Laitetaanpa tähän ihan peräkanaa eri sävyjä, kuvat puhukoot puolestaan.
En tiedä, tuleeko näitä katsoville vaivaantunut olo. Että siinä niitä nyt on samettikukkia vino pino, mutta eihän noissa nyt mitään erikoista kyllä ole. Keltaista ja ruskeaa eri yhdistelminä vaan.
Siemenestä taimet kasvattaneella puolestaan on ylpeä äiti -olo. Että katsokaa, eivätkö olekin persoonallisia ja hyvinvoivia ja potria nämä? Heheh.
Nooh, samettikukan "äidillä" ei ole kuitenkaan varmasti lähellekään niin ylpeä olo, kuin kohta poikasensa maailmalle laskevalla talitiaisemolla ja -isällä. Pöntöstä kuuluu ihan häkellyttävän kova sirkutus, kun vanhemmat tuovat höyhenpalleroilleen syötävää. En saanut vangittua kiivaasti touhuilevia talitiaisia kameran linssillä, mutta ääntä olisin voinut tietysti äänittää.
Olisi hienoa olla hereillä juuri sinä varhaisena aamuna, kun poikaset lähtevät pesästä. Tirauttaisin varmasti pari hyvästi-kyyneltä ja toivottaisin poikaset tervetulleeksi kookoskranssille talvella. Niin, ja tietysti pesimään pihalle ensi keväänä. Laitetaan tarvittaessa lisää pönttöjä tulemaan, mukavia vieraita ovat he.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti