Pyykkikori = kukkakori

Vihreää, vehreää ja runsasta uutta puutarhavuotta 2013 kaikille! Kohti kevättä on matka, vääjäämättä, ja tällainen +2 asteen sulamiskeli tuottaa tunteen, että kevät olisi jo ihan tuossa kulman takana. Ja niinhän se tietysti onkin, riippuu vaan siitä, että miten kauaksi sen kulman mielessään sijoittaa.

Se nenäviisasteluista, asiaan. Minun piti nimittäin tehdä iso hyasinttikori joulualennusmyyntituotteista, mutta jotenkin niitä hajusintteja (jotka kyllä ovat mielestäni ihanan tuoksuisia) pari kuukautta yhtäjaksoisesti nuuskuteltuani ei tehnyt enää mieli upota täysillä niiden aromiin. Niinpä tein sekakorin, jossa on kevättuntumaa, mutta myös muistumia talven juhliin liitetyistä asioista.

Tällainen oli siis lähtötilanne, iso punottu kori, joka on vuorattu jätesäkillä ja täytetty lekasoralla.

Siihen hain täytteeksi rautakaupan alelaarin yksinäisen valkoisen amarylliksen rumassa rondellassa, muutaman puolikuivan hyasintin (aina nyt sen verran) ja muutaman raikkaan saintpaulian. 

Kellarista hain pikkuruukullisen vihreää, jonka nimeä en tiedä. Se on pyörinyt mukana muutaman vuoden, ensin olohuoneen ikkunalla ja sitten kesäkukkaistutuksissa. Hiukan sen lehdet muistuttavat pelargonia, ehkä se on jokin siitä suvusta. Kasvi on seuraavassa kuvassa alaoikealla.

Kastelin kaikki kasvit hyvin upottamalla ne veteen toviksi. Sitten asettelin ne koriin ja työnsin sopivalle syvyydelle lekasoraan.

Mulla ei ole ollut saintpaulioita ainakaan yli kymmeneen vuoteen, mutta nyt ne näyttivät tosi ihastuttavilta. Niistä on näköjään jalostettu kirjaviakin lajeja.

Toinen vaihtoehto olisivat olleet kevätesikot, joita alkaa nyt kaupoista saamaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Tykästyin nyt kuitenkin tähän vaaleanpunaiseen maailmaan, vastapainona joulun tummille sävyille.

Kuorrutin ruukut ja lekasoran näkymättömiin männynkävyillä. Se on lempi-askartelumateriaaliani, helppoa, luomua ja vuodesta toiseen käyttökelpoista.

En ole oikeasti mikään askartelija tai koristelija, ajattelen asiat yleensä käytännöllisyyden kautta, voisi varmaan sanoa, että "funktionalistisesti". Noh, käytännöllisyyttä on se, että säästää pikkukiviä, joita on remonttipuuhissa käteen jäänyt. Koristelua kuitenkin lienee se, että sitoo niihin juuttinarua ja laittaa kukkakoriin, pakko myöntää sen verran.

Ja koska tykkään kirjaimista, halusin mukaan myös muutaman sanapallon - näin post-jouluhenkisesti. Tai eivät nuo ihan palloja ole, mutta palleroita kuitenkin.

Koriin upposi myös yksi kukkimaan alkanut perhosorkidea, toivottavasti se ei järkyty juuriston täydellisestä pimenemisestä. Mutta tällainen korista siis tuli:

Kuva piti ottaa suht' kaukaa, että kaikki mahtui linssiin, mutta toivottavasti idea selviää tuosta. Valokin on tähän aikaan vuodesta niukkaa, ja tuo Into-Lianan liila kasvilamppu vääristää sen vähänkin, hmm.

Ajattelin jättää korin lattialle ja asettaa yksittäisen kasvilampun pöydän reunalle sitä valaisemaan. Pieni riski tuossa kyllä on, nimittäin tuoreempi tarhurikoira Sulo saattaa kokea tarvetta signeerata korin. Toisaalta, onhan siinä se jätesäkkivuoraus :)

Mukavia ulkomaisia siemenkauppoja

Edellinen postaus sai pohtimaan, mitkä ovat hyviä ja luotettavia ulkomaisia siemenkauppoja verkossa. Aivan aluksi sanoisin suomalaista työtä tietysti periaatteessa kannattavana, että kannattaa pohtia, tarvitseeko ylipäätään mennä merta edemmäs kalaan. Suomalaiset verkkokaupat myyvät laadukkaita ja monesti myös kotoperäisiä siemeniä, toimitusehdot ja -hinnat ovat useimmiten hyvät ja valikoima on vähintään kohtuurunsas: usea suomalaisliike myy myös niitä samoja ulkomaisia siemeniä, joita voi ostaa yritysten omilta verkkosivuilta.

