26. tammikuuta 2013

400: Kohti seuraavaa uutta alkua

Chileistä suurin osa on itänyt. Hurraa-huuto kylpyhuoneen lattialämmitykselle, muualla talossa eivät taatusti olisi itäneet vielä kuukauteen... sen verran viileä on wanha puukoti. No mutta siis, nyt alkoivat pikkuruippanoiden kasvien hengissäpitämisviikot ja -kuukaudet.


Tuntuu jännältä ja mahtavalta samaan aikaan. Olosuhteet ovat ns. haastavat (keino-olosuhteet), mutta nämä vihreät sirkkalehdet todistavat sen, että kevättä kohti mennään kiihtyvää vauhtia; monena aikaisempanakin vuonna tämä sama itämis-ilmiö tapahtui samaan aikaan ja niin vain rippanoista tuli aikanaan isoja kasveja, jotka tuottivat satoakin. Eli en ole ainakaan viikkotolkulla etunojassa :)

Kylvin jokaiseen pottiin kaksi siementä, ja monessa potissa molemmat ovat itäneet. Laitoin potit kellarin viherhuoneeseen kasvivalojen alle kasvamaan, katsotaan sitten parin viikon päästä, ovatko molemmat taimet hengissä. Tai kukaan taimista, hah.


Viherhuone on siis entinen hillokellari, viileähkö pieni tila, johon on laitettu kaksi loisteputkivalaisinta kattoon. Huoneessa talvehtivat pelargonit, joita varten pidän molemmissa valaisimessa yhtä kasvivalo-loisteputkea. Taimia varten laitan molempiin myös sen toisen lampun, niin valoa alkaa tulla kasvua varten parempi määrä.

Pelargonit ovat suurimmaksi osin ihan hyvässä kuosissa.


Siivoilin kuivia lehtiä ja kuolleita oksia pois, mukavaa puuhaa oli hypistellä kasveja. Kukaan pelargoneista ei kuki juuri nyt, taitaa olla luova tauko päällä.



Annoin heille kunnon kastelun jollain viherhuoneen uumenista löytämälläni luonnonainevedellä, oliskohan ollut jotain merilevätyyppistä lientä. No, hyvää se varmasti oli ;)

Huoneessa hengailee myös laatikollinen hyasintteja, joita en ole raaskinut nakata joulun jäljiltä mäkeen, vaan jotka ajattelin säästää keväällä ulos istutettavaksi.


Koskaanhan se jouluhyasinttien uudelleen kukittaminen ei ole oikeasti kunnolla onnistunut, mutta joka vuosi sitä lähtee samaan hajatelmaan mukaan. Että joo, kukkapenkkiin vaan, ihanasti yllättävästi keväisin perennojen seasta pyrskähtelemään. Kuitenkaan en koskaan saa aikaiseksi lannoittaa sipuleita, niin että ne saisivat tankattua ravintoa uuteen kukintaan... Juu ei, pöljän hommaa.

Kellarissa, ulko-oven vieressä on pieni ikkuna, jonka edessä daaliat talvehtivat ruukuissaan. Ne ovat tehneet honteloa, pitkää versoa, jotka armotta katkaisin. Yhden kasvin verso oli metrin pituinen ja sen päässä keikkui pikkusormenkynnen kokoinen kukkanuppu. Siihen oli kasvin pitänyt energiansa suunnata, poloisen. Toivottavasti jaksavat alkaa uuteen kasvuun sitten joskus maalis-huhtikuussa.

Joo-o, uutta kautta kohti, niin se vaan on. Ja tämä oli tasan 400. postaus tontilta, niin on aika mennyt mukavasti kuin iltamissa teidän kanssa viestiessä! Kiitos siis kaikille, jotka ovat piipahtaneet, kommentoineet ja mahdollisesti palanneetkin. On tosi hauskaa jakaa tätä harrastusta muiden samanhenkisten kanssa. Kohti viidettäsataa siis, erinomaisessa seurassa.

