Nuupahtaneiden jatkoaika

Tammi-helmikuu tuottaa nuupahtaneita tulppaaneja, jotka saisivat helposti jatkoaikaa jään sisällä. Kukat tai terälehdet vaan kakkuvuokaan tai muuhun astiaan, kylmää vettä päälle ja ulos pakkaseen jäätymään. Yön yli tulee valmista, jos on muutamakin aste miinuksen puolella.

Kukat kelluvat, joten halutessaan kakun voi pakastaa kahdessa erässä: ensin kukat jäädytetään paikalleen täyttämällä vuoka noin puoleenväliin (alle puolenvälin) ja seuraavana päivänä lisätään toinen vesiannos jäätymään taas yön yli. 

Tämä rengasvuoassa pakastettu rinkula on koemielessä tehty kahdessa erässä. Yhdellä kertaa jäädytettäessä kukan pintaa saattaa jäädä näkyviin, mutta oikein nätti tulee niinkin.

Tulppaaneja (ja muuta materiaalia) tulisi hyvää tahtia pakastettavaksi, mutta pakkaset eivät ole olleet kovin suotuisat tänä talvena tähän puuhaan. Jos pariksi päiväksi on luvattu miinusmerkkistä, niin äkkiä vaan astiat täyteen ja ulos. Ellei sitten aio leipoa ihan oikeasti :) 

Roskassa kevät

 

Elokuussa suljettu kirjekuori tuoksui ihan helteessä kuivuneelle pellolle. Korsille. Sängelle. Hartaasti kaadoin sisällön valkoiselle paperille. Siemenkodan kuoria, kukkavarren pätkiä ja soikiloita siemeniä. Orvokin siemeniä.

Oli kyllä ihanaa käpistellä siemeniä ja kouhia multaa purkkeihin. Hanskat kädessä joo, ne ekat potit, sitten oli pakko työntää paljaat sormet säkkiin. Tuntui kuulkaa hyvältä.

Näistä tulee pikkuorvokkeja, joita olen useamman kevään kasvatellut. Niiden värikombinaatiossa ja värien muunnoksissa ei enää pysy mukana, mutta mitä välii. Jos kaikki menee hyvin ja historia toistaa itseään, niin kahdeksan viikon päästä avautuu ensimmäinen kukka. Kahdeksan hassunlyhyen viikon.

Järjellä mitään tekemistä

Jos olisi tolkun taito, niin rajoittaisi muutamaan. Mutta kun ei ole, niin kärsii sitten ikkunalaudoillaan ja ruokapöydillään ja saviruukuissaan ja kaikkialla pienissä tiloissaan.

Tilasin mielestäni vain pari kiinnostavaa chililajiketta, mutta 18 pussia niitä tuli.

Taisi laittaa Fataliiseeds-mies pari ylimääräistä pussia mukaan, en tunnusta koko kaartia. Mutta kiinnostavia lajikkeita ovat kaikki, erilaisia kasvutapoja, muotoja, värejä ja tulisuuksia. Herkempi maistaja tuntisi myös erilaisia makuja, ainakin miedommissa lajikkeissa. 

Lähden tänä kautena enemmän tuonne keskitulisten suuntaan, viime vuoden wahvat eivät kulu yhden ihmisiän aikana, vaan niitä sitten saavat jälkipolvet kuivattuna ja jauheina perinnöksi jaella. Noin kuudessa polvessa.

Tässä listaus ylläolevista, niin on sitten jossain tolkun paikassa olemassa:

C. annuum Black Scorpion Tongue (heat level 4)

C. baccatum Blondie (6-7)

C. chinense CGN 21500 (8)

C. chinense Cheiro Roxa (5)

C. annuum Devil's Brew (8)

C. baccatum Dr. Green (7)

C. annuum Explosive Ember (6)

C. chinense Fatalii (10)

C. annuum Indian Chili Bullet (7)

C. chinense Fidalgo Roxa (8)

C. annuum Kori Sitakame (4)

C. pubescens Locato (7-8)

C. annuum Marbles (0)

C. chinense Ojos de Pescado (8)

C. baccatum Pequante (4-5)

C. annuum Prikkinu (8-9)

C. baccatum Quintisho (7)

C. baccatum Trepadeira Werber (4)

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus alkaa kylvöpuuhiin, ihana ajatushan se on. Nyt vaan pitäisi löytää kylvöpurkkeja, maa-ainesta ja tarjottimia sekä viritellä hyllyjä kellarikasvariin. Voisiko joku hoitaa ne, niin voisin keskittyä työntämään siemenen mullan alle? Siihen oleelliseen kohtaan.