Nooh, tämän sanottuani kerron vielä, että itse tilailen sieltä täältä, kotoa ja kauempaa, pääasiassa ihan vaan siksi, että ulkomaiset verkkokaupat sisältävät usein muutakin jännää ihmeteltävää ja selailtavaa. Siinä sitä sitten tulee naksuteltua tuotteita ostoskoriin ihan puolivahingossa.

Nooooh, sittenhän päästään itse asiaan. Eli:

* Ulkomaiset verkkokaupat, joista olen siemeniä tilannut ja jotka olen hyviksi havainnut:

Thompson&Morgan, Englanti -> klassikko
Mr. Fothergills, Englanti -> toinen vanha tekijä
Impecta, Ruotsi -> Suomessa heitä edustaa Exotic Garden (kiitos muistinvirkistyksestä, Millan!)

* Kaupat, joista toiset puutarhaharrastajat ovat tilanneet ja joihin he ovat olleet tyytyväisiä:

Chiltern Seeds, Englanti (Saila/ Saaripalsta)
Aulden Farm, Englanti (kurjenmiekkojen juurakoita, Saila)
Rare Plants, Englanti (erikoisia juurakoita, mukuloita ja sipuleita, Saila)
Seemnemaailma, Viro (valikoima myös suomen kielellä, Millan/ Kanttorilan puutarhassa)
Semillas, Espanja/ Kanariansaaret (erityisesti tomaatteja ja chilejä. Sijaitsee EU:n veroalueen ulkopuolella, joten alv:t voi joutua maksamaan, jos alv-minimiraja ylittyy. Jule/ Chilitunari)
Plant World Seeds, Englanti (erikoisiakin lajeja. Pirkko/ Elämää ja elämyksiä)

* Kauppa, josta en ole siemeniä tilannut, mutta josta tilaisin ilman huolta:

Suttons Seeds, Englanti -> 200 vuoden kokemus puutarhailusta

* Kaupat, josta en ole siemeniä tilannut, mutta joista voisin tilata:

Seeds of Italy, Englanti -> erityisesti kasvisten siemeniä, ilmeisesti italialaista alkuperää
English Sweet Peas, Englanti -> no tuoksuherneiden siemeniä tietty

* Juurakoita ja kukkasipuleita:

Eurobulb, Hollanti -> se, mitä et täältä löydä, sitä et varmaan tarvitse (tiedän tutun, joka tilaa täältä)

* Puutarhatarvikkeita

Garden Gifts Direct, Englanti -> nopea toimitus kotiovelle (olen siis tilannut)

Muistutan tässä välissä, että monista erikoiskaupoistakin löytyy suomalainen vastine, kuten hollantilaiselle chilikaupalle kotimainen Fatalii ja ruotsalaiselle pelakuumyyjälle niin ikään kotimainen Pukin Puutarha.

Mutta ei tämä ihan kuolemanvakavaa puuhaa ole, eli sieltä ostetaan, mistä parhaiten saadaan. Fokus on kuitenkin tässä, kevään orastavassa taimivihreässä:

Vähän tomaattia, pienesti lobeliaa, aavistus risiiniä ja rivi orvokkeja. Niin, ja ohkaisesti kevätsipulia ja tukevammin koristemaissia.

Ja kun sisäkasvatusta on jatkunut hetken, ulkona alkavat vaivihkaa ilakoimaan tanakat ruohosipulin varret. Katsokaa valon määrää, uaah!

Muistatte varmaan, miten vihreältä uusi vihreä näyttääkään huhtikuun ruskeanharmaata maata vasten... Sitä väriä vasten, josta fasaanirouva sattumalta tykkää kovasti.

Oih ja voih, tulisipa tämä maan väri esiin taas nopeasti! Pois pois tyhmä lumi, sua on jo tarpeeksi nähty.

Mutta aivan lopuksi piti vielä kysymäni, että onko teillä lisää vinkkejä ulkomaisista verkkokaupoista, joissa tykkäätte käydä ostoksilla? Laitetaan linkit vaikka tähän samaan listaan, niin ovat yhdessä iloisessa kasassa. Kiitos ihmiset, ja suurkiitos myös kuluneesta puutarhavuodesta, joka on ollut niin ratkiriemukasta jakaa kanssanne!

Siemeniä Amerikasta ja kasvua Aasiasta

Vuosi vaihtuu ja mieli on keväässä. Tai no, mieli on ollut keväässä jo pidempään, tammikuun lopullahan sitä siemensavottaa voi aloitella lisävalojen turvin, joten onhan sitä alettava valmistautua hyvissä ajoin. Ihan pak-ko.

