Kohopenkkejä pohtimassa

Kun pihamaa on ehtaa savea, ajatus istuttaa siihen kasveja ei nostata hyviä fiiliksiä. Ensinnäkin savimaan kaivelu on… no, erittäin savista hommaa. Märkä savi on painavaa ja liimamaista, kuiva savi puolestaan kuin kiveä. Ja kun kuopan kaivaa, sen seinämät ovat yhtä tiukkaa savea, joten sateisella säällä vesi jää kellumaan kuoppaan pitkäksi aikaa. Ajatus kasvin asuttamisesta vesilätäkköön on aika karu, joten kuoppaa pitäisi laajentaa niin paljon, että kasvi mahtuisi juurineen reilusti sen sisään, uuteen multaan, koko elämänsä ajaksi.

Pihan kaikki vanhat puut on istutettu suoraan maahan, mutten tiedä, paljonko maanmuokkaustyötä niiden kohdalla on tehty tai kuinka isot istutuskuopat niille on alunperin kaivettu. Ne kasvit, jotka olen itse istuttanut, on asutettu joko kohopenkkiin tai vaihtanut maata laajemmalta alueelta.

Noh, saviongelman voi tosiaan ratkaista istuttamalla kasveja kohopenkkeihin. Niihin on fiksua rakentaa reunat, sillä multa pysyy huonosti kumpareen mallisena, ainakaan selvästi korkeammassa (30+ cm) penkissä. Tällaisia korkeampia penkkejä kaipaavat ainakin perennat, joiden juuret ulottuvat suht' syvälle.

No ne reunat siis. Yleisin vaihtoehto on rakentaa puusta (laudasta) kehikko. Sellaisia kehikoita myydään valmiinakin, usein niitä tarjotaan yrttien ja kasviksien kasvatusta varten. Se huono puoli näissä puukehikoissa on, että ne ovat yleensä vain neliön tai suorakaiteen muotoisia.

Muitakin rakennusmateriaaleja toki on. Kohopenkin reunoiksi käyvät esimerkiksi turveharkot, heinäpaalit, betonikivet, liuskekivet, luonnonkivet, rakennusharkot, puuparrut, betoni, metalli ja vaikka savesta työstetyt "hirret".

Tässä muutama esimerkki maailmalta:

Kuva: owenchubblandscapers.com

Kuva: donnan.com

Kuva: owenchubblandscapers.com

Kuva: linklogscanada.com

Kuva: luckinlove.com

Kuva: gardenshedadviser.co.uk

Kuva: ruralize.com

Tuossa alimmassa kuvassa jossain Amerikan maaseudulla asuva mies oli erittäin kyllästynyt taisteluun myyriä, peuroja ja puiden juuria vastaan, joten hän väsäsi kasvikaukalon betonista.

Itse olen mieltynyt eniten puuhun ja kiviin. Ongelmana meidän tontilla on sen kaltevuus. Nurmikkopiha, johon olen kaavaillut lisää kohopenkkejä, viettää komeasti alaspäin (tontin yläosa on noin kolme metriä ylempänä kuin sen alin reuna) ja myös sivulle. Tosin tuo sivuttaiskaltevuus ei ole iso ongelma näiden penkkien kohdalla.

Eli mitä tahansa suunnitteleekin, on otettava huomioon, että jo metrin matkalla tapahtuu paljon. Huoh. No, siitä huolimatta perennapenkkejä on jo rakennettukin, yksi tehtiin muurikivistä ja yhdessä ei ole reunuksia lainkaan. 

Muurikivistä on tehty kaksi tällaista pienehköä penkkiä, joissa on kolme kierrosta kiviä (kaksi rakennuskivikerrosta ja kansikerros). Alimman kierroksen kiviä on upotettu osittain maahan, muita "perustuksia" ei ole ja ihan hyvin systeemit ovat savimaassa paikoillaan pysyneet.

Yksi turveharkoilla reunustettu penkki on tontin yläpäässä "sivuttain", joten siinä ei ollut kallistusprobleemia. Se on kuulunut osastoon "kokeillaanpa tätä" jo 10 vuoden ajan. Turveharkot on vaan ladottu nurmikolle vierekkäin, siinä on varmasti maailman helpoin ja nopein reunus.

Yksi perenna-alue on entinen taimien (punahattujen) lastentarha, se on tehty kodikkaasti laudasta ja sisustettu rikkakasvien (=maahumalan) varalta suodatinkankaalla. 

Siinäpä sitä on sekalaista kohopenkkiseurakuntaa ja ikuisesti lastentarhaan tuomittuja kasveja, hmm.

Mutta tänä kesänä laitetaan tapahtumaan ainakin sen verran, että fiksataan tuohon lastentarhan kohdalle isompi kohopenkki, joka kehystetään joko kivellä tai puulla. Sinne laitetaan ainakin kaikki nuo punahatut (Echinacea), sillä kasvupaikka on niille juuri sopivan aurinkoinen. Naapurilla on aidan vieressä myös punahattuja, joten se on komea perhosbaarialue loppukesästä.

Toinen tänä kesänä fiksattava kohta on etupihan yrttipenkki, joka on tehty pitkittäissuunnassa halkaistuista turveharkoista. Tässä kuva piharempan ajoilta, remppa on ohi, mutta koivut ovat edelleen paikoillaan...

Yrttipenkki on tarkalleen ottaen kaksiosainen, pienemmässä (etummaisessa) lohkossa kasvaa vakituisesti ruoho- ja kiinansipulia.

Isommassa kasvavat muun muassa monivuotiset timjamit.

Penkki on muuten palvellut varsin hyvin, mutta sen lähellä kasvaa nuo kolme koivua. Ei auta mikään suojakangas tai juurimatto pidemmän päälle, sillä koivun juuri _tulee läpi_ jossain vaiheessa. Ja kun se tapahtuu, muut kasvit ovat usein janossa tai ainakin tilanpuutteessa :/

Joten tämä penkki on nostettava jalkojen päälle. Ajattelin pyytää puoliskolta kauniisti puulaatikkoa tai kahta, jotka seisovat ylväästi omilla jaloillaan, turvallisen kaukana koivun juurista. Sitä en sitten tiedä, että miten monivuotiset yrtit talvehtivat laatikoissa, tuollainen boksi tietysti jäätyy kokonaan eivätkä juuret ole turvassa maan alla. 

Tosin en tiedä, miten syvällä yrttien juuret tällä hetkellä ovat, penkin korkeus on n. 30 senttiä eli aika pitkät juuret saa siinä yrtillä olla, jotta maahan asti yltävät. Toisaalta ne saattavat joutua hakemaan elintilaa aika syvältä, kun niiden koivunryökäleiden juuristo on aika hyvin siellä multatilassa?

No niin, tässähän tämä asia selvisi, kun asioita ylös kirjasi. Eli yksi uusi perennapenkki ja yksi uusittu yrttitarha on tilauksessa tälle kesälle. Olen saanut jo vihreää valoa uudelle kasvikaapille, sellaiselle, joka korvaisi ankarasti kulahtaneen muoviteltan. THE kasvihuonetta odottelen vuoden päästä, kun sen suunnittelulle ja rakentamiselle on sitten paremmin aikaa. Mutta mitäs on yksi vuosi ihmisen monikymmenvuotisessa elämässä? Ei juuri mitään, sanoo kärsivällisyyttä oppinut puutarhuri ;)

Millaisia kokemuksia teillä on kohopenkeistä? Millaisista materiaaleista olette niitä rakentaneet? Vai oletteko onnistuneet tekemään isoille perennoille kohopenkkejä ilman minkäänlaista rakentamista, pelkästään multaa muotoilemalla? Kertokaa, oi kanssatarhurit!

Luettavaa pikkupihan laittajalle

Ryhdyin muutaman vuoden tauon jälkeen tilaamaan Kotipuutarha-lehteä, ja olen oikein tyytyväinen kahteen lukemaani numeroon. Lehti on jotenkin hiukan keventynyt ja runsastunut, mutta ei ole mennyt höpöhöpö-linjalle. Asiaa siellä vieläkin on, ehkä ei kuitenkaan niin hevijuuseri-osastoa kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Mutta niitäkin lehtiä on vielä tallessa, joten jonkun juureksen sielunelämään pääsee tarvittaessa hyvin käsiksi.

Toinen mukava löytö oli Small Gardens -lehti, jonka bongasin Akateemisesta.

Amerikkalainen aviisi sisältää 146 sivua esimerkkipihoja ja vain kaksi aukeamaa uusien tuotteiden esittelyä. Se on suhteessa vähän, oikeastaan just sopivasti.

Mietin tuotekuvia katsellessani, että mä taidan olla hiukan epäromantikko, kun en niin kovasti havittele pihalleni puuvartisia kuluneita työkaluja tai päälleni pikkukukallisia puutarhahaalareita, vaan mietin tekemisiäni aina ensin käytännöllisyyden kautta. Fiskarsin muoviset työkalutkin voi musta hyvin jättää esille, nehän on asiansa-ajavia välineitä ja sitä kautta oikein hienoja. Siksipä en yllättynyt, kun jäin fiilistelemään lehdessä esiteltyä muoviämpäriä.

