Vaaleanpunainen kasvihuone ja muita ruotsalaisideoita

Terveiset Tukholmasta, Pohjoismaiden suurimmilta puutarhamessuilta. Ja koska viime viikonloppu oli varsin erilainen kuin kevätviikonloput Tukholmassa yleensä, niin tähän alkuun on puhuttava hieman siitä terroriteosta. Se oli raukkamainen teko, aivan yhtä raukkamainen teko, kuin kaikki muutkin terroriteot. Pelkurimainen, raukkamainen, täysin turha.

Tulimme lentokentältä Tukholman keskustaan 5–10 minuuttia tämän Drottninggatanilla tapahtuneen teon jälkeen. En mene yksityiskohtiin omassa kokemuksessani, joka on niin ohuen ohut heinänkorsi Tukholmassa asuvien ja kaikkien ruotsalaisten kokemaan verrattuna. Haluan kuitenkin sanoa, että kyllä se kosketti kaikkia, lähellä ja kaukana.

Tukholma, pysy aina ihanana itsenäsi. 

Ja kiitos puutarhamessujen järjestäjälle kahvitarjoilusta lauantaiaamuna, kun turvatarkastuksen vuoksi jonotus ulkosalla venyi tunnin mittaiseksi. Viileä päivä oli, lämmin kiitos ajatuksesta. 

Messutapahtuma (Nordiska Trädgårdar) suljettiin perjantai-iltapäivänä terroriteon jälkeen, mutta lauantaina elämä palaili uomiinsa niin hyvin, kuin se voi alkaa palata. Väkeä oli messuilla mielestäni edellisvuosien tapaan. Oli mukava päästä ihastelemaan ruotsalaisia huikeita puutarhaideoita, vaikka taustatunnelma kaikessa oli luonnollisesti alavireinen.

Ensin vastaan tuli vaaleanpunainen kasvihuone. Kyllä, nyt niitä saa, jos sellaista hamuaa.

Vuoden pelargoniksi on valittu vaalea ruusunnuppupelargoni "Kronprinsesse Mary". Lajike on nimetty Tanskan kruunuperijän prinssi Frederikin puolison mukaan. Tyyliä on, niin kuin skandinaavimonarkeilla yleensä on.

En voi sille mitään, mutta näillä Tukholman-messuilla saan aina fiiliksen uusista ja raikkaista ideoista, toisin kuin Helsingissä, jossa painotetaan enemmän ruohonleikkureita ja kompostoreita ja kaikkea muuta tavaraa. Ja sitten on pikkunarsissia rullakoissa. Sellainen tunne mulla on. Voin olla väärässä. 

Tässä joka tapauksessa ihan nopealla fiiliksellä näpsäistyjä kuvia siitä, mitkä asiat herättävät huomiota ja kutittelevat erilaisia aivojen osia puutarhamessuilla.

Ristipistotyöt ja mennyttä maaseutua kuvaavat jutut.

Tummat tunnelmat, vähäeleiset asetelmat.

Ryöppyävä runsaus.

Ite tehdyn näköisyys.

Ruotsalaisen rento, mutta ah niin chic ote. Tällaiset hääkoristeet? No todellakin!

Tavarapuolella herätti huomiota komea metallikeinu.

Muovinen aikuiskylpyamme.

Järvivedellä täytettävä ja puilla lämmitettävä kevyt retkiallas.

Virolainen Kiviset ja Soraset -keinu.

Jotenkin tuo yläparrussa roikkuva nalle sulatti sydämen. 

Palaan seuraavissa postauksissa vielä näille messuille. Tähän laitan viimeiseksi kuvaksi otoksen, joka sai minut uskomaan siihen, että ruotsalaiset pääsevät hirmuteoista yli, mahdollisesti yhä vahvempina. Sillä jos kottikärryt osaa nähdä väreissä, asenne on kaikin tavoin oikea.

Tämä Horby Brukin ständi voitti parhaan näytteilleasettajan palkinnon. Niinpä. Kottikärry 2.0. Niin ruotsalaista :)

Vakavaa paskapuhetta

Nyt kuulkaa osui käsiin kirja, joka oli sekä täyttä asiaa että superviihdyttävää luettavaa. Kyseessä on Lantakirja, joka kertoo lannoittamisen tärkeydestä ja hienouksista.