Mietiskelin siementilauksia tuossa lokakuun alussa, ja vaaleanpunaisia orvokeita etsiessäni kulkeuduin Amerikanmaalle. Olisi niitä vaaleanpunaisia orvokkeja lähempääkin löytynyt, mutta testimielessä tein tilauksen erääseen minnesotalaiseen siemenkauppaan. Vähän orvokkeja, pari värinokkosta ja sen sellaista, ei kovin hinnakasta, koska ostoksen perille saapumisesta ei ollut mitään takeita: maksoin 28 dollarin arvoisen ostoksen luottokortilla, mutta matka on pitkä ja mutkia on matkassa.

Tilaus taisikin karahtaa kaikkiin mahdollisiin kiviin ja kantoihin, sillä lopputulema on se, että perille pääsi vain yksi tilatuista siemenpusseista. Yksi!

Olin yhteydessä siemenkauppiaisiin ja heidän mukaansa ekassa lähetyksessä lähti matkaan viisi seitsemästä pussista. He odottivat vielä kahta siemenlajia, jotka eivät ehtineet ekaan lähetykseen. No nuo viisi pussia eivät koskaan minulle asti päässeet, mihin lie jääneet – jos ovat siis koskaan matkaan lähteneet.

Meilasin pitkähkön odottelun jälkeen yritykseen ja he kertoivat lähettävänsä vielä ne puuttuvat kaksi pussia, ensimmäisestä lähetyksestä eivät tienneet sen enempää. Tästä toisesta lähetyksestä tuli viesti kuljetusyhtiöltä, että paketti on lähtenyt matkaan. Niin olikin, ja kirjekuori pätkähti postilaatikkoon joulun jälkeen.

Lupaavan näköinen kuori, eikö. Ja kivat keltaiset siemenpussukat :)

Tosin niissä oli tavaraa sisällä vain yhdessä :/ Kaksi laatua piti siis vielä saapua, mutta saapui kuitenkin vain yksi. Onneksi kuitenkin perille pääsi tosi mieluisa tyyppi, nimittäin Geranium 'Diva Strawberry Ripple F1' -pelargoni. 

Meilasin äsken vielä tuonne www.2bseeds.com -kauppaan, että onko tämä nyt lopullinen tilanne, mutta en odota ihmeitä. Jos he sanovat lähettäneensä tuotteet ja minä sanon, etten ole niitä saanut, niin ei kai siinä  kumpikaan oikein mitenkään voi todistaa sanojaan todeksi. Ja on mahdollisuus, että siemenkuori nro 1 on lähetetty, mutta se on hävinnyt matkalla. Tosin sitä se ei selitä, miksi tässä kuoressa 2 ei ollut sitä toista tuotetta, jonka siinä luvattiin olevan (Coleus 'Black Dragon')...?

Hieman kyllä ihmettelen sitäkin, että paketissa tuli nuo tyhjät siemenpussit, mikä ihmeen tarkoitus niillä voi olla? Olisin kyllä mielelläni ottanut kaikki tilaamani siemenet: odotin myös punaista Coleus 'Velvet Rediä', vaaleanpunaisia orvokeita Pansy 'Delta Pink Shades F1' ja vaaleanliilareunaisia, valkoisia orvokeita Viola 'Coconut Swirl'. Oijoi! 

Ja tilauksessa oli myös kehäkukkia Marigold 'Durango' (en kyllä yhtään enää muista, että miksi, mutta sehän ei yllätä, fiilispohjallahan tässä aina mennään).

EU:n ulkopuolelta siementen tilaamisessa on siis monta mailia ja kiemuraa edessä, ennen kuin pikkuiset kasvinmuruset tarhurin käteen pätkähtävät. Periaatteessa EU:n ulkopuolelta ei saisi koristekasvien siemeniä edes tilata ilman, että tilaaja on rekisteröitynyt kylvösiemenmarkkinoijaksi ja tilaus täyttää kuusi muuta ehtoa (jos siis oikein noita Eviran sivuja ymmärsin). Ainoa vaan, että en oikein ymmärrä, että onko kesäkukkien siementen tilaamisessa kyse kylvösiementen maahantuonnista, kaikki asiat nimittäin käsitellään samassa maataloustuotekategoriassa.

Olisi myös kiinnostavaa kuulla, että millaisia uhkia EU:n ulkopuolelta tuodut kesäkukkien siemenet mahdollisesti aiheuttavat kotimaiselle luonnolle, onko joissain kasveissa suuremmat riskit kuin toisissa ja mitä ne riskit käytännössä ovat. Eviran sivuilta näihin kysymyksiin ei kyllä vastausta löydy, kuten chilifarmari Jule taannoin kertoi.

