneet jo potin pohjasta läpi. Vaihdoin taimet isompiin ruukkuihin.


Kylvin kaikkiaan kymmentä lajia/ lajiketta. Kahdeksan laatua iti, ja ne ovat kasvaneet hiukan eri tahtia: vasemmalla Pinokkio ja oikealla yksi Malaweista.


Eräs asia, joka tuppaa siemeniä kylväessä unohtua on se, että kylvöpotit vievät x-määrän tilaa heti alkuun, mutta kun kasveja siirretään nopean kasvun myötä isompiin potteihin, tilantarve kasvaa selvästi. Ja yleensä siinä vaiheessa on jo kylvetty "hiukan lisää" eli kaikki mahdolliset paikat on täynnä ilman sitä pottikoon suurentamista. 

Tällaista on tapahtunut täällä: kaikki ikkuna- ja kellaritila on ammuttu tykillä täyteen. Orvokkeja on yhteensä 105, chilejä lähes 30, pelargoneja parikymmentä ja muuta kasvustoa muutama kymmenen pottia.


Seuraavaksi pitäisi jo kiireesti kylvää ainakin samettikukkia ja yrttejä sekä kaikki, mitä kylvetään suoraan isoihin ruukkuihin (esim. kosmoskukka). Siksi olisikin ERITTÄIN SUOTAVAA, että herra ilmojenherra laittaisi tulemaan leutoa lounaistuulta, jotta orvokit voisi siirtää ulos kasvihuoneeseen päiviksi.

Viime vuonna olen alkanut ulkoiluttaa orvokkeja huhtikuun 11. päivä, suoraan ulkoilmaan. Kasvihuoneessa lämpöä riittää enemmän eikä tuuli riepottele, joten jos vaan plussalle päästäisiin, niin sinne orvokit voisi siirtää jo aikaisemmin.

Pelargoneja en vielä siirtäisi kasvihuoneeseenkaan, he tykkäävät oikeasta lämmöstä. Siirsin tammikuussa kylvetyt Amerikan-pelakuut ('Divas Strawberry Ripple F1') isompiin ruukkuihin.


Saviruukuissa on kyllä jo kesäistä tunnelmaa, sanoisin näin näppituntumalta.

Pakko vielä palata hetkeksi tähän ympäröivään säätodellisuuteen. Merkataan aikakirjoihin, että tontilla ainoa "kevään merkki" on se, että katajan oksia maahan painava lumiknööli on aavistuksen vajunnut ja pitää nyt oksia otteessaan enää puolesta välistä. Wuhuu.


Tämä talvi alkaa kyllä mennä jo tragikomedian puolelle. 

Led-valoja markkinoidaan niiden kestävyydellä, ainakin 10 000 tuntia palavat jotkut, muistan lukeneeni. Mutta suomalainen talvi on niin kovaa, lujaa ja kylmää laatua, että led-valokin antaa periksi. 

Mäntyvalaisimessa on jäljellä enää hentoinen hönkä.

14 kommenttia:

  1. Kärsimys sopii liiankin hyvin pääsiäisen teemaan. Lumikinokset ovat sen verran hurjat, että tarvitaan muutakin kuin kaksi tuntia päivässä plussan puolella ja pari tuntia aurinkoa, että lumi humahtaisi pois. Toivon ja odotan sitä humahdusta. Tänään uhmasin talvea, vaihdoin talvihanskat ohuempiin. Sen enempää ei vielä uskalla.
    Hienot purkit sinulla on rivissä ja hienot kukat myös. Satoa siis tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, pääsiäinen on kärsimyksen luvattua aikaa :/Joidenkin ihmisten kärsimys on tietysti eri luokkaa ja perustavanlaatuista, mutta ei sen ajattelu kauheasti tätä omaa kärsimyksen tasoa jaksa aina lieventää. First world problems, voisi joku sanoa ja samaa mieltä olisin, mutta oma elämä tässä nyt lähinnä itseä joka päivä on. Siksi tämä vuodatus tänään.

      Humahdusta odotellaan täälläkin! Eikä vielä olla uskallettu vaihtaa ohuempiin varusteisiin, tuhti pipo päässä äskenkin lenkillä kävin :(

      Poista
  2. Voi kökön kökkö. Samat ahdistukset täälläkin, vaikka en millään haluaisi olla natiseva valittaja. Mutta kun mua alkaa ahdistaa kesän loppuminen jo heinä-elokuun taitteessa ja sehän tulee ihan JUST, kun kesä on vasta ehtinyt alkaa, voi kikkeliskakkelis (parhaan lapsuudenystäväni mukaan).
    Juuri tuo, että talvi tulee tänä vuonna jo takaisin, voi ällötys! Mutta hei, ei se välttämättä tule. Edellistalvi tuli vasta reippaasti tammikuun puolella! Jos sen alku siis lasketaan lumen ja pakkasen alkamisesta, tammikuun 2012 lähes puoliväliin asti oli vihreää ja mittari haahuili nollan tienoilla. Sellaista kyllä ihminen kestää jos ei kesääkään voi silloin saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tuo ihan sama ongelma, suren kesän loppumista juuri tuollon elokuun alussa, kun valo alkaa tulla alempaa ja on väriltää keltaisempaa ja luo pidemmät varjot. Silloin tulee suru siitä, että tämä kesä alkaa olla kohta ohi ja seuraavaan on ikuisuus. Ja ennen kaikkea: edessä on taas yksi pitkä, pimeä, kuollut talvi.

