Teksasin keltaruusu

Kesä on jo kynnyksellä Pohjolassa, mikäs sen ihanampaa. Palataan hetkeksi vielä Teksasin kesään, joka oli kuukausi sitten ainakin suomalaisen silmään jo vahvasti alkanut. Ja kyllä, keltaruusuhan sieltä laulun mukaisesti löytyi.

Ruusujen kukinta oli huhtikuun lopulla hyvässä vedossa, seuraava sesonki tulee lokakuun tienoilla. Ruusu on nimeltään 'Julia Child', se kasvoi Fort Worthin kasvitieteellisessä puutarhassa, kuten myös tämä oranssi teeruusu 'Folklore'.

Niin, ja moni muu ihanuus.

Teiden varsilla hehkuivat villikukat.

Kaktuksetkin olivat kukintatuulella.

Maissi oli hyvässä kasvussa laajoilla pelloilla.

Kaikkialla maaseudulla oli häikäisevän vihreää.

Ja sinistä taivasta silmänkantamattomiin. Jopa enemmän kuin Pohjanmaalla (voitteko uskoa).

Myös kaupungeissa vihersi mukavasti.

Jopa siellä, missä muistot eivät ole niitä mukavimpia. Tässä näkymä siitä kohtaa, josta Lee Harvey Oswald marraskuussa 1963 katseli presidentti John F. Kennedyn autosaattuetta tähtäimen läpi. Asvalttiin on maalattu ruksit niihin kahteen kohtaan, joissa luodit osuivat presidenttiin.

Sixth Floor Museum Dallasissa on pysäyttävä vierailukohde. Kuudennessa kerroksessa tässä entisessä kirjavarastossa on vaikuttava näyttely JKF:stä ja salamurhasta, muun muassa rekonstruktio Oswaldin tuon päivän systeemeistä. Siellä ei saa valokuvata, mutta tässä seitsemännessä kerroksessa, kuuluisan nurkkaikkunan yläpuolella saa. Historia tulee voimakkaasti iholle.

Historia tuli tuntuvaksi myös Fort Worthissa hotellissa (etualan rakennus), jossa JFK vaimoineen nukkui viimeisen yönsä - aamupäivällä hän lähti kohti Dallasia, josta palasi kotiin sinkkiarkussa.

Hotellissa ei enää ole tuota huonetta numero 850, pakkohan se oli käydä tarkastamassa. Hotellin eteen on rakennettu muistomonumentti. Jotkut ihmiset jäävät elämään ikuisesti.

Läheisellä Sundance Squarella (joka on nimetty villin lännen pankki- ja junarosmo Sundance Kidin mukaan) kukkaistutukset olivat värikkäitä ja runsaita. 

Sundance Kidin tyttöystävä oli Etta Place, jonka mukaan on nimetty viehättävä hotelli Etta's Place. Mitä herkullista etelävaltioiden tyyliä kauttaaltaan! Poissa valkoinen ja 50 harmaan sävyä.

Teksasissa oli joka puolella huomattavan siistiä, ei ollut roskia tiensivussa eikä katujen varsilla. Kas roskat laitetaan asiankuuluviin astioihin.

Tällaisen luontokasvin voisi laittaa altakastelevaan ruukkuun ja viedä työpaikalle toimistokasviksi. Eikä maksaisi mitään.

Ja tällaisen voisi laittaa... ei kun tämä onkin kuuraketti. Saturn V, Nasa Johnson Space Centerissä Houstonissa. (Hemmetin iso.)

Ja tämä on Nasa-orava, joka juuri hautaa pähkinää nurmeen.

Jos asuisin Teksasissa, en ajelisi nurmikkoa vaan istuttelisin plantaasilleni ruusuja ja korkeita heiniä.

Erinäisiä palmuja ja virkistäviä suihkulähteitä myös, mallia vaikka täältä Meksikonlahden kupeesta Corpus Christistä.