Nooooh. Elämä on yhdenlaista jatkuvaa testiä, joten tämä menee Kiinnostavat Kokeilut nro 150–199 -mappiin enkä jää sitä sen enempää miettimään. Pelakuun siemenet aion tietysti koettaa kasvattaa kokonaisiksi kasveiksi, kohtahan ne voi multiin upottaa.

Ennen siemenkylvöjä – EU:n sisämarkkina-alueelta hankittujen pipanoiden kanssa – saan ihailla uuteen kukintaan lähteneitä perhosorkideoja.

Tummanliila yksilö, jonka hankin vuosi sitten, on tehnyt kaksi uutta kukkavartta.

Vanhempi valkoinen yksilö on syksyltä kahden vuoden takaa. Se on tehnyt tänä talvena uusia kukkanuppuja kahteen vanhaan kukkavarteen sekä kasvattanut kaksi uutta kukkavanaa.

Ihania kasveja kyllä ovat, kun jaksavat ilahduttaa vuoden pimeimpään ja kylmimpään aikaan näin eksoottisilla ja kestävillä kukilla. Hoitona on ollut kastelu kerran viikossa, toisinaan lannoitevedellä. Tämän valkoisen juuret tursuvat alkuperäisestä muovipurkista, mutta en ole tarjonnut vielä uutta asumusta – ja silti se pukkaa kukkaa toisensa perään. Voisiko mennä sisäkasvitarhurin elämä helpommaksi?

Myös kaukaa kotoisin oleva ikikasvaja Into-Liana ilahduttaa talvireippaudellaan. Sinne se on taas katon rajaan pukannut uuden verson. Laskin muut versot katonrajasta sivuttaisasentoon roikkumaan, mutta sitä ei pidättele taivasta kohti kurottelemasta näköjään mikään.

Näppituntumalta kyllä sanoisin, että uudet lehdet ovat edellisiä vaaleampia, myös heti tuossa kasvivalaisimen alapuolella, joten jollain tavoin tämä pimeä ja viileä aika on tainnut Intoon vaikuttaa. Katsotaan, alkaako tilanne parantua, kun aurinko alkaa pilkahdella useammin. Ehkä tarjoan hänelle merileväuutetta, siitä voisi olla apua myös mahdolliseen koti-ikävään.

Koti-ikävään sinne kauas EU:n ulkopuolelle.

Huurteista joulun aikaa!

Suomessa ei liene ketään, joka ei voisi tänä vuonna nauttia valkoisesta joulusta, lunta ja pakkasta on taatusti joka notkossa ja saarelmassa. Lähdin joulunviettoon mökille, ja ilokseni huomasin, että täällä Pohjois-Pohjanmaalla lunta on varsin tolkullisesti. Mäntymaisema on kuorruttunut kauniiseen huurteeseen, näkymää katsellessa jopa tällainen talvesta pitämätön heltyy. Hetkeksi.

Loma pitää aloittaa tärkeimmästä päästä, tekemällä tipusille siemenkranssi.

Sulavaa munkinpaistorasvaa on hypnoottista katsella, kun ei ole kiire minnekään.

Mökillä ei ollut kakkuvuokaa, joten sävelsin sellaisen. Lasivuoka oli oikean kokoinen, reiän taioin juomalasilla. Sinne vaan rasva-siemenseos, lusikalla massa tiukaksi ja takaisin pakkaseen kovettumaan lopulliseen kovuuteen. (Ihan sulaan rasvaanhan siemeniä ei kannata sekoittaa, ne vajoavat pohjalle ja kakusta tulee toispuoleinen. Kun rasvan esijäähdyttää sohjo-asteelle, massasta tulee tasainen.)

Joulukukka-asetelmaksi suunnittelemani hyasinttikori ei siis tullut mukaan, mutta pienemmässä mittakaavassa hyasintteja toki aina tarvitaan. Hassusti kyllä jätin erään Tärkeän Ikeakassin vahingossa kotiin, sen missä oli kukka-asetelmiin liittyvää rekvisiittaa. Noh, mennään sillä, mitä on, eli tällaisella kaapista löytyneellä pikkukorilla ja joulukuusen trimmauksesta syntyneellä havustolla.

Ajattelin ensin laittaa oksien päät johonkin kosteaan, jotta ne ehkä säilyisivät varisematta vähän kauemmin, mutta sitten ajattelin että äh. Ladotaan havuset vaan tuohon hyasinttien ympärille, ollaan vaan koskematta koko hökötykseen. Jos ei tule maanjäristystä, niin kyllä tuo systeemi tuossa kelpoisena pysyy jonkin aikaa.