Ruotsalaiset tekijät sanovat alkusanoissaan, että "Lannoittaminen ei ehkä ole kaikkein loistokkain osa puutarhaelämää. Lannoitteet voivat olla niljakkaita, ällöttäviä ja haista paskalta. Lisäksi lannoittamisessa on pitkälti kyse kemiasta. Lannoittaminen on kuitenkin monelta kannalta tärkeä ja kiinnostava aihe."

Ja kiinnostavasti he ovat asiansa osanneet esittääkin. Kirjassa on kutkuttava kuvitus, elävää tekstiä, hauskuutta ja hyviä käytännön vinkkejä.

Kirjassa esitellään kaikki lannoitemuodot, eniten painotetaan luomua. Ihan sitä ihmisenkin tuottamaa. Myös eri eläinten lannat ja niiden soveltuvuus eri tilanteisiin on hyvin esitelty eikä kemian kaavoihin tarvitse hukkua. 

Itselleni tuli kirjan jälkeen olo, että tänä kautena aion panostaa lannoittamiseen, kun yleensä se on hentoinen sivujuonne kaikessa tekemisessä. Voisi auttaa kasveja, jos ne saisivat ruokaa, kun ovat nälissään. Saattaisi tulla komeampi tomskusato. Ihan ymmärrettävästi.

Suosittelen suuresti tarttumaan kirjaan, jos se kohdalle osuu, on erinomainen eepos kaikille puutarhafriikeille.

Tässä vinkki leikkokukkien energiajuomasta, jollaisen voi tehdä kotona itse.

Perusversio koostuu 2-4 ruokalusikallisesta sokeria, 1-2 teelusikallisesta etikkaa ja 1 litrasta vettä: "Liuota sokeri veteen. Käytä sitä enemmän sokeria, mitä kovempi varsi leikkokukalla on. Sokerista kukka saa ravinteita ja etikka laskee veden pH-arvoa niin, että bakteerien kasvu vähenee."

Aina oppii jotain uutta tässä(kin) harrastuksessa. Vihreitä päiviä kaikille!

Lantakirja. Opas puutarhan maanalaiseen elämään. Tina Råman, Ewa-Marie Rundqvist, Justine Lagache. Metsäkustannus Oy (www.metsakustannus.fi).

Pullojukalle uusi koti, kliiviallekin melkein

Kevät ei lämpöjen puolesta nyt oikein millään meinaa startata. Pöh. Mutta niin se oli viime vuonnakin, ainakin huhtikuun alkupäivinä tuskailin nollakelejä ja jäistä vesisadetta, kun väkisin pihalta risuja keräilin ja suurennuslasilla jotain vihreää etsin. Siitä viikko, ja tilanne oli aivan toinen. Silloin se rytinä alkoi.

Nooh, tänään paisteli pari tuntia ja siitähän sitä heti alkoi mahlat virrata, nimittäin omat. Otin pullojukan ja kiikutin sen asunnonvaihtajaisiin. Jotenkin vaan tuntui, että kolmijalkainen Jukkis kaipaisi enemmän tilaa.

Ei siellä purkissa paljoa multaa ollut, juuria enimmäkseen. Koska olin jo ostanut uuden, isomman ruukun, ja halusin mustat sormenpäät, en lähtenyt selvittämään, että oliko tämä tilanne Jukan puolesta ollut ihan hyvä. Että halusiko hän edes muuttaa. Muutto tuli ja siihen on Pulliksen sopeuduttava.

Laitoin ruukkuun reiän peitoksi ylivuotisia koivunlehtiä, kas niitä on tällä tontilla aina käden ulottuvilla. Vesi pääsee virtaamaan harsomaisesta lehdestä läpi, mutta multa pysyy ruukussa. Se on optimi tilanne.

Hain inspiraatioissani multatalkoisiin myös kaksi kliiviaa, jotka ovat kasvattaneet tyvelleen jälkeläisiä. Ajattelin napsaista teinit omiin ruukkuihinsa. Vanha multa oli mallia pölisevä, ihan kuivaa kikkaraa. 

