Juuret on

Välillä hämmästyttää, kuinka elinvoimaisia kasvit voivat olla. Marraskuun lopulla mökin pihalta napsaistu kataja on viettänyt yli kolme kuukautta pullon henkenä, pari kuukautta tyystin ilman päivänvaloa, vain pöytälampun kajo kaverinaan.

Eikä mitään, se on tehnyt oksankärkiin uutta vihreää kasvua ja kasvattanut vedessä juuret.

Myös muratinpätkä on asustellut pari kuukautta pullossa, ikkunan edessä harmaata ihmetellen. 

 

Juuria on silläkin ihan kiepiksi asti.

 

Myös joulukuun alussa lumisateen edeltä yrttikärrystä napsaistu askartelutimjami on ollut elossa koko tämän ajan. Pullossa sekin.

 

Tarkalleen ottaen yksi varpu tuosta läjästä oli elossa. Se oli tehnyt ihan uutta kasvua, näkyy kuvassa keskellä. 

Söpöt pienet juuret oli hänelläkin.

Istutin pulloveikot multaan, saas nähdä, pysyvätkö hengissä kiinteämmissä kuvioissa.

Pikkuorvokit ovat itäneet, koulin niitä tänään omiin yksiöihinsä. Hauska yllätys tuli vastaan, kun multaan on loikannut salamatkustaja, joka on muina siemeninä itänyt.

 

Joku chilihän se siellä. Valeorvokki. Selvää lempikasviainesta.

Uskoisko itsekään?

Näistä kahdesta hentoisesta pitäisi kasvaa isot kasvit, jotka kantavat muhkeita marjoja tukevilla oksillaan. Uskoisivatkohan itsekään, jos niille kertoisi?

Lehdet kuuluvat chili 'Pequantelle'. Jos kaikki menee epäuskosta huolimatta niin kuin siemenen koodipankkiin on kirjattu, kesän syömmellä kerätään tällaisia hedelmiä.

Kuva: Fataliiseeds

Saa nähdä, voiko tällainen ihme kohdalle taas osua. 

Ah, kevät. Alkaa oravallekin taas kasvaa tuoretta purtavaa.

 

Leppoisaa uutta viikkoa – valoisa aika pitenee viisi minuuttia joka päivä...!

Versoja syötäväksi

Kasvattelin krassia, tarkalleen ottaen taitaa olla vihanneskrassia hän. Mukavasti itivät siemenet, vaikkeivät ihan tuoreita olleet.

Siinä sitä on viher-energiaa aamun voileivälle. Paitsi ettei raaski leikata, ei saksia, ei napsia. Ovat liian söpöjä, liian keväisiä, liian nuoria. Katsellaan niitä silmänruokana vaan.

Nuupahtaneiden jatkoaika

Tammi-helmikuu tuottaa nuupahtaneita tulppaaneja, jotka saisivat helposti jatkoaikaa jään sisällä. Kukat tai terälehdet vaan kakkuvuokaan tai muuhun astiaan, kylmää vettä päälle ja ulos pakkaseen jäätymään. Yön yli tulee valmista, jos on muutamakin aste miinuksen puolella.

Kukat kelluvat, joten halutessaan kakun voi pakastaa kahdessa erässä: ensin kukat jäädytetään paikalleen täyttämällä vuoka noin puoleenväliin (alle puolenvälin) ja seuraavana päivänä lisätään toinen vesiannos jäätymään taas yön yli. 

Tämä rengasvuoassa pakastettu rinkula on koemielessä tehty kahdessa erässä. Yhdellä kertaa jäädytettäessä kukan pintaa saattaa jäädä näkyviin, mutta oikein nätti tulee niinkin.

Tulppaaneja (ja muuta materiaalia) tulisi hyvää tahtia pakastettavaksi, mutta pakkaset eivät ole olleet kovin suotuisat tänä talvena tähän puuhaan. Jos pariksi päiväksi on luvattu miinusmerkkistä, niin äkkiä vaan astiat täyteen ja ulos. Ellei sitten aio leipoa ihan oikeasti :) 

Roskassa kevät

 

Elokuussa suljettu kirjekuori tuoksui ihan helteessä kuivuneelle pellolle. Korsille. Sängelle. Hartaasti kaadoin sisällön valkoiselle paperille. Siemenkodan kuoria, kukkavarren pätkiä ja soikiloita siemeniä. Orvokin siemeniä.

Oli kyllä ihanaa käpistellä siemeniä ja kouhia multaa purkkeihin. Hanskat kädessä joo, ne ekat potit, sitten oli pakko työntää paljaat sormet säkkiin. Tuntui kuulkaa hyvältä.