Tuuppaisin päärakennuksen pääovelle tällaisen kyltin.

Toki siellä tilalla karjalauma laiduntaisi, tällaisia leppoisia longhorneja tietty. 

Mutta retkemme lopuksi, arvatkaapa ihmiset, missä tällainen kukkiva puuntyvi sijaitsee?

No Southfork Ranchilla tietysti, historian khuuleimman tv-sarjan eli Dallasin kuvauslokaatiossa. Heck yeah, se oli mahtava visiitti, siitä myöhemmin lisää.

Aurinkoista toukokuun viimeistä viikkoa, ihmiset!

Terkut Teksasista

Everything is bigger in Texas, kuuluu sanonta, ja liki kolme tuhatta kilometriä paikkoja katseltuani alan uskoa siihen. Hieno road trip takana – parin viikon ajalta elämyksiä ja kokemuksia, joita sulatellaan vielä pitkään.

Viimeisen autoilupäivän viimeinen kohde oli Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha. Mikä ihana keidas moottoriteiden ja pilvenpiirtäjien kainalossa!

Saddle up, mennään katsomaan. Aloitetaan japanilaisesta puutarhasta.

Punakardinaali (Northern Cardinal/ Cardinalis cardinalis) sointui vaahteran sävyyn. 

Tämän linnun nimeä en ole vielä ehtinyt selvittää, värejä piisasi hänelläkin. Herralla siis.

Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1934, se on Teksasin vanhin laatuaan. Japanilainen puutarha on rakennettu vuonna 1973. Siellä oli aivan huikaisevan kaunista.

Puutarhassa kaarteli kiva metsäpolku – suomalainen taitaa tuntea olonsa kotoisaksi missä tahansa, missä on reilusti puita.

Lehtipuiden lehtien koko muistutti, että subtrooppisella alueella tässä mennään. Ja kyllä, ilman lämpötilakin siitä muistutti, ihanat 26-29 astetta Celsiusta keskimäärin päivisin koettiin.

Kuvat eivät oikein kerro asioiden mittakaavoista, mutta tämä Magnolia grandiflora on nimensä mukaisesti kohtalaisen kookas.

Tässä kukan koko suhteessa ihmiskäteen.

Magnolia grandiflora eli Southern Magnolia on ikivihreä puu, joka voi kasvaa yli 20 metrin korkuiseksi. Se on kotoperäinen laji Etelä- ja Itä-Teksasissa, kasvaa purojen ja jokien varsilla. Ei ihan pikkupihojen kasvi:

Ruusut kukkivat Teksasissa huhti-toukokuun vaihteessa ja uusi kukintabuumi on lokakuussa. Keskikesä on paahtavan kuuma, päivät ovat yli 40-asteisia. Nyt oli ruusuistakin mukavat ilmat.

Ja kelit olivat varmasti myös tikutaku-oravan mieleen.

Osuimme trippeinemme oivaan saumaan: Teksasin alueella oli satanut erittäin runsaasti useamman viikon ennen huhtikuun loppua, jolloin sateeseen saatiin hieno tauko. Sade alkoi melkein heti lähtömme jälkeen uudestaan, säätyyppi toi mukanaan myrskytuulia, tornadoja ja tulvia. Huh.

Teimme reissun siis kreivin aikaan. Ja tämä kello kävi myös ihan oikeaa aikaa. Ja oli suuri.

Pää oli kaikesta näkemästä pyörällä kuin Dallasin kaupunki, joten kovin tarkkoja kirjauksia ei kasveista ole. Mahtavaa oli vaan nauttia kaikesta, mitä aistit sisään kantoivat.

Tämän laitoin muistiin, hän on sinisalvia Salvia farinacea 'Victoria’, jonka emokasvi kasvaa natiivisti Texasissa, New Mexicossa ja Mexicossa. Hohtava sinisyys!

