16. maaliskuuta 2013

Kaipaatko voikukkaa?

Talvi se olla möllöttää juu. Eihän tällaisessa aurinkoisessa talvessa mitään vikaa olisikaan, kun se vaan ottaisi tilansa talvikuukausina (joulu-tammi-helmi). Kun kelit on tällaiset maaliskuun puolivälissä, niin itku on kurkussa. Melkein huulilla jo.

Taimiosastolla tapahtuu sisätiloissa sitä sun tätä. Esimerkiksi sitä, että yksi kylmäkäsittelemätön akileija on itänyt. Tässä Amerikasta lahjana tulleessa lajissa (Aquilegia saximontana 'Rocky Mountain Blue') kylmäkäsittely on suotava, mutta joskus siemenet itävät kuulemma ilmankin. Kokeilen molempia tapoja; ne kylmässä kolme viikkoa viettäneet tulivat äskettäin sisälle (hiljaista on) ja huoneenlämmössä kyteneistä tosiaan yksi siemen iti viikko sitten.

Hän oli hyvin vahvasti ns. nurkka-itäjä.


Siirsin taimen keskemmälle purkkiinsa, josko se osaisi kasvaa siinä. Toivottavasti hällä ei ole agorafobiaa tahi vastaavaa estettä.

Kellarissa kasveskelevat orvokit, ikkunahyllyköissä chilit, pelakuut, juuri itäneet tomaatit ja muutama muu sekalainen tyyppi. Ei niistä kuvia tällä kertaa.

Laitetaan sen sijaan kuvaa ulkoa, jossa pienetkin kevään voitonmerkit tuottavat iloa. Kuten jääräkä.


Aurinko on porottanut voimalla viikko sitten väkerrettyyn kranssiin ja avannut hanan. 

Pihlajanmarjat ovat murtautuneet ulos jääkuorestaan kuin kananpoika h-hetkellä.


Sulamis-efektin lisäksi hienoa on, että jääpuikon nokan kärki on pihlajanmarjanpunainen. Tip.


Täytyy kyllä sanoa, että on todella erikoista, että piha on näin tukevasti talvinen vielä tässä vaiheessa kuukautta: olemme asuneet talossa 13 vuotta, ja ensimmäisinä 10 vuotena tontti oli sula maaliskuun viimeisen päivän aikoihin, siihen pystyi luottamaan. Kahtena viime talvena lumet ovat lopullisesti sulaneet vasta huhtikuun alkupuolella, koska lunta on ollut niin mahdottoman paljon. Mutta tänä vuonna tontti on todennäköisesti sula vasta huhtikuun puolivälissä – jos siis hyvin käy. Jos mennään tätä tahtia, niin vappunakit pysyvät kylmänä omassa hangessa. Uaah!

Lunta on pihalla pienehköinä vuorina ja jäätä tukevina mannerlaattoina, totesin tänään, kun istuskelin pihalla päiväkahvilla koirien kanssa. Tällaista lumiratapalloilua harrastimme uudemman tulokkaan, Sulon, kanssa.


Eihän siinä jalat aina maahan osuneet, kun oli niin kivaa.

Vanhempi herra, Sandy, istui sylissä tuomaroimassa.


Aurinkopoikia ovat molemmat, ja lämpöasteita kaipaavat hekin jo kovasti. Mamman murut.

Mutta kaipaatko sinä kevättä niin paljon, että kaipailet jopa voikukkia? Täällä olisi nyt tarjolla tuore taimi, joka löytyi kellarista, talvehtivan pelargonin ruukusta.


Onhan tuo hiukan venähtäneen mallinen niukan valon takia, mutta hyvässä jatkohoidossa hänestä tulisi Oikein Komea Voikukka. Tässä on nyt hyvä tilaisuus! Taimi myydään eniten tarjoavalle.

22 kommenttia:

  1. Kyllä voikukkakin on sitten ihana. Anopin kilpikonnan herkkuruokaa. Ei kannata väheksyä. Näin talvinen maaliskuu on kyllä syvältä. Ehdin kyllä viedä lapsia vielä luistelemaan, kun tuli luvattua. Ei ehdi (valitettavasti) lumet sulaa. Voihan kökkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, anopin kilpikonnalle lahjoittaisin tämän mielelläni! Hänelle löytyy onneksi sitten toukokuun puolella jo runsaasti makupaloja :)

      Juu, ei nämä jäät sula ihan hetkessä, luistimet ehtii hyvin viedä teroitettavaksi, jos ei ole vielä ehtinyt harrastusta tänä kautena aloittaa. (Huoh.)

