18. elokuuta 2012

Sinne meni torso! (Feat. Pesäraunioinen)

Nyt tuli niin hämyinen otsikko, että voisi luulla puutarhailijan maistelleen pihallaan kaikenlaista ei-suositeltavaa sientä ja siementä. Mutta ei, ihan asian päällä tässä ollaan.

Tänään oli kuulkaa aika vinkeä päivä: aurinkoinen ja lämmin kesälauantai joo, mutta myös jotenkin erikoinen. Erikoista ei ollut se, että aloin maalata oravan pähkinäkioskia (kerron siitä seuraavassa postauksessa), vaan se, että suojapaperille laskeutui ampiainen, joka oli saanut vaaksiaisen saaliikseen. Hain nopsasti sisältä kameran, ja sillä välin vaaksiainen oli päässyt eroon sekä jaloistaan että siivistään.

Ampiainen teki noin minuutin verran töitä, että sai vaaksiaisen vartalon tukevaan otteeseen ja itsensä lentovauhtiin painavan kantamuksensa kanssa.


Tuo yläviistoon osoittava pätkä on siis vaaksiaisen torso. Täytyy sanoa, että en ole koskaan aikaisemmin nähnyt moista touhua ja että ampiaisen työ oli raakuudestaan huolimatta ihailtavan systemaattista. Mutta saisivat ampparit harjoittaa peto-ominaisuuksiaan jossain muualla kuin mun rauhaisassa askartelupaikassa... 

... johon hetkeä myöhemmin pätkähti iso toukka. Koira haukkui sen ihan sykkyrään, joten nostin toukan aidan toiselle puolelle.


Etsin netistä tiedon, että kyseessä on lehmuskiitäjän (Mimas tiliae) toukka. Enpä ehtinyt takaisin ulos, kun alkoi uusi haukkukonsertto. Metrin päässä tämän pätkähtämispaikassa oli toinen samanlainen toukka. Siellä ne olivat koivun lehvästössä asustelleet tähän asti ja nyt oli aika lähteä koteloitumaan maahan. Pari viikkoa olivat ilmeisesti myöhässä normaaliaikataulusta, kylmä kesä lienee viivästyttänyt tavanomaista perhosrytmiä.

Olen kovin iloinen, ettei kumpikaan tipahtanut maalipurkkiin eikä varsinkaan mun tukkaan. Jäks.

No pian tämän jälkeen aidan taakse, askartelukeskuksen eteen, parkkeerasi kaksi uskonasioissa jalkautunutta rouvaa. Tarkastin nopeasti kengänreunat, niissä ei ollut merkkejä liiskaantuneista toukista. Heidän kanssaan sitten ystävällisesti turinoimaan luonnon kauneudesta ja ihmisen väkivaltaisuudesta. Ihmisen pahat ajatukset tulevat sisältäpäin, toinen rouvista arvioi. Ajattelin, että huono tuota on epätodeksi väittää, sieltä ne taitavat jostain sisuksista kummuta ihan kaikki ajatukset. Ulkoa en usko ajatusten kenenkään mieleen tulevan, se olisi ulkoavaruus-osastoa.

Rouvia kuunnellessa bongasin koivunrungosta hämiksen. Se ei ottanut kantaa keskusteluun puoleen tai toiseen, se otti aurinkoa.


Rouvat jatkoivat matkaansa. Ylhäältä pätkähtävien toukkien, vaaksiaiskuoleman ja muiden taivasasioiden jälkeen päätin jättää askartelupisteen ja lähteä etsimään jotain kasveihin liittyvää tolkullista tekemistä. Sitä löytyi kylppärikasvien huollon muodossa.

Kaksi pesäraunioista (Asplenium nidus) on kasvanut kylppärin lasitiili-ikkunalla muutaman vuoden, ne ovat viettäneet kesät ulkosalla. Otin saniaiset ulos ruukuistaan, pesin niiden pesät eli ruukut (heheh) ja leikkasin pois liian isot tai rumat lehdet. 


Melkein kaikki jäljelle jääneet lehdet ovat kasvaneet tänä kesänä, ovat mukavan raikkaanvihreitä. Tuon kokoisena kasvit myös mahtuvat paremmin sisälle.