Näistä tulee pikkuorvokkeja, joita olen useamman kevään kasvatellut. Niiden värikombinaatiossa ja värien muunnoksissa ei enää pysy mukana, mutta mitä välii. Jos kaikki menee hyvin ja historia toistaa itseään, niin kahdeksan viikon päästä avautuu ensimmäinen kukka. Kahdeksan hassunlyhyen viikon.

Järjellä mitään tekemistä

Jos olisi tolkun taito, niin rajoittaisi muutamaan. Mutta kun ei ole, niin kärsii sitten ikkunalaudoillaan ja ruokapöydillään ja saviruukuissaan ja kaikkialla pienissä tiloissaan.

Tilasin mielestäni vain pari kiinnostavaa chililajiketta, mutta 18 pussia niitä tuli.

Taisi laittaa Fataliiseeds-mies pari ylimääräistä pussia mukaan, en tunnusta koko kaartia. Mutta kiinnostavia lajikkeita ovat kaikki, erilaisia kasvutapoja, muotoja, värejä ja tulisuuksia. Herkempi maistaja tuntisi myös erilaisia makuja, ainakin miedommissa lajikkeissa. 

Lähden tänä kautena enemmän tuonne keskitulisten suuntaan, viime vuoden wahvat eivät kulu yhden ihmisiän aikana, vaan niitä sitten saavat jälkipolvet kuivattuna ja jauheina perinnöksi jaella. Noin kuudessa polvessa.

Tässä listaus ylläolevista, niin on sitten jossain tolkun paikassa olemassa:

C. annuum Black Scorpion Tongue (heat level 4)

C. baccatum Blondie (6-7)

C. chinense CGN 21500 (8)

C. chinense Cheiro Roxa (5)

C. annuum Devil's Brew (8)

C. baccatum Dr. Green (7)

C. annuum Explosive Ember (6)

C. chinense Fatalii (10)

C. annuum Indian Chili Bullet (7)

C. chinense Fidalgo Roxa (8)

C. annuum Kori Sitakame (4)

C. pubescens Locato (7-8)

C. annuum Marbles (0)

C. chinense Ojos de Pescado (8)

C. baccatum Pequante (4-5)

C. annuum Prikkinu (8-9)

C. baccatum Quintisho (7)

C. baccatum Trepadeira Werber (4)

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus alkaa kylvöpuuhiin, ihana ajatushan se on. Nyt vaan pitäisi löytää kylvöpurkkeja, maa-ainesta ja tarjottimia sekä viritellä hyllyjä kellarikasvariin. Voisiko joku hoitaa ne, niin voisin keskittyä työntämään siemenen mullan alle? Siihen oleelliseen kohtaan.

Punaista raikastamassa

Hellurei ja vihreää uutta vuotta! Niin se on päivä jo yli kahden viikon ajan pidentynyt, ja tänään aurinkokin ystävällisesti helottaa täydeltä terältä, pitkästä aikaa. Pakkasta on toki 14 astetta täällä Tontin nurkilla, mutta niin se vaan tässä kohtaa on. Mutta mehän kestetään se.

Joulukukkien kohdalla olin tänä vuonna varsin maltillisella tuulella. En ostanut kuin muutaman hyasintin, jotenkin ei vaan innostanut. Sain lahjaksi pari punaista ruukullista, ja se oli tietysti mukavaa. Paitsi että punainen on mulle aika tiukasti joulun väri ja nyt tammikuun puolella se hiukan vetää menneeseen. Sinne jouluun. Mutta eihän ne kasvit tietty niin nopeasti nuukahda eikä niitä todellakaan tohdi pois heittää, joten pitää yrittää korostaa sitä punaista silleesti epäjoulumaisesti.

Aika hyvin se onnistuu ymppäämällä kasvien ympärille mahdollisimman paljon vaaleaa, vaikka ihan valkoista. Vaihdoin tulilatvan punaisen rondellan valkoiseen suojaruukkuun ja lämppäsin kukat vierekkäin valkoiseen maisemaan. En ihan ulos asti kuitenkaan.

Nättihän tuo kerrannaiskukkainen tulilatva on, runsaat pikkukukat hänellä.

Joulutähdessä olen valkoisen ystävä, mutta punainen on kieltämättä sähäkkä, oikea katsemagneetti. Tässä sen tyvellä kasvaa mähkä (sammalmähkä?), joka on aika söpö, keväinen jopa.

Ja hei, kivat kierrekahvat ruukussa!

Siinä ne nyt punastelevat yhdessä, kunnes luonnonvalon puute nuupahduttaa, ellen sitten saa viime hetken säälikohtausta ja siirrä niitä ikkunalle toipumaan. Todennäköisesti näin käy ainakin tulilatvan ja mähkän kohdalla, niistähän voisi vielä saada mukavaa vihreää täytettä kesäistutuksiin.