Kotiin jäi myös tulppaaneille tarkoitettu juhlamaljakko, joten ne joutuivat tyytymään mehukannuun. Kokonaisuus näyttää juhlavalta, jos sen päättää siltä näyttävän, hah.

En viitsi ostella lisää tavaraa, kun entisetkään eivät mahdu oikein mihinkään. Ja pääseepähän tulppaanin punainen kukka oikeuksiinsa, kun ei vaasi kilpaile huomiosta ;)

Tulppaanit muuten ovat kotimaisia, se tuntuu jotenkin sykähdyttävältä tässä 25 asteen pakkasessa… että keväthän se sieltä kohta tuonne ulos tulee, tämä on selvä ennusmerkki.

Huurteinen päivä kääntyy jo iltapäivällä hämärän kautta iltaan, mutta millaisen hämärän! Kun ei ole ison kaupungin valosaastetta taivalla, niin luonnon oma valoshow saa tilaa.

Toivottelen lempeää, tuoksuvaa ja maistuvaa joulua teille kaikille! Kohta lähdetään yhdessä kohti uutta kasvukautta. Se on henkinen joululahja, joka solahtaa suoraan lahjarankingin TOP 3:een :)

Iso kori hyasintteja, tosi iso.

Keväällä kaikki ideat tuntuvat hyviltä, kyllähän te tiedätte. Itse sain viime keväänä isossa puutarhanäyttelyssä idean, jonka ajattelin toteuttaa näin joulun aikaan. Meinaan pukata ilmoille oikein tosi ison hyasinttikorin.

Tästähän se ajatus silloin lähti.

Nuo korit ovat siis mahtikokoisia, kukat keikkuvat jotakuinkin nenän korkeudella, kun vieressä seisoo. Kävin kiertämässä ja kaartamassa näitä useaan kertaan, niin ihanilta ne musta näyttivät. Ja tuoksuivat, oumaigaat. Tykkään hajusinteistä!

Noh. Ihan tuon kokoiseen pajunoksasysteemiin en kuitenkaan aikonut lähteä, vaan maltillistaa idean semmoiseen tylsimyskokoon. Eli tällaiseen: (klassikkomittakaavana tulitikkuaski)

Kesän jäljiltä tarjouksesta hankittu kori, mikä lie pyykkikori tai vastaava. Katsokaa muuten, miten paljon on ollut lokakuun alussa sisällä valoa, hyvä ettei häikäise tuo valkoinen lattia! Oi, tulkoon valkeus taas, ja pian.

No siis, koska en jaksa väkerrellä minkään askareen parissa turhan kauaa, niin vuorasin korin sisuksen luonnollisesti jätesäkillä. Sinne vaan ja viikkausta perään.

Täytin laarin lempitäyteaineksellani, lekasoralla.

Ajatus on täyttää kori hyasinteilla niin, että upottaa vaan ne muoviruukkuineen tuonne sorastoon. Sitten kuorrutetaan muoviruukut, sorat ja muovit jollain, esimerkiksi kävyillä, niinellä, säkkikangassuikaleilla tai ohuesta kankaasta muokatulla ryöpyllä. Koristeeksi voisi laittaa joulupalloja, tonttuja tai muuta asiaan kuuluvaa kuvastoa.

Koska suuret suunnitelmani eivät taida helposti mahtua mukaan mökkijoulumatkalle ja koska muu perhe saattaisi protestoida ajatusta paristakymmenestä hyasintista ilmanraikastimena, niin säästän ideani välittömään joulun jälkeiseen aikaan, jolloin hyasintit ovat ulosheittohintaisia ja perheenjäsenistöllä mahdollisuus paeta tuoksua. Laitan sitten viimeisen kuvan aiheesta, kun asetelma on valmis.

Sen sijaan tein linnuille lisää talikakkua, tosin en käyttänyt talia vaan voita. Ihan varta vasten en sitä hommannut, vaan jääkaapissa oli puolikas harkko suolatonta mallia, jossa oli syksyllä ohittunut parasta ennen -päiväys. Sulatin voin, laitoin mukaan siemenseosta ja jäähdytin muotin ulkona.

Siemenet vajosivat pohjalle, joten toinen puoli kaakusta on keltainen ja toinen röpöinen.

Itse asiassa tuo voilla voideltu siemenkakku tuoksui tosi hyvältä, teki melkein jättää se omaksi leivänpäällysteeksi.