Punainen oli puolestaan punaista Red Yucca (Hespelaroe parviflora) -kasvissa. Teksas-natiivi, korkea kukinto, kestää kuivuutta - lienee välttämättömyys, jos aikoo paahteessa selvitä.

Ja katso, käärme oli luonut nahkansa ja joku nostanut vanhan nahan kaikkien ihasteltavaksi. Luonto on kyllä kiehtova juttu, ja onneksi käärme uusine nahkoineen pysytteli jossain näkymättömissä.

Tämmöinen pikkulisko ei säikyttänyt, söpö vihreä veijari.

Puutarha on runsas ja kaunis, suosittelen poikkeamaan, jos siellä päin ajelette. Viimeiseksi kuvaksi laitan näyn, joka parkkipaikalla silmiin osui. Puutarhan ravintolassa oli juuri meneillään lounastilaisuus, jossa joukko tyylikkäitä ladyja keskusteli ja nautti salaattia. Jotain heistä tilaisuuden päättymistä kiltisti odotti tämä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

23 pientä puutarhaideaa

Heippa heiluvillenne ja terkut maailmalta! Matkasta tarkemmin seuraavassa postauksessa, tässä aiemman reissun anti neljässä minuutissa: pieniä ja vähintään puoli-ilmaisia puuhasteluvinkkejä kotiin ja mökkimiljööseen Nordiska Trädgårdar -messuilta Tukholmasta, olkaatten hyvät.

(Kuvanlaatu meni aika surkeaksi tiedostoa pakatessa, mutta yrittäkää saada selvää.)

Lämpeneviä säitä vakavasti toivotellen
G.

Liilaksi meni

Eilen oli huikea kevätpäivä ja tänään on piukeat jalanlihat. Sitä se kauden ensimmäinen Oikea Kuntoilupäivä aina teettää. Mutta valita en, vaan nautiskelen. Voihan niitä portaita laskeutua alas taas jonain toisena päivänä, kun reidet antavat mahdollisuuden.

Mutta nyt kasveihin, ei tämä mikään sporttiblogi ole.

Tiiättekö, mitä tein? No päällystin muovilaatikon säkki- elikkäs juuttikankaalla. Leikkasin palan, taittelin ja tökin reunat multaan cocktailtikuilla. Niin juuri, niillä tikuilla, joita jäi merkkaustikkuaskarteluista vielä jäljelle.

Sanoisin näin valmista katsellessani, että ensi kerralla laitan kangasta kaksinkertaisesti, jos se on näin harvaa. Mutta kauempaa katsottuna on aika kiva, luonnollisemman näköinen kuin valkoinen muoviaski. 

Orvokit ovat kovasti avautuneet kukkimaan, mutta mitä ihmettä, kaikki ovat olleet järestään sinisiä tai liiloja. Missä ne vaaleankeltaiset ja oranssit ovat? Onko vaaleus katoavaista?

Yrttikärry Herbarette 3000 DLX on rullattu ulos talvipiilostaan. Hienosti on ruohosipuli jo lähtenyt versomaan.

Sinistä ja liilaa on myös kärryn vieressä. On kyllä nättiä pitkästä aikaa – ja muutenkin, vaikka ihan lyhyestäkin aikaa. Mikä väri tässä nyt voisi harmittaa. Paitsi ehkä harmaanruskea, mutta taustavärinä toimii sekin.

Liilaa näkyy myös erään chilin kukissa, on joko Cheiro Roxa tai Fidalgo Roxa tai Explosive Ember (en muistanut tarkastaa) – joku, joka tekee myös hienon väriset hedelmät. Näette sitten.

Ja joku on jo ollut kauden kiireisin. Nimittäin chili Capsicum annuum 'Kori Sitakame', joka on pukannut ensimmäisen podin alle kolmen kuukauden kuluttua siemenensä kylvämisestä.

Ei mahda mitään, arvon viherbloggarit. Kausi. On. Täällä.

