15. kesäkuuta 2012

Joenvarren karkurit

Vanhojen talojen pihoista on jokimaisemaan karkaillut tai jäänyt kasveja, jotka elää sytkyttelevät omassa rauhassaan. Sellainen on esimerkiksi tarharaunioyrtti, joka tässä huitelee omissa korkeuksissaan.


(Edit: Yritin ensin vääntää tästä kurkkuyrttiä, mutta Anonyymi ohjasi minut ystävällisesti oikealle polulle. Kiitos vielä!)

Tarharaunioyrtti kasvaa kokemuksieni mukaan vuodesta toiseen sitkeästi siinä, mihin sen on kerran istuttanut, joten tämä kasvusto lienee alkuperäispaikallaan.

Sen sijaan aiemmin tyrkyttämäni kurkkuyrtti on yksivuotinen, mutta kova siementämään ja sitä kautta lisääntymään lähimaastoon.

Kurkkuyrtti on asiantuntijoiden mukaan kavala yrtti, vaikka sitä ruokaohjeissa salaatteihin käytetään. Tiede-lehti tiesi kertoa vuonna 2001, että "Kasvin lehdet ja kukat sisältävät maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka aiheuttavat koe-eläimille myös perimävaurioita. EU:n komission haitallisten rohdosten listalla todetaan, että kurkkuyrtillä on vakavia haittoja, mutta ei minkäänlaista hyväksyttävää käyttötarkoitusta."

Iyyks. Itsekin olen kukkia salaatissa käyttänyt.


Noh, rikos lienee jo vanhentunut. Sitä kasvia ei tontilla kasva, aikoinaan tarharaunioyrtti rehosteli tässä wanhassa perennapenkissä, ihan aidan vieressä.


Nyt siinä kukkivat vain kivet. Ne eivät ole terveydelle vaaraksi, ellei niitä yritä nauttia sisäisesti.


Joenreunassa kasvaa myös vanhoja syreeneitä, jotka eivät näytä ihan perinteisiltä puistosyreeneiltä. Olisivatkohan unkarinsyreenejä? No tuonne kaheikkoon ei yllä hallin hammas eikä uhkaa hallin jalannostokaan.


Juhannuksena tarvittavat seitsemän yrttiä, kuten harakankello, ovat jo hyvässä kasvussa jokivarressa. 


Apilaa ja niittynätkelmää kauniina väriyhdistelmänä. 


Luontoäiti on järjestänyt uustulokkaallekin väriltään sopivan seuralaisen, koiranputken.


Juhannuskimppuun vielä niittyleinikkiä, lemmikkiä ja valkopeippiä, niin johan on määräkriteeri täynnä. Tuo nokkonen kannattaa kerätä vain, jos tykkää hieman tulisemmasta meiningistä.


Ja kun edessä pian on se yötön yö, niin toivottavasti on pilvetöntä, jotta aurinkoa voi valokuvata talven varalle. Jos suinkin vihtomiselta ja sulholoitsuilta ehtii...


Omalla tontilla kasvit ovat selvästi nautiskelleet viime päivien likihelteistä. Istuttelin viimeiset pikkutaimet paikoilleen, muun muassa pelargonien pistokkaat iloiseen värisekamelskaan näihin muovitettuihin koreihin.


Ruukkuostoksillehan sitä oli mentävä, niin oli kaikki purkit jo käytetty. Tuo ruskea muovitötsä tuli karjalankurkun kodiksi, säilyttää kosteutta kuumassa kasvihuoneessa savea paremmin. 

Pelargonit eivät kovasti tykkää muoviastioista, sillä ne haluavat kuivahtaa kunnolla kasteluiden välillä. Mutta nyt piti mennä näillä, jotka sain kyyditettyä polkupyörän stongalla.

Yhdessä talvehtineessa pelargoniruukussa alkoi itää joku omituinen otus. Se piti tietysti siirtää omaan yksiöönsä varttumaan. Nyt sille löytyi oikea nimi, hän on innokkaasti siementävän mökinihmekukan taimi.


Nyt pitäisi enää vaan tietää, että mitä ihmettä mä teen taas yhdellä mökinihmekukan taimella. Niitä kasvaa jo kolmessa isossa ruukussa, joita kannan syksyllä kellariin ja keväällä useamman kerran sisään ja ulos, selkä niukuen. Mutta ei näin isoa ja potraa kasvia voi kompostiinkaan nakata. On vain siis odotettava valaistumista sen käyttökohteesta.

12 kommenttia:

  1. Hei, nyt taitaa kuvassa olla Symphytum asperum, eli tarharaunioyrtti? Kaunis ja hyödyllisen karkulainen sekin.

    VastaaPoista
  2. UUPS! Niinpä todellakin on tarharaunioyrtti! Suurkiitos Anonyymi oikaisusta.

    Jotain outoa tunsin tätä postausta kirjoittaessani, mutta mukamas tarkastin asian riittävän huolellisesti. Korjaan virheen tekstistä, kun pääsen varmempien verkkojen äärelle.

    Kiitos vielä!

    VastaaPoista
  3. Todella kaunis tuo teidän kivipiha. Ovatko ne liuskekivet (?) tosiaan noin kauniin erivärisiä?