Hauska idea tuo tarvikevyö, siinähän kulkisivat kaikki roippeet mukana pitkin puutarhaa. No kukas tällaista ämpäriä valmistaa? No suomalaistaustainen Fiskars tietysti :D

Amerikkalaisille tämä kotoisa yhtiömme valmistaa mm. tällaista erikoista kärryä.

Kuva: Fiskars.com

Vekottimen nimi on Carry-All-Cart, ja se lienee kottikärryjen evoluution seuraava versio. Siinä kulkevat mukana työkalut, taimet, multasäkki, roskaämpäri ja vesipullo. Miksiköhän suomalaisille markkinoille ei ole tuotu tätä – kuten ei tuota ämpäriäkään?

Skannasin SG-lehdestä monta kivaa kuvaa, mutten ehtinyt tallentaa niitä, ennen kuin se tyhmä ohjelma jämähti ja kuvat lensivät bittiavaruuteen. Mrr! En jaksanut ryhtyä koko urakkaan uudelleen, mutta valitsin tämän seuraavan kuvan edustamaan lehden antia. 

Eli jos piha tai sen osa on pitkulainen ja kapeahko, niin tunnelimaisuuden välttämiseksi alue kannattaa pätkäistä kahteen tai useampaan osaan. Välille voi laittaa jonkun katseenvangitsijan, jotta koko alue ei avaudu silmille kerralla.

Tässä tällainen"focal point" on musta erityisen hieno.

Kuva: Small Gardens 2012

Tarpeeksi korkeutta katseenvangitsijaan, muistuttavat jenkit. 

Tuo lehti on ihan mielenkiintoista katseltavaa jo ihan senkin takia, että on hauska nähdä toisenlaisen puutarhakulttuurin antia. Skandinaavisuus on monissa ratkaisuissa melko kaukainen teema...

Kotimaisen Kotipuutarha-lehden mukana tuli tässä kuussa Pikkupiha-niminen opaskirjanen, jossa esitellään pienen pihan suunnittelua ja kasvivalintoja. Hyvä opas, jonka olen selannut jo kahteen kertaan. Kiva nähdä, mitä muut pienen tontin tarhailijat ovat saaneet aikaan. 

Vianna kertoi myös lukeneensa oppaan, ja inspiroituneensa suunnittelemaan etupihansa uusiksi. Mutta koska hänen pihansa ei ole pieni, hän ottaa oppaasta ideoita useaan pikkupihaan ja kokoaa niistä uuden etupihan. Ihanaa, minäkin tahdon iiiiison tontin :D

Pikkupihoissa tulee toisinaan vastaan tällaisia hankalia kolmion tai kiilan muotoja. Tässä esimerkissä kapea kolmio on jaettu kolmeksi erilaiseksi pikkupihaksi.

Kuva: Pikkupiha-opas/ Kotipuutarha

Hauska idea! 

Ja onpa erinomaisen mahtavaa, että pienien pihojen suunnitteluun julkaistaan omia oppaita ja aikakauslehtiäkin. Jälkimmäinen osoittaa, että kovin on suosittu harrastus tämä puutarhanhoito, kun siinäkin jo eriydytään eri ala-allegorioihin. On lehtiä keittiöpuutarhureille, ruukkutarhureille, terassinlaittajille jne. Amerikan kokoisessa maassa tietysti väkeä on niin paljon, että sellaisten erikoislehtien tekeminen kannattaa. 

Hieman epäilyttävää sen sijaan on, että tuota Small Gardensia kustantava lehtiyhtiö julkaisee myös lukuisia pyssylehtiä, kuten Combat Handguns ja Guns of the Old West. Ööh, miksi?

Nooh, pikkuisessa kellarissa tähän mennessä itäneet pikkuiset taimet viettävät rauhaiseloa. Orvokkipotteja on n. 50, paprikoita ja chilejä on muutamia, tomaatit ovat juuri nostaneet päätään mullasta, lobelioita ja koristemaisseja odotellaan. Viherkellarihuoneen lämpötila on napakoista pakkasöistä johtuen vain 18 astetta, joten mitään supervauhtia siellä ei kasveta - mikä on kyllä hyväkin, koska taimet pääsevät ulos vasta noin kahden kuukauden päästä, ja silloinkin vain treenailemaan vasta.