Oranssia jatkoa

Pääsiäisen pukkasi ihan tuosta vaan, siellä nyt ollaan. Yhtään virpojaa ei ovella tänä sesonkina käynyt, joten itse piti vitsansa vääntää. Naapuritaloyhtiössä oli juuri kaadettu jotain puutapensasta, olisikohan liian isoksi havaittua terijoensalavaa tai muuta pajuhtavaa, kun oksat niin fleksiibelejä olivat. Siitä napsin tukon mukaan ja kierittelin höyheniäsulkia rautalangalla väriksi.

On se vaan linnunturkki pehmeää, voi hyväntähen.

Mämmimaljoja pääsi pitkästä aikaa kilistämään, pohjalla ja päällä appelsiinimarmeladia, mustan päällä vaniljavaahtoa. Ihmeen hyvää, sano.

Valoisaa ja värikästä pitkän viikonlopun jatkoa, kohta päästään kaivamaan mustaa muualtakin kuin tuokkosesta!

Keiki kukkii (+ kysymys)

Kevät keikkuu kuin myanmarilainen juna eilisessä matkadokumentissa. Sateisena päivänä on aikaa kurkata huonekasvien suuntaan. Tällaisia hässäköitä täällä.

Kyseessä on muutaman vuoden ikäinen (siis mulla muutaman vuoden ollut) perhosorkidea, joka on tehnyt vanhaan kukkavarteensa poikasen eli keikin. Juuret ovat jo niin vankat, että keikin voisi irrottaa omaan ruukkuunsa. Huomenna, huomenna.

Keiki alkoi myös loppukesällä tehdä itsenäistä kukkavartta, sen luonnollisesti katkaisin kantaessani kasvia kylpyyn. Ovenkarmiin vaan niks naks.

Jotain sissilajia tämä kyllä on, koska hän väänsi uuden kukkavarren pimeän talven keskellä, ja nyt kukkii kahdella kukalla.

Siis keiki kukkii. Kukkiiko koko keiki? Kyllä, koko keiki. 

(öh)

Ensimmäinen orvokinkukka on aina jännä tapahtuma. Minkä värinen tulee, sitä jännään monta päivää, kun nuppu alkaa näkyä. Tavanomaisesta valkoisesta ja vaaleankeltaisesta poiketen tänä vuonna avautui kaksivärinen ilopilkku. 

Lajikkeesta en pysty sanomaan enää mitään, hieno sukupuukaavioni lakkasi toimimasta, kun en pitänyt tarpeeksi tarkkaa kirjaa siemenistä. Oli kuka hyvänsä, ihana pikkuinen pioneeri hän on, ja nopeakin: Siemenestä kukkaan 7,5 viikossa.

Ennen keväänmakuisen viikon toivotusta yksi avunpyyntökysymys: Ninneli kysyy, tietääkö kukaan, mistä saisi rahapuun (Crassula ovata) siemeniä? Oletteko törmänneet niihin esimerkiksi jossain nettikaupassa? Kiitos avustanne! Ja keväänmakuista viikkoa!

Kolmen viikon tulppaanit

Ulkona on kiire. Kevät senkun kiihtyy, vaikka ollaan vasta maaliskuun puolivälissä. Vaikka kuinka kevättä talvisaikaan odotan, niin mietin, että voi se kai tulla liian nopeastikin. Se intiaanisielujuttu nääs.

Pian on sinivuokkokin valmis, ainakin kuukauden etuajassa.

Kolme viikkoa sitten ulos tuupatut leikkotulppaanit ovat olleet omassa elementissään, nyt vasta ovat alkaneet vanheta kunnolla. Olen ottanut ne muutamana yönä sisään, kun on luvattu pakkasta, mutta muuten ovat olleet ulkona räntäsateet ja muut kelit.

Kuvasta löytyy myös koira.

Siemenkylvökset ovat edenneet siihen pisteeseen, että chileille piti vaihtaa suuremmat potit. Osa taimista on jo aika suuria, osa vielä pikkuruisempaa kokoa. Chilejä on kuutisenkymmentä (joo, älkää sanoko). Muutamasta potista ei ole kuulunut inahdustakaan, mutta hyvin siis pääsääntöisesti itivät.

