20. elokuuta 2011

Usko ja hauis koetuksella

Jos tänään portin taakse olisi tullut urakoitsija, joka olisi tarjoutunut asvaltoimaan koko pihan edulliseen hintaan, niin olisin varmasti tarttunut tarjoukseen. Puuhastelu ei tänään ollut ollenkaan mitään Unelmien puutarhailua, jota kauniissa kuvakirjoissa tarjoillaan. Ei.

Aloitin perennapenkin uudistus-rakennustyöt hahmottelemalla sen toisen päädyn muodon.


Puutarhaletku on hyvä apuväline, lapiolla nakuttelin ääriviivat letkua myöten. Sitten aloin kaivaa, ja ajatuksena oli mennä 20 senttiä alaspäin. Kissan viikset, hyvä kun kaksi senttiä pääsin. Maa oli täynnä paksuja, kivikovia koivun juuria.


Eihän näihin olisi tehonnut kuin moottorisaha. Siihen karahti unelma kahdestakymmenestä sentistä, tyydyin vain kuorimaan "nurmikon" pois.


Pirun tiukassa sekin oli. Kovan lapioimisen jälkeen penkin paikka oli näkyvissä, mutta en ollut yhtään tyytyväinen. Mitään juurimattoa en viitsinyt lähteä tuohon leikkelemään, kun kaikkivoipa koivu tulee siitä ohi tai läpi kuitenkin melko pian. Se tietysti tarkoittaa sitä, että herra Koivu latkii kaiken kosteuden penkin kasveista. Ja koska tuossa on jo muutenkin hankalat olosuhteet varjostavan aidan, luumupuun ja tietenkin sen koivun takia, niin ajattelin heittää rukkaset kokonaan naulaan.


Voi koivu, koivu. Ihanahan se on, vihreä latvus sinistä taivasta vasten ja valkoinen runko ihan muuten vaan, mutta kyllä tässä vaiheessa teki mieli ottaa kahvitauolla se konjakkikin.

Eipä auttanut itku markkinoilla. Pihalla komeili kasassa peräkärryllinen Kekkilän perennamultaa, joka hiukan ns. tuoksahti eli on rapsakasti lannoitettua. Pakkohan sitä oli vaan alkaa lapioimaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, kun ei tuota tilaa ole ylenpalttisesti ylimääräisille multakeoille.

Aina kottikärryllisen jälkeen tamppasin multaa suht' tiukkaan. Usko alkoi kyllä loppua kumparetta muotoillessa, sillä penkillä ei ole mitään reunusta tai muuta tukea, vaan tein siitä kaikissa hyvää tarkoittavissa lehtijutuissa kuvaillun "kohopenkin". Päätin lopulta sitä muovaillessani, että teen vaan ihan minimikorkean, jotta saan jo ostetut taimet talveksi maahan. Tein siis toisen "säilön, kuten tuo turveharkoilla rajattu vanha siipikin on. On ollut jo neljä vuotta.


Keväällä on toivottavasti enemmän innostusta ja virtaa tehdä penkistä korkeampi ja rakentaa sille kunnon reunus. Nyt tätä voisi kuvailla lähinnä vain termillä "hautakumpu". Huh. Jösses, mikä työ ja mikä epätyydyttävä lopputulos.

Istutin kuitenkin äskettäin ostamani kurjenpolvet ja kesän ruukussa viettäneen jouluruusun (Helleborus niger) kumparetta koristamaan. Ei se ainakaan rumemmaksi voi siitä mennä.


Taaimmaisena jouluruusu, sen takana on valkoista tuoksukurjenpolvea ja sitten punaisia ja sinisävyisiä kurjenpolvia päätyyn saakka. On joukossa yksi hopeasyysvuokko (Anemone tomentosa 'Robustissima'), kun se näytti niin söpöltä ja toisaalta hyvin yksinäiseltä Plantagenin perennalaarissa. Sitä täytyy hankkia sitten lisää, kun penkki saa lisätilaa lopullisen muotonsa myötä.

Tiukkaan oli multa junttaantunut ahkeran tamppaamisen takia, istutuskuoppia sai kaivaa ranteet naukuen.

Työnsin penkkiin myös pienet jaloakileija 'Mac Kanan' taimet.


Jos pärjäävät, niin hyvä. Jos eivät, niin tough luck. Ei jaksa nyt välittää.

Haen huomenna tuohon jotain katetta, jotta rankkasade ei sulata penkin sivuja alas. Ja ehkä kate tekee tuosta kokonaisuudesta vähän kivemman näköisen... todellakin "ehkä".

Mutta koska kaikista asioista pitää kaivaa ne positiiviset puolet, niin totean, että hyvä asia päivässä oli se, että sai puuhailla loppukesäisellä pihalla seitsemän tuntia. Ja jos kaikki kurjenpolvet kuukahtavat hautakummulleen, niin kyllä meidän pihalla joku aina kukoistaa.


Kuten esimerkiksi tämä iloinen ja terhakka sieni. Huoh. Asfalttiyritys Lemminkäinen, oletteko jo tulossa?

5 kommenttia:

  1. Great work. You've done a nice job of creating a new garden bed. Isn't it exciting when you have a new spot for planting?

    VastaaPoista
  2. Huoh! Näyttääpä tutulta touhulta. Koivut ovat kyllä kauniita, MUTTA... Jospa se sun kumpareesi ei lätsähtäisi. Tamppasithan sä sen niin tiukkaankin. Hyvä siitä tulee!

    VastaaPoista
  3. Thanks Bernie for your kind words. I was actually agonizing about this bed, the ground was full of thick, thirsty birch roots and the bed looks somehow odd in that form. Need to enhance it, maybe build an edging around. But the geraniums are now safely in the soil for the winter, that's the most important thing. Luckily the snow comes and covers the whole thing soon :)

    Nettimartta, kiitos kannustuksesta! Toivotaan tosiaan, että lumen alta paljastuu jotain muuta kuin littana läjä rikkaruohoista multaa :/ Ehkä tungen penkkiin vielä pisteeksi iin päälle pari tusinaa tulppaaneja, niin saa myyräkin syötävää.

    Blogisi on kiva ja kiinnostava, sopiihan, että lisään sen linkkilistaani?

    VastaaPoista
  4. Ilman muuta voi lisätä blogini linkkilistaasi. Olen käynyt kurkkimassa blogiasi jo viime vuonna ja totesin sen virkistäväksi. Silloin en vielä uskaltanut kommentoida. Lisään sinut Helmiini. Hyviä puutarhatouhuja ja kommentoimisiin!

    VastaaPoista
  5. Kiva, Nettimartta, erinomaista!

    Kommentoimisiin, jään innolla seuraamaan Kasvulan käänteitä :)

    VastaaPoista