Kliivialisäkkeet olivat varsin tiukasti emossaan kiinni, joten ajattelin sittenkin vähän googlailla asiaa. Muutama eka osuma oli sitä mieltä, että kliivia tykkää ahtaasta eikä kuki sinä vuonna, jona sitä on rääkätty, joten päätin sittenkin vain rapsutella vanhaa multaa pois ja istuttaa heidät takaisin samoihin ruukkuihinsa samoissa komboissa. Mikäs siinä, joku tykkää ihonmyötäisistä vaatteista, joku arvostaa rennompaa fiilistä. Kliivia on ilmeisesti se kaksi numeroa liian pienissä trikoissa veuhtova.

Pullojukka ei saanut mahdollisuutta kertoa mielipidettään, mutta itse tykkään, että nyt on kiva, färski ruukku. Täytyy nostaa hänet etelä- tai länsi-ikkunalle, meksikaanina arvostaa valoa ja paistetta, jopa paahdetta. Sitä en voi hänelle täällä Pohjolassa luvata, mutta sopeutuvaista sorttia näyttää olevan.

Niin kuin me pohjoisen tarhuritkin olemme, sinnillä mennään ja huomista odotetaan. Kohta päästään tositoimiin!

Uuden alkua/ Tarvitsen sinua

Kuusikymmentäkahdeksan pientä chilintainta marssi näin, kasvilampun valossa e-teen-päin.

Ne itivät, jipii! Joka vuosi ne ovat viime vuosina itäneet, mutta koskaan ei voi olla varma. Ei koskaan.  Erilaisia chililajikkeita tuli kylvettyä kolmisenkymmentä, ihan supertulisia en kylvänyt, kun niille hedelmille ei sitten oikein ole käyttöä... ovat turhankin riittoisia ;)

Kuulkaas ystävät. Aktivoiduin blogin kanssa nyt niin, että aion hiukan uudistella ulkoasua ja pöllyttää  sisältöä. Siihen tarvitsisin sinun apuasi: poistin kaikki seuraamani blogit tuosta sivupalkin listasta, kun osassa oli ollut vielä hiljaisempaa kuin omassani viime vuonna... osa blogeista oli kerrassaan hyytynyt, mikä on tietty iso suru, koska hyviä blogeja ne olivat.

Mutta siis, huikkaatko tähän alle jotain, niin saan blogisi nimen ja osoitteen napattua siitä, teen sitten uuden listan kivoista, uusista ja vanhoista tuttavuuksista ❤️

Itse asiassa, jos tiedät, mikä on fiksu ja helppo tapa seurata kaikkia kiehtovia puutarhablogeja, niin huikkaatko siitä. Entä oletko perustanut blogillesi sivut Facebookiin? Miten tätä kuviota kannattaisi nykyisin pyörittää, jotta se olisi ajankäytöllisesti järkevää?

Iso kiitos avustasi!

Bloglovin-testailua

Follow my blog with Bloglovin

Mitä tästä nyt pitäisi seurata, kysyy hän. Tällainen postaus piti tehdä, että sai tuon oikeassa palkissa olevan Bloglovin'-nappulan sivuilleen, joten semmoinen sitten tehtiin. En uskalla poistaa, ettei se nappula jumitu. Heheh. Tekniikka.

Varovaista tunnustelua

Joko saa aloittaa kevään? Joko on kärvistelty tarpeeksi lumia ja pakkasia ja jäitä ja ties-mitä-kelejä, olisiko jo vakaa suunta kohti sulaa maata ja tukevasti plussalle kipuavia ilmoja?

Joo, jees, kyllä!

Föhn-tuuli on puhellellut ja aurinko lämmittänyt kasvihuonetta, joten ostin kevätesikoita ja helmililjoja ihan varovaista tunnustelua varten. Siivoilin kasvarista pois talvikoristeita, kynttilälyhtyjä ja muuta, jotta eteen aukenisi näkymä siitä, miltä *ihan kohta* alkaa oikeasti näyttää ja tuntua.

No ihanalta tietty.

Kasveja voi ulkoiluttaa kasvihuoneessa muutaman aurinkoisen tunnin. Auringon poistuttua maisemista lämpötila humpsahtaa nopeasti turhan alas ja kasvit on kiikutettava sisään.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi edes hetken hurmion takia :)

Puoliväli helmikuuta ohitettu, jatkamme sinnikästä odottelua. Valoisaa viikon jatkoa!

