15. lokakuuta 2012

Into-Liana, syksyn lapsi

Terveeks ihmiset, terkut kotimaisesta metsästä. Kävin nimittäin pidennetyllä viikonloppumatkalla mökillä, ja metsäänhän sitä oli heti kirmattava, stressinpurkuun.

Tuonne jonnekin se hävisi, polun puoleenväliin.


Kun kyykistyin ihailemaan näitä muotoja ja värejä, muistikuvat kaupungin melskeestä olivat jo ihan haalenneet.


Tässä kohtaa, missä naava kuorrutti puiden oksia, olin valmis omaksumaan kaikki linkolalaiset opit ja  jäämään metsään lopullisesti. 


Nälkä pakotti kuitenkin suburbian asukin takaisin asutetulle alueelle. Aterian jälkeen annoin merituulen huuhdella päänsisukset tyhjäksi kaikesta joutavasta.


Olisin jäänyt rauhan tyyssijoille pidemmäksikin aikaa, mutta velvoitteet kutsuivat. Ja kyllä, oli myös tultava tarkastamaan Into-Lianan vointi. 

Noh, hänhän siis kasvatti kakkoshaaran tuossa reilu viikko sitten. Poissaolon aikana haara Kakkonen oli kasvanut noin 40 senttiä eli yhdeksisen senttiä päivässä. Haara on ohittanut kasvilampun ja huitelee nyt huoneen katossa.



Kärki näyttäisi lähtevän takaisin alaspäin, valoa kohti. Annan sen olla tuolla ja katson, miten verso valonvähyysongelmansa mahdollisesti ratkaisee.

Alkuperäinen verso (jonka nimesin Esikoiseksi, mutta jonka tässä selvyyden vuoksi nimeän uudelleen Ykköseksi) tuntuu jyrnööttävän samassa kohtaa, kuin viimeksi. En tiedä, onko sen kasvu tyrehtynyt lopullisesti vai vetääkö se vain hetken henkeä.


Eipä kuitenkaan sen suurempaa kasvuprobleemaa Into-Lianalla, luulen. Se on nimittäin pukannut poissaollessamme kolmannen haaran...!


Siinä se Kolmonen kasvaa, tasan Ykkösen ja Kakkosen välissä. Pituutta uudella versolla on 15 senttiä ja kietoutumiskohteena "pikkuisella" näyttää olevan ikkunankarmi. 

Se on kuulkaa niin, että liaanin vahtiminen alkaa käydä kokopäivätyöstä. Pitänee anoa hoitovapaata.

Hoitovapaaseen ja syksyn harmauteen tuli ihanaa valoa armailta kanssabloggaajilta Pirkolta ja Marietalta, jotka antoivat Tontti Viisviisysille pirteän tunnustuksen:


Suurkiitos, tytöt, kyllä ilahdutti kovasti!

Jätän tällä kertaa jakamatta tunnustusta eteenpäin, koska en ole hakenut ja lukenut uusia blogeja, ja kaikille suosikkilistassani oleville olen muistini mukaan jonkin tunnustuksen lähimenneisyydessä antanut. Ne ovat edelleen ihanaa luettavaa, joten jos joku ei ole tutustunut johonkin listan aarteeseen, niin tehköön hyvin. Eikä mua nyt saa nimitellä tylsäksi tai ilonpilaajaksi, koska olen juuri saanut todistuksen siitä, että olen aurinkoinen ihminen. Kiitos.

16 kommenttia:

  1. Kyl varmaan jäi stressi tonne maisemaan tai siis sait tilalle energiaa. Hyvä, oikein hyvä juttu.

    Jos sillä Ykkösellä oli sua ikävä ja ryhty jurottaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stressikin rentoutui ja jäi metsään asumaan. Tunnetaan nykyisin nimellä Stressi-tön.

      Hah, ehkä Ykköshaara tosiaan ikävöi mua ja alkoi möksöttää :)

      Poista
  2. Jostain olen lukenut, että metsä on suomalaisten psykiatri. No, oli mikä oli, luonnossa ylipäätään on vain ihanaa ja rentouttavaa! Into-Liana lunastaa edelleen nimensä - huikea luikertelija, öisin saattaa ehkä melkein kuulla, kuinka se kasvaa suhisten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Kyllä metsässä sielu lepää, jos vaan tajuaa hiljentää tahtia ja hengittää syvään.

      Into-Lianasta varmaan lähtee suhiseva kasvuääni, jos vaan muistaisi kuunnella. Ei tuommoista vauhtia voi kasvaa äänettömästi... täytyy laittaa sille kilikello kaulaan, niin ei tule yllätyksenä joku yö makuuhuoneen oven alta sisään.