23 kommenttia:

  1. Kivaa, että itämisprosentti oli chileillä kohdillaan! Voi eih, mä olen ihan tuskissani mun pelakuiden kanssa, kun osa niistä on jo kuollut mökillä talvettamisen aikana (valoisa, lämpötila 10-11 plussalla). Ja osaan tuli kivaa pientä vihreää kasvua, mutta kuulin äidiltä tänään, että nyt ne näyttivät kaikki vihreätkin nuupahtaneen. Missä vika? Leikkasinko niitä liikaa alas syksyllä, kun karsin oksia lyhyemmäksi? Oliko talvikastelua liikaa vai liian vähän? Saa auttaa, jos osaa opastaa mua...muuta talvetustilaa ei valitettavasti ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä kysymys, että mikä pelakuut vie talvisäilytyksessä. Mulla on joka vuosi yksittäisiä taimia/ ruukkuja, jotka nuupahtavat aika lailla samalla tavalla: vaalean vihreää näyttäisi pukkaavan, mutta uusi kasvu kuolee pois. Olen ajatellut, että toiset ruukut ovat materiaalinsa takia jatkuvasti kosteampia kuin toiset ja liika märkyys yhdistettynä viileyteen tekee tuhojaan.

      Pelargoni tykkää kasvukaudellaankin kuivahtaa kasteluiden välillä, joten talvella (huomattavasti niukemmassa valossa ja viileässä) sen pitäisi saada olla tosi niukalla vedellä. Olen joinain talvina kastellut hajamielisyyksissäni vain kerran kuukaudessa ja se on riittänyt hyvin. Niillä on kuitenkin aika paljon valoa joka päivä 10-12 tunnin ajan kasvivalojen takia, joten ne myös ovat vihreässä lehdessä eli hiukan kasvavat ja kuluttavat, mutta silti niukka vesi on ollut riittävästi.

      Ikkunasta tuleva valo ei riitä talviaikaan oikein mihinkään muuhun kuin hibernoimiseen, joten veikkaisin, että liiassa kastelussa voisi olla nuupahtamisen syy. Hämärä ja viileä on hyvä talvetuspaikka, mutta vettäkään ei saisi silloin antaa kuin hengissäpysymiseksi. Ja jos talvehtijoillasi on vain vähän oksia, niin se ei tarvitse vettä senkään takia paljoakaan, juuret vain uhkaavat mädäntyä.

      Olikohan tästä pohdinnasta yhtään apua?

      Poista
    2. Voi himputti! Kirjoitin jo kerran tähän kommenttini, mutta se häipyi aina niin ihastuttavan Bloggerin toimesta jonnekin bittiavaruuteen. En jaksa kaikkea kirjoittaa alusta, mutta kiitos apupohdiskelusta, tuohon kasteluongelmaan itsekin olen päätynyt. Kun en itse pääse sitä mökille talviaikaan tekemään, on vastuu ollut vanhemmilla ja ovat sitten ehkä liian usein tirauttaneet pelakuille vettä. Mutta eipä voi mitään, uusia taimia sitten vain hankkimaan!

      Poista
  2. Kiitos vain itsellesi kivasta blogista, jonka löysin vasta myöhään, mutta parempi sekin!
    Ihanaa, kasvukausi on alkanut ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun löysit blogin, niin minäkin löysin sinun blogisi – parempi tosiaan myöhään kuin ei milloinkaan.

      Kasvukausi on korkattu, puolen vuoden päästä ehkä saadaan satoa, jos planeettojen asennot ovat oikeat ;)

      Poista
  3. Ihania chilivauvoja:) Kyllä ne siitä kasvaa vaan onhan niissä pyöritteleminen, toukokuussa on sitten niin ihanaa viedä ne ulos ja saada tilaa sisälle! Minulla ovat itäneet orvokit ja täpläkello jonka pussin mukaan olisi pitänyt viettää vielä tovi hangen alla, mutta kun tänään olin viemässä kylvöksiä ulos niin onneksi huomasin nuo pienen pienet alut. Saa vaan nähdä mitä niistä nyt tulee kun ovat näin aikaisessa, jospa jaksaisivat tuon lampun avulla sinnitellä. Pääsenkin maanantaina hyötykasviyhdistyksen porukan kanssa tutustumaan Viikin koekasvihuoneille, jossa meille esitellään uusimpia led-valo kokeiluja ja mukana on ilmeisesti juuri tuo Valoya:n lamppu joka mullakin on! Tosi mahtavaa päästä vähän kyselemään kyseisestä lampusta! Kiitosta vaan tosiaan tästä blogista, pidän kovasti! T. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan monet pyörittelyt vielä edessä, ei niitä kuvioita halua edes muistella ;)

      Hauska kuulla, että täpläkello iti ilman kylmäkäsittelyä, noinkin voi siis käydä. Kerro sitten reissustasi, että millaisia led-valokokeiluja siellä Viikissä on tehty. Kiinnostavaa! Mukavaa retkeä sinulle!