Hitaasti kukka tulee

Sitä joutuu miettimään suhdettaan hyasinttiin, kun se alkaa avata kukintoaan kolme viikkoa joulun jälkeen. Että onko kiva vai ei, vieläkö jaksaa sykähdyttää?

Kevätkukkijahan se Keski-Euroopan puutarhoissa on, joten olkoon nyt kevään tuojana tässäkin. Hiukan vielä pitää himmailla, mutta kohta päästään kunnolla miettimään suunnitelmia uudeksi kaudeksi. 

Vai oletteko jo aloittaneet valmistelut? Mitä suunnitelmia olette tehneet?

Joko riisuit kuusen?

Onnellista alkanutta vuotta, puutarhailijat! Toivotaan, että vuodesta tulee vihreä ja vehreä. Ainakin yhtä vihreä kuin metsäkuusesta – joka täällä joulukuusen muodossa juuri odottaa kohtaloaan.

Tarkoitukseni oli riisua se tänään, vuoden ekana päivänä. Mitä sitä joulunaikaa enää pitkittämään, kaikki pois vaan ja raikasta arkea kohti.

Mutta sitten katsoin sitä aamulla uusin silmin. Hopeiset, kirkkaat koristeet, tumma vihreä tausta, säihkyvät pienet tähdet. Kyllä tulee olkkarin nurkka aika pimeäksi ja tylsäksi, kun puun siitä vie pois. Joten olkoon. Katsellaan joku toinen päivä sitä riisumista.

Kasvihuoneessa on myös joulukuusi. (Uudesta kasvarista myöhemmin tarkemmin). Siinä ei ole muita koristeita kuin valot, mutta kyllä se on ilahduttanut pimeinä aamuina ja iltoina, kun pihalla olen tsuppaillut.

Valot toimivat ajastimella, ovat syttyneet iltapäivällä kolmen aikaan ja sammuneet illalla kymmeneltä. Myös aamulla ovat olleet pari tuntia päällä, jotta tuosta tontin vierestä ohikulkevat ovat saaneet vähän iloa ja valoa aamuunsa :) 

Olkoon kasvarikuusessakin vielä valot, katsellaan senkin purkua sitten joskus.

Joulupöydän keskelle tein koristeen kuivuneista oksankarahkoista ja parista pitkästä muratinoksasta sekä oksien ympärille ripotelluista hyasinteista, tulppaaneista ja orkideasta. Tykästyin siihen kovasti.

Tulppaanit ehtivät jo höntsähtää, mutta muut kasvit ovat voimissaan. Paljasjuurisiksi pestyt ja tuikkukippoihin asetetut valkoiset hyasintit ovat auenneet. Arvatkaa, haluanko riisua tuotakaan. No en. Katsellaan sitäkin vielä hetki.

Valoistuvaa viikkoa kaikille!

Kotimaa tää pohjoinen

Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää! Siniristilippu on viikattu kaappiin, mutta kyllä se edelleen on meidän lippumme, jota sopii ihastella vaikka joka päivä.

Lokakuisena päivänä puutarhassa viimeisimpinä kukkivat sininen ja valkoinen.

Lobelia on niin peruskesäkukka, että voisi ajatella olevan jo liian tuttu, mutta itse tykkään kasvattaa sitä häikäisevän sinisen takia. Pienet siemenet saa parhaiten töpöteltyä mullan pintaan lyijykynän päässä olevan kumin avulla.

Kohtahan saadaan laittaa lobelian siemenet multiin, ei mene kuin muutama hassu kuukausi... Voi ihanuus, miten hyvältä se tuntuukaan avata siemenpussi ja multapussi ja laittaa kukkalotto vetämään. 

Joko olette tutkineet siemenluetteloita sillä silmällä?

Siemenkakku linnuille, joulumieltä itselle

Pakkaskelit taitavat saapua viikonlopuksi koko maahan, joten nyt voisi olla mukava hetki leipoa syntisen rasvainen, puoli kiloa painava kakku täynnä maukkaita sattumia. Tässä resepti.

Tämän kakkusen myötä ihanaa, mahdollisimman valoisaa viikonloppua kaikille! :)