Tarhurin itsensä pitäisi nyt vakavasti harkita jotain fyysistä treenaamista, kun jouluherkuttelu ei tunnu vielä kunnolla loppuneen ja uusia herkkujuhlapäiviä pukkaa koko ajan. Tänään on tietenkin naistenpäivä, jonka kunniaksi puolisko toi mansikka-valkosuklaakakun. Se oli suussasulavaa.

Näissä kesäisissä tunnelmissa hyvää naistenpäivän iltaa kaikille sukupuoleen katsomatta!

Pikkutaimien lannoitus

Pitääkö esikasvatuksessa olevia pikkutaimia lannoittaa? Erinomaisen kysymyksen esitti Hannala-blogin Hanna chilintaimia katsellessaan, ja mietityttämäänhän tuo asia jäi. En ole nimittäin säännöllisesti ja järjestelmällisesti koskaan lannoittanut sisällä kasvavia pikkutaimia, jotain kokeiluja on joskus ollut.

Mutta nyt aloin tutkia asiaa kirjoista ja netistä, ja päädyin seuraavaan synteesiin – korjatkaa, jos olen väärässä.

1. Siemenet kylvetään mieluusti kylvömultaan, joka ei juurikaan sisällä ravinteita. Runsasravinteinen multa voi olla liian tuhtia pienille juurille.

2. Kun taimet koulitaan isompiin omiin astioihin, niille laitetaan joko erityistä taimimultaa tai perus-yleis-kukka-puutarhamultaa. Esimerkiksi Biolanin taimimulta on miedosti lannoitettu kompostoidulla broilerinlannalla. Nuori juuristo on edelleen herkkä liialliselle lannoitteille, mutta nälkä alkaa kasvavalla nuorella jo olla. Olen itse aina käyttänyt yleismultaa koulimisvaiheessa, mutta en ole koulinut kovin pieniä taimia, joten ne ovat ilmeisesti kestäneet tukevamman ravinnonsaannin.

3. Uuden mullan ravinteet riittävät 2-3 viikoksi, jonka jälkeen aloitetaan lisälannoitus. Jos taimia ei koulita eikä siirretä isompaan astiaan, niin lannoittaminen aloitetaan muutaman viikon kuluttua kasvun alkamisesta.

4. Lannoitus aloitetaan miedolla lannoitteella ja pienillä annoksilla. Esimerkiksi chileille, tomaateille ja muille marja- ja hedelmäkasveille suositellaan niukemmin typpeä (N) ja enemmän fosforia (P) ja kaliumia (K) sisältäviä lannoitteita, jotta ne eivät kuluttaisi voimiaan rehevyyteen ja lehtien kasvatteluun, vaan runsaaseen kukintaan ja sitä myöten runsaaseen satoon.

Tällainen lannoite voisi olla esim. Kekkilän Marjalannoite (N-P-K 5-5-17), nestemäinen Puutarharavinne (N-P-K 5 %-1 %-8 %), Kastelulannoite (N-P-K 17-4-25) tai Biolanin Luonnonlannoite Marjoille ja Hedelmille (N-P-K 5-3-7) sekä kanankakkatuotteet.

Tuota Kekkilän Kastelulannoitetta olen käyttänyt monena kesänä, ja varsin hyvin se on toiminut kaikkien ruukussa kasvavien yksivuotisten, sekä koristekasvien että hyötykasvien, lannoitukseen koko kesän ajan.

Samantyyppistä NPK-suhdetta suositellaan myös perennoiden lannoitukseen.

5. Yksivuotiset kesäkukat voivat nauttia runsastyppistä ruokaa, eli niiden lannoite voi olla esim. N-P-K 6-1-6 -suhteessa. Kesäkukille on tietysti ihan täsmälannoitteensa, mutta esimerkiksi tuo Kastelulannoite tai kanankakkatuotteet käyvät niillekin hyvin.

Mutta siis muutama viikko sirkkalehtien esiinnoususta, ja lannoitearsenaalin saa ottaa esiin. Täytyy kokeilla tänä vuonna ja yrittää tulkita, että onko varhaistetusta lannoituksesta selvää etua. Lannoituksen olen toki aloittanut sitten jossain vaiheessa ulkosalla, mutta en heti istutuksen jälkeen: silloinhan ruukkuihin (joissa yleensä yksivuotisia kasvatan) on laitettu uusi multa, ja siinä on ravinteita taas pariksi viikoksi.