Pikkuorvokit ovat olleet tällä viikolla jo ulkona auringonlämmittämässä kasvihuoneessa karaistumassa. Ensimmäinen kukka avautuu näinä päivinä. 

On tämä ihmeellistä. Aurinko paistaa vielä aika matalalta tähän puuhaan, kun kaupunkioloissa estettä on joka suunnalla, mutta useamman hyvän tunnin ne saavat valoa. Ovat selvästi tykänneet, ihan pörhöilevät tuolla hyllyllä. Orvokkeja on tulossa noin 90, hyvin pysyi homma hallussa siis :) 

Ihanaa valoisaa viikonloppua, ihmiset, elämä on taas alkanut!

Varaslähdön varaslähtö

On tämä kyllä ihmeellinen talvi. Tai pikemminkin talvihko, kun ei ole kunnolla pakkasiksi ja nietoksiksi lähtenyt.

Ilmastonmuutos on katastrofaalinen asia, koskettaa etenkin niitä maita ja ihmisiä, jotka eivät sitä ole oikeastaan olleet mukana aiheuttamassa, mutta jos sitä ei tässä enempää tuskaile, niin leutoutta voi hyödyntää vaikka tuuppaamalla leikkotulppaanit tolpannokkaan.

 

Hus vaan kynttilälyhty, kiitos ja näkemiin. Nyt katsellaan värejä.

Tulppaanit ovat siis ihan leikkotulppaaneja, korissa on vesiastia. Pinkit oksat ovat koivunrisuja, niitä ovat talvituulet reippaasti ropistelleet maahan. Oksat on kevyesti spraymaalattu.

Nostan korin yöksi viileään eteiseen pakkasherran varalta. Otan korin sisään myös, jos päiväksi on luvassa miinusasteita tai jonkinlaista sadetta. Eihän heidän pakko ole ulkona olla, mutta kiva on ihmisen ikkunasta kurkata ja nähdä täplä kevättä. 

Valoisaa viikonloppua, kuntalainen! Kahdeksan päivää ja sitten alkaa MAA-lis-kuu.

Ei oliiveihin vaan multaan

Orvokkien kohdalla tapahtui taas se perinteinen. Ensin laitetaan yksi siemen per potti, sitten varmuuden vuoksi kaksi. Viimeisiin potteihin ripotellaan siemeniä sormenpäillä ja kun se on tehty, otetaan vielä yksi isompi astia ja heitellään loput siemenet sinne. Varmuuden vuoksi. Että jos ne yksittäiset kaksittaiset moninaiset siemenet eivät idäkään.

Pikkutaimia sitten koulitaan sormet krampissa ja ihmetellään, millä kaikki yksittäiset taimet merkitään. Sillä vaikka kuinka monta muovisälettä olisi vuosien mittaan ostanut, eivät ne koskaan riitä.

On alettava askartelemaan. Materiaalit otetaan entisten lasten entisestä materiaalivarastosta ja keittiön kaapista. Sillä mitä muuta cocktail-tikuilla tekisi kuin liimaisi niihin sametinpaloja. Ei niitä ainakaan martinien oliivitikuiksi tarvita, eivät tarhurit sellaista harrasta, sillä kynnet eivät kestä päivänvaloa ohuesta lasivarresta kiinnipitäessä.

Liimataan tikkuihin sametinpaloja ja tuikataan tikut potteihin muistuttamaan, että punaliput tarkoittavat sekalaisen värisiä pikkuorvokkeja. Ja koska liima ei pidä, niin nidotaan liput kiinni.

Sitten vaan yritetään näyttää fiksuilta ja älyllisiltä. Maltetaan mieli maaliskuulle, jolloin samettilippuja voi tehdä lisää. Luonnollisesti samettikukkia varten.