      Poista
  3. Luonnosta saa tosiaan paljon puhtia ja aina sieltä löytää jotain ihanaa ihmeteltävää :) Ihmettä riittää kyllä tuossa liaanissakin.

    Onnittelut tunnustuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aina löytyy jotain isompaa tai pienempää luonnon ihmettä, kuten mulla just tuo naava tällä kertaa. Hienoja menninkäisen partatupsuja!

      Liaani on omanlaisensa ihmetys, voihyvääpäivää :) Ja kiitos onnitteluista, on vähän tylsää, etten jakanut tunnustusta eteenpäin... ensi kerralla varmasti jaan, jos vielä kohdalle osuu.

      Poista
  4. Ihan metsä. Kyllä tuonne stressi jää. Vielä merikin vieressä? Paratiisissa olet päässyt käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä sen sanoit, oli aika paratiisimaisemaa, metsä ja meri samassa paketissa. Ja mikä ihmeellisintä, toisia ihmisiä oli vain kourallinen, joten kaikesta sai nauttia rauhassa. Metsässä ei kuulunut meidän lisäksi kuin hömötiainen, talitiainen ja joku isompi lintu, joka lehahti lentoon polun vierestä. Eikä maksanut mitään :o

      Poista
  5. Todellinen hyvän mielen postaus :D Kiitos tästä päivän piristyksestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Susanna kivasta kommentista! Minä puolestani piristyn teidän muiden ihanista postauksista, joten tilanne on 60-50 :)

      Poista
  6. Voi mikä metsämaisema. Aah, tuonne voisi heittäytyä pitkäkseen ja olla vaan.

    Into-Lianalle kyllä täytyy hattua nostaa. Ja SINULLE. Ansaitset ehdottomasti sekä hoitovapaan että stressinpurkumatkat, niin vastuullinen kasvattaja olet.

    Tunnustukseen kuului muuten seitsemän kysymystä, joihin saajan tuli vastata. Iskikö sulla ujous ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä, just noin voisi ja olisi pitänytkin tehdä. Ihan täydellinen selälläänmakuumetsä ja -ilma. Käsittämätöntä, että koko ihanuus oli vain mun ja puoliskon ihailtavana ja täysin ilmaiseksi. Varmasti jotkut suurkaupungin asukkaat maksaisivat tuhat euroa muutaman tunnin yksinkävelystä moisessa metsässä...?

      Kiitos vastuullisuusdiplomista, kyllä lämmitti! Vaikea on olla huolehtimatta Intosta, kun hän on kuitenkin sekä elävä että kasvava olento. Kasvilapsonen, siis.

      Tiedätkö, vastasin niihin kysymyksiin, mutta sitten ajattelin, että ei ne vastaukset voi millään kiinnostaa ketään. Mutta jos joku ilmoittautuu kiinnostuneeksi, niin ilman muuta kerron onnennumeroni ja lempijuomani :)

      Poista
  7. Metsässä kirmatessa mieli kyllä niin lepää, että! Jokaisen pitäisi päästä välillä metsään talsimaan. Minäki nautin siitä, ja onneksi asun metsän keskellä, vajaa kymmenen vuotta sitten hakatulla aukiolla, josta puskee uutta puuta ja kaikkea ihanaa.
    Into-Liana rojektisi on hauska, mielenkiintoinen. On sillä hurja kasvu!

    VastaaPoista
  8. Ihanaa, sulla onkin aarre ihan käden ulottuvilla, kun metsän keskellä saat asua! Metsän tunnelma on niin rauhallinen ja kiireen poissulkeva, että ei ihme, että suomalaisilla se puoli miljoonaa mökkiä metsän kupeessa on :)

    Into-Liana on kyllä kiinnostava, ehkä juuri sen nopeuden takia... joka päivä tapahtuu selviä muutoksia eikä lopputulemaa voi aavistaakaan, heh.

    VastaaPoista
  9. Aivan mahtavat maisemat, kyllä tuolla kelpaisi olla. Mutta se Liana, sä tosiaan tarvitset hoitovapaata! Ootko harkinnut timelapsekuvaamista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, timelapsekuvaus olisi kyllä tässä kohtaa aika hauska juttu! En ole asiaa kyllä tämän enempää ajatellut, mutta varmaan täytyy. Tuolla se Kakkonen jo hiihtelee pitkin kattoa, yrittää vissiin mennä pintaa syvemmälle ja sitä kautta ulos... Avara luonto voisi ostaa mun liaanivideon, ihan sopuhintaan sen myisin ;)

      Poista