Punaista raikastamassa

Hellurei ja vihreää uutta vuotta! Niin se on päivä jo yli kahden viikon ajan pidentynyt, ja tänään aurinkokin ystävällisesti helottaa täydeltä terältä, pitkästä aikaa. Pakkasta on toki 14 astetta täällä Tontin nurkilla, mutta niin se vaan tässä kohtaa on. Mutta mehän kestetään se.

Joulukukkien kohdalla olin tänä vuonna varsin maltillisella tuulella. En ostanut kuin muutaman hyasintin, jotenkin ei vaan innostanut. Sain lahjaksi pari punaista ruukullista, ja se oli tietysti mukavaa. Paitsi että punainen on mulle aika tiukasti joulun väri ja nyt tammikuun puolella se hiukan vetää menneeseen. Sinne jouluun. Mutta eihän ne kasvit tietty niin nopeasti nuukahda eikä niitä todellakaan tohdi pois heittää, joten pitää yrittää korostaa sitä punaista silleesti epäjoulumaisesti.

Aika hyvin se onnistuu ymppäämällä kasvien ympärille mahdollisimman paljon vaaleaa, vaikka ihan valkoista. Vaihdoin tulilatvan punaisen rondellan valkoiseen suojaruukkuun ja lämppäsin kukat vierekkäin valkoiseen maisemaan. En ihan ulos asti kuitenkaan.

Nättihän tuo kerrannaiskukkainen tulilatva on, runsaat pikkukukat hänellä.

Joulutähdessä olen valkoisen ystävä, mutta punainen on kieltämättä sähäkkä, oikea katsemagneetti. Tässä sen tyvellä kasvaa mähkä (sammalmähkä?), joka on aika söpö, keväinen jopa.

Ja hei, kivat kierrekahvat ruukussa!

Siinä ne nyt punastelevat yhdessä, kunnes luonnonvalon puute nuupahduttaa, ellen sitten saa viime hetken säälikohtausta ja siirrä niitä ikkunalle toipumaan. Todennäköisesti näin käy ainakin tulilatvan ja mähkän kohdalla, niistähän voisi vielä saada mukavaa vihreää täytettä kesäistutuksiin.

Tänään on loppiainen ja joulukuusesta pitäisi kai hankkiutua eroon. Mutta minä en kuusta nakkaa, se on kiva valoisa välkehtivä talvipuu, tuoksuukin vielä. Koristeissa ei ole punaista, joten ei tuo minun silmiini niiiin jouluiselta näytä ;)

Äsken kuusta valaisi myös aurinko, se oli selvä merkki, että hän jatkaa kisassa.

Nyt vaan kuusenloisteessa siemenluetteloita pläräämään, onpa ihan superkivaa! Ruukkuja onkin vapautunut monille uusille kesäkukille, koska tietoisesti "unohdin" viime kauden daaliapaakut ruukkuihinsa ulkosalle nyykähtämään. On mukavampi katsella siemeniä, kun oikeasti on jotain tilaa, johon kasvit sitten istuttaa.

Huomaan, että musta on tullut melko julma ja kylmä kasviharrastaja verrattuna aikaisempaan, jolloin olen säästellyt kaikki mahdolliset rihmavarret ja kuihtuneet tikut, että jos niistä sittenkin lähtisi jotain pykimään. Nyt on päällä asenne, että jostain on luovuttava, jos meinaa jotain uutta saada. Sillä mennään, reippaan viileesti vaan.