Mutta silloin kun kastelurumba on kiihkeimmillään, eli suunnilleen juhannuksesta koulujen alkuun, vaaleanpunaista jauhetta ropsahtaa kastelukannuun joka kerta.

Ihan vielä eivät ole käsillä nuo jumalaiset ja helteiset ajat, mutta sitä silmälläpitäen tässä siemeniä multiin työnnetään :) Viime postauksessa manasin liian tiivistä kylvöastiaa, jossa verbenan siemenet kohtasivat jopa homeen hyökkäyksen. Noh, joku sitkeä sissi siellä yrittää itää:

Tätä tyyppiä olen sitten tsekannut noin tunnin välein. Että onko se vielä hengissä, avaako se sirkkalehdet, onko se Selviytyjä?

Vaihdoin chilin ja paprikan taimille isommat asumukset eilen. Ne itivät semmoisessa perusmustassa muovineliössä, ja nyt oli aika siirtää ne pienehköihin saviruukkuihin. Tässä pensaspaprika 'Redskin F1'.

Ja tässä chili 'Caribbean Antillais'.

Chili on kasvanut hitaammin kuin paprika, tai paprika kasvanut nopeammin kuin chili, miten vain, heh.

Näitä pitää sitten alkaa parin viikon päästä lannoittelemaan. Huh, jännää.

Tilasin eilen Thompson&Morganilta vielä muutaman pakkauksen jotain kamalan tärkeää kylvettävää. Nyt en vaan muista yhtään niistä, hah. 

Mutta vanhoista varastoista löytyi koristemaissi Zea Mays 'Quadricolorin' siemeniä, toivottavasti ne lähtevät vielä itämään.

Korkkasin turvepottipötkönkin ihan vain heitä varten... Tai jos totta puhutaan, niin itseäni varten sen avasin. Nuo turveruukut ovat niin ihania :)

Hometta Kung Po

Juu, ei nämä kaikelaiset kokeilut aina mene ns. putkeen. Kylvin siemeniä entisiin noutoruokarasioihin, joihin tein pohjaan reiät kuumennetulla grillivartaalla. Se osio meni ihan hyvin, mutta sitten intouduin ajattelemaan, että voisin hyödyntää rasioiden kannet kylvösten peittäjänä.

Noh, vaikka kuinka rei'itin, niin lopputulos on se, että tiukka muovikansi tekee kylvöastiasta ihan liian tiiviin. Ja vaikka kuinka joka päivä tuulettelin, niin siemenet alkoivat homehtua.

Siinä sitä sitten on valkohörhelöistä verbenaa, hmm. Ei auta, kuin mennä siemenkauppaan etsimään uusia samanlaisia siemeniä, ja toivoa, että niitä löytyy. Tyhmää, tyhmää, tyhmää. Miksi en vain tehnyt, niin kuin aina ennenkin? Että siemenet multiin eikä mitään kansisysteemejä päälle? Hyvin ovat itäneet, mutteivät ole lainkaan homehtuneet. 

Vanha sanonta, "älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki", pätee siis puutarhailussakin. 

Nooh, kärsivällisyyshän tässä venyy, ja sitähän ei kasvitarhaajalla ole koskaan liikaa. Kärsivällisyys palkittiin juuri äsken, kun perhosorkidea avasi kukat siihen kukkavarteen, joka meni h-hetkellä poikki. 

Eli marraskuussa kasvissa oli kaksi nuppuista vartta, joista toinen katkesi kastelumatkalla olkkarista keittiöön. Kasvi alkoi kasvattaa uutta sivuversoa siitä katkenneesta varresta, ja nyt paria kuukautta myöhemmin avasi siihen kukat.

Tuo suoraan seinään osoittava tappi on se alkuperäinen kukkavarren suunta. Niin että luonto antaa paljon anteeksi hosumaijoille kastelijoillekin :)

Sitä en kyllä tiedä, antaako luonto anteeksi laiskanpulskealle jänisvahdille. Lunta on pihalla niin paljon, että jänikset kävelevät suorin vartaloin aitojen yli. Siellä on sitten yön hämyssä hyvä ratustella isabellansyreeniä, niin kuin viime talvenakin.

Olisi pitänyt tehdä vallihaudat, niin kuin Hannala-blogin Hanna, mutta kun on mukamas aina niin kiire... eikä tuonne hankeen pääse kuin lumikengillä tai puskutraktorilla:

Tuo koivun eteen kasattu mäki on kohta tuolla keltaisessa lintupöntössä asti, että kätevästihän sen sitten saa putsattua. Juu, positiivinen ajattelu on tässä kohtaa paikallaan, ja positiivista ajattelua tukivat kyllä eiliset lukemat ulkolämpömittarissa.

