27. toukokuuta 2011

Lemmikki karkuteillä

Naapurista on nurmelle putkahtanut kaunis karkulainen, lemmikki.


Voiko olla herkempää? No ei, ja siksi hän saa nurmikolle jäädäkin. Täytynee siirtää se kukinnan jälkeen perennapenkkiin, ettei nurmikosta ala vaivihkaa muodostua puoliniittyä. Tai miksei sittenkin...?

Mikä tämän lemmikin (Myosotis) laji on, siitä en ole varma. Wikipedia tietää, että niitä on monta.

4 kommenttia:

  1. Meidänkin pihaan on levinnyt sinistä lemmikkiä (ehkä viimekesäisestä ruukkulemmikistäni) ja lisäksi valkoista! Valkoinen on kyllä herkkä ja ihana, ja saa kasvaa meilläkin ihan vapaasti.

    VastaaPoista
  2. Valkoinen lemmikki kuulostaa kyllä valtavan ihanalta. Tuossa kukan muodossa ja olemuksessa on jotain erityisen herkkää ja keväistä. Ehkä kasvin suhteellinen pienuuskin tekee sen, että kun sen äärelle on pysähdyttävä, niin siitä huomaa enemmän tarkkoja yksityiskohtia...?

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on lemmikkiä siellä täällä ja ostin juuri lisääkin puistolemmikin siemeniä. Ajattelin kylvää sitä noihin huononurmikkoisiin paikkoihin. Lemmikki oli ennen muinoin vanamon ohella mun lempikukka.

    VastaaPoista
  4. Hieno ajatus paikata nurmea lemmikillä, toivottavasti he kasvavat ja menestyvät hyvin.

    Vanamossa on kyllä vähintään samanlaista herkkyyttä kuin lemmikissä. Ja erittäin hyvässä seurassa olet, Annimanni, vanamotykkäämisen kanssa, se oli myös Linnén lempikasvi (tarkemmin: lempivarpu). Nimikin on kunnianosoitus naapurimaan kasvitieteilijälle: Linnaea borealis.

    VastaaPoista