      Poista
  2. Joo kyllä kelpaa voikukkakin tässä vaiheessa :) Mutta voisit toisaalta laittaa sen salaattiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, salaattiaineksiahan tässä :) Pitäisiköhän huvikseen maistaa...

      Poista
  3. Ihana jääräkä, ihanat koirat ja kyllä, ihana voikukka <3 Mun mustasilmäsusannat kuolivat talvetusyrityksessä, mutta voikukkaahan sieltä puski senkin edestä :D Jääräkää kävin tänään itsekin kuvailemassa. Niitä tammikuun tuntuisen maaliskuun harvoja helmiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, mitäs mustasilmäsusannasta, kunhan vaan voikukka selviää :D Ajattele, kun olisikin joku iiiiihana kasvi (voikukan kokoinen pioni?), joka selviäisi yhtä hyvin kaikissa olosuhteissa, lisääntyisi helposti, kestäisi ruohonleikkuria jne. Jokainen hylätty takapihakin olisi luonnostaan nätti ;)

      Tosin ihminen ei halua sitä, mikä on helppoa ja luonnonmukaista, joten se alkaisi pitää sitä pikkupionia ihan rikkaruohona...

      Jääräkä <3

      Poista
    2. Tuo on harmillisen totta! Vaikka olisi kuinka kaunis ja helppo ja ihana, niin äkkiähän se rikkakasvituomion saisi.. Mutta mä kyllä tykkäisin pikkupionista ja väitän, että aika moni muukin tykkäisi enemmän kuin voikukasta :)

      Poista
    3. Kyllä mäkin pikkupionin antaisin nurmikon vallata. Annanhan voikukankin, hah. Mutta keltaisen värin suosio saattaisi kasvaa, jos voikukka muuttuisi harvinaiseksi ;)

      Poista
  4. Kiitos ei, voikukalle. Uskallan vielä krantttuilla, vaikka lumitilanteen jatkuessa nöyrtyminen lienee pakolllista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, ei siis tarjousta Pirkolta :) Nooh, pidän kasvia tallessa vielä pari viikkoa, sillä jos jääkausi tuli nyt jäädäkseen, niin voikukkakin on uhanalainen laji. Ehkä joku museo haluaa sen sitten kokoelmiinsa...

      Poista
  5. No mä voisin ottaa MUUTEN, muttakun meillä on se voikukkavapaa vyöhyke suojattuna (berliinin)muurein ja piikkilanka-aidoin. Ampuma-aukot on jo viriteltyinä kevään koitoksiin.Toisaalta se saattaisi olla ensi kesänä ainoa kasvi, joka Mäntylän pihalla menestyy...
    Syö se! Voikukkahan on kuulemma hyvää ja terveellistä ja tuntuu kesältä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, nuo tuo on hyvä syy olla ottamatta keltaista kaunotarta tontille ;D Berliininmuuri pitää, luotamme siihen.

      Jotenkin tämä kasvi ei kutsu minua hakemaan keittiöstä haarukkaa ja veistä. Ehkä tässä on vielä vara kranttuilla, niin kuin Pirkko tuossa yllä totesi, mutta kun uutisissa julistetaan jääkausi alkaneeksi, on toinen ääni kellossa...

      Poista
  6. Jääräkä :D Joopa joo, on lunta,on...mutta silti ihan uskomatonta miten lämpimästi aurinko melkeinpä porottaa päivällä.Ei sitä tiedä, jos se alkais saada jotain aikaan - lähiviikkoina! Niin se voikukka,mahtaako tuommosessa ruikulassa olla paljonkaan vitamiineja,ei taida kannattaa syödä sitä. Mutta ne pihalla kasvavathan voi vallan mainiosti laittaa salaatin jatkeeksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, josko juhannuksena jo purot pulisisi. Toivossa eli se entinen lapamatokin...