Iltapäivällä klo 14.30 tasan +7°C°! Eikä aurinko paistanut tuohon kohtaan, mittari on itään päin. Eli kyllä, näin mahtavia alkukevään päiviä on nyt lupa odottaa!

Ostin Plantagenista viisi nippua tulppaaneita kevään tuloa kirittämään. Huikea oli tarjous, seitsemän kappaleen nippu maksoi kanta-asiakkaalle 1,89 euroa. Ja kyllähän sitä kanta-asiakkaaksi ryhtyy, kun oikein hyvää tarjousta pukkaa...

Yhdistin kolmea pastellisävyä olohuoneen pöydälle maljakkoon.

Väriyhdistelmää riitti myös keittiöön Karhula-tölkkiin.

Nuo ovat kyllä suurenmoista silmäniloa. Katsokaa nyt tätäkin viiruisaa yksilöä, kuin alkukevät itse.

Toisaalle laitoin kimpun lämpimämmistä sävyistä, värit ovat kuin sitrushedelmäkartasta.

Pakko oli tarttua myös pikkunarsisseihin, vaikka hiukan vastustankin juhlapäivien juhlimista ennakkoon... mämmiäkin löytyi lähikaupasta 2, 5 kuukautta ennen pääsiäistä. Mutta koska pääsiäinen on "jo" ensi kuussa, niin sallin yhden väripilkun tätä lajia.

Tuo syreeneille ja kirsikkapuille vaaraton pupu asuu kyllä aina tuossa kaapin päällä, eli pääsiäiskoriste se ei ole. Vielä.

Viherkellarissa olisi taas uutta duunia, nimittäin lisää orvokkien harvennusta. Nämä 'Bowles Blackit' toivovat pääsevänsä omiin yksiöihinsä.

Viherhuoneessa on ennestään noin 30 yksiötä, joiden asukkaat kurottelevat valoa kohti.

Kevät on virallisesti ja käytännössä alkanut, ja kaikenlaiset kevätkiireet sen myötä. Kaikki blogistitkin ovat aktivoituneet eikä kaikkia postauksia ehdi heti lukemaankaan. Mutta jossain välissä luen kaiken, on ihanaa, kun tietää, että täällä Blogistanissa ja tuolla oikeassa elämässä on hieno joukko samaan asiaan hurahtaneita ihmisiä :)

Aktiivista tai rauhaisaa viikonloppua kaikille, nautitaan pienistä kevään merkeistä, kuten niistä kuuluisista tippuvista räystäistä... kunhan eivät päähän tipu.

Orvokkikoulintaa ja jääpuikon sulantaa

Se on sitten helmikuun viimeinen viikonloppu, jihuu! Talvi saa vihdoin viralliset lähtöpassit, kun ensi viikolla siirrytään maaliskuuhun. Ja kyllähän tuo helmikuunkin aurinko jo lämmitti ihanasti tänään. Tosin mulla oli hommia hämärässä kellarissa...

Nimittäin neljä viikkoa sitten hajakylvetyt orvokit piti kiireesti koulia tänään. Ne olisi pitänyt koulia itse asiassa jo viikko sitten, mutta en ehtinyt ennen lomaa. No, tänään oli sitten kohdattava kiireidensä seuraamukset:

Aivan liian tiheässä kasvaneet pikkutaimet :( Niiden juuret olivat kietoutuneet toisiinsa, joten koulinta oli hidasta ja tuskaista. Jouduin heittämään yli puolet roskiin, tästä satsista talteen sain noin parikymmentä tainta. Olisi niitä saanut enemmänkin, mutta mulla on vielä toinen astia koulimatta. Siinä taimet näyttivät kasvavan väljemmin, joten ehdin siirtää ne omiin purkkeihinsa ensi viikolla.

Paprikat ja chilit ovat päässeet ihan mukavan kasvun alkuun kasvilamppujen alla.

Näitä voisi kohta alkaa lannoittamaan, ja sitten jossain vaiheessa siirtää isompiin pyttyihin.

Laitoin myös uusia kylvöksiä tulemaan. Multiin upposivat kahden erilaisen verbenan sekä punahatun ja korianterin siemenet. 

Kylvöastioina käytin noutomuona-astioita, joita on lähikiinalaisesta nurkkiin kertynyt, hm. Tein pohjaan ja kanteen reiät kuumennetulla metallisella grillivartaalla.