Mutta enhän mä nyt niin ahne sentään ollut, vaan vein neliön kehikossaan syreenipensaaseen roikkumaan. Hyvin ovat siemenkranssit ja irtosiemenet kauppansa tehneet, ei tuon metrihangen alta enää mitään evästä löydy. Mutta kevättä ja uusia hyviä ideoita kohti aletaan lähteä ihan näillä näppäimillä: perjantaina päivä lyhenee vielä minuutin torstaista ja torstaina minuutin tästä päivästä, mutta lauantaina tulee jo minuutti lisää valoisaa aikaa. Se on melkein jouluakin ihanampi ajatus.

Joulunpunaista (jossain muualla kuin kotona)

Nyt pitäisi järjestää joulua täyttä häkää, mutta kun ei huvita eikä jaksa. Täytyy vaan kahlailla valokuvia ja haaveksia keväästä. Ehkä se jouluhääräysinnostus syttyy vielä, ja jos ei, niin ei väkisin. Saarioisten tädit (ne yt-neuvotteluista jäljelle jääneet) saavat kattaa meidän joulupöydän. Lahjuksia yritän vääntäytyä viikonloppuna hankkimaan lähimmille asiaankuuluville, katsotaan kuinka yrityksessä käy. Eipä juuri huvita lähteä päiväksi ostoskeskukseen pyörimään muiden toppatakeissaan hikoilevien kanssa... tiukan syksyn jäljiltä olisi tarvinnut viikon jouluunvirittäytymisloman, himpitti sentään.

No, kuva-albumista löytyi punaisia ja punasävyisiä asioita, ja niitähän voi nyt tähän liimailla. Mennään vielä kerran kevät-Hollantiin, Floriade-näyttelyyn, jossa oli esillä muun muassa näitä kivan värisiä orvokkeja.

Tyypit ovat nimeltään Viola Wittrockiana 'Wild Rabbit Mimoto Red White'. Mukavan raikas punainen väri, olen etsiskellyt jotain vastaavaa tai vielä enemmän vaaleanpunaista orvokkilajia kevään kylvöihin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tai oikeastaan tärppäsi, mutta kauppa oli Amerikassa. 

Tulppaaneja olisi kyllä kiva hankkia jouluksi maljakkoon, vaikka tällaisena monivärisettinä.

Tai tummina papukaijaversioina.

Kyllähän klassinen amarylliskin kiva olisi, varsinkin jos niitä olisi iso kimppu.

Floriade järjestettiin pienessä Venlon kaupungissa, jossa oli aivan ihastuttava vanha ydin. Paikallisväestökin oli ottanut puutarhanäyttelyhypen omakseen – tai sitten he vaan ovat kovin kukkarakasta väkeä muutenkin. Vaikka oli varhainen kevät, jokaisessa mahdollisessa tilassa ja astiassa oli tuoreita kasveja.

Toisaalta mikäs se on kasveista tykätä Keski-Euroopan ilmastossa, kun ei tule tätä avaruudellista pimeyttä eikä napaseudun talvea. Voi vaikka kasvatella murattia oven pielessä.

Ja viidakkoa parvekkeella.

Monet partsit olivat vähintään yhtä vihreitä, ja niiden kaiteilla näkyivät viihtyvän sepelkyyhkyt eli pulut.

Venlossa oli idyllistä tunnelmaa siinäkin mielessä, että lähes kaikki kaupat olivat erikoistuneet johonkin: leipään, juustoon, lihaan, leivonnaisiin jne. Rumat hehtoprismat ja megacitymarketit puuttuivat maisemasta kokonaan. Ei tarvitse leivänpäällisleikkelettä kolmeakymmentä hyllymetriä, vaan kymmenestäkin lajista löytyy suosikki, kun atmosfääri on oikea. Näino.

Sitä voisi sitten venlolaisena natustella voileipää tällaisessa romanttisessa tuolissa, jos ostaisi tuoliin romanttisen tuolinpäällisen.

Venlossa on myös kiva museo, jossa oli Floriaden aikaan Flower Power -näyttely. 

Siellä oli nähtävillä alkuperäisesineitä ja asioita kukkaiskansan ajoilta. Kuten esimerkiksi Andy Warholin pop-taidetta.

Tämä esittely jää nyt kyllä tosi tyngäksi, kun en jaksa siirrellä kuvia tuonne Photobucketiin, jonne niitä täytyy nyt siirtää Bloggerin kiintiön täytyttyä. (En jaksa maksaa mitään kuukausimaksuja, kun ei ne tilat riitä kuitenkaan kuin hetkeksi. Tehdään tällaisia epämääräisiä tilapäisratkaisuja sen sijaan...)

Mutta tässä kuitenkin supermuovisia kastelukannuja 1960- ja 1970-lukujen taitteesta. Oi värien määrää!

Museossa oli myös varoittava näky. Jos ei jumppaa vatsa- ja selkälihaksiaan kuntoon kevätkauden kaivuu- ja kykkimistöitä varten, niin voi käydä kalpaten.

Ankara selkärangan kipristymähän siitä tulee, se on selvä ;) 

Tässä on oikeasti esittelyssä n. 35-vuotiaana kuolleen naisen hurja skolioosi. Hän eli vuosien 1350-1450 hujakoilla. Joku osa minussa kyllä uumoilee, että rouva olisi ollut tarhaajasorttia. 

Toinen turkillinen tarhurikaveri

Meille tuli kuulkaa eilen perheenlisäystä. Haimme länsirannikon suunnalta eläinhoitolasta pikkuisen koiran, jonka elämän alku on ollut hiukan kivikkoinen. Nyt hän sai lopullisen kotiosoitteen meiltä ja minä sain toisen nelijalkaisen avustamaan kevään puutarhatöissä.

Tässä etualalla tämä uusi tulokas, Sulo, ja taustalla kohta 10 vuotta tontilla avustanut Sandy.

Ihana, valpas ja reipas tyyppi tämä chihuahuan ja venäjäntoy-nimisen rodun yhdistymä, iältään n. kaksivuotias. Sandy on chihuahua, tosin tavallista isompi yksilö eli ei ole mikään kassikoira se(kään). Ei sitä ihan mikään rimpula näissä hommissa pärjääkään, kun pitää toukokuun alussa alkaa viettää vähintään 12-tuntisia päiviä ulkosalla...

Nyt mulla on molemmille käsille oma rapsutettava iltaisin sohvalla istuessa. 

Ja jos mietitte, että onko sillä rapsuttajalla yllään aikuisten potkupuku, niin vastaus on kyllä! Maailman paras oleiluvaate, ei kiristä eikä purista mistään. Lämpö pysyy tallella, taskuihin mahtuu eväskonvehteja ja vyötärölle niiden tuottamat lisäkilot. Talvikauden kotivaatteiden aatelia, jolla voi haahuilla pitkälle kevääseen ;)

Aiemmin tontilla yksin rajoja vartioinut Sandy saa Sulosta lisävoimia partiointiin. Rähjätään sitten tarvittaessa duettona, hmm. Ja kiva, että pikkuveli löytyi juuri nyt, kun talvi meinasi laittaa vanhenevan herran ihan hibernaatioasteelle.

Itse en ole hibernoimaan ehtinyt, mutta uusien kuvioihin totuttelun lisäksi muulla kotirintamalla ole paljoa tapahtunut. Paitsi että Into-Liana, tuo ikkunalla hengaileva liaani, on salaa taas pukannut uuden haaran. 

Sinne se taas lähtee, kattoa kohti. Ei pysäytä tätä kasvia mikään, ei ainakaan pimeys tai kylmyys. Yhden loisteputken varassa se on kasvanut tasaisesti ja tanakasti, tuohon valaisimeen menisi toinenkin putki, mutta en uskalla kokeilla. Lähtisi ihan käsistä tuo laajentuminen.

Pihalla linnut syövät murkinaa sitä tahtia, että pienet, kilon parin kokoiset pussit hupenevat silmissä. Ostin pusseja enemmän ja kaadoin sisällöt ämpäriin, riittääpähän edes viikoksi katseltavaa.

Katseltavaa on myös itsenäisyyspäivän jäljiltä parin ruusunipun muodossa. Punainen ja valkoinen, kyllä näilläkin väreillä pystyi hyvin juhlimaan :) 

Iloista alkavaa viikkoa – kohti joulua mennään lujaa kyytiä!

Harakka ruokkii koko kylän

Kun harakka löytää sisäisen kolibrinsa, se voi aterioida suoraan siemenautomaatista. Se voi myös pöllyttää siemenistöä isolla nokallaan ja näin auttaa muita automaatille kykenemättömiä nauttimaan buffetpöydästä.

 

Fasaani jakaa siemenet mukisematta keltasirkkujen kanssa, hiukan nihkeämmin mustarastaiden kanssa, mutta ei lainkaan ilolla harakoiden kanssa. Eli haribri, joka häntä ruokkii, ei ole tervetullut maa-apajille.

Kun fasaanin punainen silmä on välttänyt, harakoita on enimmillään ollut puun juurella viisi kappaletta. Keltasirkkuparvi oli 12 yksilön kokoinen, tiaisia on aina runsaasti, varpusia jonkin verran, mustarastaita piipahti kerralla kolme, naakkoja näkyi neljän sakissa. Ja kun ilta hämärtyy, puun juurella häärii pallokorvainen hiiri. Toistaiseksi vain yksi, mutta todennäköisesti kohta monta.