      Tämä on ruikulakukka, ei tästä ole oikein mihinkään – kuten ei ole tuosta muovitetussa purkissa talvehtineesta pelargonistakaan, ei sen puoleen :) Tainnut mädäntyä koko kasvi.

      Poista
  7. Voikukka on harmittava ilmestys nurmikolla. Toisaalta se on paljon parempi mesikasvi kuin moni perennakasvi. Suomessa sentään riittää ojia ja villiniittyjä, ettei tarvitse sitä omassa puutarhassa suosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taistelin jossain vaiheessa vakavasti voikukkia vastaan ts. nypin niitä juurineen (ja "juurineen") hikipäässä, kunnes luovutin. Ja nyt on paljon leppoisampaa! Kunhan pysyvät siellä nurmikolla (tai "nurmikolla") eivätkä tule perennapenkkeihin tai ruukkuihin ihastuttamaan ;)

      Poista
  8. Voi kukka sentään. Minä olen ihan rauhassa nostanut kädet pystyyn noitten keltaisten iloisten pikkuisten kukkaisten kanssa. Kukkikoot! Muulla ei ole väliä, kunhan jaksaisi leikata ennen kun päästävät siemenensä valloilleen. Juuri tällä hetkellä on sellainen olo, että ihan sama mitä vihreää niin kelpaa! Katsoin juuri viime kesän kuvia värinälässäni ja ai että melkein heikotti kun tajusi, että maailma voi olla niin värikäs.

    Koirilla on vauhtia tassuissa ja toinen näyttää keskittyvän olennaiseen :) Toivottavasti edes he pysyvät optimisteina siinä, että kun vihdoin tulee lämmin (ehkä parin viikon päästä?) niin kaikki sulaa ja nopeasti. Ainakin toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just, samaa vastasin juuri tuossa yllä, että kasvakoot pois. Rajatusti.

      Ja nyt kävisi voikukkapelto ihan hirveen ihanasti! Tekisin kruunuja ja salaattia kädet tahmeina, voikukkamaidosta mustina.

      Hyvin kuvailtu tuo väriheikotus! Valokuvia katsellessa on kyllä ihan äimänä, että voiko maailma näyttää tuolta, olenko muka ollut tuolla, osana. Tää aika on nyt kyllä ihan kiduttavinta ikinä, tekisi mieli mennä ulos huutamaan ja parkumaan tuskaansa. Mutta ei tarkene.

      Koirat on ihan kypsiä myös, ei tämä ole elollisen parasta aikaa. Eikä edes toiseksi parasta :(

      Ei auta kuin odottaa – ellei voita Eurolotosta miljoonia.

      Poista
  9. Hmm.. kaikessa ihanassa on myös se toinen puoli. Olisihan se nyt ihan amerikkaa jos ei rikkaruohoja olisi..Siitä huolimatta antaa vaan kevään koittaa ja mieluiten heti tai ainakin huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaksi puolta on aina, vähintäänkin. Myös siinä amerikassa ;) Ja toisen rikkaruoho on toisen aarre.

      Mulla on nykyisin aika neutraali suhtautuminen voikukkiin, kyllä nurmikolle mahtuu. Siis "nurmikolle", heh.

      Poista
  10. Jaa että annat sitten olla sen? Minä olin täällä jo ruiskut ja toksaanit tanassa tulossa sumuttamaan! No ei siinä mitään, onhan sulla jääräkääkin, miksei sitten ruikulavoikukkaa :-D

    Olet sinä kyllä mainio tappaus. Ei ole blogistanian elämä mitään ilman Geraniumin juttuja, se on kyllä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, minä = iloinen <3 Eikä olisi Blogistan mitään ilman tällaisia kommentteja, joista saa lämpöä ja valoa pitkän työpäivän jälkeiseen iltaan.

      Tule vaan tykkien ja toksaanien kera, yhdessä on kuitenkin miljoonan alku :D Kohta ei ole talvehtivista pelakuista edes tuon kuvan rangan mittaista muistoa, kun VK valtaa alaa.

      Tuo muovitettu pajuruukkusysteemi on muuten tosi huono talvehdittamista ajatellen, multa ei pääse kuivumaan varmaan koskaan. Yksi varsi kasvista vielä sinnittelee...Voikukka varmaan syö sen ensi yönä.

      Poista