Olipa taas ihanaa päästä puljamaan mullan, veden ja siementen kanssa! Tämänhetkinen siemenvarastoni näyttää aika niukalta, kun viime vuonna tein raa'an suursiivouksen ja heitin wanhat pussit pois. Nyt kaipaan niitä muistona kaikista ihanista ja pieleenmenneistäkin tuttavuuksista... täytyy vaan yrittää tarkasti kirjata tähän blogiin kaikki kylvökset, siinähän sitä olisi muistikirjaa.

Ulkona oli kyllä mahtavan kirkasta tänään. Räystäässä roikkuneet jääpuikot sulivat tipotellen, ah, mikä näky kevättä odottavalle :)

Tähän kuvaan onkin taltioitunut yhden pisaran alaslento:

Heippa hälle!

Viime viikolla täällä etelässä oli plussakelejä, ja sen huomaa muun muassa jääkransseista. Tai entisistä jääkransseista, voisi sanoa. Tässä on ainoa, mitä pihlajanmarjakranssista on jäljellä :D

Melko surkea näky, heh. Mutta mustarastaat ovat iloisia, ne hyödyntävät hankeen tippuneet marjat innokkaina.

Helmikuun päättymisen kunniaksi piti oikein leipoa, jos pakasteiden yhdistelyä nyt leipomiseksi voi kutsua. Valmis murotaikina pohjalle, päälle mustikoita ja vadelmia, ja kaiken päälle mustikka-vaniljarahkaa ja yksi kananmuna. 

Siellä se nyt jäähtyy keittiössä. On laitettava iso muki teetä hautumaan, ja sitten ryhdyttävä nauttimaan. Laihduttaa ehtii jonain toisenakin päivänä ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Anopinkielet monistuvat taas

Jaoin viime toukokuussa yhden anopinkielen kuuteen osaan, kun kasvi näytti tursuavan pois ruukustaan. Tein jakamisen ihan kylmiltään "tuosta vaan" -tyylillä eli ratkoin juurta sopivimmalta näyttävästä kohdasta.

No, kaikki kasvit ovat edelleen elossa ja näyttävät tuuhentuneen tuohon alkutilanteeseen nähden. Tässä kasvit heti jakamisen jälkeen:

Ja tässä tänään, samassa järjestyksessä:

Ovathan ne kasvaneet, vaikka ovatkin olleet syksyn ja talven vähän kyseenalaisissa kasvupaikoissa: puolet kylpyhuoneen ikkunalla (johon valo ei juuri talvisin yllä) ja puolet viileässä viherkellarissa. En osaa sanoa, onko kasveissa eroa riippuen viime kuukausien kasvupaikasta, aika samalta ne näyttävät.

Kasvit ovat kasvattamassa pituuden ja uusien lehtien lisäksi tyvellään uutta kasvua.

Tässä uusia lehtiruusukkeita ovat nuo kolme reunimmaista. Ihmeellisellä voimalla ne ovat kasvaneet, vaikka olen huolehtinut niistä hiukan heikosti... vettä ovat saaneet, kun olen muistanut ystävällisesti sitä antaa. Lannoitetta nämä eivät ole saaneet koskaan, ehkä kevään korvalla ansaitsevat sitäkin. 

Nyt annan heille runsaan, lämpimän suihkun, ja tuon olkkarin ikkunalle nauttimaan oikeasta valosta. Sitä onneksi alkaa jo olla kasvienkin nautittavaksi asti.

Laitoin puolet monistuneista anopinkielistä läkkipeltiastioihin, siinä ne korostavat toistensa krouvia olemusta. 

Nyt ne saavat rauhassa kasvaa kokoa, tänä keväänä en aio pilkkoa heitä pienemmiksi. 

Pidän ensi viikon talvilomaa, joten toivottelen jo nyt aurinkoisia talvipäiviä kaikille tarhureille!

Takan lämpöä kylvöksille

Tajusin eilen Hannan blogia lukiessani, että talossa tähän aikaan muodostuva lämpö kannattaa ottaa talteen. En tarkoita mitään insinöörityyppistä talteenottojärjestelmää, vaan tulisijojen hyötykäyttöä.

Hanna laittaa puu-uunin päälle kauniisiin kahvipannuihin vettä lämpeämään. Samana päivänä konsti toimii huoneilman kostuttajana ja seuraavana päivänä kukkien kastelussa pehmeällä, huoneenlämpöisellä vedellä. Ja molempina päivinä kauniit kahvipannut toimivat silmänilona!

