17. heinäkuuta 2012

Venetsialaiset karnevaalit

Kuumaa ja keltaista valoa, sitä saa tässä heinäkuussa takkaluukkujen takaa. Jos ei sada, niin on kylmä kuin turkanen. Noh, tämän säätilan kanssa on vaan elettävä ja käytävä sateiden välissä nauttimassa kasvienergiaa pihalla (jos löytää jotain, joka ei ole vielä mädäntynyt).

Lämpöisiin, illan tummuudessa juhlittaviin venetsialaisiin karnevaaleihin viittaava aitoelämänlanka Ipomoea purpurea 'Carnevale di Venezia' on sitkeästi jaksanut joka päivä avata uusia kukkanuppuja.


Värit muistuttaa mua 1980-luvusta: luomella oli liilaa ja huulessa pinkkiä ja tuulipuvussa niiden lisäksi vielä mintunvihreää ja vaaleansinistä. Uu. Those golden years :)

Kokeilin ekaa kertaa kasvattaa ruukussa maloppi-nimistä yksivuotista. Kylvin siemenet suoraan isoon ruukkuun kylvömultakerrokseen suht' harvakseen, niin en joutunut harvennuspaineisiin. Nyt maloppi (Malope trifida) availee säpsäkän värisiä kukkia.


Tuo keskiosan vihreä tähti on kiinnostava yksityiskohta. Siemenistä pitäisi kasvaa myös valkoisia ja vaaleanpunaisia yksilöitä, saas nähdä. Kukat ovat kestäviä kukkakimpussa, sanoo Nelson.

Ensi kevään siementelyt alkavat olla jo mielessä, kun pikkuorvokit ovat datapankkejaan kypsyttelemässä. Kerätään pois ja katsotaan, millaisia väriyhdistelmiä he keksivät ensi vuonna. Mukaan saattaa tulla myös tumman 'Bowles Blackin' siemeniä, mahtaisikohan sekin alkaa vuosien mittaan muuttua?


Ja koska tarhuri ei näe aurinkoa eikä ole ainakaan näillä näkymin muille maille lähdössä, niin viedään aurinkofiilistä suun kautta vatsaan. Susannan ideasta tein eilen espanjalaisen munakkaan eli Tortilla de patatasin. Jos ei vuori tule Mooseksen luo, niin...


Kuusi keskikokoista raakaa perunaa ja yksi sipuli imivät itseensä noin 1,5 dl kreikkalaista luomuoliiviöljyä ja viisi nättiä kananmunaa sitoi ainekset yhteen. Eikös olekin komea kiilto pinnassa?


Tänään voisi siirtyä lähemmäs päiväntasaajaa ja kokata thaimaalaista. Viileät varpaat voisivat ilahtua vaikka punaisesta currystä.

IT'S STILL RAINING... LET'S TAKE IMAGINARY TRIP TO VENICE AND SPAIN

Venetian carneval in a shape of an ipomoea. I like the colours which remind me of the 1980's: the brighter the better!

The cherry red annual is Malope trifida which was sown straight to the big pot. It lasts well in vase as well. And now is the time to collect viola seeds. It's interesting to see how their colours change through the years.

The sun is not favorable to us so it's ok to cook some soul food like Tortilla de patatas. Using so much olive oil must be a health act :)

10 kommenttia:

  1. Slurps :P
    Hauska tuo maloppi, laitahan kuvaa jos tulee muutakin väriä. Elämänlankasi on kyllä meikäläiselle niin eksoottisen värinen, ettei voi kuin ihmetellä. En siis ole pastellivärien perään ja tuossa vielä yhdistelmänä, huiiii.

    VastaaPoista
  2. Ihan tuskaherkulliselta näyttää munakas, toivottavasti maistui :D Mulla on joku ihmeellinen fiksaatio juurikin noihin lilaan ja pinkkiin, mutta vain kukissa.. Pitänee testata tuota elämänlankaa, koska siinähän on sitten vielä se valkoinen eli koko mun suppea väriskaala edustettuna. Milläs ohjelmalla sä teet nuo mosaaiikki kuvat? On aika näppärä ja visuaalisesti miellyttävä systeemi!

    VastaaPoista
  3. Pirkko, jäädään odottelemaan malopin mielenvaihteluita ;)

    Tämä elämänlanka oli mullekin niin erikoinen elämys, että pakkohan sitä oli kokeilla. Pastellit paketissa, heh.

    Susanna, oli ihan mahdottoman hyvää! Vähän epäilytti se hillitön oliiviöljymäärä, mutta katsoin pari YouTube-videota eikä espanjalaiset mammat niissä tätä vihreää kultaa säästelleet. En sitten minäkään.

    Mullakin on pinkkifiksaatio, se alkoi pari kesää sitten vaivihkaa kukissa, mutta nyt se on yltänyt jo vaatteisiin ja kynsiin, ja himppusen myös keittiöön. Huh, mitähän tästä vielä tulee :)

    Ohjelma on nimeltään TurboCollage, muutamalla eurolla sen AppStoresta ostin. Ihan hyvä perusväline, ei kovasti toimintoja, mutta eipä niitä tässä hirmusti tarvitsekaan.

    VastaaPoista
  4. Voi hyvä tavaton, kun sä palautit ne kasarivärit mun tajuntaani. Mulla oli semmonen villatakki, että siinä oli yhtä monta värii ku kirjavassa kissassa.

    Kukkas on siävii ja silmäähivelevän kauniita.

    VastaaPoista
  5. Onpa tosiaan aika jännän värinen elämänlanka! Ehkä mäkin voisin ennemmin sitä kasvatella kuin niitä peltokiertoja ja muita..

    Ihanan pirtsakka tuo maloppi! Onnistuin tunnistamaan omastakin penkistä yhden, vähän olinkin jo odotellut että koskahan niitä alkaa tulla :)

    VastaaPoista
  6. Heh heh Nettimartta, 80-luku onkin melkoinen Pandoran lipas... Melkein kannattaisi jättää avaamatta. Mutta sun villatakki kuulostaa kuitenkin aika viehkolta! Ja kiitos kehuista, vien ne edelleen ulos, asianosaisille.

    Purlina, eikö olekin jänskän värinen :) Näitähän on vaikka minkävärisiä, mutta ovat tietty yksivuotisia. Toisaalta, näitä on kyllä helppo kasvattaa, vaati vain suht' lyhyen esikasvatuksen.

    Maloppi on kyllä silmäkarkki, eikä jää huomaamatta!

    VastaaPoista
  7. Ja pyydän saada tarkentaa: mulla ei ollut sateenkaarensävyistä tuulipukua, vaan sellainen oli muotia yleisesti, Simo Vaatehuoneelta -tyyppisesti. Sieltähän niitä mukavia kuminauhavyötäröisiä salihousujakin...

    Mulla oli vihreäksi värjätyt farkut ja farkkutakki, MicMacista luonnollisesti ;)

    VastaaPoista
  8. No nyt sinä sen teit. 80-luku. Torstain pastelli- ja neonväriset ulkoiluvaatteet. Huskyn tai muunmerkkiset tupsupipot. Moonbootsit. Salihousut (aarrggghhh!!!) ja mikäniidennimioli sellaiset maksipaidat, jotka solmittiin lantiolle? Ja pitkät (kirjo)neuleet. Olkatoppaukset!! Ukkohousut.

    Voi hyvänen aika. Kyllä minä niin ymmärrän 70-luvun eläneitä, joiden ahdistus nykyretroiluun kohoaa eksponentiaalisiin mittoihin. Dingo ja Duran Duran vääntävät vatsan sekaisin vieläkin...

    Mutta komeita ovat ipomoeasi, ja maloppi kuuluu minunkin suosikkeihini juuri tasan sen keskivihreän ansiosta (sama löytyy muuten myskimalvoista, ruusumalvoista ja harmaamalvikeista, sukua kun ovat).

    VastaaPoista
  9. Malopit ovat mielestäni todella kauniita, terälehdet kuin silkkiä. Mulla on ollut niitä mökillä useampana vuotena, mutta tänä vuonna en kylvänyt yhtään yksivuotisia, kun syksyn sipuli-innostus vei tilan kukkamaalta...

    80-luvulta muistan erityisen hyvin ne isot korvakorut, minullakin oli juuri sellaiset söpöt possunpunaiset, isot muovikorvakorut lähes päivittäisessä käytössä. Lahjoitin ne taannoin paikalliselle teatterille, siellä kaivataan aina myös asusteita puvustukseen :)

    VastaaPoista
  10. Intopii, taisi Pandoran lipas nyt revähtää saranoiltaan :D Voi jeskamandeera, että mä nauroin, sähän muistit kaikki karmeudet ihan tarkalleen! Joo, kaikki kuvailemasi vaatekappaleet ovat niin kirpeitä muistoja nuoruudesta, hahaa.

    Mä olen jopa kutonut tuollaisen pitkän kirjoneuleen itse, se saattaa olla vielä ullakolla tallessakin, kun siihen upposi niin helkutan monta tuntia :D

    Todellakin, kaikenlainen 1980-luvun uusi tuleminen menee niin ohi ja yli myös mun kelpuutusmittarin, ei kiitos enää ikinä.

    Kävin kurkkaamassa harmaamalvikin sisustaa, ja oikeassa olet, vihreä tähti löytyi sieltäkin! Enpä ole aikaisemmin tajunnut katsoa ko. kukkaa sillä silmällä. Kiitos vinkistä!

    Intianminttu, sipuli-innostus kuulostaa kyllä fiksummalta kuin kesäkukkienkylvöinnostus, siinä pääsee vähemmällä vaivalla ja saa varmaa silmäniloa. Täytyy muistaa tämä nyt tänä syksynä ja tilata si-pu-lei-ta.

    Voi ei, muovikorvakorut :D Niitä oli mullakin eri värisinä, niin että oli sitten joka asuun sopivat korvanlehdet, hehee. Harmi, ettei niitä ole säästynyt, mieluusti olisin minäkin lahjoittanut ne teatteritaiteen hyväksi :)

    Mua niin hykerryttää nää kasarimuistot, kaikenlaiseen sitä ihminen ryhtyy, kun muutkin ryhtyvät...

    VastaaPoista