Tänään on loppiainen ja joulukuusesta pitäisi kai hankkiutua eroon. Mutta minä en kuusta nakkaa, se on kiva valoisa välkehtivä talvipuu, tuoksuukin vielä. Koristeissa ei ole punaista, joten ei tuo minun silmiini niiiin jouluiselta näytä ;)

Äsken kuusta valaisi myös aurinko, se oli selvä merkki, että hän jatkaa kisassa.

Nyt vaan kuusenloisteessa siemenluetteloita pläräämään, onpa ihan superkivaa! Ruukkuja onkin vapautunut monille uusille kesäkukille, koska tietoisesti "unohdin" viime kauden daaliapaakut ruukkuihinsa ulkosalle nyykähtämään. On mukavampi katsella siemeniä, kun oikeasti on jotain tilaa, johon kasvit sitten istuttaa.

Huomaan, että musta on tullut melko julma ja kylmä kasviharrastaja verrattuna aikaisempaan, jolloin olen säästellyt kaikki mahdolliset rihmavarret ja kuihtuneet tikut, että jos niistä sittenkin lähtisi jotain pykimään. Nyt on päällä asenne, että jostain on luovuttava, jos meinaa jotain uutta saada. Sillä mennään, reippaan viileesti vaan. 

Kohta lähtee!

Sitähän se on, ihmiset, vuoden loppua. Ylihuomenna jouluaatto ja sitä rataa.

Tein tunnelmaan seinäkuusen männystä, hakkuuaukeilta kerätyistä kepeistä.

Oikea kuusikin on jo valaistu ja koristeltu, joten laitetaan seinäkuuseenkin vähän lisämaustetta ja toivotetaan kaikille teille ihanille Tontti 559:llä käyville puutarhaihmisille

Kaunista joulua ja hykerryttävän mukavia ajatuksia pian saapuvasta keväästä! Kohtahan se on taas edessä, ei mahda mitään ;)

 

Iso kiitos, että olette olleet ihan parhaana seurana tämän vuoden. Vain multanäppi voi täysin ymmärtää toista samanmoista :)

Timjamitähti

Jostain osui silmään timjamilla kuorrutettu rautalankatähti, tai onneksi vain kuva siitä, joten semmoista piti yrittää väkertää. Kuvassa oli väännetty rautalankahengaria (tai henkaria, miten kukakin haluaa sanoa), mutta mulla ei ripustinta ollut, joten väänsin suorasta.

Yrttikärryssä oli vihreänä vielä puska timjamia, sen leikkelin matalaksi. Katsomoon tuli koivua.

Kiepitin timjaminpätkiä pari kierrosta, ilman sen kummempia sidontoja. Taipuisa varsi, ja yllättävän hyvin pysyi mutkalla – ja on pysynyt nyt pari päivää kuivuttuaankin.

Ripustin viissakaran maustekaapin oveen, luonnollisesti.

Parasta tekemisessä oli nopeus, helppous ja se, että sormiin jäi aivan pökerryttävän ihana tuoksu. Harvoin sitä kuulkaa tekee mieli kulkea sormet sieraimissa, mutta nyt oli lähellä.

Kohta päästään kylvämään timjamin siemeniä, voi elämä!

Havuja p... pulloon

Huonekuusi näyttää olevan tämän joulukauden suosikkikasvi, ainakin jos sisustus- ja naistenlehtien silmäilyannista voi mitään päätellä. Ihana kasvi se onkin! Nyppäisin mökin pihasta pari männyntainta mukaan ja laitoin purkkiin, siitäkin sai kivaa jouluista vihreää.

Keittiötölkin sisällä on lasipurkki, jossa on vettä. Näreiden mukana tuli sen verran juurta, että pysyvät virkeinä veden avulla. Purkin käärin ruudulliseen säkkikankaaseen, niin ei tarvinnut alkaa poistaa etikettiä. Laiska keinot keksii, sano. 

Raaskin koemielessä nyppäistä mukaan myös yhden katajayksikön. Laitoin sen pulloon, jonka läpi juuria voi ihailla ohikulkiessaan.

Ja mikä tuoksu oksasta henkii, kun nenänsä viereen työntää. Metsä! 

Pikkupulloissa on pienen joulutähden leikko-oksia. Niitä saa ruukkukasvista leikkaamalla, täytyy vain heti kastaa leikattu pää kuumaan veteen, niin maitiasnesteen vuoto lakkaa. 

Kaikenlaisia pikkupulloja ja minimaljakoita kannattaa katsella kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista, jos tykkää ripotella vihreää ja värikästä ympäri kotia. Esimerkiksi neilikkakimpusta saa usean kestävän asetelman tällä tavoin.

Ja ne tunnelmavalot, niillähän saadaan kepitkin kukkimaan. Mukaan vaan taskulamppu, niin on hiihtäjän helppo metsään lähteä.

Mukavaa viikkoa ja jännittävää kättelynkatseluiltaa sitten 6. päivä. Heh.