      Ja kiitos, että muistutit tuosta talvesta, joka tuli tammikuun puolivälin aikoihin ja menetti otteensa maaliskuun puolivälissä. Semmoisen tosiaan jaksaa vaikka päällään seisten, eikä mikään estä sellaista tulemasta tänäkin (ensi) vuonna.

      Ja vaikka tämä on toki omanlaistansa valitusta, niin kyllä sekin on valitusta, kun juuri tuollaisena plussakeli-alkutalvena ihmiset marisevat, että kyllä se lumi toisi valoa ja onpa kauheeta tää. Musta SE on turhaa valitusta ;)

      Jotenkin kyllä saan tästä vertaistuesta pientä voimankipinää, kun tuntuu, että niin moni live-elämässä taputtaa nyt tumppujaan, kun on niin kiva hiihdellä... Kyllä minäkin voisin ilolla hiihtää tällaisessa valossa ja lumessa, jos näitä päiviä olisi joulu-, tammi- ja helmikuussa. Maaliskuu on kevätkuu. Pakko olla.

      Poista
  3. Siellä on potti poikineen :D... Mä en ole näin myöhässä ollut ikinä. Kohta on pakko alkaa kylvämään siemeniä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näillä keleillä ei ole ollut kiire kylvää, kesäkin tulee varmaan vasta heinäkuun 15. ;)

      Täällä on hosuttu. Taas.

      Poista
  4. Hei kyllä tänään on täällä meillä ainakin ollut ihan keväistä<3 Piha märkänä ja pälvipaikat suurentuneet sselvästi, toivoa siis on vielä:) Isoja pelargonioita siellä, minulla tuli laitettua vähän myöhässä ja ovat vasta tekemässä toisia lehtiään(Raspberry ripple)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tänään näkyi hiekkaa kävelytiellä, mutta enemmänkin olisi saanut näkyä... olisi ollut pessimistillä hiukan valoisampaa :)

      Pelargonit ehtivät hyvin vielä kesällä kukkia, ja jos saat talvetettua heidät, niin saat monivuotisia ystäviä. He ovatkin sitten tosiaan näiden mansikkaisten marjaisia serkkuja. (Nam, marjoja!)

      Poista
  5. Komeat taimet, ja mukavasti orvokkeja ! Ehkäpä sitten pääsiäisen jälkeen saamme kevään kertarytinällä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan tuota pääsiäisen jälkeistä rytinää, sen voimalla kohti ensi viikkoa!

      Poista
  6. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK, voisivatko pääsiäisnoidat manata tuon tylsimmistäkin tylsimmän talven jonnekin hornan tuuttiin tai ainakin kyöpelivuoren taakse? En kanssa kyllä jaksa enää yhtään. Parin päivän oleilu kosteassa ja lämpimässä kasvitieteellisessä vehreyden ympäröimänä antoi ensi-apua tähän talvituskaan, mutta ei vienyt sisintä jäytävää kevään kaipuuta pois. Olet suuren luokan visiiri noiden taimien kasvatuksessa, mikä taituri! Upeita taimia toisensa jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No senhän ne aamuiset noitapartiot olisivat hyvin voineet tehdä, taikoa talven jo vihdoinkin pois. Sisintä jäytää, juuri niin, täsmälleen.

      Taimet taitavat kasvaa hyvin mun tekemisistä huolimatta, tai oikeastaan se mahdollisimman vähäinen tekeminen taitaa olla kasvun salaisuus... en tapa niitä räpeltämällä kamalasti siinä ympärillä koko ajan. Mutta siis, kiitos, Intianminttu!

      Poista
  7. Tervehdys Lontoosta. Taalla vuosisadan kylmin maaliskuun loppu etta silleen onnistui kevatmatka... Eipa viitsi taimia kotiin raahata kun ei ole toiveitakaan etta voisi edes kasvihuoneeseen laittaa.
    Sina olet onnistunut upeasti mehilaisena! Onko muuten kaytossasi raitapuku kun hommailet?
    Lammin tervehdys, pirkko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Pirkko, kiitos Lontoon-terkuista! Harmi, että sää on kylmä sielläkin :( Toivottavasti kadut on kuitenkin sulat ihmisen tepastella?

      Heh, raitapuku, semmoinen olisi kyllä varmaan hyvä! Voihan olla, että pölytys ei onnistu, kun olen niin vieraan ja väärän näköinen :o

      Pidä mukavaa reissulla! Kerro kuvakuulumisia, heti kun tuut, toivoo nimim. I <3 London.

      Poista