Pesäraunioinen tarvitsee tasaista kosteutta, muttei märkyyttä, ja paikan jostain muualta kuin eteläikkunalta. Paahteesta se ei siis pidä. Nämä mun yksilöt ovat kyllä kärsineet kuivuudesta, koska kylppärissä pohottaa kuivausrumpu, sekä kuumuudesta, kun kylppäriin tulee saunan lämpöä. Mutta ne ovat sopeutuneet moiseen Saharaan melko hyvin.

Toinen kylppärikasviprojekti oli pullojukan ruukuttaminen isompaan yksiöön. Ihan hyvä, että tein sen, sillä kasvilla oli ruukussa pelkät juuret, ei multaa laisinkaan.


Ihmeesti se on kuitenkin pysynyt hengissä, ja jopa kasvanut...! Liikakastelu ei tuossa aavikko-kylppärissä ole kyllä ollut vaarana, ehkä siinä on ollut kohtuullisen viihtymisen syy.

Puuhastelujen jälkeen, ennen grillin tuoksuihin uppoamista muistin esitellä miehelle eilen saamani lahjan, sen kukkaruukun multaan puoliksi upotetun raa'an kuusenkävyn. Juu ei. Ruukussa oli kävyn sijaan pelkkä kävyn painauma.


Mahtavaa huumorintajua luontokappaleilla :)

Se, joka lahjan antoi, tuli ilmeisesti katumapäälle. Että ei hyvänen aika, en kai mä sitä parasta käpyä sille eukolle antanut. Ei se sen arvoa kuitenkaan ymmärrä, omituinen höpöttäjä.

Tai ehkä lahjan vei joku kateellinen. Että voi hitto, miksi eukko sai priimakävyn, vaikka mä oon aina toivonut just semmoista. Käyn pöllimässä puikulan, ei se sen poistumista kuitenkaan edes huomaa.


Kuka kävyn ikinä veikään, tarvitsee sitä tosiaan enemmän kuin minä. Ja tällä hetkellä toivon, että huomisesta tulisi oikein supertylsä sunnuntai.

16 kommenttia:

  1. Vaiherikaspäivä sinulla on ollut. Luonnossa tapahtuu arvaamattomia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano, yllätyksiä piisaa, kun vain pysyttelee suht' hissukseen paikoillaan...

      Poista
  2. Hah hah, hih hih, awwww... mää kualen naurusta. Noi sun käpytarinas. Orava varmaan luotti SUN huumoritajuus, keh heh.

    Mut kivoja öttiäisiä, tai siis not. Hyvää pyhää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orava testaa mua juuri kun juuri aloin lahjasta kiitollisena maalata hänen pähkinäkioskiaan iloisempaan muotoon, hmm. Taidan piirustella kioskin kylkeen ison kanahaukan kuvan... siinäpä kurrelle huumoritestiä ;)

      Poista
  3. No siellä ei käy puutarhurin aika pitkäksi :) Eikä kyllä täälläkään, näitä juttujasi lukiessa... Hirveen, hirrrveen ahkerana olet taas ollut ja animalrescue myös sekä hengentyöt siinä sivussa. Hengästyttää ihan.
    Oikein supertylsää sunnuntaita, vaikka tokkopa sinulla sellaista voisi olla- epäilen vain... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilinen päivä tuotti "ahkeruutta", kun en hienon kelin takia raaskinut olla sisällä. Ja siellähän se oli ulkona, luonto, kaikkine vivahteineen :)

      Hyvää sunnuntaita sinulle!

      Poista
  4. Onpas siellä taas tapahtunut vaikka mitä! Täytyy sanoa, että en olisi pelkän otsikon perusteella osannut odottaa tällaista tarinaa, mutta nyt kun tarinaan on tutustunut, niin otsikkohan on just eikä melkein kuvaava :)

    Toivottavasti tänään on ollut oikein tylsää ja rauhallista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä kuulla, että otsikko lopulta vastasi juttua: päivä oli sen verran outo, että otsikkokin pukkasi oudon puolelle.