    VastaaPoista
  4. Upea kivetys, siinä on vaarna lähinnä kateellinen blogikaveri joka täällä kuolaa kateellisena kun on noin monivärisiä, siis mikä ihmeen laatu?
    Kurkkuyrttiä olen minäkin salaatteihin laittanut, tiedä häntä onko sitten murhetta aiheutunut. Empä usko.
    Sulla juhannusvalmistelut jo hyvällä mallilla, ainakin tuo yrttien keruu ;)

    VastaaPoista
  5. Kurkkuyrtti herättää minussa sekä ihailua - no ONHAN se kaunis - että pienen hihityksen, sillä aina kasvia ajatellessani muistan ruotsalaisen puutarhaohjelma Trädgårdsfredagin yhden juontajan, brittiläisen John Taylorin, ääntävän kurkkuyrttiä (gurkört) brittiläis-skoonelaisittain. Se kuulostaa niin kamalalta, kuten miehen ruotsi muutenkin, että sille ei voi kuin nauraa. Yritäpä täyttää suusi vedellä ja perunoilla ja sano sitten gurkört. Se on siinä.

    Britit vaalivat yrttiään Pimm´sin koristeena, ehkäpä siinä on selitys heidän kummallisuuksilleen ;-D

    Lupiini ja koiranputki ovat aivan fantastinen yhdistelmä, olipa lupiini kuinka kasvirikollinen hyvänsä.

    Ja jestas, miten kauniit liuskekivet teillä siellä on! Meinasi itku tulla. Ihanat!

    VastaaPoista
  6. Nettimartta, liuskekivet ovat tosiaan tuollaisia erivärisiä. Ovat kotoisin Turkin tietämiltä, ja itse asiassa Kreikassa lomaillessani kiinnitin huomiota, että tuon väristä liuskekivetystä on sielläkin paljon. Samat välimerelliset nurkat heillä molemmilla.

    Pirkko, kivilaadusta tuossa yllä tarkemmin. Ja kyllä, juhannuksen vietosta ei puutu enää kuin se juhannus, heheh.

    Intopii, olen katsellut samaa ohjelmaa ja todennut, että juuri mainitsemasi henkilön ääntämistä olisi mahdoton matkia. Mutta tuossahan tuli hyvät vinkit, täytyy kokeilla heti :)

    Gjuirkkørt ja Pimm's... hmm. Pakko joskus testata!

    Ja vielä teillekin ihanat tarhuritoverit oikaisua, että ylin kuva on tarharaunioyrtistä, ei kurkkuyrtistä, kuten Anonyymi ystävällisesti huomautti. En saanut asiaa vielä korjattua tekstiin, kun olen mökillä tablettilaitteen päässä, ja sille teksti on pelkkää html-koodis. Ensi viikolla kaivan Oikean Tietokoneen laukusta ja korjaan virheen. Just ehtii ennen juhannustaikoja :)

    VastaaPoista
  7. Nuorempana aina mietin, että miten muka löytää yhdeksän vai seitsemän, montako niitä oli, kukkaa.

    Nykyään voisi keräillä enemmänkin sen verran on silmä harjaantunut.

    Tosin sulhasmäihä kävi ihan hyvin ilmankin niitä taikoja. ;)

    VastaaPoista
  8. Heheh, Puutarhuri, teillä alan ammattilaisilla kävisi kyllä ihan paras flaksi miesmarkkinoilla, jos taika tehoaisi sataprosenttisesti ;)

    Olisi kyllä ollut kiva koota kouluaikana kasvio, mutta ei meidän kasarinuorten jostain syystä tarvinnut. Omat lapset ne ovat kyllä kasanneet, onneksi sain olla siinä puuhassa mukana. Ihan vähän vaan.

    VastaaPoista
  9. En mäkään ole kouluaikana kasannut kasviota, vaan vasta sitten ammattiin opiskellessa. Se oli kyllä mielenkiintoista ja tuli katseltua ympärilleen ihan toisella tavalla, kun piti löytää kasvioo täytettä.

    Sataprosenttinen flaksi. :D

    VastaaPoista
  10. Joo, ja muut saisivat teiltä ylijääneet... Olisi alalle tunkua!

    VastaaPoista
  11. Joo, tuo raunioyrtti taitaa olla mahdoton hävitettävä. Kaunis se on kukkiessaan, mutta niin iso ja piikikäs varsiltaan, että raapii ohikulkijat vereslihalle. Olin siirtävinäni koko kasvin viime syksynä, mutta yhä vain puskee samasta paikasta. Olet kyllä valtavan harrastunut kaikkine karjalankurkkuinesi jne... huh, huh!!

    VastaaPoista
  12. Totta, Mäntylän mummi, tuota piikikkyyttä en muistanutkaan, kasvihan on varsin hyvin aseistautunut! Ja puskee samasta paikasta näköjään ikuisuuksiin, tuossa joen varressa ei ole ollut asutusta ainakaan 15 vuoteen, todennäköisemmin 30 vuoteen.

    Ei yksi kurkku vielä kesää tee, mutta jännä sitä on testata. Satoa en uskalla edes toivoa, niin pieni rippana se vielä on...

    VastaaPoista