Pikaisten laskutoimitusten mukaan tämä tarkoittaa konkurssia, ihan pian.

Siihen asti katsellaan ikkunasta, viikonlopun päivänvalossa, näiden siipiveikkojen puuhia. Kun ulosottomies tulee, voinkin jatkaa lintubongailua ihan siellä ulkosalla, missä ne linnutkin oikeasti ovat. Kai sitä jonkun teltan naapuri ystävällisesti asumukseksi antaa.

Ennen vararikkopäätöstä voin myös nautiskella odontoglossum/ oncidium-orkidean reippaasta väristä. En ole varma, kumpaa lajia tämä on, mutta nuo kaksi hammasta viittaisivat juuri odontoglossumiin (odon = hammas, glossum = kieli). Kuvassa ne näkyvät keltakärkisinä piikkeinä tuossa keskustan tuntumassa, alimman terälehden eli huulen kohdalla.

 

Pakkaset ja pimeä pitävät ihmisen aika tiukasti sisätiloissa iltaisin. Ensin tuijotetaan orkideaa ja sitten nuuskitaan hyasinttia. 

Niin ne ehtoot tällä tontilla kuluvat. 

Maailman helpoin siemenkranssi

Lumi tuli ja ruoka meni piiloon, jos näin yksinkertaisesti asian pikkulintujen näkökulmasta esittäisi. Tein heille siemenkranssin, jossa on monensorttista nokittavaa. Tarpeistoksi hankin puoli kiloa leivontamargariinia (vinkki: munkinpaistorasva olisi parempaa) ja sattumia kaivelin kaapeista. Välineiksi tarvitaan kattila ja kakkuvuoka, sellainen, jossa väkerretään vanhan liiton kuivakakkuja.

Tästä ei tullut kuiva kakku, ei. Wanhempi blogin seuraajakunta näkee ohjeet nyt ainakin kolmatta kertaa, mutta hei, kertaushan on kaiken äiti ;)

Rasva sulatetaan kattilassa lempeällä lämmöllä. Nopsastihan tuo harkko sulaa.

Käytin tällä kertaa paketin (500 g) leivontamargariinia, aiemmista kokeiluista olen havainnut, että munkinpaistorasva olisi tosiaan parempaa (ja siistimpää) työstettävää. Kookosrasvakin käy, mutta tuntumani mukaan linnut eivät syöneet sitä niin suurella halulla, liekö kovissa pakkasissa jo liian kovaa.

Sulanut rasva viedään ulos pakkaseen jähmettymään. Se alkaa kovettua aika nopeaan, noin puolessa tunnissa (tietysti pakkaslukemista riippuen) se on mallia "sohjo". 

Tässä kuvassa se on jo jämähtänyt malliin "liimamuussi", mutta äkkiä se huoneenlämmössä tuosta vetristyy.

Sitten vaan lisätään siemeniä. Laitan yleensä sekaan valmiiksi kuorittuja siemeniä (esim. Nokittavaksi-siemenseosta, jossa on auringonkukkaa, kauraa ja maapähkinän paloja) ja lisään kaapista löytyviä pussinpohjia.

Mukaan rapsahti lisää (muussinuijalla murskattuja) maapähkinöitä, humpsaus ylivuotista mantelirouhetta ja puoli desiä viime glögikauden rusinoita. En usko, että linnuilla on mitään hiukan kovempia rusinoita vastaan, kun ne pakkasessa kovettuvat kuitenkin heti... pilalle vanhentuneita tuotteita ei tietysti tipeillekään syötetä.

Kranssimassa taputellaan kakkuvuokaan tasaisesti ja tiiviisti. Sitten vuoka viedään ulos kovettumaan kunnolla.

Kun massa on kovaa, vuokaa lämmitetään lämpimässä vedessä hetki, jolloin kranssin reunat alkavat sulaa ja kaakku irtoaa muotista. Kippaa se lautaselle, tee ripustin leveähköstä nauhasta ja vie tirppien iloksi esim. puuhun tai tukevaan pensaaseen, mieluusti isoilta (peto)linnuilta suojaiseen paikkaan.  

Ja jos tiputat liukkaan kranssin nakkisormistasi tuoreeseen hankeen, niin se saa pintaansa lumihuurteen ;) 

Siinä se nyt roikkuu omenapuussa, toivottavasti kelpaa tämänvuotisille siivekkäille. Niin se kuulemma on, että jos lintulaudalla ei ketään näy, niin naapurilla on tarjolla paremmat eväät. 

Eli jos tämä ei mene kaupaksi, niin on vaan nöyränä mentävä vakoilemaan naapurin tarjoomuksia.