      Poista
  4. Minäkin aion yrittää kasvatella siemenistä tänä keväänä sisätiloissa eka kerran. Aiemmin en ole viitsinyt tuohon hommaan ryhtyä, mutta nyt innostuin. Toivotaan meille hyvää taimienkasvatusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että innostuit siemenkasvattelusta, se on mukavaa puuhaa – ainakin pääsääntöisesti. Hiukan alkaa sitten loppukeväästä jo tilanpuute tuntua, mutta ystävällisesti perhe on tilanteen hyväksynyt.

      Kevään tulo tuntuu kyllä paljon todellisemmalta, kun näkee pienten taimien kasvun ja saa hoitaa niitä jo paljon ennen kuin ulkona tapahtuu mitään.

      Toivotaan tosiaan suotuisia taimienkasvatusviikkoja!

      Poista
  5. Huikea määrä potauksia, meidän iloksemme :) Hienosti kasvaa sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oij, kivasti sanottu :) Hienosti alkoi kasvun alku, nyt voikin sitten tapahtua mitä vaan... kuivuus, ötökät, taudit... you name it ;)

      Poista
  6. No niin! Sieltä se mullan alta pienikin ponnistaa. Mulla on nyt idätyksen käytännössä jo menneet, mutta noi "takuuna" tulleet Carolina Reaperin siemet ovat itämässä. Nostin idätyslämpötilan nyt korkeammalle 31-32 asteeseen. No on siinä vieressä vielä Chilistelyä willisti Sushrajalla! blogin kirjoittajalta saatuja 7Pot Douglahia, jota en ole saanut vielä yhtään itämään. Lisää hauskuutta riittää, kun pääsen testaamaan kookosta ja noita erikoisia Air-Pot ja Smart Pot purkkeja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen tällainen chilituristi, upotan siemenet multiin ja jään odottamaan. Jos joku viitsii kasvaa mun iloksi, niin kyllä siitä ihan hyvää huolta pidän :) Tässä harrastuksessa on vaara hurahtaa ihan mihin vaan kasvilajiin, chileistä orkideoihin ja liaaneihin ja tiesmihin. Sitten se on menoa ;)

      Kookostestailu kuulostaa kiinnostavalta, jään odottelemaan postausta siitä(kin)!

      Poista
    2. Joo noista luvatuista päivityksistä on vissiin bonchi päivitys vielä tekemättä. Ruukku oli, mutta osottautukin liian pieneksi. Ikeasta lähti mukaan tassi, mutta se olikin aika iso ja matala kuitenkin. Lauantaina Vipa lainasi bonsaikirjan kirjastosta, jos siittä saisi jotain ajatusta. Yrttikourusta ja vesiviljelystä tehty postaukset. Olikos jotain vielä jonka olen unohtanut? :D

      Poista
    3. Nooh, mikäs kiire tässä on, melkein valmiissa maailmassa :) Ja ehkä se bonchikin kasvaa sen verran hitaasti, että ehtii vielä postailla montakin tarinaa...

      Poista
  7. Voi itämisen iloa! Ihania pikkuisia :) Kiitos itsellesi mainiosta blogistasi, kivoista kuvista ja mielenkiintoisista jutuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin ovat hempeän vihreitä sirkkalehdet, ihan vauvanvihreitä ;D

      Kiitos kauniista sanoistasi, kyllä ne kannustavat jatkamaan.

      Poista
  8. Harva sitä tietääkään mitä aarteita nyky kellareista löytyy :)
    Kyllä nuo hajusintin sipulit kannattaa uusiokäyttää, sieltä ne nousevat kesämmällä vaikkakin mini kokoisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ainakin kaikenlaisia viljelyksiä mahtuu monenlaisiin kellareihin, täällä ihan pelkkää laillista kasvustoa kuitenkin :D

      Kiitos hyasinttikannustuksesta, kyllä minä siis nuo säästän kevääseen asti!

      Poista
  9. Onnea uudesta vihreästä alusta. Blogissani on sinulle haaste. Ota mukaan, jos haluat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja KIITOS, hauska haaste, otan ilman muuta mukaani!

      Poista
  10. Onnea 400. kirjoituksesta! Kiva on olla sun lukijana. Onpas sun kellarissas vehreetä väkee. Mulla on pelkkiä raakkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta, ja kiitos, että olet lukija!

      Ne on ne taikalamput, joiden takia vihertää. Sähkölaskunmaksaja joskus narisee, mutta aika moni harrastus maksaa jotain... tämä kuitenkin hirmu vähän. Päivätasolla. Ehkä.

      Poista