      Tänään on ollut huomattavasti tylsempää, etten sanoisi jopa liian tylsää :)

      Poista
  5. Actionia piisaa siellä teidän pihamaalla :) Tuota kyllä kunnioittaen ihmettelen, että joku saa viherkasvit viihtymään KYLPPÄRISSÄ, kun minulla ne kuollaretkahtavat talven aikana talon parhaalla ikkunallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi lämmin päivä innoittaa kaikki mahdolliset olennot liikkeelle...

      Tää kylppärikasvijuttu onkin vähän outo: mulla ei ole sisällä yhtään viherkasvia, ei siis yhtään, vain pari orkideaa on. En halua sisälle mitään talveksi kitumaan, kun kuitenkin on liian vähän valoa ja liian paljon lämpöä, se menee ihan rimpuiluksi. Mutta tuonne kylppäriin halusin kokeilla jotain näköestettä, vaikka lasitiilet ovatkin röpeliäisiä ja kylppäri kellarissa, eli ei sinne tarkkaan näe, vaikka pihalle eksyisikin.

      Jostain syystä nämä (ja anopinkielet) ovat selvinneet talvet hengissä ja jopa pukanneet uutta kasvua, ilmeisesti kevätaurinko yltää heihin asti... Ota näistä sitten selvää.

      Poista
  6. Heh, meillä lätkähti terassille ainoastaan iso hepokatti :) Siinäkin oli ihmettelemistä ihan tarpeeksi. Just muutama päivä sitten mökillä oli tuollainen samainen ampparin suorittama lahtausoperaatio. En jäänyt tarkemmin tutkimaan homman etenemistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti ollut hänessä ihmettelemistä! Kreikassa kerran näin ison hepokatin, se tönötti paikallaan, vaikka heilui vieressä kameran kanssa. Se oli niin kookas, että tuntui kuin olisi katsonut sitä suurennuslasin läpi. Jäks.

      Hehee, vai on teilläkin lahtariampparit olleet työn touhussa. Inhottavaa ja kiinnostavaa katseltavaa samalla kertaa... luonto on muokannut systeemin aika tehokkaaksi.

      Poista
  7. Täivas (kirjaimellisesti) mitkä jutut sulla on! Pärskis ja tihitihitihi... ei voi isoon ääneen nauraa, kun poika ei saa nukutuksi koulujännitykseltään. Voi että sinä olet sitten mahdoton! Mahdottoman mainio.

    Tuosta käpyhommasta tuli välittömästi mieleen Popeda: "Kuka sukseni vei...", jonka pää muokkasi muotoon "Kuka käpyseni vei", kunnes pää jatkoi siitä kolmiodraamaa ja pelkäsin, että jos kovasti alan asiaa ajatella, jommankumman siippa joutuu parikymppisen ranskalaisbrunetten tai ruotsalaisblondin kaappaamaksi. Vaikka haittaisko tuo... kyllä ne kotiin silti tulisivat, tuskin jaksais ainakaan meidän keski-ikäinen herramme parikymppisen vauhdissa, kun tämän lähesviisikymppisenkin vauhti tuntuu herraa välillä hirvittävän. Ja minun vauhtini liittyy joko puutarhakasvien tai huonekalujen siirtelyyn.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Intis, otan noi kohteliaisuutena :D

    Herrajjumala (sieltä yläpilvestä), miten sulle tulikin miehenryöstö mieleen. Se on tosiaan keski-ikäiselle stabilisoituneelle rouvashenkilölle aika kaukaiselta tuntuva asia, vaikka kyllähän noita annesällylänmies-caseja aina välillä tapahtuu :/

    Noh, jos ei kaikinpuolin tukeva keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskinkertainen vaimo kelpaa, niin rangaistukseksi joutukoon miekkonen parikymppisen kyytiin ja tulkoon identtisen oktetin isäksi.

    VastaaPoista
  9. Tuo käpyjuttu, hirnun naurusta täällä töissä, porukka katsoo ja virittelee pakkopaitaa ja liinoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Hauska kuulla! Työkavereiden hämmästys ja hölmistys on kivaa seurattavaa ;)

      Poista