Noh, katselin tänään takkatulta ja tajusin, että takan kyljet ovat nyt jatkuvasti mukavan lämpimät. Olen seisottanut jättiverbenan kylvöksiä takan vieressä senkin päällä jo pari viikkoa, ja nyt tosiaan oivalsin, että siihen takan kylkeenhän ne pitää sijoittaa. Hölmö minä!

Chilipotteja pidin lämpöisenä kylpyhuoneen lattialämmityksen päällä, mutta olivathan ne vähän tiellä siellä. Tai sellaisen tunteen sain perheenjäsenistön mietteistä, hm.

No tuossa eivät potit takuulla häiritse ketään, ihan silkkaa silmäkarkkiahan ne ovat ;)

Mietin myös kaikkien ihanien blogistien kauniita sisustuskuvia katsellessani, että miksiköhän mulla ei ole sellaista sisustussilmää ollenkaan? Että osaisin tehdä asetelmia ja ymmärtäisin kauniiden esineiden päälle? Ei, tuppaan ajattelemaan kaikkea kovin funktionaalisesti, käytännön kautta. Jos esineellä A on käyttökohde B, niin eihän sitä voi ajatella C- tai D-käytössä. Ehei.

Luulen sen kyllä olevan samaa sukua sen faktan kanssa, että En Osaa Piirtää. En tarkoita sitä mantraa, jota ihmiset joskus kouluaikoina hokivat, että mä en osaa laulaa ja mä en osaa piirtää. Minä osaan laulaa, pysyn nuotissa, ääni tosin on mitä on, mutta piirustuskynän ja aivojeni yhteys on melkein poikki. Piirustustaitoni on alle kouluikäisen tasoa. Oikeasti. Huh.

Mutta sisustussilmävajeesta huolimatta ymmärsin ottaa tämän kannun tulppaanien maljakoksi, koska siinä on tulppaanin kuva, hah!

Ymmärsin myös, että tuo sängynpäädyllä levännyt lehti sopii tunnelmaan, koska siinä on samaa vaaleanpunaista kuin tulppaaneissa ;)

Ja luulen tajuavani myös, että tämä leivos sopii tulppaanikuvaan, koska sekin on pinkki.

Sen ainakin tajusin heti, että tämä vadelmaleivos oli oikein hyvää ja että se kertyy vyötärön ympärille loppuiäksi, hm.

Mutta kertokaa te kauniiden asetelmien tekijät ja ihanien esineiden kerääjät, ovatko nuo taidot sisäsyntyisiä vai oletteko opetelleet asioita jotenkin? Asetelmakursseilla? Lehdistä, kirjoista? Miten?

Lisävaloa viherhillokellariin

Vanhoissa taloissa on "jänniä" säilytystiloja, kuten hillokellareita ja muita kellaritiloja, joista lähtee edelleen tilaa jonnekin syvemmälle talon perustuksiin. Ne ovat joskus liiankin jänniä tiloja, mutta onneksi niihin ei pakolla tarvitse lähteä otsalampun valossa ryömimään.

Mutta entisessä hillokellarissa on nyt valoisaa, ja tänään vielä valoisampaa, kuin eilen. Laitoin nimittäin kahteen katossa roikkuvaan loisteputkivalaisimeen toiset loisteputket entisten rinnalle. Tuli tuplavaloa, ja uusista lampuista toki vielä kirkkaampaa valoa, kuin jo parin vuoden ikäisistä lampuista on viime aikoina tullut.

Siellä nyt päivää paistattelevat paprikan taimet.

Nuo loisteputket ovat 36 watin Osramin Fluora-valoja, juurikin kasveille tarkoitettuja.

Lämpötila tuolla ulkoseinää vasten olevassa huoneessa on nyt 19 astetta, eli mitään supervauhtia taimet eivä kyllä kasva. Valoa ne saavat 11 tuntia päivässä, määrää voisi hyvin nostaa 12–14 tuntiin. 

Pensaspaprika 'Redskin F1':n lisäksi valojen alla vankistuvat orvokit sekä chilit eksoottista mallia 'Caribbean Antillais'.

Voi voi rääpäleitä, on niillä vielä pitkä matka satokypsiksi asti. Toivotaan, että tarhuri ei mokaa mitään ratkaisevaa, niin päästään siihen vaiheeseen puolen vuoden päästä... Jännittävä yhteinen matka on joka tapauksessa edessä.

Hyvää ystävänpäiväviikkoa teille, Blogistanin puutarhuriystävät!