Mustaherukka (Ribes nigrum) on ihana, kestävä, tuoksuva marjapensas, josta saa ohikävellessä napsia auringonlämmittämää superruokaa. Sitä olisi helppo lisätä maahan taittuvista oksista (= taivukaslisäys). Itse olen lähinnä keskittynyt pensaan aisoissapitämiseen.
Valkoisen herukan (Ribes rudrum) löysin riutuvana tontin yhtä sivua aikanaan reunustaneen siperianhernepensaan alta. Se heräsi valossa eloon ja on siitä lähtien tuottanut mukavan napostelusadon. Tänä vuonna sato (jonka tänään korjasin talteen) oli varmaan tuon pensaan maksimi: 1,3 litraa.
Sen vieressä kasvaa niin ikään herukkakasveihin kuuluva karviainen (Ribes uva-crispa), joka myös vääntää muutaman marjatertun, jos ei karviaispistiäinen ehdi ensin.
Jotenkin kuitenkin tuntuu, että valkoherukka ja karviainen vievät liikaa tilaa antamaansa hyötyyn ja huviin nähden, joten olen ajatellut kaivaa ne ylös maasta ja laittaa jotain kukkivaa tilalle. Juuri nyt, marjojen kypsymisen aikaan ajatus tuntuu ihan pöljältä, mutta karaisen itseni kalmatyöhön syksyllä tai aikaisin ensi keväänä...
Viime kesänä tein marjoista tällaisia jälkiruokamaljoja. Värjäsin hyytelösokerin vihreällä elintarvikevärillä, ihan vaan huvin vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti